Friday, April 2, 2010

Ympäristö: Poliittisen pääoman niukkuus

Edellisessä tekstissä perustelin miksi sähkönkulutuksen vähentäminen ei ole tehokasta ympäristönsuojelua. Tässä tekstissä aion esittää, että se on suorastaan haitallista. Haluan ennen kaikkea esittää laajemman teesin ympäristöpolitiikan tehokkuudesta.

Ilmastoskeptikot saattavat olla hyvinkin näkyviä julkisuudessa, mutta tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että äärimielipiteet saavat aina suhteettoman paljon mediahuomiota. Kaikissa medioissa, mutta etenkin televisiossa, suositaan kiistoja. Kaksi riitelevää ihmistä on paljon mielenkiintoisempaa kuin yksi luennoiva tiedemies. Jos MOT tekisi dokumentin siitä, kuinka ilmastonmuutos uhkaa Suomea, se ei saisi läheskään yhtä paljon katsojia, palautetta tai huomiota kuin ilmastonmuutoksen kyseenalaistava dokumentti.

Käsittääkseni enemmistö Suomenkin väestöstä kuitenkin pitää ilmastonmuutosta faktana. Hiljattain tehtiin kysely, jonka mukaan lähes puolet pitää ilmastonmuutoksen vaikutuksia liioteltuina. Tämä on minusta ihan tervehenkistä, koska uskon itsekin että julkisuudessa on ilmastoskeptikkojen vastapoolina useita tahoja jotka liioittelevat ilmastonmuutoksen vaikutuksia propagandasyistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö nämä ihmiset uskoisi, että ilmastonmuutos tapahtuu.

WWF:n Earth Hour -tapahtuman pääasiallinen perustelu on sen propaganda-arvo. Järjestäjän mukaan tavoite on sekä rohkaista ihmisiä ajattelemaan ympäristönsuojelua että lähettää päättäjille viesti siitä, että kansalaiset välittävät ympäristöstä. Periaatteessa nämä ovat kiitettäviä tavoitteita. En kuitenkaan pidä "maatuntia" järkevänä ympäristönsuojeluna.

Esitän, että jokaisella ihmisellä on tavallaan rajallinen määrä "ympäristöpoliittista pääomaa". Harva meistä kuitenkaan aikoo optimoida koko elämäänsä kasvihuonekaasupäästöjen minimoimiseksi. Paatuneimmillekin hipeille ympäristöystävällisyys on kuitenkin vain yksi arvo muiden joukossa, ja suurin osa meistä ei ole hippejä lainkaan. Kovimmat ilmastoskeptikot taas eivät oletettavasti laita tikkua ristiin. Olisi myös täysin epärealistista ajatella, että edes enemmistö ihmiskunnasta tai suomalaisista nostaisi oman hiilijalanjälkensä tärkeimmäksi elämänarvokseen.

Useat ihmiset ovat kuitenkin valmiit tekemään jonkin verran ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämiseksi. Heillä on siis tietty, rajallinen määrä "poliittista pääomaa" käytettävänä ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Tämä ei ole absoluuttinen määrä: toki on mahdollista, että joku inspiroituu tekemästään ekoteosta tekemään vielä lisää. Veikkaan kuitenkin, että useimmat ihmiset tekevät jonkin verran ympäristön suojelemiseksi, ja sen jälkeen heidän omatuntonsa antaa heille rauhan.

Eri järjestöillä, jotka järjestävät julkisuuskampanjoja, lobbausta ja sen sellaista taas on rajallinen määrä budjettia, vaikutusvaltaa ja aktiiveja, joten vaikkapa WWF:llä on myös rajallinen määrä poliittista pääomaa. Samoin maapallon valtioilla on vain tietty määrä poliittista valtaa ja rahaa käytettäväksi ilmastonmuutokseen vaikuttamiseen.

Tästä seuraa seuraava keskeinen ympäristöpolitiikan periaate:

Vaikka jokin teko vähentäisi hiilidioksidipäästöjä, se ei tarkoita että sen tekeminen on hyödyllistä.

Koska käytettävissä oleva raha ja poliittinen pääoma on rajallista, niin yksilön kuin kollektiivienkin tasolla, niin meidän ei pidä pyrkiä tekemään mitä tahansa vain siksi, että se vähentää jollakin mitattavalla tavalla kasvihuonekaasupäästöjä. Meidän on käytettävä poliittinen pääomamme mahdollisimman tehokkaasti. Perustelin edellisessä kirjoituksessani, että energiankulutuksen vähentäminen ei ole tehokasta. Kerrattakoon lyhyesti, että Suomen sähköstä yli 60% tuotetaan käytännössä hiilineutraalisti. Sähkönkulutuksen laskeminen henkilökohtaisilla ratkaisuilla vaikuttaa Suomen kasvihuonekaasupäästöihin häviävän vähän, vaikka sitä tekisi kuinka monta ihmistä. Se on hyvin tehoton tapa vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Se saattaa päinvastoin olla jopa haitallista. Jos vaikka WWF:n Earth Hour inspiroi satoja tai jopa tuhansia suomalaisia vähentämään kotinsa sähkönkulutusta, niin periaatteessa se vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Käytännössä tämä määrä on kuitenkin todella pieni. Samalla he ovat käyttäneet tähän "ekotekoon" osan poliittisesta pääomastaan. Tässä tapauksessa he ovat käyttäneet sen tavalla, josta on erittäin vähän hyötyä.

