Koska naistutkimuksen epätieteellisyys alkaa olla nykyään jo sokeallekin selvää, feministeille tuli äskettäin kiire ujuttaa Hesariin väärää ja pahaa asiaansa puolustava puffi.
Kun viimeksi näin kyseisen tekstin, siihen oli kertynyt huimat 333 kommenttia (!), joten aiheesta kirjoittamisesta ei ainakaan voi syyttää.
Feminismin ja naistutkimuksen kritiikistä on viime vuosina Suomessakin tullut suorastaan muotia. Panuhan on ollut tällä asialla jo kauan; siksi ainoa hänen tekstejään koskeva huomautukseni on, että olisi aika muuttaa tällä sivulla oleva linkki "Usenetin parhaat naisvihakirjoitukset" nykyään niin suosittua uuskieltä paremmin vastaavaan muotoon "Usenetin parhaat naiseuskriittiset kirjoitukset".
Itse olen tässä keskustelussa siksi mielenkiintoisessa asemassa, että olen itseasiassa opiskellut naistutkimusta Helsingin yliopiston Kristiina-instituutissa ja suorittanut siitä peräti arvosanan. Minun on jo kauan pitänyt lausua oma mielipiteeni päätään taas nostaneesta antifeminismistä ja naistutkimuskritiikistä, ja nyt Panun provosoimana ajattelin sen vihdoinkin tehdä.
**
Vuonna 2006 Terra Cognita julkaisi Jussi K. Niemelän ja Osmo Tammisalon teoksen Keisarinnan uudet (v)aatteet. Alaotsikkona oli Naistutkimus luonnontieteen näkökulmasta. Teos pääsi otsikoihin ja antifeministien suosioon välittömästi väittämällä suoraan että naistutkimus on pseudotiedettä, joka on ristiriidassa luonnontieteen kanssa.
Tarkoitukseni ei ole tässä tarjota seikkaperäistä kritiikkiä Niemelän ja Tammisalon teoksesta. Se olisi suorastaan mahdotonta koska en ole kyseistä teosta lukenut. Muutaman kommentin haluan kuitenkin esittää.
Kirja-arvostelussaan (pdf) Tieteessä tapahtuu -lehdessä Kristina Rolin summaa seuraavasti:
Niemelän ja Tammisalon mukaan naistutkimus on sitoutunut oppiin, jonka mukaan sukupuoli on pelkästään sosiaalisesti rakentunut ilmiö. Heidän mukaansa naistutkimukselle on ominaista niin sanottu "biokielto" eli biologisen tiedon täydellinen sivuuttaminen.
Tämän väitteen naistutkimuksen ja luonnontieteen vastakkaisuudesta olen itsekin kuullut niin usein että siihen on syytä puuttua. Mielestäni Niemelä ja Tammisalo vetävät nyt niin monta mutkaa suoraksi, että minun on vaikea suhtautua heidän väitteeseensä lainkaan vakavasti.
Ensimmäinen protesti on jo Rolinin kirja-arvostelussa läsnä:
Naistutkimuksen "biokieltoa" koskevan väitteen tueksi Niemelä ja Tammisalo esittävät lainauksia esimerkiksi Leena-Maija Rossin, Antu Soraisen ja Kirsi Erärannan tutkimuksista. Niemelän ja Tammisalon väitteen uskottavuutta kuitenkin vähentää se, että näistä lainauksista on vaikea löytää ainoatakaan kohtaa, jossa väitettäisiin sukupuolen olevan pelkästään sosiaalisesti rakentunut ilmiö tai väitettäisiin, että biologinen sukupuoli ei lainkaan vaikuta ihmisen käyttäytymiseen.
Kirjoittajien väite ei pidä paikkansa myöskään yleisemmällä tasolla. Väite siitä, että naistutkimus jotenkin kokonaisuutena väittäisi sukupuolen olevan ainoastaan sosiaalinen ilmiö ei yksinkertaisesti ole totta.
Kuten esimerkiksi tästä Niemelän kirjoituksesta käy harvinaisen hyvin selville, kirjoittajat tuntuvat kohtelevan naistutkimusta monoliittisena kokonaisuutena. Huomatkaa linkittämässäni tekstissä oleva progressio:
Tekstissä: "kirjassa tarkastellaan naistutkimuksen parissa esitettyä väitettä"
Otsikko: "Naistutkimuksen väitteet ovat epäselviä tai ristiriitaisia"
Kenen tahansa tulisi ymmärtää että kokonaisen tieteenalan redusoiminen yhdeksi subjektiksi ("naistutkimus väittää") on naurettavaa, etenkin yhteiskuntatieteissä. Tietysti Niemelän ja Tammisalon tapauksessa näin radikaaleihin väitteisiin löytyy selitys: Rolinin mukaan (kirja-arvostelu, alaviite 5) heidän pääasiallinen lähteensä näille feminismin väitteille on professori Michael Levinin vuonna 1987 (!) julkaisema teos Feminism and Freedom.
