Nähdäkseni keskeisimmät syyt äänestää piraatteja löytyvät kahdelta eri alueelta, jotka kietoutuvat toisiinsa, nimittäin tekijänoikeuksista ja ihmisoikeuksista.
**
Tekijänoikeudet ovat paljon yhteiskunnallisesti merkittävämpi ilmiö kuin pelkkä keino saada artisteille rahaa. Tämä on se olennainen lähtöhypoteesi, josta piraattipolitiikka lähtee; ennen kuin tuomitsee Piraattipuolueen ideologian "kaikki mulle ilmasex"-valitukseksi, niin toivoisin että käytettäisiin hetki aikaa tämän hypoteesin paikkansapitävyyden tarkistamiseksi.
Olisi esimerkiksi hyvä muistaa, että tekijänoikeuksissa on kysymys aika paljon isommista asioista kuin Britney Spearsin rojalteista. Jätetään siis musiikki ja leffat hetkeksi sivuun, ja tarkastellaan lääkepatentteja, joihin Piraattipuolue on ottanut melko voimakkaasti kantaa.
Lääkepatenteissa on lyhyesti sanottuna kyse siitä, että kun lääkefirma tekee tutkimustyötä ja keksii uuden lääkkeen, he patentoivat sen ja siten estävät muita firmoja ryhtymästä samantien valmistamaan samaa lääkettä ja siten hyötymään alkuperäisen firman tekemästä tutkimustyöstä. Ajatus on, että ilman lääkepatentteja muut firmat voisivat vapaamatkustaa tutkimustyön tehneen instanssin sijoituksilla.
Logiikka on itsessään ihan pitävä, ei siinä mitään. Ongelma on vain se, että tuon järjestelmän sivuvaikutuksena on se, että ihmisiä kuolee. Jokaikinen päivä, myös juuri nyt tätä tekstiä lukiessasi, kehitysmaissa kuolee ihmisiä sairauksiin, jotka voitaisiin hoitaa, koska heillä ei ole vara lääkkeisiin. Lääkepatentit tappavat ihmisiä.
Jos luulette että tämä on pelkkää nojatuolifilosofien puhetta, niin asiasta on samaa mieltä mm. Medecins Sans Frontiers, joka on jo yli 10 vuotta ajanut parempaa lääkkeiden saatavuutta kehitysmaissa.
Miten voi ylipäänsä olla mahdollista, että maailmassa on valtioiden toimesta otettu käyttöön patenttijärjestelmä joka aiheuttaa tällaista? Ei kai sitä piruuttaan olla tehty; minun on ainakin vaikea uskoa että lääkepatentteja olisi aikoinaan myyty tällä tavalla ("me tienataan enemmän, mut jengiä kuolee"). Näihin ratkaisuihin päädytään yksinkertaisesti siksi, että ne tehdään vain yhden osapuolen ehdoilla: tekijänoikeuksien haltijoiden.
**
On luonnollista ja osa vapaata yhteiskuntaa että esimerkiksi lääke- ja musiikkiteollisuus saavat lobbata omia kantojaan. Ei sitä minusta voi järkevästi kieltääkään. Ongelma tulee vastaan siinä vaiheessa, kun päätöksenteossa kuullaan vain toista osapuolta. Tekijänoikeuksien kanssa toimitaan Suomessa ja maailmalla juuri näin.
Kokoomuksen listoilla ehdolla oleva pitkän linjan it-alan mies Järvinen ei pahimmallakaan tahdolla ole peräkammarissa istuva parrakas anarkisti, mutta taannoisen hyvitysmaksun laajennuspäätöksen tiimoilta hänkin äityi tätä ihmettelemään:
Miten on mahdollista, että ministeriö taas päätti verotukseen rinnastuvasta asiasta kuultuaan ainoastaan tekijänoikeusjärjestöjen edustajia? Miten on mahdollista, että yksi ala saa turvata etujaan omalla verotusoikeudella kenenkään kyseenalaistamatta kehitystä?
Eihän se nyt ihan totta ole, että kukaan ei ole kyseenalaistanut; piraatit ovat. Valtapuolueiden, mukaanlukien Järvisen edustaman Kokoomuksen, taholta toki ei olla isommin kysymyksiä esitetty.
