Eväitä totaaleille 2: Elämää vankilassa

Edellisessä osassa kirjoitin kokemuksistani ennen vankeustuomion alkamista; nyt on aika käsitellä elämää vankilassa. Kokemukseni perustuvat aikaan, jonka vietin Jokelan vankilan suljetulla ja avo-osastolla talvella 2009-10. Osa käytännöistä on varmasti erilaisia muissa vankiloissa, mutta tästä tekstistä saa toivottavasti jonkinlaisen käsityksen siitä mitä totaalilla on edessä. Yritän välttää turhia päällekkäisyyksiä AKL:n julkaiseman Mielipidevangin oppaan kanssa, jossa on myös käytännön tietoa vankeudesta, eli en käsittele asioita jotka siellä on käsitelty. Osa Mielipidevangin oppaan tiedoista on kuitenkin vanhentunut, ja puutun niihin tekstissä.

Käyn ensin läpi käytännön asioita, ja siirryn niistä sosiaali- ja "mentaali"puolelle.

**

Totaalien ei tiettäkseni yleensä tarvitse kulkea sijoitteluyksikön kautta, vaan ainakin minä sain suoraan käteen passituspaperit joissa määrättiin saapumaan vankilaan tiettyyn aikaan tiettynä päivänä. Voinkin antaa heti kättelyssä ensimmäisen neuvon: älä mene paikalle etuajassa. Jos saavut vankilaan aamulla, niin ehkä sinut silloin sijoitetaan osastolle jo samana päivänä, mutta iltapäivällä tai illalla saapuvilla on edessä yö matkasellissä. Matkasellit ovat yleensä koko vankilan törkyisimmät ja epämiellyttävimmät sellit, koska niiden asukkaat vaihtuvat jatkuvasti ja niitä ei pahemmin siivota. Ainakin suljetun puolelle saavuttaessa vangin tavarat ja päällysvaatteet takavarikoidaan tarkastusta varten, joten matkasellissä ei ole pahemmin muuta tekemistä kuin tuijottaa pientä telkkaria tai lukea Alibia.

Uudelle vangille jaetaan "säälipaketti", jossa on hammasharja, -tahna, kertakäyttöparranajovehkeet sekä vesipullo.

Pahimmassa tapauksessa matkasellissä voi joutua viettämään pidemmänkin ajan, mutta yleensä totaalien sijoittaminen onnistuu melko nopeasti. Vanki tullaan hakemaan matkasellistä ruokailuun, ja jos sinne on jäätävä pidemmäksi aikaa, kanttiinissa asiointi ja ulkoilukin järjestetään kuten suljetulla, ainakin teoriassa.

Seuraava askel on yleensä vankilan johtajan tai varajohtajan haastattelu, jonka jälkeen vanki siirretään osastolle.

Suljettu vankila

Ise aloitin tuomioni suljetussa vankilassa. Suljettulla osastoja on periaatteessa kahdenlaisia; niistä joko käydään töissä tai ei. Jokelassa olin osastolla 2, eli "kakkosella", jossa suurin osa muista vangeista oli tutkintavankeja, joten osastolta ei käyty töissä. Teoriassa kaikilla vangeilla, myös totaaleilla, on osallistumisvelvollisuus, joka tarkoittaa että heidän on joko opiskeltava tai käytävä töissä. Suljetussa vankilassa työnteko tai opiskelu tapahtuu vankilan sisällä. Eri vankiloissa on erilaisia työtehtäviä; Jokelassa toimi ainakin puutyöverstas, ja kirjastossa sekä kanttiinissa työskentelee vankeja. Kaikilla osastoilla on myös "putsarit", joiden vastuulla on osaston yleisten tilojen siivoaminen. Työstä kieltäytymisestä seuraa ainakin teoriassa kurinpitorangaistus.

Useimmat Jokelan sellit olivat n. 10 neliön koppeja, joissa oli kaksi vuodetta, pöytä ja tuoli. Jokelassa selleissä on WC ja suihku. Vanhemmissa laitoksissa on osastoja joilla ei ole lainkaan juoksevaa vettä, eli ns. paljusellejä: tarpeet tehdään sellissä olevaan ämpäriin, ja vesihana sekä suihku ovat osaston puolella. Tällaisissa kymmenen neliön selleissä asuu tyypillisesti kaksi vankia, ja isommissa saattaa olla neljäkin. Yksinäisselliä ei periaatteessa saa, koska sellaisia ei ole.