Kun lisäksi toteamme, että Rolinin mukaan Niemelä & Tammisalo eivät teoksessaan itseasiassa esitä yhtäkään "naistutkimuksen väitettä" joka itseasiassa olisi ristiriidassa luonnontieteiden kanssa, minun on todettava että kaiken tämän perusteella herrojen pamfletti ei liene lukemisen arvoinen.
Rolinin arvostelusta käy muutenkin hyvin selville että Niemelän ja Tammisalon tarkoituksena ei ole esittää kritiikkiä naistutkimusta kohtaan sellaisena kuin sitä opetetaan esimerkiksi Helsingin yliopistolla, vaan lyödä ilmeisesti Levinin teoksen avulla luomaansa olkinukkea. Tämä tekee heidän pamfletistaan varmasti suositun antifeministien keskuudessa, mutta ei tee siitä mielekästä kritiikkiä.
**
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä etteikö naistutkimuksessa olisi kritisoitavaa. Vaikka en voi mitenkään hyväksyä sitä väitettä, että Niemelän ja Tammisalon myyttinen korporatiivinen "naistutkimus" on epätieteellistä, se ei tarkoita sitä etteikö naistutkimuksessa ole epätieteellisyyttä.
Hyvä yksittäinen esimerkki on miehisen katseen teoria, johon suuri osa feministisestä mediakritiikistä mm. naisten esineellistämisestä perustuu. Teoria on peräisin Laura Mulveyn artikkelista Visual Pleasure and Narrative Cinema vuodelta 1975. Mulvey esitti että elokuva asettaa katsojan aina miehiseen katsojan rooliin ja naisen katsottavan objektin rooliin.
Mulveyn näkemykseen ei ole tarpeen puuttua sen tarkemmin, koska olennaista on todeta että se ei koskaan perustunut mihinkään. Mulvey ei tehnyt teesinsä tueksi sekuntiakaan empiiristä tutkimusta. Kyse on puhtaasta nojatuolifilosofiasta. Mulvey on sittemmin puolustautunut sanomalla ettei hän tarkoittanutkaan esittää akateemista teoriaa.
Olennaista on, että tämä kaikki ei ole estänyt naistutkimusta käyttämästä Mulveyn nojatuolifilosofiaa "tieteellisen" tutkimuksen pohjana. Feministit ja naistutkijat puhuvat siekailematta "miehisestä katseesta" ja siitä, kuinka se on heidän väitteensä mukaan koodattu mm. elokuva- ja valokuvataiteeseen. Nämä väitteet vain kun eivät perustu mihinkään.
Yleensäkin naistutkimus ja naistutkijat liikkuvat usein metodologisesti katsoen todella hataralla pohjalla. Esimerkiksi Annamari Vänskän väitöskirja taidehistoriasta kertoo meille, "etteivät visuaaliset representaatiot vain heijasta todellisuutta vaan tuottavat sitä aktiivisesti". Hänen väitöskirjansa tutkii mainoskuvia tästä lähtökohdasta.
Tämä on oikein hyvä lähtökohta! Ongelma onkin se, että Vänskän tutkimus ei tutki lainkaan sitä, miten ne tuottavat todellisuutta. Hänen tutkimusmetodinsa on kuva-analyysi, eli hieman epäkohteliaasti sanoen esseekirjoittaminen.
Tämän kirjoittajan mielestä on päivänselvää, että jos tahdotaan tehdä väitöskirja siitä, kuinka esimerkiksi mainosten sukupuolikuva muokkaa yhteiskunnassa vallitsevia sukupuolikäsityksiä, on tehtävä asiasta empiiristä tutkimusta. Naistutkimus tyytyy kuitenkin aivan liian usein vain asioista kirjoittamiseen ja niiden (välillä pseudo)filosofiseen pyöritteluun, sen sijaan että tehtäisiin tutkimusta.
**
Tarkoittaako tämä että naistutkimus on pseudotiedettä? Ei missään nimessä. Sekä naistutkimuksen ongelmien että saavutusten ymmärtäminen vaatii sen asettamista oikeaan tieteenhistorialliseen kontekstiin.
Jussi K. Niemelä lainaa "naistutkimuskriittisessä blogissaan" Iltalehdessä julkaistua jo mainitun Annamari Vänskän ja Osmo Tammisalon väittelyä naistutkimuksen tieteellisyydestä.
Vänskä:
Kriittisyys. 1970-luvun feministinen teoria syntyi tarpeesta selvittää, millaista tietoa tieteet tarjoavat ja millaisella pohjalla niiden tiedollinen argumentaatio lepää. Osoittautui, että suurin osa tieteellisestä tiedosta perustui naisten kokemusten ja näkökulmien poissulkemiselle.
Niemelä & Tammisalo kommentoivat:
Paksu väite. Miten fyysikko, kemisti tai matemaatikko voisi ottaa naisnäkökulmaa mukaan? Muuttuuko alkuaineiden jaksollinen järjestelmä naistutkimuksen myötä? Mikä on parittomien ja parillisten lukujen kohtalo?