Jotta ympäristöpolitiikka olisi mahdollisimman onnistunutta, poliittinen pääoma on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti. Liian tehoton käyttö on käytännössä poliittisen pääoman haaskausta.

Jos "maatunti" inspiroi monia suomalaisia vähentämään jokapäiväistä sähkönkulutustaan, ja he uskovat tehneensä näin jotain hyödyllistä ympäristön eteen, niin koko tapahtuma on nettohaitta. Jos moni ihminen saa valojen sammuttamisesta hyvän omatunnon ja uskoo tehneensä "oman osansa", niin heidän poliittinen pääomansa on kokonaan haaskattu. Se ei ole vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjä käytännössä lainkaan. Vielä pahempaa on se, että nämä ihmiset uskovat tehneensä jotain hyödyllistä, mikä vähentää heidän mielenkiintoaan tehdä lisää "ekotekoja".

Itse uskon, että henkilökohtaisen sähkönkulutuksen vähentäminen on suuressa mittakaavassa suorastaan haitallista ympäristönsuojelulle. Sähkönkultuksen vähentämisen propagointini on käytetty järjestöjen ja muiden toimijoiden poliittista (ja konkreettista!) pääomaa, ja sillä on suostuteltu ihmisiä käyttämään omaa poliittista pääomaansa johonkin, joka ei vähennä kasvihuonekaasupäästöjä käytännössä lainkaan.

Mitä tulee tapahtuman laajempaan propaganda-arvoon, en oikein usko siihenkään. Olisi yritettävä kysyä missä määrin tällainen tapahtuma kasvattaa ihmisten poliittista pääomaa inspiroimalla heitä tekemään enemmän ympäristötekoja, ja missä määrin se saa heidät käyttämään poliittista pääomaansa epäolennaisiin asioihin. Pelkkä tietoisuus ilmastonmuutoksesta ei vielä riitä, ja minusta perustietoisuus on kuitenkin kohtuullisen hyvällä tasolla. Sitäpaitsi mikään WWF:n kampanja ei paatuneisiin ilmastoskeptikkoihin tehoa. Tietoisuus, poliittisen pääoman olemassaolo, ei vielä tee mitään; tämä pääoma on käytettävä tehokkaasti. Jos se haaskataan mikrotason asioihin joilla ei ole vaikutusta koko ilmastonmuutokseen, niin silloin on käytetty valtava määrä poliittista pääomaa turhaan. Siksi pelkän tietoisuuden kasvattamisen lisäksi tarvitaan myös tietoisuutta siitä, mitä tulisi tehdä. Earth Hour tuntuu jakavan tästä asiasta aivan väärää tietoa.

Tässä mielessä väitän, että WWF:n Earth Hour on hirvittävää ympäristöpoliittisen pääoman haaskausta, joka tekee suorastaan haittaa ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle. Korostamalla yksilöllisen sähkönkulutuksen kaltaisia pikkuasioita se rohkaisee ihmisiä ohjaamaan ympäristöpoliittista toimintaansa tehottomiin kohteisiin. Jos haluamme todella vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia, meidän on käytettävä poliittinen pääomamme mahdollisimman tehokkaasti. Ei riitä, että tehdään ympäristötekoja niiden itsensä vuoksi, tai vähennetään Suomen kasvihuonekaasupäästöjä joitain promilleja, jos edes sitä. Rajallisen poliittisen pääoman käyttäminen tavoilla, jotka eivät tehokkaasti vähennä kasvihuonekaasupäästöjä, on sen haaskaamista.

Koska sitä samaa pääomaa, joka nyt kuluu "maatunnin" järjestämiseen ja valojen sammutteluun, ei käytetä johonkin oikeasti hyödylliseen, voidaan jopa väittää että Earth Hour tavallaan edistää ilmastonmuutosta. Tällä samalla investoinnilla oltaisiin voitu vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, vaikka lobbaamalla hiilivoimalojen sulkemisen puolesta. Sen sijaan lobbattiin valojen sammuttamisen puolesta.

Omasta mielestäni kaikkein pahin uhka on se, että Earth Hour:in kaltaiset propagandatapahtumat toimivat ympäristöliikkeen rukousmyllyinä. Sammuttamalla valot tunniksi voi kuvitella tehneensä jotain ilmastonmuutosta vastaan, ja ostaa siten symbolisella teolla itselleen mielenrauhaa ja hyvää omatuntoa. Minusta kenelläkään ei ole mitään asiaa olla hyvä omatunto niin kauan kuin 40% Suomen sähköstä tuotetaan fossiilisia polttoaineita polttamalla.

