Kertailin lukemista aloittaessani Sormusten herran liitteessä olevia haltiakielen lausuntaohjeita. Ne ovat kohtuullisen selkeät, mutta usein sivuutetut. Lukiessani niitä huomasin että joudun olemaan vakavasti eri mieltä Tolkien-suomentajien, Kersti Juvan ja Eila Pennasen, tekemien ratkaisujen kanssa. Aion tässä esittää että teoksessa esiintyvät haltiakielisten nimien kirjoitusasua olisi pitänyt suomennoksessa osin muuttaa.
Kaikki alla käytetyt englanninkieliset lainaukset ovat Sormusten herran liitteestä E, vuoden 1994 HarperCollinsin kovakantisesta painoksesta, ellei toisin mainita.
**
Ensimmäinen ongelmallinen konsonantti on C.
C has always the value of k even before e and i: celeb 'silver' should be pronounced as keleb.
Lórienin hallitsijaparin toinen puolisko on siis nimeltään Keleborn, ja Frodo pyrki Mordoriin Kirith Gorgorin kautta.
K-kirjain haltiakielisissä nimissä ääntyy myös samoin kuin C, ja sitä käytetään vain merkitsemään lainasanaa: "is used in names drawn from other than Elvish languages, with the same value as c".
C-kirjaimen käyttäminen merkitsemään k-äännettä on klassisesta latinasta tuttu tapa, ja oman lausuntaoppaansa mukaan sen käytöllä pyrittiin juuri tähän:
The High-elven Quenya has been spelt as much like Latin as its sounds allowed. For this reason c has been preferred to k in both Eldarin languages.
Latinankielisen kirjoitusasun mukaileminen ei tunnu suomennoksessa yhtä perustellulta, etenkin siksi että C-kirjain muuttuu suomeksi niin helposti S-äänteeksi. Silloin kirjoitusasu Celeborn johtaisi (ja usein johtaa!) ääntämiseen Seleborn, joka on aivan väärä; haltiakielen C ja S kuvaavat eri äänteitä.
Koska haltiakielen C ääntyy aika K:na, omasta mielestäni suomennoksessa C-alkuiset haltiakielen sanat, etenkin erisnimet, tulisi ehdottomasti muuttaa K-alkuisiksi. Keleborn, ei Celeborn. Näin toimittaessa katoaa informaatiota sanan alkuperästä, mutta C:n ja K:n eron ollessa vain kielihistoriallis-kosmeettinen, tätä on pidettävä selvästi pienempänä pahana kuin karkeata ääntämysvirhettä luokkaa Seleborn.
C:n ja S:n sekoittaminen sotkee pahimmassa tapauksessa sanoja toisiinsa. Haltiakielen cirith, sola, on eri sana kuin Sirith, yksi Lebenninin joista. Silti suomeksi kirjoitusasu cirith lausutaan helposti sirith.
Siis suomeksi tulisi kirjoittaa Keleborn, Kelebrant, Kair Andros, jne.
**
Myös F-kirjain tuottaa tiettyjä ongelmia. Tolkien:
F represents f, except at the end of words, where it is used to represent the sound of v (as in English of): Nindalf, Fladrif
Kyseessä on tietenkin brittienglannin of, joka ääntyy suomalaisittain lähemmin ov. Ongelma on taas kerran se, että suomen kielessä F on aina frikatiivi, kun taas brittienglannin of-äänne ei ole. Siksi olisi loogista kirjoittaa f-loppuiset sanat suomeksi v-loppuisina.
**
Sanojen alussa käytetty I vaatii myös muutosta.
I intitally before another vowel has the consonantal sound of y in you, yore in Sindarin only: as in Ioreth, Iarwain.
Siis Jarwain Ben-Adar, ainakin sindarinilla.
**
Oman ongelmansa muodostavat konsonanttiparit DH ja TH. Tolkien:
DH represents the voiced (soft) th of English these clothes (...)
TH represents the voiceless th of English in thin cloth. This had become s in spoken Quenya, though still written with a different letter; s in Q. Isil, S. Ithil, 'Moon'.
Esitän tästä siis kaksi ehdotusta.
Ensinnäkin, teoksen alussa tms. olisi huomautettava että konsonanttipari th tulee lausua yhtenä äänteenä, kuten englanninkielen "thin". Missään nimessä ei tule lausua esim. Denethorin nimeä denet-hor, vaan dene-thor. On mielenkiintoista huomata että puhutussa quenyassa hänen nimensä olisi lähempänä Denesoria.
DH tuottaa oman ainutlaatuisen ongelmansa. D on suomen kielessä poikkeuksetta klusiili (eng. plosive), ja taas haltiakielissä DH ei missään nimessä ole klusiili. Esimerkiksi Caradhras ääntyy helposti suomeksi karaDhras, kun oikea ääntämysasu olisi karathras. Suomen kielen d-kirjainta vastaavaa konsonanttia ei haltiakielessä lainkaan ole.
Ehdottaisin, että eth-kirjain, ð, otetaan käyttöön. Antti Tuuri on käyttänyt ð:ta islantilaisten saagojensa suomennoksissa, ja sitä käytettiin skandinaavisissa kielissä kuvaamaan nimenomaan tätä äännettä.
Siis: ei Caradhras, Karaðras.
**
Tässä lyhyesti kuvailluilla kirjoitusasumuutoksilla olisi mahdollista luoda sellainen kirjoitusasu haltiakielisille nimille suomenkielisessä tekstissä joka johtaisi oikeaan ääntämiseen. Kieltämättä se tekee rankkaa väkivaltaa Tolkienin omalle latinaa mukailevalle kirjoitusasulle, mutta mielestäni latinanmukaisuus ei ole suomenkielisessä tekstissä mielekästä eikä johda toivottuun lopputulokseen.
