Melkoisia edesottamuksia on seurannut. Etenkin vuoden 2008 alussa raati oli suorastaan tyrmistyttävässä vireessä. Ensin helmikuun lopulla HS-raati tyrmää piraattien puolueen; 65% oli sitä mieltä, että Piraattipuolue ei ole hyvällä asialla. Perustelut olivat tällaisia:
"Varastamisen kieltäminen epäilemättä rajoittaa rosvojen oikeuksia, mutta en oikein osaa pitää sitä epäkohtana", sanoo tietokirjailija Jaakko Heinimäki. Häntä huvittaa tiedostoaktivistien aatteen palo. "Me sentään yritimme siinä iässä saada Mandelaa vapaaksi."
(...)
Tietokirjailija Osmo Soininvaaran mielestä Piraattipuolueen tavoitteiden toteuttaminen sellaisenaan lopettaisi sisällöntuotannon. "Keskustella asiasta pitäisi, mutta tuota ohjelmaa ei voi toteuttaa. Yhtä hyvin pitäisi vaatia, että valintamyymälöissä käyvällä on oikeus olla avaamatta pulleaa kassiaan kassalla."
(...)
Piraattipuolue painottaa oikeuksia toisten elämään ja oikeuksiin, katsoo kirjailija Jyrki Kiiskinen. "Piraattipuolue ajaa tiedon kommunismia maailmassa joka perustuu yksityisomistukseen. Johdonmukaisuuden nimissä sen pitäisi ehdottaa kaikesta yksityisomistuksesta luopumista."
Parhaita poimintoja vastausten puolelta:
Taru Mäkelä:
Ei ole, ehdottomasti ei. Tämä ajattelu perustuu siihen, että taiteilijanretkuilla ei saisi olla oikeutta omaisuuteensa. Miksi?
(...)
Antti Tuuri:
Varastamisen vastustamista ei kai tarvitse erityisesti perustella.
**
Kun intellektuellinen toiminta on näin jäätävää, niin ei ehkä ole yllättävää, että raati kannatti saman vuoden huhtikuussa, Naomi Kleinin huumorikirjan tiimoilta, kansainvälisen kaupan voimakasta rajoittamista (HS-raati panisi uusia suitsia markkinataloudelle). Tällä kertaa näin:
Juha Sihvola:
Säätelemätöntä markkinataloutta ei olekaan tai se olisi kaikkien sota kaikkia vastaan.
(...)
Jyrki Kiiskinen:
Globaalit suuryhtiöt ovat tunnetusti panneet kansallisvaltiot polvilleen ja karanneet poliittisen sääntelyn ulottumattomiin. Tämä ei ole tuhoisaa vain yhteiskuntien, paikallisyhteisöjen ja ympäristön kannalta, vaan myös talousjärjestelmän, kuten Immanuel Wallerstein on antanut ymmärtää.
Siksi on aika kaivaa esiin toisen Immanuelin kirjoitukset, nimittäin Kantin, joka luonnosteli kansainvälistä oikeusjärjestystä vastauksena ihmiskunnan ongelmiin. Jos maailmanhallitusta ei synny vielä tänäkään vuonna, ei auta muu kuin vaatia, että WTO:n ja Maailmanpankin kaltaiset organisaatiot kehittäisivät sellaisia taloudellisia ohjausmekanismeja, joilla sitoutetaan suuryhtiöitä paikallisyhteisöjen hyvinvointiin ja globaaleihin ympäristöarvoihin. Ajatus saattaa herättää naurunremakan, mutta se ei ole vitsi.
(...)
Antti Tuuri:
Nykyinen ahneuteen perustuva talousjärjestelmä ei lopulta ole kenenkään etu, ja se on todella ajamassa itseään umpikujaan kiihtyvällä nopeudella.
Jarmo Papinniemi:
Totta kai. Sääntelemätön markkinatalous johtaa vahvimpien tolkuttomaan rikastumiseen ja heikoimpien tuhoon.
Koko operaation kuittaa oikeastaan mainiosti pop-laulaja:
Maija Vilkkumaa:
En tunne taloustieteitä, mutta uskon, että säätelemätön markkinatalous johtaa vahvaan eriarvoistumiseen.
Et niin.
**
Näiden huikeiden kannanottojen välissä ehdittiin kuitenkin hyväksyä farssimainen nettisensuurilaki.
HS-raati: Nettisensuuri kitkeköön lapsipornoa
56 prosenttia HS-raadin vastaajista katsoo, että internetsensuuri on tarpeen lapsipornon kaltaisen rikollisuuden torjumiseksi. Sensuuria ei pidä rikosten torjunnassa tarpeellisena 27 prosenttia. 17 prosenttia ei ota asiaan kantaa.
Vastauksista käy kivuliaan selvästi ilmi, että aniharva "intellektuelleista" ymmärtää koko aiheesta mitään tai on lainkaan vaivautunut selvittämään mistä koko keskustelussa on kyse. Poimintoja vastauksista:
Antti Tuuri:
Uskon, että ilman lapsipornoa tullaan toimeen. Ja jos sen sensuroinnin mukana jokunen muu pornosivu lipsahtaa hukkaan, niin eiköhän niitä sittenkin ole riittävästi saatavilla.
Vaula Norrena:
Mikä tekee internetistä niin koskemattoman, että siellä saa vapaasti – ilman minkäänlaista valvontaa – harjoittaa rikollisuutta, kun muualla ei saa?
(...)
Markku Valkonen:
Sensuuri on ruma sana ja vielä rumempaa on erilaisten vapauksien sensurointi. Jos rikollisuuden torjuntaa aletaan oitis kutsua sensuuriksi, saadaan tietenkin rajoitustoimet näyttämään vapauden loukkauksilta ja suorastaan rikollisilta teoilta.
On aika jäätävää että kirjailija, muutenkin typeryydellään näissä talkoissa kunnostautunut Antti Tuuri, kannattaa sensuuria eikä kanna huolta siitä, jos vahingossa menee pari lasta pesuveden kera. Haluan taas nostaa erikseen esiin henkilökohtaisen suosikkini, jonka meille tarjoaa taidemaalari Silja Rantanen:
Silja Rantanen:
Lapsen vietteleminen on väärin, ja kaikki mitä siinä mahdollisesti voidaan käyttää apuna, on kiellettävä. Kategorisia moraalisääntöjä pitäisi voida tarkastella kysymättä koneelta neuvoa.