Jos ei käy töissä, suljetun vankilan arki on hyvin monotonista. Suurimman osan päivästä sellien ovet pidetään kiinni; ne avataan aterioiden aikana noin tunniksi kerrallaan. Arkipäivisin tarjotaan kolme ateriaa: aamupala, lounas ja päivällinen. Ensimmäinen on yleensä puuroa, toinen normaali laitosruoka-ateria ja päivällinen keitto tai muu kevyempi ruoka. Ainakin Jokelassa ruokailusta sai viedä selliin mukaan leipää ja margariinipaketteja, ja aterioiden kanssa sai aina välillä jälkiruoan tai muun lisäkkeen, jonka sai myös viedä selliin. Tämä "iltapala" kannattaa hyödyntää, koska päivällinen on tyypillisesti myöhään iltapäivällä tai aikaisin illalla, ja jos ei ota mitään mukaan niin illalla tuppaa tulemaan nälkä. Jos ei halua syödä ruokalassa, osastolla oli keittiö jossa voi valmistaa kanttiinista ostettuja ruokia.

Ainakin Jokelan ruoka oli ihan siedettävää laitosruokaa. Nirsommat saattavat kärsiä, mutta esimerkiksi suomalaisen peruskoulun kokeneille ei pitäisi olla suurempia yllätyksiä. Jostakin syystä nakkikastike ja keitetyt perunat olivat Jokelassa viime talvena kyllä turhankin yleinen ruoka.

Ruokailun lisäksi päivään kuuluu tunnin kestävä ulkoilu, jonka aikana sellien ovet pidetään suljettuina. Jokelassa se tapahtui muurin ja piikkilanka-aidan taakse suljetulla sorapihalla, jossa käveltiin ympyrää. Pihalla oli myös painonnostopenkki ja tikkataulu, joista ensimmäinen oli aina suosittu. Lisäksi muutamana päivänä viikossa on mahdollisuus käydä vankilan kirjastossa ja kuntosalilla. Iltaisin on erilaisia harrastusryhmiä, joista yksi on tietenkin kuntosali.

Kerran viikossa käydään kanttiinissa. Ainakin Jokelassa, mutta käsittääkseni myös muualla, kanttiinissa asioidaan täyttämällä kanttiinilista ja palauttamalla se tiettynä päivänä osaston postilaatikkoon. Kanttiinipäivänä sitten haetaan lisatssa tilatut tavarat kanttiinista. Ostettavissa on kirjoitustarpeita, tupakkaa, elintarvikkeita ja hygieniatuotteita; taisin sanoa edellisessä tekstissäni että Jokelaan ei saa tuoda omaa partakonetta, vaan jos sellaisen haluaa, on se ostettava kanttiinista. Itse kasvatin vankilaparran, jota tietenkin suosittelen muillekin.

Viikonloppuisin ja pyhinä aikataulu on yksinkertaisempi: ovet avataan vain kahdesti aamupalaa ja päivällistä varten. Yhtenä päivänä viikossa, yleensä perjantaina, on sauna ja varusteiden vaihto, jolloin sellien ovet ovat pidempään auki. Jokelassa oli suhteellisen mukava sauna.

Aina kun sellien ovet eivät ole auki ruokailua varten, ne ovat kiinni ja vangit ovat selleissään. Tyypillisenä arkipäivänä Jokelan kakkosella ovet olivat kiinni n. 20 tuntia päivässä, ja keskimääräisenä päivänä sellissä vietetään n. 18+ tuntia.

Omia vaatteita suljetulle saa tuoda, mutta on muistettava että suljetulla kuljetaan monta kertaa päivässä metallinpaljastimien läpi. Laitokselta saa toki vaatteet ja kengät, mutta etenkin jälkimmäisten kanssa voi olla vähän niin ja näin. Suosittelen vaikka lenkkareita ja etenkin talvisaikaan päällystakkia.