Kyseessähän on kuitenkin periaatteessa translitteraatio haltiariimuista, jolloin olisi täysin hyväksyttävää että suomenkielelle olisi omat translitteraatiosääntönsä. Eihän venäjääkään kirjoiteta suomenkielisessä tekstissä samoin kuin englanninkielisessä.
Myönnän toki että vaikkapa Keleborn ja Karaðras olisivat monelle fanille kova paikka. Olisi kuitenkin tärkeätä muistaa että quenyan ja sindarinin vokaaliarvot ovat niin lähellä suomea että järkeistämällä nämä konsonantit haltiakielisten sanojen "suomenkielinen" kirjoitusasu vastaisi lähes tarkalleen Tolkienin ohjetta niiden lausumisesta. Tämä olisi mielestäni tavoittelemisen arvoista.
9 comments:
Suomennoksessa Sindarin on kyllä sindar, koska -in on tulkittu englanninkieliseksi päätteeksi. Toisaalta Adûnaic on jätetty adûnaiciksi, vaikka -ic on ilmiselvästi kielennimien muodostamiseen käytetty -ic.
Muuten olen sitä mieltä, että tuo c:n käyttäminen [k]:n, ja vain sen, merkitsemiseen voi olla myös kelttikielen vaikutusta. Sekä iirissä että kymrissä c on aina k. Ja Tolkien osasi kymriä, iiristä hän ei paljoa perustanut.
Olet sindarista oikeassa, pahoitteluni. C:stä Tolkien sanoo itse sen olevan latinan vaikutusta, mutta en osaa sen tarkemmin sanoa.
On muuten mielenkiintoista huomata että Tolkien käytti itse kirjoitusasua Keleborn kauan; Christopher Tolkienin History of Middle-Earth -sarjan mukaan Celeborn on myöhempi ratkaisu.
Siitä on aikaa kun minä olen lukenut History of the Middle-earthia, mutta totta on, että niissä varhaisissa teksteissä K oli huomattavasti tavallisempi - muistan sellaisen paikannimen kuin Kortirion.
Edh-kirjaimen käyttöönotto on ihan hyvä idea, mutta johdonmukaisuuden nimissä pitäisi sitten ottaa käyttöön myös thorn soinnittomalle th:lle. Ja jos Antti Tuuri käyttää edhiä omissa suomennoksissaan, siihen on syynä se, että edh ja thorn ovat eläviä kirjaimia nykyislannissa.
Keski-maassa riittää tutkittavaa kuin oman maailmamme historiassa konsanaan. Kaikki tässä blogitekstissä kerrottu oli minulle uutta tietoa, ja herätti minussakin kiinnostuksen tutkia Tolkienin maailmaa tarkemmin!
Törmäsin tähän blogipostaukseen aika sattumalta, mutta täytyy se asiavirhe kyllä korjata näin yli vuoden jälkijättöisesti, että nimi Gandalf ei suinkaan ole haltiakielinen eikä siihen tule siten soveltaa haltiakielten ääntösääntöjä.
Ihan totta. Mitähän minäkin tuota kirjoittaessani mietin? Korjataan.
Satunnainen vierailija kommentoi kun ei malta olla kommentoimattakaan:
Että c- ja k-kirjaimen ero on "kielihistoriallis-kosmeettinen" ei ole ollenkaan merkityksetöntä - puhutaan nyt kirjasta, joka kasvoi maailmasta (tai ajasta, miten vaan), joka syntyi tarpeesta luoda kunnollinen kielihistoria. Kielihistoria ON keskeistä :) Enkä ole kuullut kenenkään lausuvan tuota c:tä s:ksi? Mitä tulee kosmeettisuuteen ja estetiikkaan, niin olen jotenkin ajatellut, että Tolkien päätyi lopulta c:hen paljolti siksi, että se on niin paljon kauniimpi kirjain. Erityisesti kaunokirjoituksessa. Celeborn näyttää paljon elegantimmalta kuin Keleborn, enemmän joltain sellaiselta, joka pitäisi ehdottomasti kaivertaa johonkin. Ja sama koskee oikeastaan myös f-kirjainta, se tarjoaa mahdollisuuden päättää nimet hienoon koukeroon epämääräisen pienen vekin sijaan. Kalligrafiahan oli Tolkienin sydäntä lähellä.
En myöskään ihan hyväksy ajatusta, että latinan "hyväksikäyttö" ei toimisi suomeksi. Miksei? Eihän suomen kieli tietenkään ole sillä tavalla täynnä latinaa kuin englanti, mutta latina on silti eurooppalaisen sivistyksen pohjalla, Suomessakin. Jokainen, joka on kiinnostunut kielistä siinä määrin, että jaksaa pohtia niitä ääntämysohjeita tietää latinastakin.
Th ja dh ovat ongelma... Joku syy täytyy Tolkienilla olla ollut siihen, ettei hän alun perin jo käyttänyt noita "väkäskirjaimia", koska eivätkös ne ole käytössä muinasenglannissa, jota hän osasi erittäin hyvin? Luulisi, että ne tutut kirjaimet olisi ollut helppo ottaa käyttöön, kun kerran on kyse nimenomaan niistä arvoista. Jossain päin sitä pitkän pitkää historiasarjaa (alias pöytälaatikkopapereiden kaivelua) voi hyvinkin olla jotain tästä, mutta en nyt millään muista...
Noin periaattessa vastustan ajatusta nimien kirjoitusasun muuntamisesta suomennoksessa jo ihan siksi, että se tekisi kansainvälisillä nettipalstoilla keskustelusta jos mahdollista entistäkin sekavampaa ;)
Post a Comment