Kuten olen tässä blogissa aiemmin selittänyt, hyvitysmaksu on veroluonteinen maksu jota peritään vaikka mistä tuotteista. Tämän maksun tuotot menevät lähes kokonaan tekijänoikeusjärjestöjen kassaan, jossa niitä käytetään lobbaamaan heidän asiaansa.
Kyseessä on kaunis noidankehä. Toki esimerkiksi kansainvälisellä musiikki- ja elokuvateollisuudella on lähtökohtaisestikin käytössään aika mahtavat lobbausresurssit. Niitä he ovat käyttäneet pystyttämään hyvitysmaksujärjestelmän, joka generoi jatkuvasti lisää rahaa paikallisten tekijänoikeusjärjestöjen pussiin. Tätä rahaa sitten käytetään lobbaamaan näille järjestöille vielä lisää vaikutusvaltaa.
Tekijänoikeusjärjestöjen käyttämät lobbauskeinot ovat hyvinkin vastenmielisiä. Julkisuudessa näkyy jatkuvasti esimerkiksi sikamaisen liioiteltuja arvioita piratismin aiheuttamista tappioista, joilla lietsotaan moraalista paniikkia. Lisäksi rahaa ja vaikutusvaltaa käytetään esimerkiksi länsinaapurissamme suoraan oikeusjärjestelmän korruptoimiseen.
Ihan viime viikolla uutiskynnyksen ylitti muutama huikea esimerkki näiden instanssien politiikan tekemisestä. Belgiassa ajetaan mielenkiintoista laintulkintaa, joka määrittelisi rekan nupin työtilaksi, jolloin rekkakuskit joutuisivat maksamaan Teosto-korvauksia siitä että he kuuntelevat ajaessaan radiota. (lähde)
Toinen esimerkki puhuu omasta puolestaan.
YLE: Levy-yhtiöt haluavat enemmän rahaa kuin maapallolta löytyy
LimeWire oli hyvin suosittu vertaisverkkopalvelu Jenkeissä vielä viime vuonna. Sitten levy-yhtiöt tekivät lopun piraattisisällön jakamisesta ja haastoivat Limewiren vielä korvausoikeudenkäyntiin, jossa on kyseessä todella tähtitieteellinen summa.
LimeWire sai aiemmin soviteltua musiikinkustantajien sille esittämän oikeushaasteen. Sen sijaan kolmetoista levy-yhtiötä jatkaa edelleen korvausten hakemista. Oikeudenkäyntiin valmistautuva liittovaltion tuomari on nyt kommentoinut levy-yhtiöiden korvausvaatimusta. Hänen mielestään mittasuhteet ovat karanneet käsistä. Haasteen jättäneet levy-yhtiöt nimittäin hakevat 75 biljoonan - eli miljoonan miljoonan - dollarin korvauksia LimeWirelta.
Näin valtavan rahasumman suhteuttaminen on vaikeaa, mutta mainittakoon vertailun vuoksi, että koko maapallon bruttokansantuote oli lähes 58 biljoonaa USA:n dollaria. Siis edes koko maapallon ponnistelu ei riittäisi maksamaan LimeWireltä vaadittua korvausta. Jopa Yhdysvaltain valtionvelka kalpenee korvaussumman rinnalla.
Tuossa tapauksessa sentään korvausvaatimus kaatui. Yleensä ei kaadu; esimerkiksi tämän vuoden tammikuussa tuomittiin kaksi helsinkiläistä 800 000 euron korvauksiin vertaisverkon ylläpitämisestä. Kyseiset henkilöt eivät itse tienanneet tällä toiminnalla ilmeisesti penniäkään, kuten eivät yleensäkään p2p-toiminnasta tuomioita saaneet. Siitä huolimatta heidän "laskettiin" yllä esitellyn kaltaisella logiikalla aiheuttaneen lähes miljoonan euron tulonmenetyksiä.
