**
Aikoinaan Amerikassa käytiin paljonkin oikeutta pornon laillisuudesta. Vastakkain olivat pyrkimykset sensuroida pornoa ja muita "törkeyksiä" ja Yhdysvaltojen perustuslain vapaan ilmaisun takaava pykälä. Vuonna 1964 korkeimman oikeuden tuomari Potter Stewart määritteli legendaarisesti mitä laeissa käytetty täysin ympäripyöreä ilmaus obscenity, "törkeys", tarkoitti. Stewartin muotoilu jäi juridiikan historiaan:
I know it when I see it.
Pornon sensurointi kaatui lopulta perustuslakiin, mutta oma osansa lienee ollut silläkin, että tuollaisilla määritelmillä ei voi säätää lakeja. Koska pornon määritteleminen osoittautui mahdottomaksi, ainoa vaihtoehto olisi ollut säätää niin laaja sensuurilaki, että sen nojalla oltaisiin voitu sensuroida mitä tahansa. On pelottavaa kuvitella mitä tapahtuisi jos tällainen prosessi käytäisiin esimerkiksi Suomessa.
Sivumennen sanoen, taistelu pornon laillisuudesta jakoi feministiliikkeen kahtia. Toiset, etunenässä radikaalifeministit, pitivät pornoa osasyyllisenä naisten kokemaan seksuaalisen väkivaltaan ja yleensäkin osana sukupuolten välistä epätasa-arvoa edistävää kulttuuria. Tämä sai osan feministeistä liittoutumaan, omituista kyllä, Amerikan kristillisen oikeiston kanssa. Surkuhupaisa oikeusministeri Edwin Meesen komissio, joka sai tehtäväkseen perustella pornon kieltämisen, koostui nimenomaan kristillisen oikeiston "asiantuntijoista" ja radikaalifeministeistä. Kirjoittelen siitä joskus enemmänkin, mutta todettakoon lyhyesti että komissio ei kokoonpanostaan huolimatta itseasiassa pystynyt mitenkään asiallisesti perustelemaan pornon vaarallisuutta. He tekivät silti loppulauselman joka vakuutti että porno kuitenkin on vaarallista ja se tulisi kieltää.
Osa feministeistä piti ajatusta maanlaajuisesta pornokiellosta syvästi vastenmielisenä. Muun muassa seksuaalista tasavertaisuutta ajaneet vastustivat ehdottomasti sitä, että lain avulla siivottaisiin kaikki seksi ja seksuaalisuus pois näkyvistä. Olisi päinvastoin kehitettävä järkevämpi suhtautuminen seksiin ja pornoon eikä yritettävä kieltää sitä kokonaan. Osin tämä riita mukailee toisen ja kolmannen aallon feminismin jakoviivaa, ja siksi useat kolmannen aallon feministit käyttävät itsestään nimitystä sex-positive feminist, erotuksena radikaalifeministien kristilliskonservatiiveja mukailevista ajatuksista. Erimielisyydet aiheesta jatkuvat tänäkin päivänä.
**
Nyt kun lukijan mielenkiinto on herätetty kirjoittamalla pornosta, siirrytään itse asiaan. Potter Stewartin huikea määritelmä nimittäin soveltuu harvinaisen hyvin tämän tekstin varsinaiseen aiheeseen, eli salaliittoteorioihin. Ehkä ensimmäiset nykyaikaiset salaliittoteoriat olivat nimensä mukaisia: yleensä niissä väitettiin jonkin valtaklikin hallitsevan salaa maailmaa. Maailmansotien välisen ajan suosituimmissa salaliittoteorioissa maailmaa pyöritti juutalaisten pankkiirien salaliitto, ja Natsi-Saksa hyödynsi näitä mielikuvia omassa juutalaisvastaisessa propagandassaan.
Tällaiset "vanhanaikaiset" salaliittoteoriat ovat jossain määrin säilyttäneet suosionsa, etenkin Amerikassa, jossa mm. militia-liikkeen ääriainekset uskovat vieläkin "sionistien" hallitsevan maailmaa. Toisaalta myös äärivasemmiston piirissä esiintyvät käsitykset, joiden mukaan "ylikansalliset" suuryritykset hallitsevat maailmaa, eivät myöskään ole kovin erilaisia.
Salaliittoteoriaa ei kuitenkaan voi yksiselitteisesti määritellä uskoksi siihen, että jokin salaliitto hallitsee maailmaa. Nykyään suosituimpia salaliittoteorioita ovat varmaankin erilaiset 9/11-salaliitot, joissa yleensä ei väitetä, että maailmaa salaa kontrolloiva juutalaisten salaliitto lavasti iskut. Osin siksi raja salaliittoteorian ja historian välillä on häilyvä. Väite, että juutalaisten maailmansalaliitto lavasti 9/11:in on melko selvä salaliittoteoria. Entä sitten väitteet, joiden mukaan Yhdysvaltain hallitus salasi olennaisia yksityiskohtia iskuista? Tai että jotkut tiesivät niistä etukäteen? Useimmat tällaiset väitteet ovat salalittoteorioita, mutta missä kulkee raja "virallisen totuuden" kyseenalaistamisen ja salaliittoteorian välillä?
Itse olen sitä mieltä, että Yhdysvalloissa kohtuullisen suositulla "9/11 truther" -liikkeellä on korkeintaan viitteellinen yhteys mihinkään havaittavissa olevaan todellisuuteen. Siitä huolimatta kaikkien virallisen totuuden epäilijöiden lyöminen salaliittoteorian pilkkakirveellä voi helposti mennä liian pitkälle. Äkkiseltään voi kuvitella että salaliittoteoriat voisi määritellä suhteessa nimenomaan todellisuuteen, mutta se vaatii niin äärimmäistä positivismia että ainakaan minä en siihen pysty.
Kuitenkin salaliittoteorioita on olemassa, ja uskoisin että useimmat lukijat olisivat valmiita mukailemaan Potter Stewartia ja toteamaan, että he tunnistavat salalittoteorian näöltä jos ei mitenkään muuten. Jos salaliittoteoria on olemassaoleva meemi, niin täytyyhän sen jotenkin olla määriteltävissä.
Olen joskus aiemmin ehdottanut salaliittoteorialle funktionaalista määritelmää. Salaliittoteoria on tietoteoreettinen keino vähentää maailman monimutkaisuutta. Yleensä tieteelliset selitykset ilmiöille ovat monimutkaisia ja kuivia. Esimerkiksi syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin johtaneita tapahtumaketjuja on tutkittu paljonkin, mutta etenkin historiatiede kärsii siitä, että niin kauan kun tapahtumat ovat niinkin ajallisesti lähellä, sekä lähteiden että tutkijoiden puolueettomuus on kyseenalaista. Myöskään läheskään kaikki lähteitä ei ole vielä saatavissa, ja muutenkin on vaikeata arvioida tapahtumien merkitystä ja roolia historiassa kun niistä on vielä kulunut niin vähän aikaa.
Tietyssä mielessä salaliittoteoriat iskevät juuri tähän väliin, koska ne tarjoavat helpon selityksen. Sen sijaan että yrittää ymmärtää monimutkaisia tapahtumakulkuja, voi vain valita mieleisensä salaliittoteorian, joka selittääkin kaiken! Tunteellisella tasolla uskon, että salaliittoteorioiden viehätys perustuu juuri siihen, että ne tarjoavat helpon tavan vaikuttaa paljon muita ihmisiä fiksummalta. Kun muut painivat tietämättömyyden ja kompleksisuuden kanssa, salaliittouskovainen voi naureskella heille alentuvasti, koska hän tietää salatun totuuden. Tuntuu siltä että englanniksi jokaikistä salaliittohörhökirjaa myydään samalla lauseella: "What they don't want you to know!" Ostamalla pääset osalliseksi salaisesta, kielletystä tiedosta.
**
Jos salaliittoteoriat ovat vain psykologisesti harhautuneiden hörhöjen stewartilaisen helposti tunnistettavaa ajanvietettä, niin kannattaako niistä edes kirjoittaa? Minusta kannattaa, koska salaliittoteoria-ajattelun mentaliteetti tuntuu leviävän laajemmalla ja laajemmalle nyky-Suomessa.