"Internetin rajoitukset uhkaavat sananvapautta" kuulostaa kognitiiviselta väittämältä, vaikka kysymys on oikeastaan koneeseen kohdistuvista hämäristä tunteista. Kognitiivisiksi naamioiduilla väittämillä yritetään poliittisessa ja tieteellisessä retoriikassa tyrmätä vastaväitteet.
Internetiin on alettu sijoittaa tunteita, koska se on meille nykyisin niin keskeinen impulssien lähde.
Ja jäätävää analyysia musiikin alalta:
Maija Vilkkumaa:
En pysty kuvittelemaan tilannetta jossa lapsipornoa ei sensuroitaisi. Jos se ei ole kiellettyä, se on sallittua.
...
**
Onko tällaisen koheltamisen jälkeen sitten erityisen yllättävää lukea uusin rimanalitus?
HS: HS-raati: Rikkaiden vaurastuminen pois köyhiltä
Tutkija Tommi Uschanovin mielestä rikkaille taputtaminen näiden maksamien verojen vuoksi on kuin kiittäisi sosiaaliturvasta Hitleriä ja Stalinia: ilman natsi-Saksan kukistumisen vaatimia uhrauksia ja sen jälkeistä Neuvostoliiton uhkaa läntisen Euroopan valtaeliitit eivät olisi kehittäneet kansalaisilleen hyvinvointivaltiota.
Pitkällä aikavälillä tuloerojen kasvu muuttaa pelisääntöjä suurituloisten eduksi, pohtii tietokirjailija Osmo Soininvaara. Hän vetoaa tutkimuksiin, joiden mukaan tasainen tulonjako lisää onnellisuutta.
"Vaikka rikkaiden rikastuminen ei vähentäisi köyhien käytössä olevaa rahamäärää, se on silti heiltä pois. Maailmassa on asioita, joita ei voi tuottaa lisää – esimerkiksi asuintontit rannassa kaupungin keskustassa."
Suuret tuloerot lisäävät yhteiskunnallista levottomuutta, korruptiota ja rikollisuutta, luettelee ohjaaja Atro Kahiluoto.
"Niiden seuraukset osuvat kaikkiin, mutta pahiten köyhimpiin."
Siinä sen kuulitte: Suomen älymystön mielestä tuloerojen kannattaminen on Hitlerin kannattamista. Lisää vastauksista:
Anne Moilanen:
Se, että joku ansaitsee paljon, ei ole köyhäinapua.
(...)
Martti Koskenniemi:
Kasvava eriarvoisuus ja ilman moraalista oikeutta hankitut jättiomaisuudet luovat itsekkyyden, ahneuden ja kyynisyyden ilmapiiriä, jonka negatiivinen vaikutus on monin verroin tärkeämpi kuin se roponen, joka ehkä siinä sivussa kilahtaa verokirstuun.
(...)
Mikko Lehtonen:
Uskooko kukaan vakavissaan, että entisestään rikastuvat rikkaat käyttäisivät lisäansionsa sellaisten tuotteiden ja palveluiden hankkimiseen, joilla olisi työllistävä tai jotenkin muuten yleistä hyvinvointia kasvattava vaikutus?
Kaikkein käsittämättömimmästä suorituksesta vastaavat jaetusti professori Jaakko Hämeen-Anttila ja FT Annamari Vänskä:
Annamari Vänskä:
Onpa typerä kysymys. Suomen suurituloisimmat elävät pääasiassa pääomatuloilla, joiden verotusta on jatkuvasti kevennetty. Toisin sanoen suurituloisimmat eivät hyödytä "kaikkia suomalaisia", koska he eivät kustanna verorahoilla kaikille tarkoitettuja yhteisiä palveluita.
Jaakko Hämeen-Anttila:
Rikkaiden vaurastuminen on pitkälti tulonsiirtoa pois köyhemmiltä. Ei se siitä miksikään muutu.
Halleluja. Rikkaat eivät Vänskän mukaan maksa veroja, ja Hämeen-Anttilan käsittämättömässä kannanotossa rikkaat rikastuvat varastamalla köyhien rahaa.
**
Jos Suomella on tällainen älymystö, niin emme enää tarvitse vihollisia mihinkään.
19 comments:
Mitä vikaa tuossa Soininvaaran vastauksessa varallisuuskysymykseen oli? Vaikutti varsin järkevältä minusta.
Vika oli siinä, että kuten Freodom-kommentissa vuodelta 2007 sanottiin, Soininvaara on Leninin kaltainen, koska Soininvaara kannattaa perustuloa ja sähkönkulutuksen rajoittamista, tunnetusti leninistisimpiä asioita maailmassa. Tämän sanominen on ihan erilaista kuin se, että Uschanov sanoo että tuloerot ovat kuten Hitler, vaikka Uschanov tosiasiasssa ei niin sanokaan, koska se nyt vaan on.
Hah hah, ja sitten jotkut vielä kehtaavat väittää Randin hahmojen olevan karikatyyrejä.
Nimimerkki Kanta on hupaisan katkera. Osuiko?
Jos haluat lainata minua, tee niin edes oikein. Sanoin kyseisessä huumoriviestissäni (täällä), joka julkaistiin muuten aprillinpäivänä, että Soininvaara muistuttaa minua Leninistä. Jos et osaa lukea tekstiä asiayhteydessä, kannattaisi ehkö opetella? En myöskään sanonut perustuloa leninistiseksi, saatikka sähkön säännöstelyä. Jälleen kerran, kyseessä oli myös aprillinpäivänä julkaistu huumoriviesti.
Onko se vasemmistolaisuus tosiaan niin vakava asia, että nauru on kiellettyä? Ei sitten ehkä kannattaisi minunkaan tekstejäni lukea...
Uschanov pelasi myös ihan itse Hitler-kortin; tuossa viestissäni ihan kaikki näkevät mitä hän sanoi. Jos sinulla oli jotain oikeaa asiaa, niin kerro ihmeessä, mutta älä jaksa noin lapsellista kiukuttelua.
**
Kaj, mikä ihme sinusta tuossa Soininvaaran kannassa oli järkevää? Markkinataloudessa on aivan päätöntä väittää, että rikkaiden raha on köyhiltä pois; kai sinä sen tiedät?
