Uusi poliisilaki

Hiljattain tulivat julki hallituksen esitykset uudeksi poliisilaiksi sekä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi. Piraattien eduskuntavaaliehdokas Lilja Tamminen ehti jo bloggata asiasta, ja Uusi Suomi uutisoi Piraattipuolueen puheenjohtaja Arto Apajalahden erinomaiset kommentit. Positiivista kyllä, MTV3 nosti uudet lakiehdotukset uutiseksi ja erikseen mainitsi Piraattipuolueen panoksen.

Päätin osallistua keskusteluun kahlaamalla esitykset läpi. Kokemus oli järkyttävä. En kyennyt yhdeltä istumalta lukemaan kuin poliisilain, joten kommentoin nyt vain sitä; äkkiseltään toinen lakiesitys tuntui kuitenkin olevan hyvin pitkälti päällekkäinen poliisilain kanssa.

Ensihavaintona voi todeta, että esitys uudesta poliisilaista jatkaa Suomessa jo maan tavaksi muodostunutta huonoa lainvalmistelua. Itse dokumentti on valtava. Tekstieditoriin siirrettynä sen pituudeksi tulee yli 250 sivua, ja yli 100 000 sanaa. Dokumentin sisällä toistetaan samoja asioita kahteen tai kolmeenkin kertaan, ja sen ja esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntöehdotuksen välillä on käytetty perussuomalaisia ctrl+c ja ctrl+v -näppäinyhdistelmiä. Esitysten ala on myös valtava: esitys esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamisesta sisältää yhteensä 66 eri lakiehdotusta, aina itse pakkokeinolaista lakiin sotilaskurinpidosta, ydinenergiasta sekä hukkakauran torjunnasta (!).

Esityksen läpitunkematon luonne ja sen julkistamisen ajankohta herättävät allekirjoittaneessa tietyn epäilyn siitä, että asiaa yritetään viedä läpi vaivihkaa ja prosessin seuraamista yritetään tehdä vaikeaksi.

Varsinainen asiasisältö on myös tyypillistä suomalaista lainsäädäntöä: yllätyksetöntä ja pöyristyttävää. Esipuheessa esitetään kaunis lupaus:

Uudessa poliisilaissa poliisin toimivaltuuksia säänneltäisiin nykyistä täsmällisemmin ja kattavammin, toisaalta perus- ja ihmisoikeuksien suoja ja toisaalta rikostorjunnan tarpeet huomioon ottaen.

Siitä huolimatta esitykseen ei sisälly mitään konkreettista kansalaisen oikeusturvaa tai perusoikeuksien suojaa parantavaa sisältöä. Myöskään poliisin valtuuksien täsmällisempi määrittely ei toteudu, koska etenkin uudet pykälät salaisesta tiedonhankinnasta ovat päällekkäisiä, epämääräisiä ja täynnä porsaanreikiä. Sen sijaan poliisin valtuudet ovat kyllä muuttumassa kattavemmiksi!

**

Yksi lakiehdotuksen hämmentävimmistä ominaisuuksista on se, että erilaisia salaisia tiedonhankintakeinoja on monta ja ne vaikuttavat päällekkäisiltä. Esimerkiksi teknisen tarkkailun osalta esityksessä todetaan:

Tekninen tarkkailu jakaantuu tekniseen kuunteluun, tekniseen katseluun ja tekniseen seurantaan. Kolmijakoa ei ole sinänsä koettu käytännössä ongelmalliseksi.

Uuden määritelmän mukaan tekninen kuuntelu on äänen tallettamista "teknisellä laitteella, menetelmällä tai ohjelmistolla" [5 luku 17 §]. Tekninen katselu on kuvan tallettamista "kameralla tai muulla sellaisella paikkaan sijoitetulla teknisellä laitteella, menetelmällä tai ohjelmistolla" [5 luku 19 §], kun taas tekninen seuranta on "esineen, aineen tai omaisuuden liikkumisen seurantaa siihen erikseen sijoitettavalla tai siinä jo olevalla radiolähettimellä tai muulla sellaisella teknisellä laitteella taikka menetelmällä tai ohjelmistolla" [5 luku 21 §].