Kliiniset tutkimukset ovat todistaneet sinänsä yllätyksettömän tosiasian: ihmiset eivät tietoa etsiessään yleensä tee niin avoimin mielin, vaan he hakeutuvat ennen kaikkea sellaisen tiedon pariin joka miellyttää heitä a priori. Tästä seuraa se, että ilman kohtuullisen vahvaa pyrkimystä objektiivisuuteen ja monien näkökulmien etsimiseen, eri mieltymykset omaavat ihmiset löytävät eri "faktat". Salaliittoteorioita on netissä niin valtavan paljon, että varmaankin jokainen ihminen voi löytää omiin ennakkoajatuksiinsa ja mieltymyksiinsä sopivan teorian.
Tämä pätee yleensäkin poliittisiin mielipiteisiin. Jokainen voi löytää netistä sopivasti hakemalla sellaisia faktoja, jotka tukevat juuri heidän mielipidettään. Tästä seuraa normaali nykyaikainen nettiväittely: molemmat osapuolet ovat täysin vakuuttuneita siitä, että tosiasiat ovat hänen puolellaan, ja usein molempien tueksi todellakin löytyy aineistoa. Mielipiteiden todellinen kohtaaminen vaatisi sitä, että kumpikin osapuoli perehtyy myös vastapuolen argumentteihin ja niitä tukevaan aineistoon. On kuitenkin paljon helpompaa vain päättää olevansa oikeassa. Tosiasioihin perehtyminen nimittäin saattaisi kyseenalaistaa oman näkemyksen. Koska ihmiset valitsevat poliittiset kantansa yleensä siksi, että ne jollakin tapaa miellyttävät heitä, heillä on niihin vahva tunneside. Siksi pyrkimys objektiivisuuteen on vaarallinen, koska se saattaisi johtaa rakkaan poliittisen kannan kyseenalaistumiseen.
Salalittoteoria-ajattelu tarjoaa erinomaisen puolustuskeinon tätä uhkaa vastaan. Jokaiseen salaliittoteoriaan on sisäänrakennettu mekanismi joka selittää pois ja siten torjuu edes mahdollisuuden siitä, että teoria voisi olla väärässä. 9/11-salaliittoteorioihin uskovat ovat täysin vakuuttuneita, että kaikki muut ovat USA:n hallituksen propagandan pauloissa. Yleensäkin salaliittoteoriauskovaiset lähtevät siitä, että kaikki muut kieltäytyvät näkemästä totuutta, joko siksi että he joutuvat propagandan uhreiksi tai koska he eivät suostu kohtaamaan todellisuutta ennakkoluulojensa vuoksi.
Tämä on minusta niin tärkeä ominaisuus, että tarjoaisin sitä eräänlaiseksi määritelmäksi.
Salaliittoteoria-ajattelu on oman mielipiteen määrittämistä siten, että sen kanssa on mahdotonta olla legitiimisti eri mieltä.
Politiikka ja historia ovat molemmat luonteeltaan sellaisia, että erimielisyyksiä esiintyy aina. Historia on kuitenkin pohjimmiltaan kertomuksen ja selityksen muodostamista rajallisen aineiston pohjalta, ja lähteiden tulkinnasta esiintyy aina erimielisyyksiä. Ne voidaan karkeasti jakaa legitiimeihin ja epälegitiimeihin erimielisyyksiin; ensin mainitussa molemmat tulkitsijat ovat vielä historiatieteen piirissä, kun taas jälkimmäisissä tarjotaan historiallisten tapahtumien selittäjiksi avaruusolentoja tai maailmansalaliittoja.
Politiikassa taas mahdollisten mielipiteiden kirjo on vielä laajempi. Politiikka on nimenomaan eri intressien ja mielipiteiden kohtauspaikka. Idealistisen määritelmän mukaan politiikka on prosessi, jossa eri tahot kohtaavat ja hoitavat kompromissien kautta "yhteisiä asioita". Voisi melkein sanoa, että jos kysymys on poliittinen, niin silloin siihen täytyy olla olemassa erilaisia legitiimejä mielipiteitä. Poliittiset kiistakysymykset ovat kiistakysymyksiä nimenomaan siksi, että niistä voi olla perustellusti eri mieltä.
Salaliittoteoria-ajattelussa tällainen ei käy päinsä. Jos on olemassa legitiimejä erimielisyyksiä, niin silloinhan voi olla mahdollista, että oma kanta on väärä. Salaliittoteoria-ajattelu on siis tavallaan psykologinen defenssimekanismi sitä mahdollisuutta vastaan, että ihminen joutuisi myöntämään olevansa väärässä.
Nimenomaan tämä ajattelu on levinnyt salaliittoteorioiden piiristä laajemmallekin poliittiseen kenttään. Nyttemmin sitä löytää itsensä useinkin poliittisessa tai poliittisluontoisessa keskustelussa, jossa vastaväittäjän kanta ei ole niinkään se, että hän on oikeassa ja minä väärässä, vaan että hänen mielipiteensä on ainoa mahdollinen, ja koska minä olen eri mieltä, minun koko mielipiteeni ei ole lainkaan legitiimi mielipide vaan pelkkä harhaluulo. On olennainen ero sen välillä, esitetäänkö vasta-argumentteja toisen mielipiteelle, vai otetaanko lähtökohdaksi se, että mikään oman mielipiteen vastainen ei a priori voi olla totta.
Yleisin tähän käytetty menetelmä on ylöspäin skaalattu versio vanhasta kunnon olkinukesta. Koska lähdetään siitä, että omaa mielipidettä vastustavat ihmiset ovat a priori väärässä, niin se riittää jo todisteeksi siitä, että he eivät ajattele rationaalisesti. Eihän rationaalinen ihminen voisi kannattaa "väärää" mielipidettä. Siis vastaväittäjä vastustaa "oikeaa" mielipidettä jostakin muusta syystä. Nyt olemme vankasti salaliittoteorioiden alueella.
Tavallisesti vastustajista muodostetaan jonkinlainen järjetön, monoliittinen salaliitto. Esimerkiksi maahanmuutto"keskustelussa" kaikki "maahanmuuttokritiikin" vastustajat kuuluvat muka myyttiseen "suvaitsevaistoon" tai ovat "monikulttuurin" kannattajia. He ovat tätä määritelmällisesti, koska "maahanmuuttokriitikkojen" mielestä kaikki järkevät ihmiset kannattavat "maahanmuuttokritiikkiä". Ikään kuin muka kaikki "maahanmuuttokritiikkin" kanssa eri mieltä olevat olisivat samaa mieltä keskenään kaikesta.
Kun on kerran todettu, että kaikki vastustajat ovat monoliittinen "suvaitsevaisto", heidän mielipiteistään rakennetaan olkinukke. Räävitään kokoon kaikki järjettömimmät "vastapuolen" mielipiteet, ja syytetään kaikkia eri mieltä olevia näiden mielipiteiden kannattamisesta. Tässä äärimmäisessä "with us or against us" -ajattelussa jokaisen ihmisen täytyy kannattaa jompaa kumpaa kiistan osapuolta sataprosenttisesti. Sen jälkeen voidaan aloittaa olkinuken lyöminen.
Keskustelu saattaisi kulkea esimerkiksi näin:
"Vastustat aatetta X. Sinusta siis Y. Kannatat siis myös aatteita A, B ja C. Sinusta siis D."
Vastaväittäjä ei ole välttämättä sanallakaan maininnut asioita Y, A, B tai C, ja usein D on jo täysin järjetön kanta. Henkilön tulisi siis salaliittoteoria-ajattelijan kanssa väitellessään puolustaa samanaikaisesti omaa mielipidettään ja sarjaa muita, joita hän ei ole koskaan kannattanut tai edes maininnutkaan, koska salaliittoteoria-ajattelijan mielestä hän kuuluu määritelmällisesti monoliittiseen "suvaitsevaistoon" tai vastaavaan.