Nämä laskelmat ovat täysin fantastisia; kuten yllä olevasta lainauksesta ja aiemminkin linkittämästäni tekstistä käy hyvin ilmi, nämä "korvaussummat" lasketaan lätkäisemällä jokaiselle lataukselle mielivaltainen hinta ja väittämällä että tämä hinta on suoraan pois joltakulta tekijänoikeudenhaltijalta. Tämä ei millään logiikalla pidä paikkansa, mutta siitä huolimatta Suomenkin oikeusjärjestelmä hyväksyy nämä fiktiiviset numerot korvaussummien perusteiksi. Osa rahasta käytetään tietenkin lobbaamiseen, jotta ne hyväksyttäisiin vastaisuudessakin.
**
Tällainen toiminta on mahdollista juuri siksi, että poliittisesta järjestelmästämme ei tällä hetkellä löydy ketään jota edes kiinnostaisi puolustaa kuluttajien oikeuksia tekijänoikeusjärjestöjä vastaan. Tästä on seurannut muun muassa se, että jokainen suomalainen maksaa ostamistaan kaseteista, DVD:istä ja CD:istä sekä ulkoisista kovalevyistä sekä myyjälle hinnan että veroa valtiolle ja tekijänoikeusjärjestöille. Tällä rahalla voidaankin sitten lobbata hyvitysmaksun laajentamista; sitä ollaan pyritty laajentamaan mm. matkapuhelimiin jo kauan.
Sama logiikka pätee myös paljon vakavammissa asioissa, eli ihmisoikeuksissa. Hiljattain tuli julkisuuteen ehdotus uudeksi poliisilaiksi, jossa laajennetaan selvästi poliisin toimivaltuuksia lisäämättä lainkaan valvontaa tai kansalaisten oikeusturvaa. Olen kiinnittänyt aiemminkin huomiota siihen, että yksityisen kansalaisen oikeusturvan puute on yksi Suomen keskeisimpiä ihmisoikeusongelmia.
Käytännössä tämä näkyi hyvin tylyllä tavalla kuuluisassa Matti Nikin tapauksessa. Lyhyesti muistutettakoon, että Nikki kritisoi poliisin luomaa sensuroitujen webbisivujen listaa, josta seurasi että poliisi nosti häntä vastaan perusteettomat syytteet lapsipornon levittämisestä ja sensuroi hänen webbisivunsa lain nojalla, joka salli vain ulkomaalaisten pornosivujen sensuroinnin. Kaikki tämä voitiin tehdä ilman tietoakaan seuraamuksista.
Internetin sensurointi on monen suomalaisen poliitikon sydäntä lähellä. Tuossa pari vuotta taaksepäin mm. RKP:n puoluesihteeri vaati nimettömän nettiin kirjoittamisen kieltämistä, poliitikkojen suojelemiseksi arvostelulta. Samanlaisia ideoita on heitelty ilmoille tasaisin väliajoin, ja seuraavissakin vaaleissa enemmistö ehdokkaista kannattaa Internetin sensurointia valtion toimesta.
Kuten myös tapaus Lex Nokiassa nähtiin, kun valtio iskee kyntensä yksityisyyteen, sananvapauteen ja muihin ihmisoikeuksiin, tunnutaan se tekevän ennen kaikkea virkamiesten, etunenässä poliisin, ja lobbarien ehdoilla.
Lex Nokian tapauksessa suuryhtiön ja muun muassa Elinkeinoelämän keskusjärjestön painostus ajoi läpi lain jossa surutta poljetaan työntekijän oikeuksia. Nykyisiä eduskuntapuolueita ei näemmä lainkaan kiinnosta kansalaisten oikeuksien puolustaminen. Esimerkiksi liberaaleina pidetyt vihreät äänestivät eduskunnassa sekä "lapsiporno"sensuurin että Lex Nokian puolesta. 40% heidän eduskuntavaaliehdokkaistaan ilmoittaa kannattavansa Internetin sensurointia. Ovathan Vihreät pyöritelleet lääkepatenttiasiaakin, mutta se ei ole vielä päässyt edes puolueohjelmaan asti, saatikka että asian eteen oltaisiin tehty jotakin. Muiden puolueiden "rekordi" on yleisesti ottaen vielä huonompi.