En kiistä etteikö Vänskän lausunto ole typerä, mutta se on typerä yksinkertaisesta syystä. Vänskä sekoittaa tieteen ja yhteiskuntatieteen.
Kaksikon Niemelä & Tammisalo vastaus taas edustaa sen tasoista alentuvaa idiotismia että heihin on hyvin vaikea suhtautua vakavasti. Minun on äärimmäisen vaikea uskoa että edes he voivat kuvitella että "naistutkimus" tosissaan väittäisi että abstraktiin matematiikkaan olisi tuotava "naisnäkökulma". Taas kerran heitä tuntuvat kiinnostavan ainoastaan retoriset pisteet.
Naistutkimuksella ja akateemisella feminismillä oli humanististen ja yhteiskuntatieteiden parissa erittäin merkittävä rooli sekä näiden tieteiden alan laajentamisessa aikaisemmin laiminlyötyihin tutkimuskohteisiin että erittäin tärkeän tieteenfilosofisen keskustelun stimuloimisessa.
Samassa Iltalehden keskustelussa Vänskä sanookin:
Naistutkimus on näyttänyt toteen tiedemaailmassa vallitsevan hierarkian. Se on nostanut tutkimuksen kohteiksi toisarvoisiksi leimattuja elämänalueita: muun muassa kodin, perheen ja palkkatyön.
Kaksikko N&T vastaavat:
Kyse ei edelleenkään ole siitä, onko tutkimuskohteiksi noussut uusia asioita – niin tapahtuu koko ajan, eikä se ole naistutkimuksen ansiota – vaan siitä, onko se hyvää tiedettä.
Tämä vastaus kertoo jo yksinään niin pöyristyttävästä tietämättömyydestä yhteiskuntatieteistä että kirjoittajien olisi ehkä ollut parempi pysyä aloilla joista he itseasiassa tietävät jotakin.
Toisaalla Osmo Tammisalo:
Suomen Akatemian asettama paneeli selvitti naistutkimuksen tilaa Suomessa vuonna 2002. Selvityksen mukaan ala on tukeutunut muutamaan akateemiseen muoti-ilmiöön: postmodernismiin, poststrukturalismiin, diskurssianalyysiin ja dekonstruktionismiin.
Se, että Tammisalo pitää esimerkiksi diskurssianalyysia "muoti-ilmiönä" kertoo yhteiskuntatieteitä opiskelleelle enemmän Tammisalosta kuin diskurssianalyysista.
**
Feminismi ja naistutkimus olivat keskeisessä roolissa etenkin historian metodologian kehityksessä. Postmodernismi ja feminismi hyökkäsivät mm. perinteisen historian nationalismia, mieskeskeisyyttä ja lausumattomia olettamuksia vastaan. Tästä hyökkäyksestä syntyi metodologinen väittely joka on merkittävästi laajentanut historian tutkimuskenttää, etenkin sosiaalihistorian alalla. Toinen tästä debatista alkunsa saanut suuntaus on uusi sotahistoria, joka on esimerkiksi Suomessa parasta aikaa tekemässä sotahistoriasta tiedettä eikä vain kadettien ja evp-upseerien näpertelyä.
Jokaiselle yhteiskuntatieteissä tai humanistisissa tieteissä minkäänlaisia metodiopintoja suorittaneelle pitäisi olla selvää, että feminismillä ja postmodernismilla on ollut erittäin tärkeä rooli näiden tieteiden historiassa. Se, että Niemelä ja Tammisalo eivät tätä ymmärrä, kertoo siitä että heillä ei vaikuta olevan mitään käsitystä kyseisten tieteiden historiasta tai niiden sisällä käydystä metodikeskustelusta. Päinvastoin kun Tammisalo väittää, naistutkimus nimenomaan on nostanut uusia tutkimuskohteita esiin. Alentuvat luonnontieteiljät varmasti nyrpistävät nenäänsä naishistorialle; se ei tarkoita sitä etteikö naishistorialla olisi ollut positiivinen vaikutus historiaan tieteenä.
Feminismin ja postmodernismin hyökkäys yhteiskuntatieteiden ja historian tutkimusasetelmia, metodeja ja olettamuksia vastaan johti näiden kriittiseen tarkasteluun, josta syntynyt diskurssi oli olennaisessa asemassa nykyaikaisen yhteiskuntatieteen luomisessa.
**
Muiden tieteiden kritiikin lisäksi naistutkimus tekee arvokasta työtä myös omalla tutkimusalallaan. En ole lukenut myöskään Annamari Vänskän väitöskirjaa. Jos olisin epäkohtelias, sanoisin että se vaikuttaa nimenomaan Mulveyn linjoilla tehdyltä pseudotieteeltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki naistutkimus olisi pseudotiedettä.