**
Käytän "maahanmuuttokritiikkiä" esimerkkinä kahdesta syystä. Toisaalta tällainen argumentaatiotapa on heidän piirissään harvinaisen yleistä. Kokeneet internetistit saattavat myös tunnistaa esimerkkini takaa erään henkilön. Lueskelin nimittäin eräänä päivänä itsestäni Homma-foorumilta, ja sain lukea Mikko Ellilän väittävän minun katkoneen välini häneen Ellilän poliittisten mielipiteiden vuoksi. Pidän väitettä melko naurettavana; jos valikoisin ystäväni heidän poliittisten kantojensa mukaan, joutuisin tekemään aikamoisen puhdistuksen. Todettakoon for the record tässä, että en ole enää vuosiin ollut Ellilän kanssa tekemisissä siksi, että hän on vienyt tässä kuvatun väittelytavan pelkästä argumenttivirheestä suoranaiseksi törkeydeksi. Minulla on kohtuullisen vähän kärsivällisyyttä siihen, että suuhuni laitetaan sanoja tai minun väitetään kannattavan ties mitä ideoita ja aatteita joiden puolesta en ole koskaan sanonut halaistua sanaakaan. En ole Ellilään väleissä nimenomaan siksi että olen lopullisen kyllästynyt siihen, että minulle kerrotaan mitä minä ajattelen.
Samaa tapaa käyttävät toki muutkin. Kuten englanninkielisestä blogistani käy mielestäni melko selväksi, vastustan yleensä kaikenlaista uskontoa ja muuta huuhaata. Toisaalta minua myös riepoo se sanotaanko vaikka vapaamielinen tapa jolla "maahanmuuttokriitikot" puhuvat islamista ja etenkin sen historiasta. Koska olen puuttunut joihinkin räikeimpiin järjettömyyksiin, minua on kuvailtu "islamopositiiviseksi". Kirjoitin englanniksi uskonnon typeryydestä, ja minulta kysyttiin miksi sitten väitän ettei islamia saa kritisoida. Minua alkoi heti kiinnostaa: ihanko tosissaan olen niin sanonut? En tietenkään ole. Mutta kun jos joku ei hyväksy sataprosenttisesti kaikkia Mestarin ajatuksia, hän on islamopositiivinen, ellei suorastaan dhimmi. Tuon jälkimmäisen sanan jatkuvaan väärinkäyttöön lupaan muuten joskus puuttua.
Nostin näistä henkilökohtaisista syistä "maahanmuuttokriitikot" esimerkiksi, mutta aivan samaa argumentaatiota harrastavat muun muassa "ilmastoskeptikot". Jokainen, joka ei usko heidän väitteitään ilmastonmuutoksesta, on punavihreän propagandan pauloissa oleva idiootti, joka ei osaa ajatella itse. Muita samalla tavalla argumentoivia ihmisiä löytää ties kuinka monen aatteen kannattajista pitkälle kyllästymispisteen ohi.
Näin väittelyt on helppo lopettaa ennen kuin ne pääsevät edes alkamaan. Muistatteko mitä sanoin tekstin alussa feministeistä ja heidän erilaisista suhtautumisistaan pornoon? Olen siinä summannut hyvin lyhyesti tämän kysymyksen aatehistoriaa feminismin sisällä. Ongelma vain on se, että muun muassa Panu Höglundin mukaan alussa selittämäni prosessi on a priori mahdoton, joten se ei ole voinut tapahtua. Panun ja muiden "feministikriitikoiden" mukaan feminismi onkin määritelty sellaiseksi aatteeksi, joka nimenomaan vastustaa seksiä ja ilmaisunvapautta. Jos tähän sanoo, että moni feministi kuitenkin nimenomaan kannattaa näitä aatteita, niin se ei voi olla legitiimi mielipide. Jos he kerran ajattelevat niin, he eivät ole feministejä. Kaikki oikeat feministit vastustavat pornoa. Seksimyönteistä feminismiä ei voi olla olemassa; sellaisiksi itseään väittävät ihmiset valehtelevat tai ovat väärässä. Heidän oma määritelmänsä feminismille kun on a priori väärä. Väitä siinä sitten vastaan kun toinen osapuoli inttää että vain hänen määritelmänsä feminismistä on oikea, ja hänen määritelmänsä mukaan minä olen väärässä. Ellilä sanoisi MOT.
Lyhyesti siis sellainen feminismin määritelmä, joka perustuu feministisen liikkeen aatehistoriaan ja politiikkaan on väärä, mutta sellainen määritelmä joka on sorvattu todistamaan että feminismi on perseestä on oikea. Ja sellaisen määritelmän pohjalta voidaankin lähteä haukkumaan kaikki feministit pystyyn, koska eihän siinä nyt ole mitään järkeä että jotkut kannattavat aatetta joka on perseestä. Katsokaa nyt, todistin sen keksimällä määritelmän.
Minua ärsyttää yleisesti se, että moni ihminen on vaihtanut väittelyn määrittelyyn. Tämä tuntuu olevan totta etenkin feminismin kohdalla, josta on tullut monessa yhteydessä näköjään niin vapaata riistaa, että feminismi voidaan määritellä aivan millä tahansa järjenvastaisella tavalla jolla ei ole enää mitään tekemistä niiden ihmisten kanssa, jotka tosiasiassa sanovat itseään feministeiksi. Esimerkiksi Andrea Dworkinin mielipiteiden marssittaminen esiin feminismistä keskustellessa on aivan yhtä relevanttia kuin Hitlerin rotupolitiikan suhde Suomen maahanmuuttopolitiikkaan.
On suorastaan naurettavaa, että esimerkiksi "maahanmuuttokriitikot" älähtävät jos joku edes mainitsee Hitlerin, ja muuan tohtorismies on tehtaillut virallisia valituksia siitä, että häntä on verrattu Natsi-Saksassa vaikuttaneisiin ihmisiin, mutta feminismin niskaan saa ilmeisesti kaataa mitä tahansa.
**
Tällainen argumentointi nojaa siis ennen kaikkea määrittelyyn. Sanat ja aatteet määritellään siten, että vain oma poliittinen kanta on rationaalinen, ja kaikki muut ovat ei-rationaalisia. Määrittelemällä luodaan ikään kuin sellainen semanttinen tila, jossa vain oma mielipide on legitiimi. Sen jälkeen poliittinen keskustelu ei enää ole kahden eriävän mielipiteen kohtaamista, vaan pelkästään oikean ja väärän kannan törmäys. Tällaista salaliittoteoria-ajattelua kannattava ihminen ei enää perustele oman kantansa oikeutta vaan keskittyy kertomaan vastustajalle, mitä hän ajattelee ja miksi hän on väärässä. Kaikista eri mieltä olevista rakennetaan olkinukke, ja oman kannan puolustamisen tai varsinaisen vastaväittämisen sijasta keskitytään lyömään olkinukkea.
Tällaista salaliittoteoria-ajattelua kannattavien ihmisten kanssa on mahdotonta keskustella. Kaikki eriävät mielipiteet on jo valmiiksi määritelty vääriksi, ja kaikki niitä kannattavat ihmiset kuuluvat johonkin monoliittiseen ihmisjoukkoon joka ei kykene rationaaliseen ajatteluun. Siksi salaliittoajattelijoiden ainoat keskustelukeinot ovat oman ylemmyytensä toitottaminen ja erilaiset olkinukkeargumentit, joilla lyödään irvikuvaa vastapuolen mielipiteistä.
Minusta tällainen ajattelu on vain yleistymässä. Se tuntuu johtavan nimenomaan keskustelun kuolemaan. Esimerkiksi Panu väittää olevansa antifeministi. Minä taas olen feministi, mutta kun en etsimälläkään löydä Panun kirjoituksista mitään joka kritisoisi kannattamaani aatetta. Hänen käsityksensä feminismistä ei nimittäin tunnu vastaavan mitään tuntemaani, olemassaolevaa feminismiä. Miten keskustella olkinuken kanssa, etenkään kun omat mielipiteet on jo etukäteen määritelty vääriksi?