Totaali on vanki siinä missä muutkin, ja tuomion aikana voi joutua kurinpito- ja kontrollitoimien kohteeksi. Sellejä saatetaan tutkia, tai esimerkiksi ulkoilun jälkeen saatetaan järjestää henkilötarkastus, jossa vanki viedään tyhjään selliin ja hänen on riisuuduttuva. Tällaisia operaatioita järjestetään vartijoiden mielen mukaan, suhteellisen satunnaisesti. Huumetestejä järjestetään myös välillä.

Yhteydet ulkomaailmaan

Suljetulla yhteydenpito tapahtuu osaston puhelimella. Minun aikanani jokainen uusi vanki sai yhden "säälipuhelun" tultuaan laitokseen, mutta sen jälkeen on puhuttava omaan laskuun kanttiinista ostettavilla puhelinkorteilla. Jokelassa puhelimen kanssa toimittiin siten, että jos halusi soittaa, oli täytettävä lomake josta käy ilmi mihin numeroon ja kenelle soittaa ja annettava se luukun kautta vartijoiden "toimistoon". Osastolla oli yksi puhelinkoppi, jossa olo kävi varsin tukalaksi koska siinä ei ollut ilmanvaihtoa.

Kirjeenvaihtoa varten kanttiinista voi ostaa paperia, kirjekuoria sekä postimerkkejä. Kirjeet on jätettävä osaston postilaatikkoon, joka tyhjennetään aamulla. Kirjeet lähtevät tarkastuksen jälkeen eteenpäin. Jokelassa kaikki saapuva posti avattiin, mutta kirjeitä ei kuulemma luettu. Uskokoon ken tahtoo. Saapuvaa postia sai käydä kyselemässä toimistolta iltapäivällä, ja aina välillä joku jaksoi siitä kuuluttaakin.

Vierailuista Mielipidevangin oppaassa on vanhaa tietoa. Muutama vuosi sitten tietääkseni kaikissa Suomen vankiloissa otettiin käyttöön uusi vierailukäytäntö: ennen vieraat varasivat vierailuajat, nykyään sen tekevät vangit. Jokelassa toimittiin siten, että vangin oli ilmoitettava viimeistään torstaina vieraiden nimet ja sosiaaliturvatunnukset sekä vierailun aika ja päivämäärä. Vierailuaikoja oli Jokelassa kolme per päivä lauantaina ja sunnuntaina. Nämä tiedot täytettiin lapulle, joka palautettiin postilaatikkoon, ja joskus viikon mittaan se palautettiin päätöksen kera. Vangin oli sitten itse ilmoitettava vierailijoille milloin heidän oli tultava.

Yleensä pyydetyt vierailuajat onnistuivat, mutta aina välillä vankilan johto saattoi näennäisen mielivaltaisesti muuttaa niitä. Yleinen sääntö oli, että mitä aiemmin jätti vierailulapun, sitä aiemmin sen sai myös takaisin, mutta tämäkään ei aina toteutunut. Vangit haetaan selleistään tapaamishuoneeseen, jossa vanki on yhdellä puolella pleksilevyä ja vierailijat toisella. Ainakaan Jokelan ohjeiden mukaan pleksiin ei saanut koskea, vangista puhumattakaan; vangille sai jättää tavaroita tai rahaa antamalla ne vartijoille. Tapaaminen kesti muistaakseni 45 minuuttia, paitsi silloin kun ne lopetettiin aikaisemmin ilman mitään näkyvää syytä.

Loma

Lomaa eli poistumislupa myönnetään joko tärkeästä syystä, yleensä omaisen kuoleman tai vastaavan vuoksi, tai tuomion pituuden perusteella. Normaali sääntö on, että kun kaksi kolmasosaa tuomiosta on suoritettu, voi hakea lomaa. Yleensä ensimmäinen loma myönnetään vain vuorokauden tai 12 tunnin pituisena; matka-aikaa ei kuitenkaan lasketa loma-aikaan.