Jokaisessa tavoitteet ovat siis erilaiset, mutta käytetty menetelmä on "muu tekninen laite, menetelmä tai ohjelmisto" jokaisessa tapauksessa. Lisäksi on vielä erikseen telekuuntelu, jossa kuunnellaan periaatteessa puheluja, mutta esitetyssä muotoilussa "viestintämarkkinalaissa (393/2003) tarkoitetun yleisen viestintäverkon tai siihen liitetyn viestintäverkon kautta teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen vastaanotettavan taikka siitä lähetetyn viestin kuuntelua, tallentamista ja muuta käsittelyä" [5 §].

Kaikilla näillä menetelmillä on myös eri soveltamiskynnykset. Esimerkiksi telekuuntelu on sallittua vain 5 § 2 momentissa eritellyissä vakavissa rikoksissa. Sitävastoin televalvonta, jossa hankitaan yleisessä viestintäverkossa lähetetyn viestin tunnistetiedot mutta ei itse viestin sisältöä, voidaan sallia:

sellaisen henkilön hallussa olevan tai oletettavasti muuten käyttämän teleosoitteen tai telepäätelaitteen televalvontaan, jonka lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen perusteella taikka muutoin voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän:

1) rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta;

2) teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttäen tehtyyn rikokseen;

(...)

4) huumausainerikokseen; [8 § 2 momentti]

Myös tukiasematietojen hankkiminen on sallittua yllä mainitun momentin luettelemista rikoksista.

Teknisen kuuntelun edellytyksenä taas on joko vähintään neljän vuoden maksimirangaistus tai huumausainerikos. Teknistä katselua, joka kuulostaa insinööriopiston oppiaineelta, saa kohdistaa kotirauhan suojaamaan paikkaan jos epäilty rikos on eritely 17 § 4 momentissa, eli samat kuin tekniselle kuuntelulle, mutta kotirauhan suojan ulkopuolella kynnys on vuoden maksimirangaistus. Teknistä seurantaa taas saa käyttää jos epäillään rikosta, josta tuomitaan vähintään vuosi vankeutta, paitsi jos tekninen seuranta kohdistuu henkilön vaatteisiin tai mukana olevaan esineeseen, jolloin kriteerit ovat samat kuin 17 § 4 momentissa.

On vielä muistettava tekninen laitetarkkailu, joka kohdistuu tietokoneeseen tai vastaavaan laitteeseen, ja jota voidaan tehdä jos henkilön epäillään syyllistyvän 17 § 4 momentissa eriteltyyn rikokseen. Teknisellä laitetarkkailulla ei kuitenkaan saa hankkia tietoa viestien sisällöstä tai tunnistetiedoista!

Asterix: Kyllä, visigootit ovat länsigootteja, mutta länsigootit ovat meistä itään. Ymmärrätkö?
Obelix: En.

Ylläoleva lainaus on ulkomuistista, eli sanamuoto on varmaankin väärin. Mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Eri tarkkailumuodoilla on siis eri määritelmät ja eri edellytykset, mutta menetelmät ovat hyvin pitkälle samanlaiset. Uudessa poliisilaissa nimittäin kaikkia teknisen tarkkailun menetelmiä voidaan toteuttaa esimerkiksi ohjelmiston kautta. Esityksessä annetaan tällainen lausunto:

Kun otetaan huomioon teknologinen kehitys, teknisen seurannan käyttöä ei tulisi rajoittaa niihin tapauksiin, joissa viranomainen nimenomaisesti kiinnittää jonkin erillisen laitteen, välineen tai aineen teknisen seurannan mahdollistamiseksi. Sallittua tulisi olla esineissä jo mahdollisesti olevien, teknisiin, kaupallisiin tai vastaaviin tarkoituksiin kehitettyjen ominaisuuksien hyödyntäminen joko sellaisenaan tai niin, että esimerkiksi ohjelmistopohjaisilla järjestelyillä mahdollistetaan tällaisten ominaisuuksien avulla tapahtuva tekninen seuranta. Esimerkkinä voidaan mainita moottoriajoneuvossa olevan paikannuslaitteen aktivoiminen salaa.

