Eväitä totaaleille 1: vankilaan!

Nyt kun itselläni on takana vankilatuomio totaalikieltäytymisestä, ja linkittelin hiljattain erään samaa suunnittelevan "aateveljen" blogiin, niin mieleeni tuli että pitäisi varmaan lausua jotakin käytännön asioita totaaliksi aikovien evästykseksi.

Jokaisen totaalin perusdokumentti on Aseistakieltäytyjäliiton julkaisema Mielipidevangin opas, jonka laatimisesta haluan itsekin kiittää, koska siitä oli minullekin apua. Kun en itse kyseiseen järjestöön kuulu, niin voin aivan vilpittömästi mainostaa heidän palvelujaan noin muutenkin; omaiseni saivat AKL:ltä neuvoja ja apua kun olin itse vankilassa.

Tämän sanottuani totean kuitenkin, että Mielipidevangin opas on vähän aikaansa jäljessä. Ilmeisimpänä esimerkkinä siellä kummittelee vieläkin Seutulan avovankila, joka lakkautettiin viime vuonna, ja useampikin yksityiskohtainen tieto vankeudesta on vähän sinne päin, ainakin omassa kokemuksessani. Siksi ajattelin kirjoittaa tänne omia lisäyksiäni AKL:n tekstiin ja yleisesti antaa jonkinlaisen vaikutelman tuleville totaaleille siitä, mitä on edessä.

Kaikki tähän kirjoittamani perustuu omiin kokemuksiini: kieltäydyin palveluksesta helmikuussa 2009 ja aloitin tuomion suorittamisen saman vuoden lokakuussa. Jos jokin käytäntö on sen jälkeen muuttunut, niin se on todennäköisesti jäänyt minulta havaitsematta. Kuvittelisin kuitenkin että nämä pyörät pyörivät niin hitaasti että kokemuksillani on jotakin arvoa vielä toistaiseksi.

**

Selostan tässä lyhyesti sivarin kieltäytymisprosessin, ja puhun sitten käytännön asioista jotka liittyvät siviilin puolella toimimiseen ja vankilaan menemiseen. Kirjoitin omasta kokemuksestani otsikolla Erään oikeusprosessin aikataulu; päivämääriä löytyy sieltä.

Itse tein oman kieltäytymiseni lähettämällä kirjeen sivarikeskukselle Lapinjärvellä. Sivariin määrätylle tämä on kivuttomin vaihtoehto, koska kirje riittää kieltäytymiseksi. Saatuaan sen sivarikeskus tekee rikosilmoituksen, ja sitten käynnistyy itse oikeusprosessi. Poliisi tekee asiasta esitutkinnan, jonka yhteydessä sivarista kieltäytyjä kutsutaan kuulusteltavaksi poliisiasemalle. Kuulustelu on sinänsä puhdas muodollisuus: itse myönsin syyllistyneeni rikokseen, ja se olikin sitten siinä. Ainoa merkittävä asia liittyy kirjalliseen menettelyyn.

Tuomioistuinten ruuhkan helpottamiseksi valtiovalta on suuressa viisaudessaan keksinyt kirjallisen menettelyn, joka otetaan muistaakseni puheeksi kuulustelussa. Lainaisin linkittämääni poliisin sivua, mutta siellä lukee (c) 2010 Poliisi, joten en voi.

Käytännössä kysymys on siitä, että varsinainen oikeudenkäynti jätetään väliin, koska syytetty tunnustaa rikoksen, ja tuomio annetaan kirjallisena menettelynä. Suostuin tähän itse, ja minusta totaalien noin yleisesti kannattaa. Koska tuomio on käytännössä varma ja sen pituus lasketaan suoraan jäljellä olevasta palvelusajasta, kyseessä ei minusta niinkään ole oikeudenkäynti kun hallinnollinen muodollisuus. Toki jos haluaa mennä rosikseen pitämään eeppisen puheen niin siitä vaan. Ellei todellisia ihmeitä tapahdu, niin siinä tulee lähinnä haaskanneeksi kaikkien aikaa.