Lomia myönnetään yleensä ellei totaali itse anna jotakin syytä tehdä toisin. Lomalle on otettava mukaan vankilan antama paikannuspuhelin, jonka avulla vankila voi seurata totaalin liikkeitä. Siihen saatetaan loman aikana soittaa, ja jopa käydä tarkastamassa onko lomalainen rikkonut sääntöjä. Minulle ei koskaan vaivauduttu soittamaan lomilla.

Kaikenlaisten päihteiden käyttö on lomalla kielletty, ja suljetulle palatessa vanki puhallutetaan ja tutkitaan; avolla tyydytään yleensä puhalluttamaan. Jos "värähtää", suljetulla seurauksena on eristyssellirangaistus eli "rundi", ja avolta lentää suljetulle. Alkoholinkäytöstä palamisesta seuraa myös kurinpitomerkintä, ja mikäli on suljetulla ja mielii siirtyä avolle, näitä merkintöjä tulisi välttää. Ne vaikuttavat myös tuleviin lomiin.

Lomilta saa tuoda tavaroita mukanaan, mutta ne jäävät vastaanottoon tarkastettavaksi. Typerää kyllä, jos tapaaja tuo vangille kirjoja tai lehtiä, ne saa käteensä heti tapaamishuoneesta lähtiessä, mutta jos tuo lomilta kirjoja mukanaan, ne jäävät vastaanottoon jopa viikoksi "tarkastettavaksi".

Suljetulta lomalle pääseminen on myös kuppiin kusemisen takana, eli huumetesti on annettava ennen kuin poistumislupa heltiää. Palattaessa saatetaan myös testata.

**

Avovankila

Avovankilassa on paljon rennompaa ja leppoisampaa kuin suljetulla. Sieltä on mahdollista käydä vankilan ulkopuolella töissä tai opiskelemassa, ulkona saa käydä milloin tahansa herätyksen ja hiljaisuuden välissä ja Jokelassa on jopa ulkoilumahdollisuus vankilan aitojen ulkopuolella. Jokelasta on mahdollista käydä pääkaupunkiseudulla opiskelemassa, koska vankila on välittömästi juna-aseman vieressä. Reissatakin saa valtion laskuun. Useimmille järjestetään töitä vankilan sisältä.

Jokelan avo muistuttaa sellaista leirikeskusta jossa olen joskus muksuna ollut partioleirillä: pitkä parakki jossa on vähän vajaa parikymmentä kahden hengen huonetta sekä keittiö. Siellä asutaan kahden hengen huoneissa, joissa, toisin kuin suljetulla, ei ole televisioita talon puolesta. Yhteistiloissa on yhteinen TV, jota saa tietenkin katsoa. Lisäksi on kaksi yhteisvessaa, tupakkahuone ja suihku. Koska avovankilat ovat käytännössä jatkuvasti täynnä, sellikaverin saa varmasti. Yhteistilojen siivoaminen on vankien omalla vastuulla, ja minun aikanani oli järjestetty niin että yksi vanki toimi putsarina pientä rahakorvausta vastaan, joka kerättiin kaikilta muilta.

Avolla on oma kuntosali, jota saa käyttää melkein milloin tahansa päivän aikana. Jos käy talon ulkopuolella töissä tai opiskelemassa, niin saa ruokailla ja käydä kaupassa (tietyin rajoituksin) ulkopuolella ollessa; talossa olevat käyvät kerran viikossa kaupassa Jokelan keskustassa. Yhteiskeittiön jääkaapeissa on jokaiselle tilaa kaupasta ostettavia tavaroita varten. Jokelan avolla oli yksi korttipuhelin, josta sai soittaa prepaid-liittymällä. Opiskelemaan lähtiessä sai ottaa mukaan oman kännykän, joka piti palatessa palauttaa.

Vaikka Mielipidevangin opas toisin väittääkin, pelikortteja ei ole avovankiloissa ainakaan valtakunnallisesti kielletty; Jokelassa pelattiin pokeria rahasta ihan avoimesti. Muitakin harrastusmahdollisuuksia on; vankilasta järjestetään välillä retkiä esim. elokuviin. Niihin pääsee yleensä vain rajoitettu määrä vankeja kerralla.