Haluaisin tässä yhteydessä muistuttaa, että on hiljattain esitetty ruuhkamaksujen käyttöönottoa pääkaupunkiseudulla. Valvonta tapahtuisi siten, että jokaiseen autoon olisi pakko asentaa paikannuslaite.

Toinen mielenkiintoinen esimerkki tarjotaan teknisestä tarkkailusta:

Eräs teknisen laitetarkkailun muoto olisi niin sanottu näppäimistökuuntelu, jonka tavoitteena on esimerkiksi selvittää verkkopalvelimen salasanan sisältö.

Teknisellä tarkkailulla ei kuitenkaan saa selvittää viestien sisältöä!

Määritelmän mukaisesti mikä tahansa tekninen laite ei voisi olla teknisen laitetarkkailun kohteena. Laitteen tulisi olla tietokoneeseen rinnastettava. Tietokoneen lisäksi esimerkiksi erilaiset kannettavat sähköiset muistiot ja niin sanotut älypuhelimet kuuluisivat määritelmän piiriin. Myös kulunvalvontajärjestelmän toiminnan tarkkailu voisi olla määritelmässä tarkoitettua teknistä laitetarkkailua.

Tekninen laitetarkkailu voitaisiin toteuttaa vastaavilla laitteilla, menetelmillä ja ohjelmistoilla kuin muukin tekninen tarkkailu. Teknistä laitetarkkailua voitaisiin tehdä minkä tahansa rikoksen estämiselle merkityksellisen seikan tutkimiseksi. Toimivaltuudella ei rajoitettaisi mahdollisuutta käyttää muita teknisen tarkkailun muotoja.

**

Teknisen tarkkailun pykälät luovat käsittämättömän viidakon erilaisia menetelmiä, joilla on kaikilla eri soveltamisalat, samat käytännön menetelmät ja mielivaltaiset rajoitukset. Esityksen perusteella se, että poliisi esimerkiksi murtautuu älypuhelimeen, voi olla joko:

- telekuuntelua [5 §], jos poliisi kuuntelee puhelimella soitettuja puheluja tai tekstiviestejä
- teknistä kuuntelua [17 §], jos poliisi kuuntelee puhelimen mikrofonilla tilaa jossa puhelin on
- teknistä seurantaa [21 §], jos poliisi seuraa puhelimen liikkeitä
- teknistä laitetarkkailua [23 §], jos poliisi tutkii puhelimella olevia tiedostoja, mutta ei viestejä

Toisaalta poliisi voi hankkia älypuhelimen paikannustiedot [11 §] tai telekuuntelun sijaan pyrkiä saamaan teleoperaattorilta tekstiviestejä tai muita viestejä [6 §]. Myös voi poliisi hankkia puhelimella lähetetyn viestin teletunnistetiedot [8 §].

Riippuen siitä, mistä älypuhelimen omistajaa epäillään, osa näistä keinoista on sallittuja.

Jos asiasta on epäilystä, niin esityksessä nimenomaan todetaan, että kyse on tietomurrosta:

Säännöksessä tulisi mainita myös asennusta suorittavan virkamiehen oikeus päästä salaa asennuksen kohteena oleviin kohteisiin tai tietojärjestelmään sekä tilapäisesti kiertää tai purkaa kohteiden tai tietojärjestelmän suojaus tai haitata sitä. Vastaavasti laitteiston poisottamisesta tulisi säätää nimenomaisesti. Myös poisottamisen yhteydessä kohteen suojauksen tilapäisen suojauksen ohittamisen tulisi olla mahdollista.