**

Oli WWF:n "maatunnista" mitä mieltä tahansa, niin toivoisin että tästä tekstistä jäisi lukijalle käteen näkemykseni ympäristöpoliittisen pääoman rajallisuudesta. Meillä jokaisella, ihmisillä, järjestöillä, valtioilla ja muilla toimijoilla, on vain rajallinen määrä poliittista pääomaa, rahaa, vaikutusvaltaa, aikaa ja jaksamista, käytettävänä. Koska tämä pääoma on rajallista, se on käytettävä tehokkaasti.

Esitän asiattoman ja hieman epätarkan vertauskuvan. Jos ympäristötekomme rajoittuvat siihen, että teemme tehottomia mikrotekoja ja "kasvatamme tietoisuutta", niin silloin juoksentelemme Titanicin kannella järjestelemässä kansituoleja ja kertomassa kanssamatkustajillemme, että laiva uppoaa. Hyötynsä silläkin, mutta se ei riitä.

Ilmastonmuutos on yksinkertaisesti aivan liian suuri ongelma että sitä voitaisiin tehokkaasti ehkäistä sammuttamalla keittiön valot tai vaihtamalla yhdet lihapullat kasviksiin. Jos kasvihuonekaasupäästöjä halutaan todella vähentää, on tehtävä tehokkaita toimenpiteitä. Ajan ja resurssien uhraaminen tehottomaan toimintaan käytännössä edistää ilmastonmuutosta. Se ei ole mitään ympäristönsuojelua.

3 comments:

Kaj Sotala (Xuenay) said...

http://lesswrong.com/lw/1d9/doing_your_good_deed_for_the_day/ sisältää teesiäsi tukevaa aineistoa.

Interesting new study out on moral behavior. The one sentence summary of the most interesting part is that people who did one good deed were less likely to do another good deed in the near future. They had, quite literally, done their good deed for the day. [...] By coincidence, a few days after reading this study, I found this article by Dr. Beck, a theologian, complaining about the behavior of churchgoers on Sunday afternoon lunches. He says that in his circles, it's well known that people having lunch after church tend to abuse the waitstaff and tip poorly. And he blames the same mechanism identified by Mazar and Zhong in their Dictator Game. He says that, having proven to their own satisfaction that they are godly and holy people, doing something else godly and holy like being nice to others would be overkill.

Toisaalta taas http://lesswrong.com/lw/4e/cached_selves/ :

Today, I’d like to discuss a related effect from the social psychology and marketing literatures: “commitment and consistency effects”, whereby any random thing you say or do in the absence of obvious outside pressure, can hijack your self-concept for the medium- to long-term future. [...]

In what is perhaps the most unsettling study I’ve heard along these lines, Freedman and Fraser had an ostensible “volunteer” go door-to-door, asking homeowners to put a big, ugly “Drive Safely” sign in their yard. In the control group, homeowners were just asked, straight-off, to put up the sign. Only 19% said yes. With this baseline established, Freedman and Fraser tested out some commitment and consistency effects. First, they chose a similar group of homeowners, and they got a new “volunteer” to ask these new homeowners to put up a tiny three inch “Drive safely” sign; nearly everyone said yes. Two weeks later, the original volunteer came along to ask about the big, badly lettered signs -- and 76% of the group said yes, perhaps moved by their new self-image as people who cared about safe driving. Consistency effects were working.

The unsettling part comes next; Freedman and Fraser wanted to know how apparently unrelated the consistency prompt could be. So, with a third group of homeowners, they had a “volunteer” for an ostensibly unrelated non-profit ask the homeowners to sign a petition to “keep America beautiful”. The petition was innocuous enough that nearly everyone signed it. And two weeks later, when the original guy came by with the big, ugly signs, nearly half of the homeowners said yes -- a significant boost above the 19% baseline rate. Notice that the “keep America beautiful” petition that prompted these effects was: (a) a tiny and un-memorable choice; (b) on an apparently unrelated issue (“keeping America beautiful” vs. “driving safely”); and (c) two weeks before the second “volunteer”’s sign request (so we are observing medium-term attitude change from a single, brief interaction).


Yksi tapa sovittaa nämä tulokset yhteen olisi, että "doing your good deed for the day"-efekti vähentää halukkuutta toimia tietyllä tavalla lyhyellä aikavälillä, mutta samaan aikaan "cached selves"-efekti lisää halukkuutta toimia siten pitkällä aikavälillä. Tällöin Earth Hour-tyyppisistä tempauksista olisi sittenkin hyötyä, kunhan niitä ei vain ole liian usein.

Michael Halila said...

Kiitos linkeistä!

Kiinnittäisin tuossa "cached selves"-artikkelissakin voimakkaasti huomiota siihen, että efekti voi saada ihmiset tekemään lähes mitä tahansa (drive safely -> keep America beautiful) jonka he kokevat liittyvän asiaan. Tämä minusta korostaa tarvetta käydä kriittistä keskustelua siitä, mitä tulisi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Muuten nekin energiat haaskataan johonkin aivan merkityksettömään.

Kaj Sotala (Xuenay) said...

Tuo on varsin hyvä pointti, jota en tullutkaan ajatelleeksi. Earth Hour voi vähentää kynnystä tehdä jotain todellista, mutta myös kynnystä osallistua aktiivisesti muihin hyödyttömiin-mutta-hauskoihin tempauksiin.