Avovankilakin on kuitenkin vankila, ja tietty kontrolli vankeihin on. Joka päivä on käytävä ilmoittautumassa muistaakseni neljä kertaa toimistolla, eli käytännössä käveltävä toimistolle sanomaan nimensä. Vartijat käyvät tarkastamassa huoneet joka ilta, ja aina välillä vangit käydään puhalluttamassa. Joskus järjestetään myös isompia tarkastuksia.

Ilmoittautumisen laiminlyömisestä seuraa huomautus, ja jos niin käy liian usein, niin lopulta kovempi sanktio. Avovankilat ovat päihteettömiä, ja positiivinen alkoholi- tai huumetesti johtaa suoraan suljetulle. Jos tulee suljetulta avolle, niin dokumenteissa lukee mihin suljettuun vankilaan joutuu jos hölmöilee; se ei yleensä ole se josta lähti. Minä olisin muistaakseni joutunut Keravalle. Etenkään lyhyttä tuomiota istuvalle toista tilaisuutta tuskin tulee, eli lomanvietosta kannattaa palata puhtailla papereilla.

**

Tähän päättyy käytännön vankilaelämän tarkastelu. Viimeiseksi haluan puhua jonkin verran sosiaalisesta elämästä vankilassa sekä mielenterveydellisistä seikoista; nyt siirrytään muodollisuuksista ja säännöistä henkilökohtaisten kokemusten ja neuvojen pariin.

Byrokratia

Mielipidevangin oppaassa sanotaan mielestäni hyvin: "Vankilaelämän keskeisin piirre on byrokraattisuus." Suljetulla tai avolla on totuttava siihen, että kaikki toimii byrokraattisesti, eli hitaasti, arvaamattomasti ja mielivaltaisesti. Esimerkiksi kurinpito- ja kontrolliasioissa vartijat ja esimiehet voivat tehdä päätöksiä käytännössä täysin mielivaltaisesti. Tutkainta vastaan on turha potkia; vaikka vangeilla on teoriassa erinäisiä oikeuksia, niitä on käytännössä turha alkaa penäämään. Ainoa seuraus on nimittäin se, että henkilökunta suhtautuu vankiin negatiivisemmin. Etenkin suljetulla on yksinkertaisesti hyväksyttävä, että on vanki, ja toimittava sen mukaisesti. Suurin osa vartijoista ja muusta henkilökunnasta suhtautuu totaaleihin asiallisesti, ja ne jotka eivät suhtaudu muuttuvat vain pahemmiksi jos heistä valittaa. Henkilökunta pitää kuitenkin lähtökohtaisesti aina toistensa puolta.

Erityisesti suljetulla kaikki vankia koskevat päätökset tehdään silloin kuin ne tehdään, ja vangille itselleen ei ole tapana kertoa pahemmin mitään. Itse sain tietää että hakemukseni avolle on hyväksytty kun minua käskettiin eräänä aamuna noin vuosi sitten pakkaamaan! Loma-anomuksen läpimenonkin sain kuulla lomaa edeltävänä iltana. Tämä on normaalia vankilan byrokratiaa: asiat tapahtuvat näennäisen mielivaltaisesti ja yllättäen.

Tapaamiset virkailijoidenkin kanssa järjestyvät lähinnä yllättäen. Jos vangilla on asiaa sosiaalityöntekijälle tai opinto-ohjaajalle, niin hänen on jätettävä postilaatikkoon "rutinalappu", joka on osoitettu ko. virkailijalle. Sen jälkeen tämä joko tulee yllättäen selliin tapaamaan vankia, vankia tullaan viemään virkailijan luo, tai mitään ei tapahdu. Avovankila toimii periaatteessa samalla logiikalla, vaikka rutinalappuja ei yleensä tarvita.

Muut vangit

Vankilassa joutuu tekemisiin muiden vankien kanssa. En usko että kenenkään totaalin annettaisiin istua koko tuomiotaan rundissa vaikka hän haluaisi, ja yksinäissellejä ei useimmissa vankiloissa ole. Silloinkin ruokailu ja ulkoilu eivät tapahtuisi yksin. Tästä ei kuitenkaan tarvitse varsinaisesti olla huolissaan; totaali pärjää vankilassa oikein hyvin kunhan pitää mielessään kultaisen säännön:

Hoida omat asiasi.