Ei, en huomannut että kyseessä oli aprillipäivän viesti. En tarkoittanut kommenttia miksikään kiukutteluksi - minusta tämä on ihan oikeasti hyvä blogi ja ihmettelinkin miksi tuo entry mihin viittasin oli ollut niin heikko muuhun verrattuna. Vähän outoa kyllä että minua syytetään huumorintajun puutteesta sen perusteella että itse yritän olla humoristinen omassa viestissäni...
...ja en muuten parhaalla tahdollakaan löydä missä kohdin tuota kommenttia Uschanov sanoi että tuloerojen kasvattaminen on Hitlerin kannattamista. Uschanov teki vertauksen toiseen asiaan ja viittasi siinä vertauksessaan Hitleriin, mikä nyt on aika eri asia.
Michael, rikkaiden raha ei ole köyhiltä pois suoraan, mutta suhteellisten tuloerojen kasvu voi kyllä tuottaa tilanteen jossa se tuntuu siltä. Jos köyhän perheen lapsilla ei ole varaa kaikkiin niihin asioihin jotka varakkaampia perheiden lapsille ovat itsestäänselvyyksiä niin ei siinä lasta korkeampi absoluuttinen elintaso lohduta. Ja sama toimii vain aavistuksen lievempänä aikuistenkin muodossa. Tämä selittänee osaltaan sitä miksei valtion absoluuttisen tulotason kasvu tietyn pisteen jälkeen enää nosta ihmisten keskimääräistä onnelisuutta, mutta tuloerojen kasvaminen voi sitä kylläkin tehdä - mihin tutkimuksiin Soininvaara viittaisikin.
Samoin hänen pointtinsa siitä, etteivät esim. kaikki voi asua kaupungin keskustassa jolloin rajut tuloerot koetaan helposti eriarvoistavina, on ihan validi.
suhteellisten tuloerojen kasvu voi kyllä tuottaa tilanteen jossa se tuntuu siltä.
So? Ei kateellisuus ole käypä syy verotukseen.
En tarkoittanut kommenttia miksikään kiukutteluksi - minusta tämä on ihan oikeasti hyvä blogi ja ihmettelinkin miksi tuo entry mihin viittasin oli ollut niin heikko muuhun verrattuna. Vähän outoa kyllä että minua syytetään huumorintajun puutteesta sen perusteella että itse yritän olla humoristinen omassa viestissäni...
Kiitos kiitos. Huumorissa on se ongelma, että se kulkeutuu perin huonosti verkkoa pitkin. Minun lukemanani kommenttisi on pelkkää vittuilua; jos se ei sitä ole, niin rohkenen esittää että tämä jäi jonnekin matkan varrelle.
Sen kylläkin sanon, että tuo linkittämäni Klein-kirjoitus on huumorisävyyn kirjoitettu, mutta asia on siinä ihan oikea. Minun silmissäni Soininvaara menetti kaiken poliittisen uskottavuutensa kehuttuaan Kleinin, krhm, teosta.
A propos sosialismi, minusta on kyllä noin yleisesti ottaen mukavaa että blogejani lukevat myös ihmiset jotka eivät jaa mielipiteitäni. Mielestäni piraattiblogosfääri (johon minä muuten ilmeisesti en kuulu) on nimittäin välillä vähän turhan sisäänlämpiävä, kuten niin moni muukin blogimaan saari.
Uschanov teki vertauksen toiseen asiaan ja viittasi siinä vertauksessaan Hitleriin, mikä nyt on aika eri asia.
Aloitetaan nyt toteamalla, että tuossa viestissä minun tekstilläni on vähän sama suhde esiteltävään aineistoon kun pornolehden piktoriaalin teksteillä: ne johdattavat lukijaa itse asian kimppuun. En yrittänytkään tehdä filosofisesti asiallista yhteenvetoa Uschanovin typeryydestä.
Uschanov vertaa rikkaiden roolia suhteessa veroihin ja hyvinvointivaltioon Stalinin ja Hitlerin rooliin suhteessa hyvinvointivaltioon. Ajatus on siis se, että verotus ja hyvinvointivaltio on olemassa nimenomaan rikkaita vastaan, kuten Uschanovin mielestä hyvinvointivaltio on pystytetty diktaattoreja vastaan. Siinä mielessä hän siis tekee suoran analogian rikkaiden ja Hitlerin välillä.
Ymmärrän hyvin, että luokkataisteluideologiassa asia varmaan on näin, mutta todellisuus on jäänyt kelkasta. Rikkaista on tullut rikkaita talouskasvun kautta, ja tämä sama talouskasvu on tehnyt hyvinvointivaltion mahdolliseksi. Rikkaiden rikastuminen ja hyvinvointivaltio ovat saman prosessin tuotoksia, vaikka Uschanovin toopessa kommentissa ne näyttäytyvät vastakohtina.
Ilman talouskasvua on mahdotonta kuvitella hyvinvointivaltiota, koska silloin ei olisi mitä jakaa. Siksi Hitler-vertaus menee niin pahasti metsään. Tosiasia nyt vain on se, että ilman rikkaita rikastuttanutta, ja hyvin pitkälti rikkaiden aikaansaamaa, talouskasvua ja heidän maksamiaan veroja, hyvinvointivaltiota ei olisi lainkaan olemassa. Eivät he ole olleet hyvinvointivaltiolle niinkään vastavoima kuin välttämätön edellytys. Ilman taloudellista dynaamisuutta ja kasvua ei voisi olla hyvinvointivaltiota; ei sitä uudelleenjaettavaa tuloa synny sosiaali- ja terveysministeriössä, saatikka ammattiyhdistyksessä tai vasemmistoliitossa.
Sitten vastataan Kajlle, kahdessa osassa Bloggerin rajoitteiden vuoksi. Palaan tähän aiheeseen myös pidemmällä tekstillä.
rikkaiden raha ei ole köyhiltä pois suoraan, mutta suhteellisten tuloerojen kasvu voi kyllä tuottaa tilanteen jossa se tuntuu siltä.