Esitutkinnan jälkeen juttu laitetaan vireille käräjäoikeuteen. Itse sain tuomion vain kuukauden kuluttua. Tuomio on käytävä itse noutamassa ulosottomieheltä, joka meille espoolaisille majailee käräjäoikeuden tiloissa Kilossa. Tuomiolauselmasta käy ilmi rangaistuksen pituus, ja jos tuomiosta on jotakin huomauttamista, niin sen jälkeen kun sen on vastaanottanut on tietty aika jonka sisällä pitää valittaa. Jos haluaa viedä asian eteenpäin hoviin on se tehtävä samalla; itse en jaksanut.

Ylempiin oikeusasteisiin valittaminen on mielestäni ajanhaaskausta. Mielipidevangin oppaasta voi käydä noteeraamassa kuinka mielenkiintoisia retorisia harjoitteita hovioikeudet ovat tuottaneet totaalien perustelujen kumoamiseksi, ja korkeimpaan valituslupaa ei saa. Toki sen jälkeen kun valituslupaa ei ole myönnetty voi valittaa eteenpäin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja niin edespäin, mutta itse en tätä jaksa suositella. Ensinnäkään en usko että mistään valituksesta seuraa yhtään mitään. Olen perustellut tässäkin blogissa että asevelvollisuus on räikeässä ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa, mutta ei kukaan suomalainen tuomari ala käyttämään sellaista valtaa että tekisi asialle mitään. Suomessa ei ole lainkaan sellaista itsenäistä oikeuslaitosta johon ihminen voi hurahtaa uskomaan yhteiskuntaopin tunneilla tai katsomalla telkkarista Amerikkaa, eli sinänsä lakeihin tai sopimuksiin vetoaminen on maalikolta ajanhukkaa.

Huomattavampi argumentti on se, että valitukset pitkittävät koko prosessia ylen määrin. Hovioikeusrumbassa kuluu normaalisti vuosi, ja muut luvanhaut ja valitukset voivat venyttää hommia vielä pidemmälle. Toki on jokaisen oma asia kuinka kauan haluaa zippaloida siviilissä linnatuomio niskassa, mutta ainakin itse koin vankilan odottamisen todella stressaavaksi ja en olisi mistään hinnasta halunnut pitkittää sitä.

Kaiken kaikkiaan minusta kannattaa nykytilanteessa ottaa kivuttomin reitti, eli suostua kirjalliseen menettelyyn ja jättää valittamatta hoviin. Tulos on sama ja pääsee helpommalla.

**

Kuten ylempänä linkittämästäni aikataulusta käy ilmi, tuomiolauselman saaminen on vasta alkua. Tarkkaavainen totaali huomaa, että tuomiossa ei sanota halaistua sanaa siitä milloin se aloitetaan. Tämä osa prosessista oli minulle kaikkein hämmentävin. Ainakin itse koin raskaaksi sen, että joka välissä oli määrittelemättömän pituisia odotusaikoja, joiden aikana ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu tai milloin.

Käräjäoikeuden päätöksen jälkeen totaalin asia siirtyy ulosottomiehen käsittelyyn. Ulosottoviranomainen hoitaa vankilaan passituksen. Ensimmäinen vaihe on joskus tuomion saamisen jälkeen tehtävä haastattelu ulosottoviranomaisen byroossa. Minulle kutsu tuli kaksi kuukautta tuomion jälkeen. Haastattelussa kysellään erinäisiä kysymyksiä päihteiden käytöstä sun muusta, ja tiedustellaan halukkuutta avovankilaan. Jos sinne haluaa, kannattaa sanoa tässä vaiheessa. Tietääkseni totaalit pääsevät yleensä suoraan avovankilaan ilman sen kummempia muodollisuuksia; en tiedä onko jossakin landemmalla vielä jäljellä vanhan ajan tyylisiä systeemejä joissa on oltava tietty aika suljetulla ennen kuin pääsee avolle.

Normaalisti vanki menee ensin sijoitteluyksikköön, josta hänet lähetetään eteenpäin johonkin vankilaan lusimaan, mutta ainakin minut passitettiin suoraan Jokelaan. Käsittääkseni totaalien kanssa toimitaan yleensäkin näin, eli sijoituskysymys ratkeaa tässä haastattelussa ulosoton kanssa.