Sama pätee "maahanmuuttokriitikoihin", jotka kuvittelevat olevansa vain rationaalisia ajattelijoita, jotka "uskaltavat" sanoa mielipiteensä ääneen. Koska he ovat määritelleet itsensä ennalta rationaalisiksi, he kuvittelevat vastustajiensa olevan myyttinen punavihreiden naisten salaliitto, joka suorastaan maagisesti manipuloi ihmiset olemaan heidän kanssaan eri mieltä. He ovat pystyttäneet niin järjettömän olkinuken vastustajiensa mielipiteistä, etteivät he kykene ymmärtämään että ihmiset ovat heidän kanssaan yksinkertaisesti ja legitiimisti eri mieltä.
**
Amerikkalainen toimittaja Farhad Manjoo kirjoitti pari vuotta sitten teoksen nimeltä True Enough, jossa hän totesi, että ihmisten taipumus etsiä tietoa joka vastaa heidän mielipiteitään on johtamassa siihen, että ihmiset eivät ole enää eri mieltä mielipiteistä vaan faktoista. Koska jokainen voi netistä löytää mieleisensä faktat, kaikki kuvittelevat näkevänsä maailman sellaisena kun se on.
Allekirjoitan Masoodin näkemyksen, ja lisäisin siihen vielä sen, että kun samalla tavalla ajattelevat ihmiset kerääntyvät netissä yhteen, heidän käsityksensä toisaalta vahvistavat toisiaan, mikä luo kerrannaisvaikutuksen, ja se myös asemoi heidät suhteessa "erimielisiin". Kun ihmiset liikkuvat yhä enemmän yhteisöissä, joissa kaikki ovat heidän kanssaan politiikasta samaa mieltä, heidän oma kantansa alkaa väistämättä näyttäytyä ainoana rationaalisena. Samalla kaikki eri mieltä olevat näyttäytyvät irrationaalisina, ja heidän mielipiteensä muuttuvat legitiimistä erimielisyydestä järjettömiksi olkinukeiksi.
Lyhyt kuvaus suomalaisesta poliittisesta keskustelusta internetissä voisi olla tuhansia ihmisiä huutamassa toistensa ohi. Samanmieliset kerääntyvät blogien ja foorumien ympärille, joissa he taputtelevat toisiaan selkään "oikeista" mielipiteistä ja muodostavat älyvapaita olkinukkejaan siitä, miksi "muut" ovat määritelmällisesti väärässä. Tällaisessa tilanteessa on lähes mahdotonta käydä minkäänlaista järkevää keskustelua, koska jonkin yksittäisen mielipiteen esittäminen riittää heti karsinoimaan ihmisen johonkin valtavaan olkinukkeen jonka mielipiteitä hän muka kannattaa. Vastaväittäjät alkavat välittömästi lyödä olkinukkea ja varsinainen asia jää jalkoihin.
Jos jokainen ihminen, tai edes jokainen eri "x-kriittinen" tai "y-realistinen" aate, lähtee siitä että heidän määritelmänsä ja mielipiteensä ovat ainoita oikeita ja kaikki eri mieltä olevat ovat a priori väärässä, on mahdotonta käydä minkäänlaista poliittista keskustelua. Tässä mielessä salaliittoteoria-ajattelun tavoitteena on nimenomaan politiikan epäpolitisointi.
Masoodin teoksen keskeinen sanoma on paradoksi: tietoyhteiskunnan mukanaan tuoma viestinnän ja tiedonhankinnan helppous on tappamassa poliittista keskustelua. Viestinnän paljous tappaa viestinnän. Todellinen poliittinen keskustelu, eri mielipiteiden kohtaaminen, vaatii sitä että myös vastaväittäjän mielipiteet voivat olla legitiimi mielipide. Keskustelu on mahdollista vain jos luovutaan salaliittoteoria-ajattelusta ja todella kohdataan toisten poliittiset kannat. Sen sijaan tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että eri mielipiteiden edustajat vetäytyvät omiin semanttisiin linnakkeisiinsa rakentamaan parempia olkinukkeja ja luomaan vielä hienompia määritelmiä jotka lopullisesti todistavat kuinka kaikki muut ovat väärässä.
Utopistit kuvittelivat, että netti johtaisi siihen, että kaikki kansalaiset voivat hakea tietoa ja muodostaa käsityksiä asioista faktojen pohjalta. Käy kuitenkin täsmälleen päinvastoin: netti ei tunnu lisäävän yleistä tiedon määrää lainkaan vain päinvastoin aiheuttaa vain entistä pahempaa klikkiytymistä. Ei ole mitään syytä tarkistaa omia käsityksiä maailmasta kun voi vain etsiä netistä samanmielisiä jotka kilpaa vakuuttelevat toisilleen että kyllä me olemme oikeassa ja nuo muut on ihan tyhmiä kun ne ei ymmärrä.
Joissakin asioissa on jo päästy sellaiselle tasolle että molempien osapuolien retoriset maailmankaikkeudet on rakennettu niin todellisuuspakoisiksi että ne eivät lainkaan kohtaa. Pahimmassa tapauksessa siinä on poliittisen keskustelun tulevaisuus. Yhteiskunta sirpaloituu erilaisiin ääriryhmiin jotka eivät enää edes puhu samaa kieltä, tai havaitse samaa todellisuutta. Jokainen etsiytyy sellaiseen semanttiseen tilaan jossa kaikki hänen mielipiteensä ovat oikeita, eikä edes kykene enää keskustelemaan niistä muiden kanssa, koska hänen mielestään sanat tarkoittavat eri asioita kuin muiden, ja hän ei voi luopua omista määritelmistään koska se saattaisi kyseenalaistaa hänen uskomuksensa.
Tietoyhteiskunnan suurimmaksi paradoksiksi on osoittautumassa se, että tiedonvälityksen ja viestinnän vallankumous hajottaa yhteiskunnan.
21 comments:
Panun ja muiden "feministikriitikoiden" mukaan feminismi onkin määritelty sellaiseksi aatteeksi, joka nimenomaan vastustaa seksiä ja ilmaisunvapautta. Jos tähän sanoo, että moni feministi kuitenkin nimenomaan kannattaa näitä aatteita, niin se ei voi olla legitiimi mielipide. Jos he kerran ajattelevat niin, he eivät ole feministejä.
Tuota noin, kaksi sanaa: SCUM Manifesto.
Kyllä minä uskon ettet sinä henkilökohtaisesti vastusta pornoa etkä sananvapautta, ja olet varmaan vilpitön pitäessäsi itseäsi feministinä.
Mutta minusta SCUM-manifesti on täysin hullua miesvihaa samalla tavalla kuin Tiedät-kyllä-kenen kootut kirjoitukset edustavat sekopäistä muslimi- ja afrikkalaisvihaa. Ja jos vakavissasi yrität selittää sitä joksikin muuksi kuin hulluksi miesvihaksi, kuulostat hyvin samalta kuin erään tietyn porukan tyypit, jotka aina selittävät, että prorok, protopop Ioann Eiralaisen (HKOK) ilmestyksiä ei saa lukea "kontekstin ulkopuolella".
Voisi melkein sanoa, että jos kysymys on poliittinen, niin silloin siihen täytyy olla olemassa erilaisia legitiimejä mielipiteitä.
Jos kysymys on poliittinen, se jakaa ihmiset ystäviin ja vihollisiin.
Idealistisen määritelmän mukaan politiikka on prosessi, jossa eri tahot kohtaavat ja hoitavat kompromissien kautta "yhteisiä asioita".
Tuo määritelmä, joka ei ole niinkään idealistinen vaan liberalistinen, tarkoittaisi, että on olemassa yhteinen hyvä jonka määritelmä löydetään keskustelun kautta, ja että kaikki vihollisuus on vain näennäistä ja riittävän pitkään keskustelemalla poistettavissa. Tähän ajatukseen perustuu alkuperäinen parlamentarismi - mutta entä moderni puoluedemokratia, tai eri intressiryhmien identiteettipolitiikka?
Poliittiset kiistakysymykset ovat kiistakysymyksiä nimenomaan siksi, että niistä voi olla perustellusti eri mieltä.
Jotta tuloksekas keskustelu on mahdollinen, täytyy kaikkien olla pohjimmiltaan samalla puolella ja vihollisen yhteinen.