Minulla on oikeastaan aika vähän lisättävää Mikon kommenttiin tähän, mutta avataan asiaa lisää oman blogitekstisi turvin. Kirjoitit hiljattain että taloudelliset vapaudet ja sosiaaliset vapaudet ovat molemmat vapauksia, ja:
Toisin sanoen taloudellisen säätelyn ehdottajalla tulisi aina olla painava todistustaakka osoittaa, että säätelystä tosiaan on hyötyä. Lähtökohdan tulisi olla, että säätelyä jonka nettohyödyllisyyttä ei voida hyvin suurella todennäköisyydellä osoittaa, ei myöskään tulisi missään olosuhteissa sallia.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että tämä vähempituloisten kokema hypoteettinen mielipaha on niin suuri, että sen varjolla tulisi esimerkiksi tiukentaa veroprogressiota entisestään? Eli toisin sanoen, onko jonkun paha mieli syy rajoittaa toisten vapauksia?
Sinun termejäsi käyttäen, yleensähän nimenomaan sosiaalisien vapauksien saralla on hyvinkin hanakasti puolustettu esimerkiksi sananvapautta oikeutena jonka käyttöä ei saa rajoittaa vain siksi, että joku saattaa siitä pahastua. Miksi taloudellisia vapauksia saisi rajoittaa samoin periaattein?
En myöskään näe miksi havaitut tuloerot on tulkittava vain negatiivisena vaikutuksena. Allekirjoitatko tosiaan sellaisen ihmisnäkemyksen, että toisen menestyksen näkeminen aiheuttaa vain ja ainoastaan kateutta ja katkeruutta? Minusta taloudellinen menestys on markkinataloudessa yleensä nimenomaan henkilökohtaisen menestyksen merkki. Miksei naapurin menestys voisi yhtälailla potkia tekemään itse kovempaa töitä saman elintason saavuttamiseen?
Toisaalta on kysyttävä, että jos naapurin kovat tienestit aiheuttavat vähätuloisemmalle mielipahaa, niin eikö vielä ratkaisevasti tiukempi veroprogressio aiheuttaisi melkoista mielipahaa ihmiselle, jolta verokarhu veisi kohta jo kolme neljännestä tuloista? Mihin se mielipaha lasketaan?
Jos jostakin vähätuloisesta todella konkreettisesti tuntuu siltä, että rikkaat vievät hänen rahansa á la Hämeen-Anttila, niin kyse on aistiharhasta tai ajatusvirheestä. Olisi hyvä jos lainsäädäntö ei perustuisi niihin.
Viime kädessä kaikenlainen tuloerojen sääntely on aina pois talouden kokonaiskasvusta. Vähintään tulonsiirtoja tekemään tarvitaan byrokratiaa, johon uppoaa resursseja jotka eivät tuota mitään hyödyllistä. Koska talouskasvu hyödyttää markkinataloudessa koko väestöä nostamalla yleistä elintasoa, niin käytännössä tulonsiirrot haittaavat kaikkia.
Yleensäkin suhtaudun Mikon tavoin todella negatiivisesti siihen, että valtion on rajoitettava tiettyjen kansalaisten vapauksia toisten onnellisuuden nimissä. Ei kuitenkaan edes puututa siihen onko ylipäänsä oikein; kysytään utilitaristisesti, että onko se tuloerojen aiheuttama mielipaha todella niin suuri, että sen poistamiseksi voidaan käyttää näin paljon resursseja ja rajoittaa ankarasti toisten taloudellista vapautta?
Samoin hänen pointtinsa siitä, etteivät esim. kaikki voi asua kaupungin keskustassa jolloin rajut tuloerot koetaan helposti eriarvoistavina, on ihan validi.
Soininvaarahan puhui rantatonteista, ei keskustoista.
Rantatontit yksinkertaisesti ovat niukka resurssi, ja markkinatalous on keino allokoida niukkoja resursseja. Missä tahansa markkinataloudessa esiintyy aina tuloeroja, ja nämä tuloerot johtavat siihen, että tietyt hyvin niukat ja halutut resurssit kohdistuvat hyvätuloisille.
En osaa oikein kysyä muuta kuin so what? Nähdäkseni on yleisinhimillinen totuus, että kaikki eivät saa kaikkea mitä haluavat. Se johtuu todellakin maailman rajallisuudesta eikä niinkään tuloeroista.
Historia tuntuisi toistaiseksi osoittavan, että muissa talousmalleissa ne rantatontit eivät jakaudu mitenkään sattumanvaraisesti väestön kesken vaan keskittyvät vielä voimakkaammin tietyn eliitin käsiin. Markkinataloudessa vain on se olennainen ero, että tähän eliittiin voi päästä tienaamalla rahaa, mikä on vapaassa markkinataloudessa kaikille mahdollista; aateliseksi tai puoluepampuksi muuttuminen taas ei ole.
Soininvaaran kommentti täytyy myös pitää kontekstissa. Hänhän vastasi, että rikkaiden rikastuminen ei hyödytä muita, ja käytti tätä rantatonttiasiaa yhtenä perusteluna. Toki teoriassa rikkaiden rikastuminen nostaa heidän ostovoimaansa, joka tuo heidän ulottuvilleen enemmän niukkoja resursseja. Mutta samanaikaisesti sama prosessi nostaa myös vähätuloisempien elintasoa.
Minusta on älytöntä nähdä koko prosessi negatiivisena tämän asian takia, etenkin kun en ymmärrä mikä vaihtoehto olisi. Jälleen kerran, tuloerojen regulointi aiheuttaisi myös paljon suurempaa vahinkoa
Michael, huomaa että alkuperäinen kysymyksenasettelu, jota sekä minä että Soininvaara kommentoimme, koski sitä onko tuloerojen kasvu hyvä vai huono asia. Kysymys siitä onko se hyvä asia on erillinen kysymys siitä, pitäisikö valtion puuttua asiaan ja jos pitäisi niin miten. Suosikkiesimerkkiäni käyttääkseni, jos minulta kysyttäisiin onko se hyvä asia että ihmiset pettävät kumppaneitaan vastaisin että ei ole, mutta samoin vastaisin myös kieltävästi jos minulta kysyttäisiin haluanko valtion säätävän kumppaninsa pettämisestä rangaistusta.
Tämänhetkinen näkemykseni on, että tuloerot vaikuttavat haitallisilta, mutta en ole varma siitä mikä olisi paras sellainen tapa puuttua niihin, joka tuottaisi mahdollisimman vähän haittaa.