**
Piraattipuoluetta tarvitaan eduskuntaan nimenomaan ajamaan tavallisten kansalaisten ja kuluttajien etua virkamiehiä ja lobbareita vastaan. Tällä hetkellä lainsäädännössä ja virkamiestoiminnassa kuunnellaan vain tekijänoikeusjärjestöjen ja suuryritysten lobbausrahoja. Kuten tuli jo aiemmin sanottua, lobbareillakin on toki oikeus saada äänensä kuuluviin, mutta heille tarvitaan vastavoimaa. Muista puolueista ei siihen ole.
Jos kansalaisyhteiskunnan ja tietoyhteiskunnan kehityksen ohjenuorana on vain tekijänoikeuksien haltijoiden ja heidän etujärjestöjensä taloudellinen etu, niin silloin voidaan olla varmoja siitä, että lääkepatenttien kaltaisia suorastaan ihmisvihaisia järjestelmiä pystytetään vielä lisää. EFFI luonnehti aikoinaan 2006 tekijänoikeusjärjestöjä "suomalaisen tietoyhteiskunnan jarruksi", ja tuon lausunnon jälkeiset viisi vuotta ovat osoittaneet sen harvinaisen oikeaksi.
Piraatit eivät halua viedä leipää taiteilijoiden suusta tai saada kaikkea ilmaiseksi omalle kovalevylle. Piraattipuolue ei ylipäänsä edes aja kaiken kopioimisen ehdotonta laillistamista. Emme kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että levy-yhtiön tai lääkefirman voitot ovat niin paljon tärkeämpiä kuin kansalaisten perusoikeudet että lainsäädäntöä tehdään pelkästään ensiksi mainittujen ehdoilla. Demokraattisessa lainsäädäntöjärjestyksessä tulee kuulla asian kaikkia osapuolia, ei vain niitä joilla on käyttää rahaa lobbaamiseen. Piraattipuolue on ainoa puolue joka on omistautunut kuluttajien oikeuksien ja kansalaisten vapauksien ajamiselle. Siitä piraattiaatteessa on nimenomaan kysymys.
6 comments:
http://mjr.iki.fi/humor/paha_set%C3%A4_vs_kotiloinen.png Eikö ehdokas Rauhalan perustelu ollut paljon nasevampi? Äänestä meitä, perseraiskaamme vihollisesi!
Hyvää settiä, toivottavasti muutama äänestyspäätös tämän tekstin ansiota kääntyy fiksummille urille. Minun nähdäkseni Piraattipuolueen selvin vahvuus on yleinen tietoyhteiskuntaan liittyvä käytännön kokemus ja näkemys. Muistakin puolueista löytyy nuoria ja Internettinsä tuntevia sällejä, mutta heistä hyvin harva on mitään puolueidensa ykkösnimiä. Tällöin heitä äänestämällä luultavimmin vain saa läpi jonkun tekstiviesteistä hämmentyvän teollisuusyhteiskuntapoliitikon.
Periaatteessa optimisti voisi äänestää muiden puolueiden nykyajassa eläviä nuoria ehdokkaita ja toivoa, että saadut äänet antavat heille lisää painoarvoa puolueen sisällä. Vaikka eduskunnassa tehtäisiin mitä, niin ainakin puolueen sisällä olisi uusia merkittäviä nimiä tuulettamassa ilmapiiriä. Samoin ehkä kyseiset nuoret ehdokkaat pääsivät lähtemään "paremmalta paikalta" sitten seuraaviin vaaleihin neljän vuoden kuluttua.
Toisaalta jos on malttamaton ja haluaa jo nyt antaa äänensä tietoyhteiskunnan kehittämisen ja perusoikeuksien kunnioittamisen puolesta, niin Piraattipuolue on paljon varmempi vaihtoehto.
Ainut mistä olen eri mieltä, on linkkaamasi puoluetoverien blogit. Minusta niissä esitettiin monia varsin hyviäkin pointteja. Pakko kuitenkin myöntää, että myös minusta tuollainen oman väen kampittaminen on varsin ikävää ja tarpeetonta. Ilon kautta ja yhteishengen meiningillä kohti vaaleja vaan!