Sivumennen sanoen, minua oltiin sijoittamassa sakkovankilaan kun en halunnut heti kättelyssä avolle. Jos jollekin muulle ehdotetaan tällaista, niin älkää ihmeessä suostuko. Ainakin Jokelan sakkovankila on vielä kurjempi paikka kun suljettu. Vastoin yleistä käsitystä, sakkovankeus ei ole poistunut; sitä on vaan vähennetty. Ainakin Jokelassa lusi vielä viime talvena sakkovankeja avolaitoksen yhteydessä olevassa sakkolassa, joka ei kuitenkaan ole mikään avotalo. Ovet ovat kiinni kuten suljetulla, mutta kanttiinilista sekä ulkoilu- ja harrastusmahdollisuudet ovat käytännössä olemattomat. Jos minun pitäisi valita sakkolan ja kivitalon (suljetun) välillä, menisin ehdottomasti kivitaloon.

Selvennettäköön vielä että jos haluaa opiskella tai käydä töissä vankeusaikana, se onnistuu vain avolaitoksesta tai avo-osastolta. Tietoni rajoittuvat taas Helsingin seutuun, mutta tietääkseni täällä päin esimerkiksi opiskelupaikan varmistaminen vaatii jo järjestelyjä. Entistä Seutulaa ei enää ole olemassa, ja ainakin omana vankeusaikanani Suomenlinnasta ei kuulemma myönnetty lainkaan opiskelulupia. Keravan avovankilasta taas on kulkuyhteyksien takia mahdotonta käydä opiskelemassa ellei omista autoa, joten ainoa tapa opiskella stadissa päin on tietääkseni Jokelan vankilan avo-osasto, jolla itse olin. Koska tämä tilanne varmastikin "elää" kokoajan, opinto- tai työskentelysuunnitelmat kannattanee ottaa puheeksi ulosottohenkilöiden kanssa keskusteltaessa.

Toinen käytännön huomautus: kannattaa tarkistaa mitä papereihisi kirjoitetaan. Jouduin selvittelemään itseäni vähän tavallista pidempään koska ulosottopersoonat olivat jättäneet paperieni kohdan, jossa kysytään huumausaineiden käytöstä, tyhjäksi. Olin sanonut etten käytä; vankilassa tulkittiin, että tyhjä kohta tarkoittaa etten ollut suostunut vastaamaan. Ei siitä mitään todellista harmia seurannut, mutta kuitenkin.

Huumeista ja viinasta kysellään siksi, että avolaitokset ovat päihteettömiä. Esimerkiksi lomalta palattaessa saatetaan puhalluttaa, ja teetetäänpä välillä huumetestejäkin. En tiedä mitkä toimenpiteet tehdään jos menee siviilistä suoraan avolle, mutta siirtyessäni suljetulta avolle jouduin "kusemaan kuppiin". Avolaitosmääräyksessä lukee mihin suljettuun vankilaan joutuu jos rikkoo avolaitoksen sääntöjä, esimerkiksi palaamalla lomalta tai töistä kännissä. Suljetulla siitä seuraa vain kurinpitorangaistus.

**

Kun haastattelu on ohi, ulosotto toimittaa propuskat sijoittajayksikölle, joka päättää sijoittamisesta. Tämä päätös toimitetaan takaisin ulosottoon, joka jossakin vaiheessa ilmoittaa siitä totaalille, ja on mentävä takaisin ulosoton byroolle passitettavaksi. Silloin käteen lyödään litterat ja jonkinlainen dokumentti siitä, miten vankilaan mennään ja mitä sinne saa viedä. Vasta tässä vaiheessa saa tietää milloin tuomion suorittaminen alkaa. Oikeudenkäynnin jälkeen saattaa siis kulua kuukausia ennen kuin edes tietää milloin tai minne on menossa. Kuten sanoin, tämä odottelu ei minusta ollut kovin mukavaa.

Sivumennen sanoen, tuomion tarkka pituus selviää vasta myöhemmin. Voihan sitä itsekin ynnäillä, mutta virallinen lopullinen vapautumispäivä on vielä tässä vaiheessa mysteeri.

Vankilaan saa tuoda mm. hygieniatuotteita, mutta hygieniatuotteiden tuominen vankilaan on kiellettyä. Entisen Vankeinhoitolaitoksen, nykyisen Risen, kielenkäyttö on paikoittain suorastaan ilahduttavan hämmentävää.