Yleisesti ottaen yhteiskuntapoliittinen filosofiani pyrkii maksimoimaan vapauksien määrää, koska tämän tekeminen osuu usein hyvin yhteen ihmisten onnellisuuden kasvattamisen kanssa. Pohjimmiltaan vapaudet ovat minulle kuitenkin välinearvo, ja onnellisuus on itseisarvo. On paljon asioita, kuten päätöksenteon vääristävät kannustimet ja poliitikoiden kykenemättömyys arvioida kaikkia tekojensa seurauksia, joiden vuoksi on käytännössä usein minimoida valtion sekaantuminen ihmisten elämään. Mutta tämä ei toisaalta muuta sitä periaatteellista näkemystä, että vallassaolevilla on vastuu pyrkiä tekemään ihmisten elämästä mahdollisimman hyvää.
Mielestäni ei ole vastuullista politiikkaa, jos isojen ihmisjoukkojen annetaan vapauden nimissä toimia tavalla jota he jälkikäteen katuvat ja josta he ovat onnettomia, mikäli vaihtoehtona olisi ohjata heitä sellaisten päätösten suuntaan joista he jälkikäteen olisivat tyytyväisiä ja onnellisia. Koen ihmisten vapauteen vetoamisen siinä kohtaa lähinnä vastuunpakoiluna ja heitteillejättönä. Tämä etenkin nykyään, kun onnellisuus- ja biastutkimustet ovat paljastaneet miten huonosti ihmiset itseasiassa tietävät mikä tekee heidät onnellisiksi tai mikä on fiksua.
---
Allekirjoitatko tosiaan sellaisen ihmisnäkemyksen, että toisen menestyksen näkeminen aiheuttaa vain ja ainoastaan kateutta ja katkeruutta? Minusta taloudellinen menestys on markkinataloudessa yleensä nimenomaan henkilökohtaisen menestyksen merkki. Miksei naapurin menestys voisi yhtälailla potkia tekemään itse kovempaa töitä saman elintason saavuttamiseen?
En allekirjoita: kyllä toisen menestyksen näkeminen voi hyvinkin potkia tekemään kovemmin töitä. Tässä tulee kuitenkin ehkä yksi näkemystemme ydineroista. Olisin paljon taipuvaisempi hyväksymään isotkin tuloerot, mikäli kokisin että tulotaso on loppujen lopuksi pelkästään omasta valinnasta ja panostuksesta kiinni. En kuitenkaan kykene pitämään tätä realistisena, vaan väitän että on laajoja ihmisjoukkoja joilla ei käytännössä ole mitään mahdollisuutta nousta keski- tai välttämättä edes vähätuloisen yläpuolelle, täysin riippumatta siitä miten kovasti he tähän koettaisivat pyrkiä.
Iso tekijä tuloerojen kasvussa on ollut, että tuottavuus on kasvanut eri lailla eri ammateissa. On myös ammattikohtaista, miten paljon tuottavuutaan ylipäätänsä pystyy kovemmalla panoksella kasvattamaan. Hyvä ohjelmoija voi olla kymmenen kertaa tuottavampi kuin huono, mutta paraskaan opettaja ei pysty opettamaan kahdensadan lapsen luokkaa kahdenkymmenen sijaan. Koska tuottavuus kasvaa osassa ammatteja hitaammin kuin muissa tai ei välttämättä lainkaan, pysyy myös näiden ammattien palkka matalampana kuin muiden. Kaikissa ammateissa ei siis vain pysty hankkimaan samanlaista palkkaa kuin muissa.
No hyvä, kunnianhimoinen ja rahaa kaipaava yksilömme joutuu siis valitsemaan ammatin joka maksaa hyvin. Tästä tulee jo ensimmäinen ongelma: hyväpalkkaisia töitä ei riitä kaikille halukkaille. Jos koko väestö tahtoisi hyväpalkkaisen työn ja tekisi kaikkensa sen eteen että sellaisen saisi, valtaosa joutuisi silti tyytymään vähempipalkkaiseen työhön. Nykymaailmassa on tietenkin monia jotka tyytyvät ihan mielellään pienipalkkaiseen työhön, mutta väittäisin tämänkaltaisen tilanteen olevan silti suhteellisen lähellä todellisuutta.
(jatkuu)
On myös ihmisiä, joilla ei ylipäätään olisi mahdollisuutta saada haastavampia töitä - tai ylipäätänsä oikein mitään töitä. Soininvaara on kirjoittanut siitä, miten automaatio on vähitellen poistanut niitä töitä joihin perinteisesti palkattiin heikkolahjaisempia. Ajan kuluessa tämänlaisia tämä trendi tulee todennäköisesti vain voimistumaan. Googlen sun muiden robottiautokokeet ovat vakuuttaneet minut siitä, että erilaiset auton ajamiseen liittyvät alat ovat niitä seuraavia jotka ovat katoamassa kokonaan. Kasvava automaatio on sinällään positiivista kehitystä, mutta kun yksinkertaiset alat katoavat ovat monimutkaiset ja älyllisesti vaativat lähes määritelmällisesti ne ainoat jotka jäävät jäljelle. Kun kaikki eivät vain kykene näillä aloilla menestymään, johtaa se kasvavaan eriarvoisuuteen - lahjakkuuden tai lahjattomuuden ollessa suurilta osin periytyvää vieläpä osittain synnynnäiseen sellaiseen.
Eikä tämä vielä edes ottanut huomioon muita psykologisia ominaisuuksia tai esimerkiksi sitä, että jotkut ovat muita terveempiä ja siten kykeneviä tekemään töitä joihin esimerkiksi allergisemmat eivät pysty. Kaikilla ei riitä yhtä paljon jaksamista kuin muilla - tämän olen huomannut mm. siitä, miten huolimatta vuosia jatkuneista yrityksistäni oppia energisemmäksi ja jaksavammaksi en vieläkään pysty samanlaisiin työpanoksiin kuin vaikka eräs ystäväni, jolla tuntuu olevan luontainen kyky piiskata itseään romahduspisteeseen asti. Ja niin edelleen. Kaikilla ei vain ole mahdollisuutta hankkia hyviä tai välttämättä edes kohtuullisia tuloja, ei millään.