Pidän väitettä melko naurettavana; jos valikoisin ystäväni heidän poliittisten kantojensa mukaan, joutuisin tekemään aikamoisen puhdistuksen.
Henkilökohtainen vihamies ei ole yhtä kuin poliittinen vihollinen, jonka kanssa voi aivan hyvin olla päivittäisessä elämässä ystävällisissä väleissä.
Tuota noin, kaksi sanaa: SCUM Manifesto.
Olen jo sanonut sinulle, että SCUM-manifestin kirjoittaja on itsekin sanonut teoksen olevan parodia. Lisäksi sen sisältö on todellakin sen verran "out there", että olen aivan varma että vähintään 90% itseään feministeinä pitävistä ihmisistä ei allekirjoittaisi sitä. Siksi minäkin lopulta vastaan kahdella sanalla: so what?
Mitä jonkun yksittäisen kahjon kirjoittamalla manifestilla on tekemistä feminismin kanssa? Mitä se sinusta todistaa feminismin luonteesta? Et voi tosissasi väittää, että kokonaista yhteiskunnallista liikettä voi arvioida yhden kaistapään riehumisen perusteella.
Vaan tietenkin voit, ja teet. Sinun kanssasi ei nimenomaan ole mahdollista keskustella feminismistä järkevästi, koska olet vakaasti päättänyt että feminismi on elimellisesti pahaa. Jos saisin sinut jotenkin vakuuttuneeksi siitä, että feminismin arvosteleminen SCUM-manifestin perusteella on naurettavaa, keksisit heti jonkun muun keppihevosen joka taas "todistaa" feminismin hirvittävän pahuuden.
En siis usko että voin sanoa tai mitenkään esittää sinulle mitään, joka saisi sinut tarkastamaan mielipidettäsi feminismistä, koska olet määritellyt feminismin lähtökohtaisesti pahaksi. Sinun kanssasi ei siis voi keskustella feminismistä, koska emme edes puhu samasta asiasta.
Lisähuomautus:
Kyllä minä uskon ettet sinä henkilökohtaisesti vastusta pornoa etkä sananvapautta, ja olet varmaan vilpitön pitäessäsi itseäsi feministinä.
Tulkitsen tämän tarkoittavan sitä, että sinusta minä en ole feministi. Ja juuri tätä tarkoitan. Tällainen touhu on niin monella tavalla vastenmielistä, etten edes viitsi ryhtyä selittämään.
Pari pointtia:
- Olen muistaakseni sanonut arvioivani aatteita niiden tosiasiallisen yhteiskunnallisen vaikutuksen ja merkityksen mukaan.
- Minusta feminismin relevantti muoto on se feminismi, joka yhteiskunnassa ilmenee joukkoliikkeenä.
- Suomalaisessa yhteiskunnassa feminismi ilmenee mm. naisjärjestöjen massavetoomuksena, jolla yritettiin estää rahoitus naisten harjoittaman perhe-.ym. väkivallan tutkimukselta.
- Miten sinun kaltaisesi liberaalit feministit vastustavat tällaisia feministisiä ilmeisen antiliberaaleja sensuuripyrkimyksiä?
Mitä tulee SCUM-manifestiin, ainakin ruotsalaiset feministit ottavat sen hyvin vakavasti. Sen kääntänyt Sara Stridsberg on saanut Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnon Valerie Solanasia käsittelevästä romaanistaan, ja häntä on suitsutettu kuin Sofi Oksasta.
Muuten, "kirjoittaja on itse sanonut että se on parodiaa" ei todista mitään. "Se oli vain parodiaa" tai "se oli vain retorista liioittelua" on kaikkien kansankiihottajien ja murhalla uhkaajien ensimmäinen puolustus, kun heitä tullaan viemään raastupaan kiihotusrikoksesta. Entinenkin keskitysleirivanki sanoi, että "kun joku sanoo että viiteryhmäsi pitäisi tappaa, usko häntä".
Mitä mieltä muuten olet niistä toisinajattelijoista Itä-Euroopassa, jotka sanoivat edustavansa oikeaa kommunismia ja jotka vastustivat vankileirejä ja muita ihmisoikeusrikoksia? Olivatko he oikeita kommunisteja?
Mitä mieltä muuten olet niistä toisinajattelijoista Itä-Euroopassa, jotka sanoivat edustavansa oikeaa kommunismia ja jotka vastustivat vankileirejä ja muita ihmisoikeusrikoksia? Olivatko he oikeita kommunisteja?
Vastasin kommunisteista aiemmin täällä.
Sinun määritelmäsi mukaan he eivät voi olla oikeita kommunisteja, koska kommunistit ovat pahoja. Vai?
**
- Olen muistaakseni sanonut arvioivani aatteita niiden tosiasiallisen yhteiskunnallisen vaikutuksen ja merkityksen mukaan.
- Minusta feminismin relevantti muoto on se feminismi, joka yhteiskunnassa ilmenee joukkoliikkeenä.
Olet sanonut. Ongelma on vain se, että sinun käsitykselläsi feminismistä "joukkoliikkeenä" ei ole mitään tekemistä feminismin kanssa. Se on täysin naurettava olkinukke, jonka olet kasannut tarkkaan valikoimalla kaikki radikaalifeministien ja muiden kaistapäiden hulluimmat ja epäliberaaleimmat julkiset kommentit. Enemmistö feministeistä, "feminismi joukkoliikkeenä", ei varmasti allekirjoita heidän kantojansa. Sinä sen sijaan intät, että juuri tämä rakentamasi absurdi olkinukke on ainoata oikeata feminismiä.
- Miten sinun kaltaisesi liberaalit feministit vastustavat tällaisia feministisiä ilmeisen antiliberaaleja sensuuripyrkimyksiä?
Luetko ollenkaan tätä blogia? Linkitin tuossa ylempänä nimenomaan juttuun, jossa haukuin Anu Silfverbergin pystyyn typeristä radikaalifeministisistä mielipiteistään.
Mitä tulee SCUM-manifestiin, ainakin ruotsalaiset feministit ottavat sen hyvin vakavasti. Sen kääntänyt Sara Stridsberg on saanut Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnon Valerie Solanasia käsittelevästä romaanistaan, ja häntä on suitsutettu kuin Sofi Oksasta.
Mitä tulee ruotsalaisiin feministeihin, niin sinun käsityksesi heidän ajatusmaailmastaan perustuvat satunnaisiin uutisjuttuihin, jotka otat irti asiayhteydestä. Jos kuvittelet, että Stridsbergin romaanin palkitseminen tarkoittaa SCUM-manifestin "ottamista vakavasti", niin et ilmeisesti edes lainkaan tiedä mitä kyseinen romaani käsittelee. Sinun logiikallasi Sofi Oksasen palkitseminen kertoo natsisympatioista.
**
Kuten sanoin, tätä keskustelua on turha käydä, koska olet jo etukäteen päättänyt mitä mieltä olet, ja mikään minun sanomani ei siihen vaikuta. Et suostu tarkastamaan käsityksiäsi feminismistä vaan intät, että keksimäsi olkinukke on "ainoa oikea feminismi". Niin kauan kun näin on, en usko että tällä keskustelulla voidaan saavuttaa mitään.
Ongelma on vain se, että sinun käsitykselläsi feminismistä "joukkoliikkeenä" ei ole mitään tekemistä feminismin kanssa. Se on täysin naurettava olkinukke, jonka olet kasannut tarkkaan valikoimalla kaikki radikaalifeministien ja muiden kaistapäiden hulluimmat ja epäliberaaleimmat julkiset kommentit. Enemmistö feministeistä, "feminismi joukkoliikkeenä", ei varmasti allekirjoita heidän kantojansa. Sinä sen sijaan intät, että juuri tämä rakentamasi absurdi olkinukke on ainoata oikeata feminismiä.'