Parjaamani feministisen elokuvatutkimuksen alalta esittäisin vastaesimerkkinä Anu Koivusen teoksen Isänmaan moninaiset äidinkasvot: sotavuosien suomalainen naisten elokuva sukupuoliteknologiana vuodelta 1995. Koivusen teos on erinomainen kriittinen tarkastelu naisten asemasta sotavuosien suomalaisessa elokuvassa. Jos Koivusen teos on pseudotiedettä, niin silloin kaikki kulttuurintutkimus on.
Toinen erinomainen teos, jota suosittelen kaikille suomalaisesta yhteiskunnasta ja sukupuolijärjestelmästä kiinnostuneille on Arto Jokisen Panssaroitu maskuliinisuus. Jokisen teos on hyvä esimerkki naistutkimuskirjallisuuden kaksijakoisuudesta. Toisaalta Jokisen teos käsittelee tärkeitä asioita pureutuessaan suomalaiseen maskuliinisuuteen; toisaalta se on paikoittain vaikeata luettavaa sekä jargoninsa että tiettyjen radikaalifeminististen olettamustensa vuoksi, jotka särähtävät pahasti eri tavalla ajattelevan korvaan.
Yleensäkin naistutkijoilla on valitettava taipumus jargonin käyttöön. Koivusenkin teoksen alaotsikon termi "sukupuoliteknologia" on kieltämättä mukavan pornografinen, mutta onko se tarpeellinen?
**
Naistutkimuksen suurimmat ongelmat tulevat sen poliittisuudesta. Naistutkimuksen, ja yleensäkin sukupuolen ja sukupuolijärjestelmän tutkimuksen tuominen yhteiskuntatieteisiin, tapahtui feminismin ja nimenomaan radikaalifeminismin ansiosta. Valitettavasti tämä tarkoittaa vieläkin sitä, että nämä tutkimuskentät ovat melkein kokonaan radikaalifeministien hallussa. Tämä tekee naistutkimuksesta usein poliittista, ja siksi välillä myös kyseenalaisen objektiivista.
Tavallaan naistutkimus on nyt samanlaisessa tilanteessa kuin historia oli aiemmin. Historiatiede oli romantiikan ja nationalismin lapsi, ja 1900-luvun lopulle asti historia oli vahvasti nationalistien hallussa. Hyvä tarkastelu suomalaisen historian poliittisuudesta, epäobjektiivisuudesta ja nationalistisuudesta on Osmo Jussilan teos Suomen historian myytit.
Ylioppilaslehden artikkelissä vuodelta 1999 professori Seppo Hentilä antoi nykyaikaisen perspektiivin historian poliittisuuteen:
Seppo Hentilän mukaan Suomessa historiankirjoitus on esiintynyt enimmäkseen valtiota tukevana instituutiona. “En sano, että se olisi mitenkään negatiivinen asia.” Hentilä on yksi kolmesta vuonna 1995 ilmestyneen Suomen poliittinen historia -yleisesityksen kirjoittajasta. Teos on ulkoministeriön toimesta käännätetty jo yhdeksälle kielelle.
Siihen nähden että Hentilä sanoo näin vaivaiset kymmenen vuotta sitten, ei liene yllättävää jos naistutkimus on vieläkin poliittisesti latautunutta.
Historia on myös tieteenä vahvasti poliittinen, mutta harva nykyään väittää historiaa pseudotieteeksi. Naistutkimus on vielä erittäin nuori tiede, ja siksi sen sisäinen metodologinen ja tieteenfilosofinen diskurssi on vielä pahasti kesken. Tällä hetkellä naistutkimus käsittää valtavan määrän erilaisia tutkijoita, asenteita ja lähestymisiä, sekä erilaisia tutkimuskohteita ja -metodeja. Sen redusoiminen yksinkertaiseksi karikatyyriksi on naiivia ja typerää.
**
Omasta mielestäni naistutkimus on äärimmäisen tärkeä yhteiskuntatiede. Sen ongelmat ovat todellisia eikä niistä saa vaieta, mutta sen tutkimuskenttä on tärkeä. Mikään muu tiede ei tee samanlaista tutkimusta sukupuolesta ja yhteiskunnasta.
Naistutkimuksen yhteydessä puhutaan usein sen emansipatorisesta, vapauttavasta, tehtävästä. Tämä on radikaalifeminismin peruja, ja kuuluu naistutkimuksen poliittiseen, epätieteelliseen ainekseen. Tosin se vertautuu suoraan mm. Seppo Hentilän yllä lausumaan monien historioitsijoiden kokemaan nationalistiseen tehtävään. Naistutkimuksena objektiivisena yhteiskuntatieteenäkin on tosin tärkeä emansipatorinen tehtävä. En usko että kukaan Suomen nyky-yhteiskuntaa tarkasteleva voi kiistää etteikö Suomessa olisi suuria ongelmia jotka liittyvät sukupuolijärjestelmään. Niiden ongelmien uhreina ovat molemmat sukupuolet. Toisaalta naisiin kohdistuva väkivalta tekee heistä väkivaltarikollisuuden uhreja; toisaalta se väkivalta syntyy miehisestä väkivallan kulttuurista jonka tuloksena paljon useampi mies kuin nainen päätyy vankilaan tai ennenaikaiseen hautaan.