----
Nähdäkseni on yleisinhimillinen totuus, että kaikki eivät saa kaikkea mitä haluavat. Se johtuu todellakin maailman rajallisuudesta eikä niinkään tuloeroista.
Tämä on toki totta. Nähdäkseni olennainen ero on siinä, että jos tuloerot ovat pieniä, on vähempituloisemmilla realistisempi mahdollisuus tehdä uhrauksia jostakin muusta ja säästää kasaan summa, jolla hankkia itselleen niukkoja resursseja. Mikäli tuloerot ovat suuria, ei tämä käytännössä onnistu, sillä suurituloisempien palkka on niin paljon suurempi että he voivat säästää kokoon paljon suuremman summan tekemättä käytännössä minkäänlaisia uhrauksia. Kun oletetaan ettei kaikilla ole mahdollisuutta hankkiutua suurituloiseksi, johtaa tämä kasvavaan eriarvoisuuteen. Kiinteistöjen kaltaisen omaisuuden kohdalla vaara perinnöllisestä kastiutumisesta on vielä suurempi, sillä kiinteistöt voi siirtää lapsilleen perinnöksi.
----
Soininvaaralla oli kirjassaan Vauraus ja aika mielenkiintoinen argumentti siitä, että työtä kannattaa (progressiivisesti) verottaa, koska liialla työnteolla on negatiivisia ulkoisvaikutuksia.
Argumentti meni pääpiirteissään seuraavasti (kopsattu toisaalta enkä jaksanut editoida, joten tässä on varmaan vähän toistoa aiemmin sanomaani):
- Kasvanut absoluuttinen elintaso lisää niin yksilöiden kuin maidenkin tasolla onnellisuutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Tämä piste on länsimaissa enimmäkseen jo saavutettu. Sen pisteen jälkeen vain suhteelliset elintasoerot vaikuttavat onnellisuuteen.
- Vaurastuminen suhteessa muihin lisää asianomaisen hyvinvointia, mutta heikentää muiden hyvinvointia. Jos lapsi saa jouluna vain kaksi lahjaa, ei se harmittaisi ellei hän tietäisi että kaikki koulukaverit saivat kaksikymmentä lahjaa. Lisävarakkuus parantaa myös henkilön itsensä asemaa esim. vastakkaisen sukupuolen silmissä suhteessa muihin kilpailijoihin.
- Siis: henkilökohtainen vaurastuminen on tavoittelemisen arvoista, mutta yleinen elintason nousu jokseenkin hyödytöntä. Jokaisen kannattaa ponnistella oman vaurastumisensa puolesta, mutta yhteenlaskettuna nämä ponnistukset valuvat hukkaan.
- Sen lisäksi että vaurastuminen on vain turhaa kilpavarustelua, lisärahan vaihtaminen ylimääräiseen vapaa-aikaan hyödyttää myös tämän vaihdon tekevän lähipiiriä. Kun ihmisellä on enemmän vapaa-aikaa, on hänen myös helpompi löytää aikaa ystävilleen. Jos myös nämä ystävät lisäävät omaa vapaa-aikaansa, tulee entistä helpommaksi viettää aikaa yhdessä.
(jatkuu)
- Siis: ahkera työnteko on henkilökohtaisesta näkökulmasta houkuttelevaa, mutta sillä on negatiivisena ulkoisvaikutuksena se, että muutkin joutuvat tekemään enemmän töitä. Samaan aikaan vapaa-ajan lisäämisellä on positiivinen ulkoisvaikutus, koska tulee helpommaksi viettää aikaa muiden ihmisten kanssa.
- Siis: on perusteltua ajatella progressiivista tuloveroa haittaverona, joka kannustaa ihmisiä ottamaan enemmän vapaa-aikaa ja hyödyttää siten yhteiskuntaa kokonaisuudessaan. Työaikojen lyhentämistä tulisi muutenkin yhteiskunnan taholta helpottaa.
----
Sinun termejäsi käyttäen, yleensähän nimenomaan sosiaalisien vapauksien saralla on hyvinkin hanakasti puolustettu esimerkiksi sananvapautta oikeutena jonka käyttöä ei saa rajoittaa vain siksi, että joku saattaa siitä pahastua. Miksi taloudellisia vapauksia saisi rajoittaa samoin periaattein?
Tämä on tosiaan argumentti, jota olen itsekin tainnut käyttää. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että se on retorinen yksinkertaistus ja aika raju sellainen: harva varmaan tahtoisi kumota pykäliä jotka kieltävät kotirauhan rikkomisen, vaikka niidenkin voidaan tulkita olevan suunnatut lähinnä mielipahan estämiseen. Teoriassa mikäli sananvapauden rajoittamisella saataisiin estettyä enemmän mielipahaa kuin mitä tämä rajoittaminen aiheuttaisi, eikä tämänlaisella rajoittamisella olisi mitään muita haitallisia sivuvaikutuksia, voisi se ollakin ihan OK. Käytännössä näin ei tietenkään ole. (En lähde nyt sivuraiteilemaan ihan niin paljoa että menisin perusteelliseen analyysiin todellisista syistä puolustaa sananvapautta. :)
Soininvaara on kirjoittanut siitä, miten automaatio on vähitellen poistanut niitä töitä joihin perinteisesti palkattiin heikkolahjaisempia
Et nähtävästi ole ymmärtänyt suhteellisen edun periaatetta.
koska liialla työnteolla on negatiivisia ulkoisvaikutuksia.
Vasureilla on hauska tapa poimia taloustieteestä käsitteitä, joita he voivat käyttää oman roskansa ajamiseen. Vasurit määrittelevät nämä termit kuitenkin niin epätarkasti, että niillä voidaan perustella lähes mitä tahansa. Lähde nyt sitten kvantifioimaan esim. Soininvaaran markkinoimia ulkoisvaikutuksia. Samalla unohdetaan, että myös verotus puree hyvinvointiin, kun kuluttajat joutuvat tyytymään alhaisempaan kulutustasoon ja tuottajat tuottamaan vähemmän kuin ennen verotusta.
Sama pätee "hyvinvointiin", "yhteiskunnalliseen hyötyyn" ja "onnellisuuteen". Pelkästään näillä termeillä voidaan rakentaa koko vasemmiston poliittinen ohjelma. Kyllä on paljon ilmaa.