Vankila on ona mielenkiintoinen mikroyhteiskuntansa, jossa on oma sosiaalinen hierarkia, säännöt, käytöstavat ja kulttuuri. Kunkin vangin asema hierarkiassa määräytyy periaatteessa rikoksen luonteen, menneisyyden ja rikollisjärjestön jäsenyyden kautta. Totaalit ovat yleensä tämän hierarkian ulkopuolella; useimpien vankien mielestä totaalit eivät ole tehneet mitään oikeata rikosta. Hierarkiasta tulee kuitenkin ainakin suljetulla olla jossakin määrin tietoinen; esimerkiksi ruokalan istumajärjestys määräytyy suljetulla yleensä periaatteessa sen mukaan. Jos on epävarma, kannattaa kysyä joltakin toiselta vangilta mihin voi istua.

Yleensäkin paras tapa oppia vankilan tavoille on tutustua muihin vankeihin. Suljetulla voi toki piilotella omassa sellissään, mutta oman mielenterveydenkin vuoksi kannattaa ottaa kontaktia muihin vankeihin. Suurin osa heistä on kuitenkin aika normaaleja ihmisiä, joiden kanssa tulee juttuun samalla tavalla kuin siviili-ihmistenkin kanssa. Ensikertalaisille saatetaan tietenkin tehdä jonkinlaisia jäyniä tai piloja, mutta tuskin ainakaan totaaleille mitään vakavampaa. Useimpien vankien asenne on vankilan sisällä "elä ja anna elää", ja samaa seuraamalla saa olla melkolailla rauhassa.

Tärkein sääntö on tosiaan se, että hoitaa omat asiansa. Etenkin suljetulla samalla osastolla voi olla mitä erilaisimmista rikoksista tuomittuja vankeja, joilla on erilaisia taustoja, joten kannattaa varoa sanojaan. Muiden asioista juoruaminen ja erilaisten huhujen levittäminen on minkä tahansa suljetun yhteisön arkea, myös vankilan, mutta siihen ei kannata liiemmin osallistua. Yleensäkin kannattaa yrittää välttää kaikenlaisia erimielisyyksiä, koska ne saattavat johtaa ikäviin seurauksiin. Vankilan hierarkiassa ei yleensä ole varaa menettää statusta. Onneksi totaalit kuitenkin jätetään hierarkian ulkopuolelle, eli näistä asioista ei tarvitse liikaa huolehtia. Ainakin oma havaintoni oli että useimmat vangit ovat itseasiassa paljon kohteliaampia kuin keskimääräiset vastaantulijat siviilissä! Kun vastaa samalla mitalla, niin tulee ihan hyvin juttuun useimpien kanssa.

Yleistä huomaavaisuutta kannattaa myös harrastaa; jos osastolla on vain yksi puhelin, on hyvin epäkohteliasta vallata sitä pitkiksi ajoiksi.

Haluaisin tässä yhteydessä muistuttaa tulevia totaaleja siitä, että minun nähdäkseni heillä on velvollisuus käyttäytyä hyvin muita vankeja kohtaan. On nimittäin kaksi valitettavaa tosiasiaa. Ensinnäkin Suomi tuskin ihan heti luopuu miesten asevelvollisuudesta, joten teidän jälkeenne tulee muita totaaleja. Toiseksi, hyvin valitettavasti, suuri osa vangeista on ja tulee olemaan rikoksenuusijoita, eli he törmäävät tulevaisuudessa muihinkin totaaleihin. Siinä mielessä jokaisen totaalin käytös vaikuttaa siihen, miten myöhemmät totaalit otetaan vankilayhteisössä vastaan. Jokaisen yksittäisen totaalin käytös vankilassa vaikuttaa siis sekä hänen omaan viihtymiseensä että myös tulevien totaalien oloihin.

Esimerkiksi Jokelan avolla oli minua ennen ollut suhteellisen hiljattain toinen totaali, ja omaa sopeutumistani auttoi paljon se, että hän oli ollut kuulemma hyvä tyyppi ja avolla pidempään olleilla oli siksi positiivinen käsitys totaaleista.