Kuulehan nyt. Tosiasia on, että silloin aikoinaan valtava joukko naisjärjestöjä allekirjoitti sen julkilausuman, jossa haluttiin kieltää tutkimasta naisten tekemiä väkivallantekoja. Käsittääkseni naisjärjestöjen verkosto Nytkis junaili senkin paperin. Kyllä minä olen valmis uskomaan, että jossain viemärikolossa on feministeiksi tunnustautuvia ihmisiä, jotka eivät olleet sen julkilausuman kanssa samaa mieltä, mutta kumman hiljaa he olivat. Jos Nytkis, eri puolueiden naisjärjestöt jne. jne. puljut, jotka senkin vetoomuksen allekirjoittivat, eivät edusta yhteiskunnallisesti relevanttia naisasiaa, niin kuka sitä sitten edustaa?
Mitä tulee ruotsalaisiin feministeihin, niin sinun käsityksesi heidän ajatusmaailmastaan perustuvat satunnaisiin uutisjuttuihin, jotka otat irti asiayhteydestä.
Oletko ollenkaan tietoinen siitä, miten paljon tuo kuulostaa ns. Halla-aho -puolustukselta ("kontekstista irrotettu")? Pakkoruotsin vastustajana et luultavasti osaa tai alennu lukemaan esimerkiksi ruotsalaisten feministien blogeja ja kirjoituksia, mutta minä olen niitä lukenut ja saamani vaikutelma oli täysin kritiikitön Solanasin ihannointi ja veitsellä leikattavan paksu itsekritiikin puute. Uskallan sanoa tietäväni sinua paremmin, mitä keskinkertainen demareita äänestävä ruotsalainen rivifeministi on mieltä näistä asioista.
Kuulehan nyt. Tosiasia on, että silloin aikoinaan valtava joukko naisjärjestöjä allekirjoitti sen julkilausuman, jossa haluttiin kieltää tutkimasta naisten tekemiä väkivallantekoja. Käsittääkseni naisjärjestöjen verkosto Nytkis junaili senkin paperin.
Ei allekirjoittanut. Tässä on vapaasana.net:in hyvin asenteellinen uutinen aiheesta. Edes he eivät väitä, että "naisjärjestöt" vaatisivat naisten tekemän väkivallan selvittämisen kieltämistä. He kyseenalaistivat rahoituksen prioriteetit. Se on täysin eri asia kun se, mitä sinä tässä väität.
Kyllä minä olen valmis uskomaan, että jossain viemärikolossa on feministeiksi tunnustautuvia ihmisiä, jotka eivät olleet sen julkilausuman kanssa samaa mieltä, mutta kumman hiljaa he olivat.
Koska tuollainen julkilausuma on ollut olemassa vain sinun fantasioissasi, en osaa sanoa missä ko. fantasiamaailman feministit milloinkin olivat.
Jos Nytkis, eri puolueiden naisjärjestöt jne. jne. puljut, jotka senkin vetoomuksen allekirjoittivat, eivät edusta yhteiskunnallisesti relevanttia naisasiaa, niin kuka sitä sitten edustaa?
Kyllä he edustavat yhteiskunnallisesti relevanttia naisasiaa; jopa yhteiskunnallisesti relevanttia feminismiä. Ei tässä ole kysymys siitä: sinä väität, että tällaisten järjestöjen kaikkein äärimmäisimmät kannanotot, tai oikeammin sinun vääristelmäsi niistä, edustavat ainoata oikeata feminismiä. Tämä ei yksinkertaisesti ole totta.
Oletko ollenkaan tietoinen siitä, miten paljon tuo kuulostaa ns. Halla-aho -puolustukselta ("kontekstista irrotettu")?
Älä viitsi kirjoittaa tuollaista ala-arvoista tuubaa. Kyllä sinä tiedät aivan hyvin, että Halla-aho -puolustuksessa on kyse siitä, että Mestarin puheita on arvioitava eri kriteereillä kuin muiden puheita. Minä en ole vaatinut mitään sellaista.
Olen mielestäni tehnyt täysin selväksi mitä ajattelen Mestarin fanien toiminnasta mm. viimeksi täällä.
Pakkoruotsin vastustajana et luultavasti osaa tai alennu
Sitävastoin sinä kyllä alennut viemään tämän keskustelun henkilökohtaisuuksiin.
mutta minä olen niitä lukenut ja saamani vaikutelma oli täysin kritiikitön Solanasin ihannointi ja veitsellä leikattavan paksu itsekritiikin puute. Uskallan sanoa tietäväni sinua paremmin, mitä keskinkertainen demareita äänestävä ruotsalainen rivifeministi on mieltä näistä asioista.
En usko tuota hetkeäkään, koska sinulla ei päivänselvästi ole pienintäkään käsitystä siitä, mitä mieltä edes suomalainen "rivifeministi" on mieltä yhtään mistään. Sitä yritän tässä jatkuvasti sanoa. Sinä nimenomaan et arvioi feminismiä sen mukaan, mitä mieltä rivifeministit ovat, tai edes sen mukaan miten feministiset järjestöt toimivat, vaan pelkästään kaivamalla esiin yksittäisiä SCUM-manifestin tapaisia ylilyöntejä, tai vääristämällä todellisia kannanottoja kuten tässä. Yhä vieläkin, mainitsemasi Solanas-romaani on samalla tavalla "SCUM-myönteinen" kun Oksasen Puhdistus on natsimyönteinen.
Olemme siis vieläkin saman olkinuken kimpussa, paitsi että keskustelu muuttuu kokoajan epämiellyttävämmäksi. Kuten sanoin jo, en lainkaan epäile ettetkö keksisi vielä lisää yksittäisiä esimerkkejä siitä, kuinka joku feministi on joskus sanonut jotain kamalaa. Sanon vieläkin: so what? Et puhu feminismistä sellaisena kun se on yhteiskunnassa olemassa, vaan olkinukesta. Siksi tämä keskustelu ei etene mihinkään.
Ei tässä ole kysymys siitä: sinä väität, että tällaisten järjestöjen kaikkein äärimmäisimmät kannanotot, tai oikeammin sinun vääristelmäsi niistä, edustavat ainoata oikeata feminismiä. Tämä ei yksinkertaisesti ole totta.
Jos viitsisit olla siteeraamatta minua päin honkia. Olen sanonut, että tällaisten järjestöjen massakannanotot (ei "kaikkein äärimmäisimmät kannanotot") edustavat ainoaa yhteiskunnallisesti merkittävää feminismiä.
Kyllä minä voin myöntää sen, että on olemassa fiksujakin feministejä, vaikkapa Anna Kontula, jota arvostan monellakin tavalla, enkä vähiten siksi, että hän on uskaltanut väittää vastaan tälle valtavirtafeminismille.
Pystyn myös ymmärtämään, että sinun näkökulmastasi sellaiset rahvaanomaiset, feministisestä teoriasta ja ajatteluperinteestä pihalla olevat tyypit, jotka kuuluvat Nytkiksen piirissä oleviin järjestöihin, eivät ole älyllisesti tai teoreettisesti merkittäviä feministejä, aivan kuten joku NKVD:n teloittaja tuskin oli kovin subtiili marxilainen ajattelija.
Mutta feminismi ilmenee yhteiskunnassa käytännössä juuri tuollaisina vetoomuksina, aivan kuten kommunismi ilmeni neuvostoyhteiskunnassa käytännössä vangin takaraivoon ammuttuna lyijymötikkänä.
Silloin kun minulla oli itselläni äärivasemmistolainen vaiheeni, minäkin sanoin mielelläni edustavani "oikeaa" äärivasemmistolaisuutta, ehkä jopa "oikeaa" kommunismia, kun taas se NKVD:n teloittaja ei ollut "oikea" kommunisti. Lakkasin leikkimästä äärivasemmistolaista silloin kun tajusin, että yritin sovittaa äärivasemmistolaisuutta yhteen liberaalien periaatteiden kanssa mutta että se oli mahdotonta.
Aivan vastaavalla tavalla sanouduin irti feminismistä kun tajusin, että se on sovittamattomassa ristiriidassa liberaalin demokratian perusperiaatteiden kanssa.
Ja lisäisin vielä sen, että kaikki me olemme varmasti jossain määrin epäliberaaleja kannattamiemme asioiden suhteen. Sinultakin osoittaisi tiettyä rehellisyyttä myöntää, että pidät käytännössä feminismiä rauhoitusalueena, jonka piirissä et sovella liberaaleja periaatteita johdonmukaisesti, vaan annat feminismille tasoitusta.