Sen sijaan en ole varma mistä Hesarinkin uutisoima käsitys takaporttien asentamisesta tulee. Tietokone -lehti on jo vahvistanut, että lähteenä käytetty Viestintävirasto ei tällaista lausuntoa ole edes antanut.

Lakiesityksessä ei puhuta takaporteista mitään. Järjestelmä joko ihan vain "kräkätään", tai tilaan jossa järjestelmä on murtaudutaan ja esimerkiksi näppäimistöön asennetaan napinpainallukset rekisteröivä keylogger. Sen avulla on helppo selvittää käyttäjän tunnukset ja salasanat. Esityksessä nimenomaan puhutaan tiloihin murtautumisesta teknistä tarkkailua varten, mutta takaporteista ei ole sanaakaan; tämä vaikuttaa uutisankalta.

**

Asian ydin on se, että jo henkilön epäileminen rikoksesta, josta voi seurata enintään vuosi vankeutta, voi toimia perusteluna poliisin tekemälle salaiselle tietomurrolle esimerkiksi hänen tietokoneelleen teknisen seurannan toteuttamiseksi [21 §]. Poliisi ei siis tietomurron tehtyään saisi tehdä muuta kuin asentaa seurantaohjelman. Entä jos poliisi kuitenkin penkoo tietokoneen kovalevyä ja löytää sieltä jotakin mielenkiintoista? Tai vaikkapa älypuhelimeen murtauduttuaan kuuntelee puhelun tai lukee tekstiviestin?

Asian tiimoilta on valaisevaa tutustua Korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO:2007:58. Lainaan.

Pelkästään se seikka, että todiste tai todisteen sisältämä tieto on hankittu lainvastaisella tavalla, ei vielä välttämättä merkitse sitä, ettei tällaista todistetta saisi käyttää oikeudenkäynnissä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, ettei lainvastaisesti hankitun todistusaineiston hyödyntäminen ole sinänsä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vastaista, jos menettely kokonaisuudessaan täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset (ks. Schenk -tapaus, tuomio 12.7.1988 ja Khan -tapaus, tuomio 12.5.2000).

Ajatus siitä, että lainvastaisesti hankittu tieto olisi käyttökelvotonta oikeudenkäynnissä, ei kuulu suomalaiseen oikeuskäytäntöön. Oikeusneuvos Tulokas tarkensi asiaa vielä omassa lausunnossaan:

Suomen oikeudessa ei tunneta yleistä sääntöä, joka kieltäisi laittomasti hankitun todisteen käyttämisen oikeudenkäynnissä.

Tähän nähden poliisilain 5 luvut 53 § ja 54 §, joissa säädetään ylimääräisen tiedon käyttämisestä, vaikuttavat tarpeettomilta koska ylimääräisen tiedon käyttäminen on jokatapauksessa sallittua. 55 § sallii myös tarkkailun yhteydessä esiin tulleen ylimääräisen tiedon varastoinnin.

Samalla tuli käsiteltyä myös kuuntelu- tai tarkkailuluvan antamisesta valittaminen:

Laissa ei ole säännöstä, joka estäisi teknisen kuuntelun avulla saadun aineiston käyttämisen todisteena oikeudenkäynnissä pelkästään sillä perusteella, että teknistä kuuntelua koskeva käräjäoikeuden lupapäätös on myöhemmin kantelusta kumottu. Pakkokeinolain mukaan esitutkintaviranomaisella on oikeus suorittaa teknistä kuuntelua käräjäoikeuden myöntämän luvan perusteella. Tällainen lupa on A:n tapauksessa myönnetty. Tekninen kuuntelu on tapahtunut lupapäätöksen voimassaoloaikana ja siinä yksilöidyllä tavalla. Sillä seikalla, että lupapäätöksestä on kanneltu hovioikeuteen ja että lupapäätös on tämän johdosta tullut myöhemmin lainvoimaisesti kumotuksi, ei ole tällöin ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa teknistä kuuntelua suorittaneen viranomaisen menettelyn laillisuutta.