Tämä ei tarkoita sitä, että mikä tahansa jonkun muun tekemä rikos pitäisi hyväksyä. Ei suinkaan; muillakin vangeilla on hyvinkin vahvoja käsityksiä muiden tekemistä rikoksista, joten miksei totaaleillakin olisi? Omat moraaliset arviot kannattaa vain yleensä pitää omana tietona. Muiden tuomiot ovat heidän asioitaan; jokainen hoitakoon omansa. Etenkin avovankilassa voi olla vankitovereita joilla on takanaan mitä erilaisimpia rikoksia, aina rattijuopumuksista murhaan tai seksuaalirikokseen. Jokainen kuitenkin varmaan ymmärtää, että niistä ei kannata alkaa kovin suureen ääneen moralisoimaan.

Vaikka vankila on periaatteessa rikollisten yhteisö, niin sen sisällä ei kuitenkaan saa tehdä mitä tahansa. Etenkin vankitovereilta varastaminen on ehdottomasti kielletty. Väkivaltaa etenkin suljetun vankilan sisällä saattaa tapahtua, mutta totaali pystynee käytännössä aina pysyttelemään siitä erossa. Tulee huomata, että väkivaltaan liittyvistä aiheista ei ole suotavaa laskea leikkiä; se saatetaan herkästi tulkita väärin.

Yleisenä sääntönä totaalina pärjää vankilassa ihan hyvin. Aseistakieltäytyjäliitto tuntee hyvin harvoja tapauksia joissa totaaleilla on ollut vankilassa vakavampia ongelmia. Erityisesti avovankilassa on hyvinkin helppoa, koska siellä olevilla ihmisillä on vahva insentiivi "olla ihmisiksi". Kunhan vähän pystyy katsomaan itsensä perään, hoitaa omat asiansa ja ei ryhdy tuomitsemaan toisia, niin saa myös itse olla rauhassa.

Oma mielenterveys

Tämä on viimeinen ja ehkä tärkein osio. Ihmisillä jotka eivät koskaan ole olleet vankilassa on usein sellainen käsitys, että vankilassa, ja etenkin avolla, on "helppoa". Kun totaalin tuomio on kuitenkin yleensä pahimmillaan 6 kuukautta, niin monella saattaa olla sellainen käsitys ettei kyseessä ole oikein minkäänlainen rangaistus.

Alkuun minun on sanottava, että kukaan meistä joka istuu näin lyhyttä tuomiota ei tiedä todellisesta "lusimisesta" mitään. Siviilistä on mahdotonta todella asettua sellaisen ihmisen asemaan, joka saa vaikka kuuden vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Pitkään rangaistukseen liittyy niin täydellinen kosketuksen menettäminen normaaliin elämään että sitä on mahdotonta kuvitella ellei ole itse sitä kokenut.

Vaikka totaalien rangaistukset ovatkin suhteellisen lyhyitä, nekin ovat kuitenkin vankeusrangaistuksia. Uskallan väittää että lyhytkin rangaistus laittaa ihmisen mielenterveyden koville. Ensikertalaisen on käytännössä mahdotonta valmistautua siihen, millaista vankilassa tulee olemaan, mutta minun nähdäkseni tulisi yrittää olla tietoinen siitä, miten vankeus vaikuttaa ihmiseen.

Vankila on hierarkkinen organisaatio, jossa käytetään jatkuvasti valtaa, välillä hyvinkin mielivaltaisesti. Vangilta otetaan melkein kokonaan pois valta vaikuttaa omaan elämäänsä, ja se on psyykkisesti raskasta. Monen totaalin rangaistus osuu juuri niihin ikävuosiin joina he ovat itsenäistymässä, ja juuri saavutetusta omasta elämästä luopuminen ei ole helppoa. Ainakin omasta mielestäni liikunnan ja voimailun suuri suosio vankilassa johtuu osittain juuri siitä, että omaa ruumista voi kontrolloida vaikka mitään muuta ei voisi. Vapauteen pätee toden teolla se, että sitä ei osaa kaivata ennen kuin se otetaan pois.