Muuten, siltä varalta jos sinulta on jäänyt huomaamatta: En minä vastusta feminismiä sinänsä. Minusta on ihan OK, että eri eturyhmät ajavat asiaansa yhteiskunnassa, ja feminismi on ihan perusteltua eturyhmäpolitiikkaa siinä missä mikä tahansa muukin. Sitä en hyväksy, että eturyhmä väittää minulla olevan jonkinlainen moraalinen velvollisuus tukea heidän eturyhmäpolitiikkaansa, vaikka en itse koe kuuluvani eturyhmään, jonka asiaa ajetaan.
Kapitalisteilla on oikeus kokea, että kommunismi ei aja heidän etuaan, ja toimia kommunismia vastaan, vai mitä? No, minä koen, että feminismi ei aja minun etuani, ja toimin siksi sitä vastaan, kuten minulla on tietysti demokraattisessa, liberaalissa yhteiskunnassa lupa tehdä. Ai, eikö? Miksi ei?
Jos viitsisit olla siteeraamatta minua päin honkia. Olen sanonut, että tällaisten järjestöjen massakannanotot (ei "kaikkein äärimmäisimmät kannanotot") edustavat ainoaa yhteiskunnallisesti merkittävää feminismiä.
Roskaa. Jos menisin kaivamaan blogiasi, löytäisin sieltä tusinoittain lauseita á la "feministit väittävät", "feministien mielestä", "feministit ajattelevat" jne.
Ihan hiljattain tässä tekstissä muun muassa väitit:
"Feministit ovat usein väittäneet, että naiset eivät valehtele raiskauksista, koska kyseessä on niin pyhä ja tärkeä asia."
Tuo on aivan täydellistä paskanpuhumista. En usko edes että kukaan feministi on väittänyt mitään tuollaista, puhumattakaan että "feministit".
Kommentissa #9 sinä vastaat:
"Lue sitä SCUM-manifestia, se on totuus feminismistä eivätkä ne edes vaivaudu sitä peittelemään."
"Totuus feminismistä". Väität jatkuvasti, että "todellista" tai "oikeata" feminismiä on tämä sinun rakentamasi naurettava olkinukke, jota kukaan ihminen tällä maapallolla ei tosiasiassa kannata. Näitä sinun kuvittelemiasi feministejä ei ole olemassa. Silti väität jatkuvasti sekä blogissasi että kommenteissasi että "feministit" ovat tehneet tai ajatelleet milloin mitäkin jonka olet suoraan sanoen keksinyt päästäsi.
Sinun käsityksesi feminismistä on täysin fiktiivinen.
Sinultakin osoittaisi tiettyä rehellisyyttä myöntää, että pidät käytännössä feminismiä rauhoitusalueena, jonka piirissä et sovella liberaaleja periaatteita johdonmukaisesti, vaan annat feminismille tasoitusta.
Jos kannattaisin sitä järjetöntä parodiaa feminismistä jota sinä jatkuvasti sekoitat feminismiin, niin ehkä minun pitäisi myöntää jotain tällaista. Käytännössä en voi rehellisesti myöntää mitään tällaista, koska feminismi ei ole millään tavalla ristiriidassa liberaalin demokratian kanssa.
Sinulta osoittaisi tiettyä rehellisyyttä joko myöntää, että feminismikäsityksesi on naurettava, tai perustella sitä jotenkin.
Kuinka tässäkin kommenttiketjussa kävi? A vot, viittaat addressiin jossa ei lue mitä väität. Viittaat pohjoismaiseen kirjallisuuspalkintoon, jota ei ole annettu syystä, jota väität. Kaikki nämä "feministien" kannat, jotka ovat muka ristiriidassa liberaalin demokratian kanssa, ovat joko fiktiivisiä tai jonkin ääriryhmän tai yksittäisen hullun kantoja joita ylivoimainen enemmistö maailman feministeistä ei kannata.
Bottom line: kun me puhumme feminismistä, puhumme eri asioista. Minä yritän puhua feminismistä sellaisena, kun se on maailmassa todella olemassa, ja sinä puhut älyvapaasta olkinukesta joka on olemassa vain fantasioissasi.
No, minä koen, että feminismi ei aja minun etuani, ja toimin siksi sitä vastaan, kuten minulla on tietysti demokraattisessa, liberaalissa yhteiskunnassa lupa tehdä. Ai, eikö? Miksi ei?
On sinulla lupa niin tehdä. Ja sanottakoon vielä sekin, että en minä edes pyri siihen, että muuttaisit mieltäsi feminismistä; en usko sen olevan mahdollista. Toivoisin vain että lopettaisit tämän feminismin järjettömän mustamaalaamisen. Jos haluat olla eri mieltä, ole edes eri mieltä jonkin todellisen aatteen kanssa äläkä rakenna näitä megalomaanisia kuvitteellisia vihollisia.
Kun minä sanon, että SCUM-manifesti on totuus feminismistä, tarkoitan, että SCUM-manifesti on looginen seuraus feminismiin oleellisesti kuuluvasta kollektivismista. Väitätkö sinä ihan vakavissasi, että feminismiin ei liittyisi oleellisesti kollektivismi? Feministisessä polemiikissa operoidaan jatkuvasti patriarkaatti-nimisellä kollektiivilla, ja myös ajattelutapa, jossa esim. raiskaukset nähdään patriarkaatin tai miesvallan harjoittamana kollektiivisena sortona naisia (naisten kollektiivia) vastaan, on hyvin tyypillinen feministisissä kirjoituksissa. Eli siis raiskaajaa ei nähdä rikollisena yksilönä, vaan mieskollektiivin asiamiehenä. Tämän kollektiiviajattelun looginen loppupiste on juurikin SCUM-manifesti.
Juuri tämän takia minun on niin vaikea ymmärtää, miten sinä voit olla sosialismia vastustava liberaali individualisti ja samalla olla täysin sokea feminismin kollektivistisille, sosialismimaisesti sortaville piirteille.
Toivoisin vain että lopettaisit tämän feminismin järjettömän mustamaalaamisen. Jos haluat olla eri mieltä, ole edes eri mieltä jonkin todellisen aatteen kanssa äläkä rakenna näitä megalomaanisia kuvitteellisia vihollisia.
Siinäkin tapauksessa, että tietoisesti rakentaisin olkinuken, voisin sanoa tuohon, että olkinuken rakentaminen on poliittisen poleemikon esikoisoikeus siinä missä sananvapauskin.
Tosiasia on kuitenkin, että minä olen lukenut feminististen ajattelijoiden kirjoituksia nuorena, silloin kun olin vasemmistolainen ja ajattelin että minun kuului olla feministi. Päädyin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että niillä kirjoituksilla ei ollut oikeasti muuta funktiota kuin ihmisten hämääminen toimimaan omien etujensa vastaisesti. Feministien todellinen yhteiskunnallinen toiminta on se, mikä on relevanttia. Ne kirjoitukset ovat pelkkää hämäystä, aivan kuten kommunistien kirjoitukset aatteensa oikeudenmukaisuudesta olivat pelkkää koristelua Kolyman portissa.
Kokonaan toinen asia sitten on, että myönnän jo oman feministikritiikkini olleen viime kädessä yhteiskunnallisesti vahingollista. Yliarvioin suomalaisten miesten älykkyyden ja humaaniuden pahimman kerran, kun kuvittelin, että olisi mahdollista kritisoida feministejä antamatta samalla vettä myllyyn kaikenlaisille rasisteille ja antimoderneille taantumuksellisille. Voin jo nyt myöntää, että minä kylvin ja Halla-aho korjasi hedelmät. Minä sanoin, että antifeminismi ei merkitse rasismia, mutta se roskajoukko, joka kirjoituksiani luki, tulkitsi ne tietenkin "poliittisen korrektiuden" vastaiseksi, eli kiihottui niistä äärioikeistoon, ja kun minä sanoin etten tätä tarkoittanut, ne alkoivat pitää minua jonkinlaisena aatteenpetturina ja terrorisoida.