Nykyinen sukupuolijärjestelmämme on patriarkaalinen siinä mielessä että siinä suurin osa vallasta keskittyy miehille. Tämä ei tarkoita sitä että se järjestelmä olisi miesten hallinnassa, tai että se olisi lopulta edes miehille hyödyllinen. Jos naistutkimus voi valottaa niitä tapoja joilla tämä järjestelmä rakentuu ja uusintaa itseään, niin se tekee työtä josta on hyötyä meille kaikille.
Naistutkimusta voi kritisoida ja tuleekin kritisoida. Sen tuomitseminen kokonaisuutena pseudotieteeksi tai epätieteelliseksi kertoo vain tuomitsijan puutteellisista tiedoista tai ennakkoluuloista.
14 comments:
Voin myöntää että jonkinlaisella naistutkimuksella tai sukupuolitutkimuksella olisi paikkansa, mutta samalla minun täytyy sanoa, että se on mahdollinen vain romuttamalla tämä nykyinen täydellisesti ja rakentamalla koko hoito alusta saakka uusiksi.
Tuo huomautuksesi empirian puutteesta on oleellinen. Esimerkiksi pornotutkimuksessa olisi järkevintä lopettaa representaatioista ym. vänskääminen ja sen sijaan jalkautua tärkeimmän kuluttajaryhmän eli nuorten miesten joukkoon haastattelemaan heitä siitä, miten he itse kokevat pornon katsomisen.
Tämä vain vaatisi rakkaan Andrea Dworkinin heittämistä roskiin, ja sitähän naistutkimus ei tee.
"miehisestä väkivallan kulttuurista jonka tuloksena paljon useampi mies kuin nainen päätyy vankilaan tai ennenaikaiseen hautaan."
Juuri näitä puheita "miehisestä väkivallan kulttuurista" pidän häiritsevinä. Naistutkimus ja sen taskussa oleva kriittinen miestutkimus eivät ylipäätään uskalla esittää sitä kysymystä, missä määrin väkivaltainen miehenrooli on naisten mieliksi esitettävä show ja missä määrin naiset ylläpitävät ja suosivat sitä.
"...on tehtävä asiasta empiiristä tutkimusta. Naistutkimus tyytyy kuitenkin aivan liian usein vain asioista kirjoittamiseen ja niiden (välillä pseudo)filosofiseen pyöritteluun, sen sijaan että tehtäisiin tutkimusta."
Nimenomaan. Onko looginen positivismi/empirismi näille naistutkijoille mörkö, josta halutaan pysyä erossa?
"Minun on äärimmäisen vaikea uskoa että edes he [Niemelä & Tammisalo] voivat kuvitella että "naistutkimus" tosissaan väittäisi että abstraktiin matematiikkaan olisi tuotava "naisnäkökulma".
Ei varmaankaan väitä. Toisaalta onhan tällaisia ideoita esiintynyt mm. feministi Luce Irigarayn ajatuksissa (esim. että suhteellisuusteoria suosii valon nopeutta muiden nopeuksien kustannuksella tai että "maskuliininen fysiikka" suosii jäykän kappaleen mekaniikkaa turbulentin virtauksen tutkimisen kustannuksella)
Nykyinen sukupuolijärjestelmämme on patriarkaalinen siinä mielessä että siinä suurin osa vallasta keskittyy miehille. Tämä ei tarkoita sitä että se järjestelmä olisi miesten hallinnassa, tai että se olisi lopulta edes miehille hyödyllinen. Jos naistutkimus voi valottaa niitä tapoja joilla tämä järjestelmä rakentuu ja uusintaa itseään, niin se tekee työtä josta on hyötyä meille kaikille.Esikapitalistinen ympäristö suosi fyysisesti vahvempaa. Tämä on täysin suhteellisen edun mukaista. Miesten keskittyminen esimerkiksi lastenhoitoon olisi tuolloin ollut järjetöntä.
Tosin en nyt oikein ymmärrä, mitä tarkoitat termillä sukupuolijärjestelmä. Viittaatko vallalla poliittisen valtaan?
Syyllistät ehkä liiaksi antifeministien yrityksiä mustamaalta naistutkimusta. Feministit ovat yhtä lailla vastuussa, jos alasta on välittynyt vääränlainen kuva.
Vastaillaan käänteisessä järjestyksessä. Tulee pitkä, pahoittelen. Kiitos kommenteista!
Mikko: Esittämäsi näkemys sukupuoliroolien syntymisestä on liian simplistinen eikä tutkimuksen (huom: oikean tutkimuksen!) valossa pidä paikkansa. Tähän minun pitää palata joskus perusteellisemmin.