Siis vaikka tieto olisi hankittu lainvastaisesti, ja vaikka esimerkiksi tarkkailulupa olisi myöhemmin peruttu lainvastaisesti myönnettynä, hankittu tieto on silti täysin käyttökelpoista oikeudenkäynnissä. Poliisilaki ei liioin tunne minkäänlaisia rangaistuksia siitä, että poliisi väärinkäyttää valtuuksiaan. Rikoslain 40 luvun 7 § säätää rangaistuksen virka-aseman väärinkäyttämisestä "hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa". Taannoin tämän rikoksen syytekynnys ei käräjäoikeuden mielestä täyttynyt kun poliisimies houkutteli alaikäisen tytön asuntoonsa virkamerkkinsä avulla ja raiskasi tämän. Lienee mahdotonta kuvitella että todistusaineiston hankkiminen rikoksesta nähtäisiin tätä suurempana rikoksena.

Kun tarkastelee eri teknisen tarkkailun muotoja, on mahdotonta ajatella että niitä noudatettaisiin kirjaimellisesti. Kuten jo Lex Nokian tiimoilta huomautettiin, esimerkiksi sähköpostiviestin tunnistetietojen lukeminen vaatii viestin avaamista. Miksi poliisi jättäisi viestin sisällön lukematta, etenkin kun siitä mahdollisesti ilmi käyvät todisteet ovat täysin käyttökelpoisia vaikka niitä ei olisi saanut hankkia? Tuntuu päättömältä myöntää erikseen lupia telekuunteluun ja televalvontaan. Samoin kun tietomurto esimerkiksi epäillyn tietokoneelle on lainmukainen jo teknisen tarkkailun ehtojen täyttyessä, mutta mikä tahansa tieto joka koneelle murtauduttua hankitaan on käyttökelpoinen.

Tarkkailuun on hankittava lupa käräjäoikeudelta, mutta vaikka poliisi valehtelisi käräjäoikeudelle ja saisi tämän myöntämään luvan väärin perustein, tai käräjäoikeus myöntäisi tietoisesti luvan väärin perustein, todistusaineisto olisi silti käyttökelpoista eikä kukaan joutuisi edesvastuuseen.

Laki myös suoraan sallii tarkkailun ilman oikeuden päätöstä:

Nykyisen poliisilain mukaan päällystöön kuuluva poliisimies saa kiiretilanteessa päättää väliaikaisesti televalvonnasta, tiedon hankkimisesta matkaviestimien sijainnista ja eräin poikkeuksin myös teknisestä tarkkailusta. Uudistettavassa poliisilaissa näihin toimenpiteisiin voitaisiin rinnastaa henkilön tekninen seuranta, jonka toimittamisesta päällystöön kuuluvan poliisimiehen tulisi vastaavasti voida väliaikaisesti päättää kiiretilanteessa.

Oikeutta käyttää valvontaa ilman oikeuden päätöstä on siis esityksessä laajennettu. Esitys ottaa myös mielenkiintoisella tavalla kantaa siihen, kuinka peitetoimintalupia olisi hankittava:

Momentti tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että tuomioistuimelle ei tarvitsisi toimittaa tietoa siitä, kuka on tiedonhankinnan kohteena tai millä paikkakunnalla tiedonhankintaa harjoitetaan. Olennaista ja riittävää olisi epäillyn rikoksen tai rikollisen toiminnan kuvaaminen yleisellä tasolla.