Jos lapsi saa jouluna vain kaksi lahjaa, ei se harmittaisi ellei hän tietäisi että kaikki koulukaverit saivat kaksikymmentä lahjaa.
Sittenhän kommunistisissa maissa eläneet olivat kaikkein onnellisimpia, he kun olivat kaikki yhtä surkeassa jamassa.
Sen lisäksi että vaurastuminen on vain turhaa kilpavarustelua
Et ymmärrä markkinatalouden toiminnasta mitään. Vaurastuminen seuraa siitä, että resursseja allokoidaan entistä tehokkaammin. Tämä on automaattinen seuraus kilpailusta. Kilpailua seuraa siitä, että vapaasti käyttäytyvät kuluttajat ostavat tuotteita, joita he pitävät parhaimpina. Kuluttajat siis pyrkivät maksimoimaan omaa hyötyään budjettirajoituksensa raameissa (sama pätee tuottajiin). Mikä tässä prosessissa on mielestäsi turhaa? Missä vaiheessa yksilön tulisi toimia toisin?
Kun ihmisellä on enemmän vapaa-aikaa, on hänen myös helpompi löytää aikaa ystävilleen. Jos myös nämä ystävät lisäävät omaa vapaa-aikaansa, tulee entistä helpommaksi viettää aikaa yhdessä.
Nimenomaan kilpailusta seurannut tuottavuuden kasvu on mahdollistanut lisääntyneen vapaa-ajan kulutuksen (ks. palkkatason nousun tulo- ja substituutiovaikutukset). Esim. 1800-luvun lopulta keskimääräiset työtunnit ovat laskeneet yli 3000:sta tunnista hieman yli 1500:aan tuntiin.
Toisin sanoen, ystävyyssuhteita arvostavien tulisi pyrkiä lisäämään omaa tuottavuuttaan, jotta he voisivat kuluttaa enemmän vapaa-aikaa. Tuottavuuden nousu toisaalta lisää vapaa-ajan vaihtoehtoiskustannuksia (=menetetyt työtulot), mutta ystävyyssuhteita suhteellisesti enemmän arvostavat valitsevat vapaa-ajan työnteon sijaan.
Näin ollen mahdollistuu sekä korkeampi vapaa-ajan kulutus että materiaalisen hyvinvoinnin pitäminen vähintään vakiona. Toinen vaihtoehto on vapaa-ajan kulutuksen lisääminen materiaalisen hyvinvoinnin kustannuksella.
on perusteltua ajatella progressiivista tuloveroa haittaverona, joka kannustaa ihmisiä ottamaan enemmän vapaa-aikaa ja hyödyttää siten yhteiskuntaa kokonaisuudessaan
On perusteltua ajatella talouskasvua tekijänä, joka on mahdollistanut lisääntyneen vapaa-ajan kulutuksen.
Mikko Sandt:
Öh. Soininvaara on vasuri joka ei ymmärrä taloustieteestä tai markkinataloudesta mitään vaan poimii siitä yksittäisiä käsitteitä omien tarkoitustensa ajamiseen?
Minua ei hirveästi kiinnosta kommentoida sellaisille ihmisille jotka ovat kiinnostuneempia pätemään ja heittelemään henkilökohtaisia syytöksiä kuin aidosti keskustelemaan asioista. Ei myöskään sellaisille, jotka etsivät sanomisilleni mahdollisimman typerän tulkinnan koska sellaista vastaan on kivempi hyökätä. (Sinua ei mm. häirinnyt laittaa heittoa kommunistisista maista - täysin sivuuttaen sen, että tasan yhtä riviä ylempänä mainitsin että käsittelemme nyt länsimaita joissa on jo saavutettu se tietty minimielintaso.)
Oli sinulla muutamia aiheellisiakin pointteja, joten vastaan niihin nyt. En kuitenkaan aio enää sen jälkeen noteerata sellaisia viestejä, joita ei olla kirjoitettu vähän kypsempään sävyyn.
---
Et nähtävästi ole ymmärtänyt suhteellisen edun periaatetta.
"I once observed that Ricardo's Law of Comparative Advantage is the theorem that unemployment should not exist." Ihmisiä voi suhteellisen edunkin kanssa olla turha palkata, jos transaktiokustannukset ja luottamusongelmat tekevät asiasta kannattamattoman.
http://www.asymptosis.com/are-machines-replacing-humans-or-am-i-a-luddite.html on myös vilkaisun arvoinen (referoi taloustieteilijää). Heitetään vielä ajatuspähkinä: miksi emme edelleen kynnä peltoja hevosilla traktoreiden sijaan? Suhteellisen edun periaatteen mukaisestihan hevosillekin pitäisi löytyä jotain kannattavaa tekemistä.
Vaurastuminen seuraa siitä, että resursseja allokoidaan entistä tehokkaammin. Tämä on automaattinen seuraus kilpailusta. Kilpailua seuraa siitä, että vapaasti käyttäytyvät kuluttajat ostavat tuotteita, joita he pitävät parhaimpina. Kuluttajat siis pyrkivät maksimoimaan omaa hyötyään budjettirajoituksensa raameissa (sama pätee tuottajiin).
Ymmärrän tämän oikein hyvin, kiitos. Ongelma tuossa vain on se, että länsimaissa aletaan jo olla sellaisella tasolla etteivät lisäresurssit merkittävästi kasvata ihmisten onnellisuutta. Vaurauden ja resurssien määrän kasvusta seuraa kyllä väliaikainen kasvu tyytyväisyyteen, mutta se katoaa kunhan ihmiset tottuvat siihen. Suosittelen tutustumista onnellisuustutkimukseen.
Näin ollen mahdollistuu sekä korkeampi vapaa-ajan kulutus että materiaalisen hyvinvoinnin pitäminen vähintään vakiona. Toinen vaihtoehto on vapaa-ajan kulutuksen lisääminen materiaalisen hyvinvoinnin kustannuksella.
En ole tätä tainnutkaan missään kiistää.
Nimenomaan kilpailusta seurannut tuottavuuden kasvu on mahdollistanut lisääntyneen vapaa-ajan kulutuksen... On perusteltua ajatella talouskasvua tekijänä, joka on mahdollistanut lisääntyneen vapaa-ajan kulutuksen.