Jos olet noin yleisesti ottaen sitä mieltä että jokainen tiede on vastuussa julkisuuskuvastaan, niin mene toki kertomaan Niemelälle ja Tammisalolle että se, että ihmiset eivät ymmärrä sosiobiologiaa, on sosiobiologien syytä. =) Kuten mielestäni esittelin, esimerkiksi tämä pamfletistikaksikko aivan tietoisesti vääristää naistutkimuksen "väitteitä". Minun on vaikea niellä sitä, että se olisi naistutkijoiden syytä.
Sukupuolijärjestelmä tarkoittaa sitä, millä tavalla sukupuoli ilmenee ja käsitetään yhteiskunnassa. Vallalla en tarkoita niinkään poliittista valtaa kuin esim. taloudellista valtaa (suuri osa yksityisten hallussa olevasta pääomasta on miehillä, ja esim. pörssiyhtiöiden hallituksista ja johtajista ylivoimainen enemmistö on yhä miehiä), ja arkielämässä käytettävää valtaa. Nämä kumpuavat sukupuolirooleista.
Sampsa: Niinpä Irigaray taitaa joo selittää. On tietenkin hyvä muistaa että Irigaray on psykologi ja kielitieteilijä, eli fysiikka ei kuulu hänen alaansa. Eikö Irigarayn huuhaapuhe fysiikasta osin inspiroinut Sokalin tapausta?
Feminismin suhde empiriaan on monimutkainen. Toisaalta aivan varmasti joillekin naistutkijoille empiirinen tutkimus on selvästi jonkinlainen mörkö. Toisaalta on todettava että osa naistutkimuksen tutkimusalasta on suorastaan yhteiskuntafilosofista; jotta mielekkäitä empiirisiä tutkimuksia voidaan yhteiskuntatieteissä tehdä, ensin olisi muodostettava jonkinlainen teoria ja hypoteesi. Parhaimmillaan naistutkimuksen "nojatuolifilosofia" on ansiokasta yhteiskuntafilosofiaa. Olisi ehkä vain korkea aika siirtyä siitä eteenpäin.
Panu: Naistutkimus tulee heittämään Dworkinin roskiin itse, lopulta. Historiakin heitti romantiikan roskakoriin, ja on pikkuhiljaa heittämässä nationalismia. Naistutkimuksesta tulee lopulta järkevä, ei-poliittinen yhteiskuntatiede. Siinä vain tietenkin kestää. En usko että prosessia voi oikeasti nopeuttaa ulkopuolelta.
Mikään tästä ei tarkoita sitä, etteikö sinunkin pitäisi kritisoida naistutkimusta. Totta munassa pitää, etenkin kun kritisoitavaa riittää.
Miehinen väkivallan kulttuuri se on siksi, että kulttuurin jäsenet ovat miehiä ja sitä ylläpitävät ja uusintavat miehet. Se on miesten kulttuuria. Tämä ei mitenkään estä kysymästä miksi miehillä on tällainen kulttuuri, ja siinä naisilla on aivan ehdottomasti oma roolinsa.
Aion suorastaan väittää, että järkevät naistutkijat, joita on, eivät jaa yhteiskuntaa asioihin jotka ovat "miesten syytä" ja "naisten syytä". Oma näkemykseni feministinä on, että nykyinen sukupuolijärjestelmä on haitaksi molemmille sukupuolille.
P.S. Olen muuten lukenut yhden Andrea Dworkinin romaanin. Se ei ollut edes huono, mikä on eukon muuhun tuotantoon tutustuneelle suunnaton yllätys.
Naistutkimuksesta tulee lopulta järkevä, ei-poliittinen yhteiskuntatiede. Siinä vain tietenkin kestää.Niin no, kyllä se valon nopeuden ylittävä avaruushyppykin varmaan joskus toteutuu.
Esittämäsi näkemys sukupuoliroolien syntymisestä on liian simplistinenEtkös maininnut Okkamin partaveitsen muutama postaus takaperin?
Mielestäni naistutkimus menee juuri tässä suhteessa pieleen, eli yritetään kehitellä mahdollisimman monimutkaisia selityksiä suhteellisen yksinkertaisille ilmiöille. Tietenkin koko naistutkimus rakentuu tällaisen metodin ympärille; eihän sille muuten olisi nykymuodossaan tarvetta. Naistutkimukselle spesifinen jargon on nimenomaan tämän yrityksen ilmentymää.
Naistutkimus on tässä mielessä myös hyvin epätieteellistä, sillä siinä ihminen periaatteessa käsitetään liian erilaiseksi muusta eläinkunnasta. Luonnossahan biologia määrää hyvin pitkälti sen, miten eri lajien mies- ja naisyksilöt käyttäytyvät.
eikä tutkimuksen (huom: oikean tutkimuksen!) valossa pidä paikkansa.Tästä kyllä lukisin mielelläni enemmän.