Mitä saa ja kannattaa ottaa mukaan? Ensisijaisesti se riippuu tietenkin siitä, minne on menossa. Suljettuun vankilaan saa tietenkin viedä vähemmän tavaroita, mutta toisaalta tarvitseekin vähemmän. Jokaiselle suljetulle tulevalle vangille annetaan hygieniapakkaus eli "säälipaketti", jossa on hammasharja, -tahna, pari kertakäyttöpartaterää ja saippuaa sekä shampoota, eli jos menee tyhjin käsin niin hampaat saa harjattua.

Kiellettyjen tavaroiden lista vaihtelee, mutta pääpiirteittäin noudattaa Mielipidevangin oppaassa annettua. Ainakaan Jokelaan ei saanut tuoda mitään, mitä sai ostaa vankilan kanttiinista. Minä en saanut mukaani mustekyniä, ja yleinen valituksen aihe muista vankiloista siirtyneillä oli, että edellisessä vankilassa tai siviilissä hankittua partakonetta ei saanut tuoda osastolle. Jos Jokelassa halusi partakoneen, se oli ostettava kanttiinista.

Omia vaatteita saa tuoda, mutta ne vaatteet jotka on tullessa päällä otetaan varastoon "käräjäasuksi", joka laitetaan päälle vain lomille tai kotiin lähtiessä. Vangilla pitää olla siistit vaatteet! Jos siis haluaa ottaa omia vaatteita osastolle, pitää tuoda kaksi vaatekertaa. Suljetulle tuotavien vaatteiden täytyy olla sellaisia, että ne menevät metallinpaljastimesta läpi, ja huput sekä jengitunnukset on kielletty. Kirjoja ja lehtiä saa tuoda, ja ainakin 2010 vankilaan sai tuoda joko PS2:sen tai alkuperäisen XBoxin (ei siis XBox 360:stä) sekä leffoja & pelejä. Televisio löytyy ainakin Jokelan selleistä talon puolesta. Mankan saa tuoda, mutta en tiedä mitkä ovat tarkat ehdot. Nappikuulokkeelliset mp3-soittimet sun muut pitää jättää vastaanottoon. Vaatteita saa talonkin puolesta. Raha ja arvoesineet jätetään vastaanottoon. Ruoan ja juotavan tuominen on kielletty.

Avolla taas saa pitää omia vaatteita ja yhtä vaatekertaa ei oteta pois kuten suljetulla. Rahaa ja muita henkilökohtaisia tavaroita saa mukaan; ainoastaan kännykkä on jätettävä pois, ja metallinpaljastimien kanssa ei tarvitse pelata. Vaatteisiin ei päde kai mitään rajoituksia, elleivät sitten jengitunnukset ole avollakin kiellettyjä; en tiedä. Ainakaan Jokelassa ei tarvitse maksaa AKL:n mainitsemaa rahakorvausta talon vaatteiden käytöstä. Yleensäkin avolla ei ole niin tarkkaa. Ainakaan Jokelan avo-osastolla selleissä ei ole televisiota talon puolesta, eli jos sellaisen selliinsä haluaa, on järkättävä oma.

En ainakaan tähän hätään keksi mitään, mitä ehdottomasti kannattaisi ottaa mukaan. Suljetulla aika voi käydä pitkäksi, eli suosittelen lukemista. Avolle pelimies ottaa mukaan herätyskellon. Jokelan avolla ei ollut talon puolesta herätystä. Mitään ehdottoman välttämätöntä en kuitenkaan keksi. Suljetulla tulee käytännössä kaikki minimitarpeellinen talon puolesta; avolle pitää viedä vähän enemmän roinaa.

Sinänsä tavaroista ei tarvitse hermoilla, koska mitä tahansa mitä saa itse tuoda mukanansa voi saada myös tapaajilta, ainakin normaalisti. Yhteydenpito ulkomaailmaan hoituu suljetulla kanttiinista ostettavalla puhelinkortilla ja Jokelan avolla prepaid-kännykkäliittymällä jota käytetään vankilan puhelimesta. Suljetulle kannattanee ottaa rahaa jolla asioida kanttiinissa; siitä pitää kaiketi erikseen sanoa vastaanotossa haluavansa sen vankitilille. Ainakin minun rahani vaan jätettiin lompakkoon.

**

Nämä olivat käytännön näkemykset ja neuvot ajalle ennen vankilaa. Seuraavassa osassa juttelen elämästä vankilassa, niin suljetulla kuin avolaitoksessakin.