Toki. En missään kohtaa sanonutkaan, että talouskasvua pitäisi kääntää taaksepäin.
Sen siitä saa; yritin kirjoittaa kommenttia siitä, että tämä Bloggerin kommentointi on kehno tapa käydä keskustelua, ja Blogger pyyhki kommenttini. Plääh. Yritän siis uudelleen:
Kaj, haluan kommentoida melkein kaikkea mitä tuossa sanoit, mutta teen niin erillisten blogipostien voimin. Joudun tekemään ainakin kolme: automaatiosta ja työllisyydestä, talouskasvusta ja onnellisuudesta sekä valtiosta ja onnellisuudesta. Ymmärräthän sinä että tässä menee vapaa-aika kokonaan pilalle? =)
**
Pari asiaa sanon tässäkin. Ensimmäiseksi:
Michael, huomaa että alkuperäinen kysymyksenasettelu, jota sekä minä että Soininvaara kommentoimme, koski sitä onko tuloerojen kasvu hyvä vai huono asia.
Olen aika vahvasti eri mieltä. Nimittäin HS-raadille esitetty kysymys (täällä) oli:
Viikon kysymys:
Hyödyttääkö Suomen rikkaimpien vaurastuminen kaikkia suomalaisia?
Soininvaara vastasi ei. Tästä on kysymys.
**
Olen periaatteessa Mikon kanssa aikalailla samaa mieltä tästä asiasta, mutta minua harmittaa suunnattoman paljon että niin moni libertaari ilmaisee itseään noin töykeästi. Ei se nyt ihan oikeasti palvele mitään hyödyllistä tarkoitusta tulla julistamaan ihmisille että "et ymmärrä markkinatalouden toiminnasta mitään".
Tämä keskustelutapa on minun nähdäkseni aikalailla seurausta erään ex-libertaarin, nykyisen "maahanmuuttokriitikon" vaikutuksesta, ja se on valitettavaa. Mielestäni hänellä, ja monella muulla libertaarilla, on tapana nähdä keskustelut taloustieteestä vallankäyttönä, jossa taloustieteensä tunteva libertaari voi osoittaa vastaväittäjiensä sivistymättömyyden ja julistaa itsensä voittajaksi. Ehkä se hivelee mieltä, mutta kun se ei missään tilanteessa johda järkevään keskusteluun. Päinvastoin, tuollainen vastakkainasettelu jossa ykskantaan väitetään että eri mieltä olevat "eivät ymmärrä mitään" saa ihmiset vain kaivautumaan entistä syvemmälle ideologisiin juoksuhautoihin.
**
Mutta tosiaan, palaan tähän asiaan kokonaisilla teksteillä myöhemmin.
Ymmärräthän sinä että tässä menee vapaa-aika kokonaan pilalle? =)
:)
Nju, tosiaan, tuo alkuperäinen kysymys oli tosiaan vähän erilainen kuin miten sen mielsin, nyt kun sitä tarkkaan katsoi.
Ajattelinpa vielä kopsata tähän Soininvaaran kirjasta pätkän, jossa käsitellään sitä miksei yleisen elintason nousu välttämättä nosta onnellisuutta niin paljoa kuin voisi luulla. Aiemmista kommenteistani kun saattoi saada sen kuvan, että syy tähän olisi pelkästään "kateellisuudessa" tai muissa subjektiivissa syissä.
Toimeentulotuen jokaiselle tarjoama vähimmäiselintaso ylittää sen tulotason, jolla keskimääräiset perheet elivät 1950-luvulla. Miksi toimeentulotukiperhe kärsii köyhyydestä 2000-luvulla, vaikka kaikki eivät olleet köyhiä 1950-luvulla?
[...] Objektiivisiin syihin taas kuuluu se, että kun kaikki vaurastuvat, myös ympäröivän yhteiskunnan normit ja käyttäytymistavat muuttuvat. 1950-luvulla ei ollut mitään ihmeellist siinä, että oppilaat tulivat kouluun kotikutoisissa, nuhjaantuneissa vaatteissa. Jos nyt tekee samoin, joutuu luokkatoveriedensa silmätikuksi. 1950-luvulla ei ollut varaa mennä kavereiden kanssa kaljalle, mutta ei ollut kavereillakaan. Nyt se, jolla ei ole varaa vapaa-ajan rientoihin, jää vaille paitsi noita rientoja, myös kaveriporukkaa. Silloin pärjäsi ilman puhelinta, nyt eläminen ilman kännykkää merkitsee sosiaalista eristäytymistä. Nettiyhteydestä tulee välttämättömyys, kun monesta tärkeästä asiasta tiedottaminen on siirtymässä nettiin. Ennen auton aikakautta pärjäsi mainiosti ilman autoa, mutta nyt kaupat ja koulut ovat kaukana eivätkä bussit enää kulje. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Silloin tällöin kuulee valitettavan, kuinka asiat olivat maaseudulla paremmin 1930-luvulla. Tuohon voisi vastata, ettei mikään estä elämästä tilallaan samanlaisessa hevosvetoisessa omavaraistaloudessa kuin elettiin 1930-luvulla - kunhan tyytyy 1930-luvun elintasoon. Vaikka vastaus on looginen, se on väärä. Ei 1930-luvun elintasolla voi elää yksin, jos ympäröivä maailma elää 2000-luvun elintasolla. Se ei vastaisi lainkaan sitä, millaista oli elää 1930-luvun elämää kuhisevalla maaseudulla.
Toissa joulun tietämissä eräs pienituloinen espoolaisisä purki minulle kirjeessään pahaa mieltään siitä, ettei hän pysty tarjoamaan lapsilleen sellaista lahjasadetta, jonka näiden luokkatoverit joka joulu kokevat. Lahjojen vähäisyys ei olisi ongelma, elleivät lapset koulussa vertailisi lahjojaan. Kukapa isä haluaisi lastensa silmissä tällaista leimaa. Juuri joulu ja lasten joululahjat syöksevät monet lapsiperheet kalliiden kulutusluottojen noidankehään.
Hmm, https://secure.wikimedia.org/wikipedia/en/wiki/Easterlin_paradox perusteella uudempi tutkimus ilmeisesti osoittaakin, että yleisellä talouskasvulla on sittenkin yhteys onnellisuuteen.
Post a Comment