Hyvä Michael,
Ottamatta kantaa muihin esille tuomiisi epäkohtiin, toivoisin sinun avaavan tarkemmin kantaasi lääkepatentteihin. On totta, että patentit mahdollistavat uudehkojen (ja hiukan vanhempienkin) lääkkeiden korkeat myyntihinnat ja vaikeuttavat näin niiden laajaa hyödyntämistä kehitysmaissa. On siis melko kiistatonta, että patenttioikeuden poistaminen mahdollistaisi olemassa olevien lääkkeiden laajemman jakelun.
Kääntöpuolena tässä olisi kuitenkin, että yksikään lääkeyhtiö ei enää investoisi uusien lääkkeiden kehittämiseen, joka on äärimmäisen kallista puuhaa ja nousee voitolliseksi vain patenttioikeuden suojissa. Seurauksena olisi siis, että ihmisiä kuolisi, kun tulevaisuuden lääkkeitä jäisi kehittämättä suuri määrä.
Kertoisitko siis vielä ratkaisusi tähän seurannaisongelmaan? Mitä konkreettisempi vastaus, sitä parempi.
Ystävällisesti,
Jouko
Kertoisitko siis vielä ratkaisusi tähän seurannaisongelmaan?
Linkittämässäni Piraattipuolueen tekstissä sanotaan seuraavaa:
Valtio maksaa nyt suurimman osan (Suomessa 66 %) lääkkeiden hinnasta, mutta lääkeyhtiöt käyttävät tuloistaan vain noin 15 % tutkimukseen. Tästä huolimatta patentit pitävät lääkkeiden hinnat korkeina, mikä johtaa suoraan lukemattomiin kuolemiin, erityisesti kehitysmaissa. Patenttijärjestelmä myös hidastaa tutkimusta. Yrityksillä ei ole kannustinta kehittää uutta, kun ne voivat luottaa vanhojen patenttien tuomiin voittoihin, ja ne joutuvat jatkuvasti varomaan etteivät uusien lääkkeiden kehittelyssä astuisi kilpailijoiden patenttien päälle.
Ehdotuksemme mukaan lääkepatentit lakkautettaisiin ja valtio tekisi tai rahoittaisi sen sijaan suoraan tutkimusta jonka tulokset julkaistaisiin ilman patentteja. Lääkeyhtiöt voisivat sitten kilpailla niiden valmistamisesta avoimilla markkinoilla. Ehdotuksemme poistaa myös lääkefirmojen ja kansanterveyden eturistiriidat, kuten houkutuksen kehittää oireita lievittäviä lääkkeitä sairauksia parantavien sijaan.
Omasta mielestäni selkein ratkaisu olisi esimerkiksi se, että valtio käyttäisi ne rahat, joita nykyään käytetään lääkekulujen maksamiseen, lääkefirmojen tutkimustyön tukemiseen. Myönnän toki etten ole muodostanut tähän vielä kovin vahvaa kantaa, mutta näin ensialkuun tuollainen ratkaisu tuntuisi ainakin hyvältä.
Toinen vaihtoehto olisi lääkepatenttien rajoittaminen, joko maantieteellisesti tai vahvemmin ajallisesti.
**
Toiseen asiaan: jos jäi epäselväksi, yhdyn linkittämääni Lilja Tammisen mielipiteeseen.
Ihan hyvä teksti, mutta joitain kummallisuuksia siinä on. Esimerkiksi neljännessä kappaleessa annat ymmärtää että lääkepatenteilla olisi jotain tekemistä tekijänoikeuksien kanssa, vaikka patenttijärjestelmä ja tekijänoikeudet ovat kaksi keskenään eroavaa asiaa. Tämä oli kai ihan huolimattomuutta ja tarkoitit puhua laajemmin immateriaalioikeuksista?
Tämä oli kai ihan huolimattomuutta ja tarkoitit puhua laajemmin immateriaalioikeuksista?
No ei se varsinaisesti ole huolimattomuutta, kun näen patentit ja tekijänoikeudet sinänsä samana asiana. Kun en harrasta kirjoita lakitekstiä tai muutenkaan harrasta juristeriaa, niin ajattelin että tämä olisi melko selvää.
Post a Comment