Toinen olennainen tekijä on eristäminen. Vangilla ei ole kännykkää, sosiaalista mediaa tai muitakaan yhteydenpitovälineitä; puhelinta voi käyttää vain rajoitetusti, ja kovin moni ei jaksa käydä kirjeenvaihtoa tai tulla vankilaan tapaamaan. Vankilassa joutuu todellakin eroon normaalista elämästään. Helpointa on avovangeilla jotka voivat käydä vanhalla työpaikallaan tai opiskelemassa, mutta hekin joutuvat luopumaan vapaa-ajastaan. Voi olla yllättävän kovaa nähdä läheisiä esimerkiksi yliopistolla ja joutua lähtemään luennon jälkeen takaisin vankilaan. Etenkin suljetussa vankilassa yksinäisyys on hyvin todellista.

Kokonaisuudessaan vankeus on stressaava ja masentava kokemus, jota en suosittele kenellekään. Totaalin on vankilassa hoidettava aktiivisesti mielenterveyttään. Ammattiauttajia on käytettävissä, mutta oma aktiivisuus on mielestäni tärkeintä. Etenkin yhteydenpito ulkomaailman kanssa vaatii omaa jaksamista: kirjeiden kirjoittamista, tapaamisten järjestämistä ja puhelimeen jonottamista.

Äkkiseltään saattaa tuntua siltä, että ikävöimiensä ihmisten tapaaminen vankilan tapaamishuoneessa tekee ikävästä vain pahempaa. Tuomion aikana kannattaa kuitenkin yrittää pitää yhteyttä ulkomaailmaan niin paljon kuin suinkin voi. Ihmiset, jotka eivät ole olleet vankilassa, tuskin voivat ymmärtää kuinka paljon vangille merkitsee nähdä läheisiä ihmisiä, vaikka vain kolmen vartin ajan pleksin läpi. Sitä tuntuu nyt jotenkin hassulta ajatella, mutta muistan kuinka hyvä olo minulla aina oli tapaamisien jälkeen. Myös kirjeiden ja korttien saaminen on todella mukavaa. Haluaisinkin tässä yhteydessä taas sydämellisesti kiittää niitä ystäviäni ja läheisiäni jotka muistivat minua kirjeellä, kortilla tai vierailulla kun olin itse vankilassa.

Suosittelen mielenterveydellisistä syistä myös ulkoiluun osallistumista suljetulla, ja kuntosalin käyttöä. Vankila on valtavan passivoiva ympäristö, ja sitä vastaan kannattaa yrittää aktiivisesti taistella. Jälleen kerran, avolta opiskelemassa tai töissä käyville tämä ei ole yhtä suuri haaste, mutta suljetulla lyhyenkin tuomion aikana voi "laitostua" ellei varo itseään. Kirjaston käyttö on myös erittäin suotavaa. Suljetulla ehtii ainakin lukea!

**

Sen enempiä käytännön neuvoja minulla ei taida olla tästä aiheesta jaettavana. Kaiken kaikkiaan totaalikieltäytyminen on masentava, henkisesti raskas ja turhauttava kokemus. Se ei kuitenkaan ainakaan minulle ollut mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeata tai kurjaa. Loppujen lopuksi tällainen lyhyt vankeustuomio ei ole paljoa sen kummoisempi kokemus kuin intti tai sivarikaan, joista molemmista minulla on myös kokemusta.

Tavallaan totaali antaa myös harvinaisen näkökulman rikosseuraamusjärjestelmään. Useimmilla julkisuudessa kriminaalipolitiikasta puhuvilla kun ei ole mitään omaa kokemusta kyseisestä systeemistä; sen jälkeen kun sen on itse kokenut, tämä tulee välillä harvinaisen selväksi. Vankilan jälkeen myös arkielämä näyttäytyy eri valossa: itse opin arvostamaan asioita joita olin aikaisemmin pitänyt itsestäänselvyyksinä.

Sen pitemmittä puheitta toivotan onnea kaikille tuleville totaaleille, ja onnittelen heitä rohkeudesta toimia oman vakaumuksensa mukaan rangaistuksesta huolimatta. Toivon mukaan tästä tekstistä on heille jotakin hyötyä.