Eli siis jos feminismi on perseestä, niin antifeminismi on vielä syvemmältä, siinä raaistuneessa ja törkeässä muodossa kuin se Suomessa nykyisin esiintyy. Toisin kuin sinä ilmeisesti tekisit vastaavassa tilanteessa, minä en yritäkään sanoa edustavani jotenkin oikeaa tai oleellisempaa antifeminismiä kuin se roskasakki, vaan olen ihan valmis myöntämään, että tällä hetkellä "antifeminismin" yhteiskunnallisesti merkittävin muoto on halla-aholaisuus. Minä yritin luoda toisenlaista antifeminismiä, ja epäonnistuin.
Tosiasia on kuitenkin, että minä olen lukenut feminististen ajattelijoiden kirjoituksia nuorena, silloin kun olin vasemmistolainen ja ajattelin että minun kuului olla feministi.
Ja tässä keskustelussa olemmekin nähneet erinomaisia esimerkkejä siitä sanotaanko vapaamuotoisesta tavasta, jolla sinä luet feministien tekstejä.
Väitätkö sinä ihan vakavissasi, että feminismiin ei liittyisi oleellisesti kollektivismi?
Väitän.
Feministisessä polemiikissa operoidaan jatkuvasti patriarkaatti-nimisellä kollektiivilla, ja myös ajattelutapa, jossa esim. raiskaukset nähdään patriarkaatin tai miesvallan harjoittamana kollektiivisena sortona naisia (naisten kollektiivia) vastaan, on hyvin tyypillinen feministisissä kirjoituksissa. Eli siis raiskaajaa ei nähdä rikollisena yksilönä, vaan mieskollektiivin asiamiehenä.
Tämä on täysin aiheellista kritiikkiä; sen ainoa ongelma on, että se on noin 20 vuotta myöhässä.
Olen yrittänyt kerta toisensa jälkeen sanoa, että esimerkiksi tässä kuvailemasi ajatusmaailma on toisen aallon vasemmistolaista radikaalifeminismiä. Yksi koko kolmannen aallon feminismin kantavista voimista on nimenomaan turhautuminen radikaalifeminismin pseudomarxilaiseen kollektivismiin.
Se, että sinä jatkuvasti intät, että nimenomaan radikaalifeminismi on "feminismiä", kertoo vain siitä ettet tosiaankaan tiedä feminismin nykyisyydestä tai aatehistoriasta hölkäsen pöläystä. Minä en ole tiettyjen feminismin suuntausten kollektivistisille piirteille "täysin sokea"; toisin kuin sinä, minä näen ne laajemmassa asiayhteydessä. Sinun kritiikissäsi on järkeä vain jos teeskennellään, että koko feminismin kolmatta aaltoa, eli käytännössä katsoen koko nykyfeminismiä, ei ole lainkaan olemassa.
**
Eli siis jos feminismi on perseestä, niin antifeminismi on vielä syvemmältä, siinä raaistuneessa ja törkeässä muodossa kuin se Suomessa nykyisin esiintyy.
Tästä olemme onneksi samaa mieltä. Haluaisin tässä yhteydessä muuten sanoa, että minua vituttaa todella paljon se, että juuri näiden piirien mielestä kaikki politiikassa mukana olevat naiset ovat muka feministejä.
Toisin kuin sinä ilmeisesti tekisit vastaavassa tilanteessa,
Älä jeesustele; se on vastenmielistä. En haluaisi olla näin epäkohtelias, mutta kun kerran jo vertasit minun argumenttejani itse Mestariin, niin minulle tulee tästä sinun valmiudestasi laittaa sanoja suuhuni elävästi mieleen sama osasto.
minä en yritäkään sanoa edustavani jotenkin oikeaa tai oleellisempaa antifeminismiä kuin se roskasakki, vaan olen ihan valmis myöntämään, että tällä hetkellä "antifeminismin" yhteiskunnallisesti merkittävin muoto on halla-aholaisuus.
Ensinnäkin voin vain toistaa itseäni: meillä on oltava jokin tapa määritellä, mikä on feminismiä ja mikä ei ole, tai muuten koko sana ei enää merkitse mitään.
Toiseksi, minä olen sinun kanssasi eri mieltä nimenomaan siitä, mikä on yhteiskunnallisesti merkittävää feminismiä. Feminismin tapauksessa vasemmistolaisen radikaalifeminismin "roskasakki" on nimenomaan vähemmistö, suostuit sinä sitä myöntämään tai et.
Toiseksi, minä olen sinun kanssasi eri mieltä nimenomaan siitä, mikä on yhteiskunnallisesti merkittävää feminismiä. Feminismin tapauksessa vasemmistolaisen radikaalifeminismin "roskasakki" on nimenomaan vähemmistö, suostuit sinä sitä myöntämään tai et.
Öhmm, vasemmistolainen radikaalifeminismi à la Akuliina Saarikoski on se feminismi, jonka edustajat kutsutaan establishmentin pöytiin ja joille annetaan radioaikaa ja nettinäkyvyyttä. Lisäksi Suomi on oikeasti niin vasemmistolainen maa - tietyntyyppinen vasemmistolainen radikaaliposeeraus on täällä niin keskiluokkaisella tavalla mainstreamia - että vasemmistolainen radikaalifeminismi on täällä aika lailla valtavirtaistunut. Propornofeminismi on aika lailla näkymätön ilmiö, ja jos joku Rakel Liekki sanoo olevansa feministi, suuri osa julkisuudesta nauraa hänelle: vai säälittävä porno-orja luulee olevansa feministi, hahahaa, kaikkea vielä.
Sinun kritiikissäsi on järkeä vain jos teeskennellään, että koko feminismin kolmatta aaltoa, eli käytännössä katsoen koko nykyfeminismiä, ei ole lainkaan olemassa.
On sitä varmaan. Sillä vain ei ole mitään relevanssia yhteiskunnallisessa keskustelussa. Vaihtoehdot ovat käytännössä joko vasemmistofeminismi tai Halla-aho.
On sitä varmaan.
Hyvä; voitko sitten lakata väittämästä, että kaikki feministit ovat radikaalifeministejä?
Sillä vain ei ole mitään relevanssia yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Tämä on eri argumentti, ja minusta se ei pidä paikkansa. Olen tämän jo aika monta kertaa sanonut. Mutta jos haluat esittää sen, niin ole hyvä; tästä voimme täysin legitiimisti olla eri mieltä. Jos vain lakkaisit inttämästä, että "feministit" kannattavat asioita, joita vain pieni vähemmistö heistä kannattaa.
Propornofeminismi on aika lailla näkymätön ilmiö,
Ai jaa? Minusta esimerkiksi se Raamattujen vaihtaminen pornoon sai aika nätisti medianäkyvyyttä.
Vaihtoehdot ovat käytännössä joko vasemmistofeminismi tai Halla-aho.
Paskan marjat. Juuri tällainen järjetön asioiden kärjistäminen on se keskustelun kuolema, josta yritin tekstissäni puhua. Joko sinun on kannatettava äärimmäisyyksiin venytettyä, järjetöntä olkinukkea, tai olet minun kanssani samaa mieltä.
Kieltämättä tässä yllä on mielenkiintoinen vaihtoehto; ihan tosissasiko samaistat itsesi yllä Halla-ahoon?
Kieltämättä tässä yllä on mielenkiintoinen vaihtoehto; ihan tosissasiko samaistat itsesi yllä Halla-ahoon?
Sori etten aiemmin vastannut tähän. Ihan tosissani myönnän, kuten sanoin edellä, että kun minä kylvin, Halla-aho korjasi potin, ja jos olisin tiennyt edeltäkäsin, en olisi koskenut miesaktivismitouhuihin pitkällä tikullakaan. Käytännössä olen tosiaan feminismivastaisuuksineni pitkällä tähtäimellä toiminut Halla-ahon hyödyllisenä idioottina.
Vasemmistofeminismi on tosiaan viime kädessä pienempi paha kuin Halla-aho, joten kaipa minun täytyy jossain välissä vetäistä kunnollinen irtiotto miesaktivismista.
Post a Comment