Laillisuusvalvonnasta säädetään poliisilain 5 luvun 63 §:ssä:

Poliisihallitus ja salaisia tiedonhankintakeinoja käyttävien yksiköiden päälliköt valvovat tässä luvussa tarkoitettua tiedonhankintaa.

Sisäasiainministeriön on annettava eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosittain kertomus salaisten tiedonhankintakeinojen ja niiden suojaamisen käytöstä ja valvonnasta.

Tässä toteutuu yksi Suomen oikeusvaltion keskeisistä mekanismeista: poliisi valvoo itse itseään. Esitin jo aiemmin tässä blogissa, että oikeusasiamiehellä ei ole mitään todellisia keinoja puuttua poliisin toimintaan. Lieneekö halujakaan. Poliiseille ei koidu Suomessa käytännössä mitään seuraamuksia selvästi vakavemmistakaan lainrikkomuksista.

Eräs kaikkein häkellyttävimmistä pykälistä uudessa laissa antaa poliisille valtuudet väärentää asiakirjoja. 5 luvun 46 § (Salaisen tiedonhankinnan suojaaminen):

Poliisi saa käyttää vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä tietoja, tehdä ja käyttää vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä rekisterimerkintöjä sekä valmistaa ja käyttää vääriä asiakirjoja, kun se on välttämätöntä jo toteutetun, käynnissä olevan tai tulevaisuudessa toteutettavan salaisen tiedonhankintakeinon käytön suojaamiseksi.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu rekisterimerkintä on oikaistava sen jälkeen, kun momentissa tarkoitettuja edellytyksiä ei enää ole.

Kun valvontaa ja seuraamuksia ei ole, niin mikä insentiivi poliisilla on noudattaa mitään uuden poliisilain määräämiä rajoituksia?

Voi nimittäin kysyä, miksi uusi poliisilaki ei samantien säädä poliisille mielivaltaista oikeutta käyttää teknisen tarkkailun keinoja. Lakiin sisältyvä laillisuusvalvonta on pelkkä kulissi, ja sen sisältämät rajoitukset tarkkailun käyttöön ovat merkityksettömiä koska niiden rikkomisesta ei ole seuraamuksia ja lainvastainen tieto on käyttökelpoista oikeudessa.

On vaikea nähdä rajoitusten ja nimellisen laillisuusvalvonnan säätämiselle mitään muita perusteita kuin kansalaisten huiputtaminen.

**

Yhteenvetona voidaan todeta, että uusi poliisilaki antaa poliisille valtuudet käyttää salaisesti huomattavaa valikoimaa tarkkailukeinoja, mukaanlukien tietomurtoja tietokoneisiin, puhelimiin ja jopa autojen paikanninlaitteisiin. Muita esityksessä mainittuja teknisiä keinoja ovat esim. keyloggerit, joita järjenvastaisesti väitetään käytettävän nimenomaan sellaiseen tarkkailuun jolla ei selvitetä koneelta lähetettävien viestien sisältöä! Tosin, kuten todettiin, jos keylogger jonkin viestin poimii vaikka se ei niin saisi tehdä, kyseinen viesti on pätevä todiste oikeudessa.

On myös jotenkin hämmentävää seurata Suomen ja Lähi-idän poliisiviranomaisten yhteisiä intressejä. Suomeen aikoinaan pystytetty nettisensuuri oli hyvin samanlainen kuin Saudi-Arabian vastaava, ja kun muun muassa Tunisiassa, Iranissa ja Libyassa poliisi on sulkenut internet- ja matkapuhelinyhteyksiä estääkseen kansalaisiaan osoittamasta mieltään, niin Suomen poliisille esitetään nyt samaa oikeutta.

Esitys ei sisällä mitään kansalaisten oikeusturvaa tai perusoikeuksien suojaa kohentavaa sisältöä. Se päinvastoin laajentaa poliisin salaisia toimivaltuuksia entisestään, ja vie niitä entistä kauemmaksi minkään laillisuusvalvonnan piiristä.