Minun on vaikea niellä sitä, että se olisi naistutkijoiden syytä.Ei niinkään naistutkijoiden, vaan feministien. (Minulla tosin on se käsitys, että naistutkijat ovat lähes poikkeuksetta feministejä.) En muista ikinä lukeneeni/kuulleeni yhdenkään feministin kommenttia, jossa pohdittaisiin sukupuoliseikkojen biologista luonnetta.
ja arkielämässä käytettävää valtaa.Mielestäni tämä on liian kollektivistinen näkemys. En tiedä, voimmeko puhua "vallan keskittymisestä" jonkin tietyn ryhmän käsiin, kun miehet eivät enää muodosta mitään kollektiivista elintä, joka sitä valtaa käyttäisi.
Mikael: Irigarayilla ei tosiaan ollut minkäänlaista tietämystä fysiikasta, mutta silti hän katsoi olevansa pätevä kommentoimaan alan tutkimusta. Tämä olikin yksi asia, jonka Sokal halusi tuoda julkisuuteen.
Mikko: Yhteistyötä (vastavuoroista altruismia) esiintyy monella eläinlajilla ja myös ihmisillä ennen kapitalismia. Väite, että esikapitalistinen ympäristö suosisi fyysistä voimaa on mielestäni simplistinen. Koska ihminen on laumaeläin, toiset ihmiset ovat tärkeä osa ihmisen ympäristöä, ja tällöin fyysisen voiman sijaan korostuvat kognitiiviset kyvyt toimia muiden kanssa ja suostutella heitä omalle puolelleen.
Oon kännis, mut täs tulee:
Yhteistyötä (vastavuoroista altruismia) esiintyy monella eläinlajilla ja myös ihmisillä ennen kapitalismia. Väite, että esikapitalistinen ympäristö suosisi fyysistä voimaa on mielestäni simplistinen.En puhunut yhteistyökyvystä ollenkaan, vaan suhteellisesta edusta. Koska vuonna kivi ja keppi fyysinen kunto oli tärkeämmässä asemmassa kuin tänä päivänä, on taloudelliselta kannalta järkevämpää, että fyysisesti selvästi heikompi sukupuoli kasvattaa lapsia ja fyysisesti vahvempi sukupuoli kyntää peltoa, sotii jne. (Maatalousyhteiskunnassa perheen sisäinen työnjako on ehdottoman tärkeää.) Lasten hoitaminen on aina ollut hyvin tärkeää lajin eloonjäännin kannalta; naisen fysiologia on paremmin soveltunut lapsista huolehtemiseen; he ovat sekä fyysisesti heikompia että kykeneviä imettämään. (Huomioi vaihtoehtoiskustannukset, jos miehet olisivat kasvattaneet lapsia vuonna kivi ja keppi.)
Tänä päivänä tällä ei ole niinkään väliä, sillä perheen hyvinvointi ei ole enää riippuvainen fyysisesti vahvemman panoksesta samassa mittakaavassa kuin ennen. Nimenomaan kapitalistinen kehitys on mahdollistanut esimerkiksi palveluelinkeinon muodostumisen.
Lisäkommenttina Mikolle sukupuolijärjestelmän synnystä:
Vaikka kuvailemasi prosessi olisi tapahtunut, se ei millään tavalla selitä sukupuolijärjestelmän syntymistä. Miksi tuollaisesta työnjaosta seuraisi patriarkaalinen yhteiskunta? Miksi siis tuosta suhteellisesta edusta seuraisi se, että miesten työpanosta arvostettaisiin niin paljon korkeammalle kuin naisten, saatikka että poliittinen valta keskittyi aikoinaan useimmissa kulttuureissa pelkästään miehille? Miksi metsästäjä tai pellon kyntäjä, jolla on tietynlaiset sukuelimet, on 1. luokan kansalainen, ja lastenhoitaja jolla on toisenlaiset on 2. luokan kansalainen? Sukupuoleen liittyvät sosiaaliset normit, arvostukset ja poliittinen valta ei seuraa suoraan biologiasta tai sukupuolten välisen toiminnan suhteellisesta edusta.
Myöskään kuvailemasi sukupuolierot eivät ole absoluuttisia vaan tilastollisia. Useimmat miehet ovat vahvempia kuin useimmat naiset, ja useimmat naiset ovat (ehkä) parempia lastenhoitajia kuin useimmat miehet. Miten tuosta seuraa sosiaalinen, väkivallalla ja lainsäädännöllä tuettu pakko sille, että yhden sukupuolen on kokonaisuudessaan keskityttävä ainoastaan tiettyihin tehtäviin?
Biologia ei anna kaikkia selityksiä nykyiselle sukupuolijärjestelmälle, mitenkään muuten kuin naturalistisen virhepäätelmän kautta, johon mielestäni naistutkimuksen ja feminismin kritiikki usein syyllistyy. Ei riitä todeta, että asia on jollakin tavalla, ja sitten olettaa että sen täytyy siis johtua biologiasta.
Suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa ainakin työnjako on ollut ihan perinteisestikin paljon tasa-arvoisempaa kuin vihreän veran ääressä ja amerikkalaisiin auktoriteetteihin luottaen tehdyt ak(k)ateemiset spekulaatiot antavat ymmärtää. Minä ihan oikeasti ihmettelen, onko sitä patriarkaattia ollenkaan esiintynyt juuri agraariyhteiskunnassa siinä mitassa kuin feministien ja naistutkijoiden spekulaatiot antavat ymmärtää. Usein näitä spekulaatioita esitetään tietämättä paljon mitään empiiristä esim. suomalaisesta kansatieteestä. Tai sitten kaikkea kansatieteellistä empiriaa luetaan kuin piru raamattua ja sieltä kaivetaan esille hirveän stereotyyppinen patriarkaatti.
'Sukupuoleen liittyvät sosiaaliset normit, arvostukset ja poliittinen valta ei seuraa suoraan biologiasta tai sukupuolten välisen toiminnan suhteellisesta edusta.' (MH)
Mistä ne sitten seuraavat (oli se sitten suoraan tai vaikka miten epäsuoraan)? Jos sukupuolien asema olisi mielivaltainen (siis vapaasti valittavissa, riippumatta biologisista/fyysisistä reunaehdoista), löytyisi maailmasta yhtä paljon matriarkaalisia kuin patriarkaalisia yhteiskuntia. Miksei näin ole? Ilmiönä 'patriarkaatti' on jokseenkin universaali (valmistaudun jo kuulemaan jostain alle sadan ihmisen heimosta Uuden-Guinean ylämailla), ja selittävänä tekijän on oltava sitä myös. Mikä muu kuin jaettu biologia olisi kaikkialla sama?
'sukupuolierot eivät ole absoluuttisia vaan tilastollisia. Useimmat miehet ovat vahvempia kuin useimmat naiset' (MH)
Älä vähättele tätä eroa. Kukaan ei ole vakavissaan ehdottamassa, että naisten ja miesten sarjat lakkautettaisiin urheilussa, koska jos kaikki kilpailisivat samassa sarjassa, naiset eivät pahemmin pääsisi mitaleille.
'Ei riitä todeta, että asia on jollakin tavalla, ja sitten olettaa että sen täytyy siis johtua biologiasta.' (MH)
Asia on jollakin tavoin, ja biologia selittää sen näin. Jos naistutkimus tai ihan mikä vaan tarjoaa paremman selityksen, niin hyvä. Sitä odottaessa tyydyn tähän saakka parhaaseen selitykseen. Pelkkä negatiivinen kritiikki ei kaada mitään teoriaa, pitää esittää parempi.
Sukupuoliroolien selittäminen biologian avulla ei vielä itsessään ole naturalistinen virhepäätelmä. Siihen sorrutaan vasta, jos väitetään biologisten selitysten oikeuttavan nykyiset sukupuoliroolit. Tämä on tärkeä ero, ja itse ainakin uskon että yhteiskunnassamme tulee pyrkiä tasa-arvoon (mahdollisuuksien tasa-arvoon) vaikka miehet ja naiset ovatkin biologian perusteella erilaisia. Tämä liittyy emansipatoriseen tiedonintressiin, eli pyrkimykseen aktiivisesti muokata yhteiskuntaa eikä pelkästään selvittää sen kausaalirakenteita.
Niin, eihän tässä kukaan ole väittänytkään, että ennen vallinnut järjestelmä (jos sellaisesta voidaan yleensä puhua) olisi ollut oikein. Se on kuitenkin selitettävissä miesten ja naisten biologisilla eroilla.
Evoluutio tietenkin "pyrkii" kohti järjestelmiä, jotka ovat "oikeita". Jos miehille ja naisille annetaan täydellinen valinnanvapaus, he silti jakautuvat eri tehtäviin eri tavoin.
Biologisia eroja ja yksilöiden vapaasta tahdosta potentiaalisesti seuraavaa tilannetta voidaan pyrkiä "poistamaan" mm. aivopesulla ja pakottamisella, mutta laajamittaisesti tehtynä tämä johtaisi samanlaiseen resurssien misallokaatioon kuin sosialistinen talousjärjestelmä. Kaikenlaiset kiintiöt ovat tästä hyvä esimerkki. Miettikää armeijaa, jonka taisteluyksiköiden miehistön tulisi koostua miehistä ja naisista tasapuolisesti.
Ratkaisut pitää tietenkin aina tehdä yksilötasolla. Moni nainen soveltuu hyvin esimerkiksi armeijaan; olisi mielipuolista sulkea nämä yksilöt palveluksen ulkopuolelle heidän "viiteryhmänsä" takia. Pointti on kuitenkin siinä, että kun ratkaisut tehdään yksilötasolla, nouseva järjestelmä ei mitenkään merkittävästi eroa nykyjärjestelmästä.
Post a Comment