Monday, November 14, 2011

Mikä "miesliikkeessä" on vikana

Suomalaisessa julkisuudessa esiintyy niinsanottu "miesliike" aktivisteineen. Tällä termillä tarkoitetaan kahta eri asiaa: toisaalta miesliikkeeksi lasketaan sellaiset profeministiset tai muuten tasa-arvoa ajavat organisaatiot jotka kiinnittävät etupäässä huomiota miesten kokemaan sukupuoliseen epätasa-arvoon. Toisaalta varsinainen "miesliike", joka on organisoitunut muutaman julkisuushakuisen aktivistin ympärille, muodostaa tästä erillisen ideologisen kokonaisuuden. Käsittelen tässä kirjoituksessa jälkimmäistä.

Tämä "miesliike" on agendaltaan eksplisittisen antifeministinen. Sen edustajat pyrkivät todistamaan että itseasiassa nimenomaan miehet ovat nyky-yhteiskunnassa syrjitty sukupuoli. Kaikkein alimmalle tasolle asettuu heidän väittessään "alempitasoinen mies", lyhenteenä atm. Tämän miesliikkeen binäärisessä maailmankatsomuksessa sukupuolten tasa-arvo on kahden osapuolen nollasummapeliä, ja he katsovat naisten saavuttaneen jo tasa-arvon. Siksi naisten aseman jatkuva parantaminen on heistä itseasiassa miesten, etenkin alempitasoisten miesten, aseman huonontamista. Täten feminismi näyttäytyy heille negatiivisena, suorastaan sortavana ideologiana, joka pyrkii polkemaan miesten oikeuksia naisten hyväksi. Samoin he katsovat esimerkiksi naistutkimuksen olevan ideologista näennäistiedettä, joka on sidoksissa feminismiin ja johon kohdistuu pisimmälle menevissä väitteissä jonkinlainen ideologinen kontrolli, jolla valvotaan että naistutkimus tuottaa vain feminismille myönteisiä tutkimustuloksia. On jopa väitetty ettei sukupuolten verrannollista asemaa tai sukupuolen vaikutusta yksilöön yhteiskunnassa olisi tutkittu lainkaan.

Etenkin jälkimmäinen väite on yhteiskuntatieteitä tuntevalle lähes käsittämätön, mutta suurin osa miesliikkeen feminismi- ja tiedekritiikistä tuleekin yhteiskuntatieteiden ulkopuolelta. Käsittelin tässä blogissa aiemmin Suomen toistaiseksi huomattavinta naistutkimuksen vastaista antifeminististä pamflettia, jossa esitettiin erittäin kovaa kritiikkiä naistutkimusta kohtaan tuntematta ainetta tai sen oppihistoriaa lainkaan. Päinvastoin, kyseisen pamfletin käsitykset naistutkimuksesta perustuivat paljolti amerikkalaisten konservatiivien antifeministisiin kirjotuksiin, joita on ilmeisesti luettu ymmärtämättä niiden kontekstia Yhdysvaltojen "kulttuurisodissa" kristilliskonservatismin ja vasemmistoliberalismin välillä.

Samoin suuri osa miesliikkeen antifeminismistä on tuontitavaraa, kuten niin suuri osa vihaisten nuorien konservatiivien ideologiasta nykyään on. Tällainen dogmaattinen antifeminismi, jossa feminismi nähdään monolittisena, suurta yhteiskunnallista valtaa miesten sortamiseksi käyttävänä liikkeenä, on peräisin nimenomaan amerikkalaisilta kristilliskonservatiiveilta. Se on samaa sukua "liberaalin median" myytin kanssa, jota esimerkiksi perussuomalaiset Suomessa käyttävät sellaisenaan, ja myös kristilliskonservatiiveille rakkaan "akateemisen liberalismin" ajatuksen kanssa. Kun eräs suomalainen viime vuosien kohupoliitikko on blogissaan antanut ymmärtää, että "punavihreät naiset" käytännössä hallitsevat Suomea ja käyttävät mediayhtiöitä osana suurta salaliittoa häntä ja hänen hengenheimolaisiaan vastaan, on kysymys nimenomaan amerikkalaisen konservatiivi-ideologian tuomsesta sellaisenaan rapakon yli. Tämä amerikkalainen monoliittisen, salaliittomaisen vaikutusvaltaisen yliopistofeminismin kuva toistuu Suomen "miesliikkeen" kirjoituksissa jokseenkin sellaisenaan.

Toki Suomessa on selkeitä yhteiskunnallisia epäkohtia jotka voi nähdä miehiin kohdistuvana sukupuolisena syrjintänä. Helpoin esimerkki on "yleinen", eli käytännössä useimpien miesten asevelvollisuus, jonka sukupuoliluonteesta olen toisaalla kirjoittanut. "Miesliikkeellä" ei kuitenkaan tunnu olevan paljoa sanottavaa asevelvollisuudesta sukupuoliteknologiana, tai sen roolista sukupuolijärjestelmässä, vaan se näyttäytyy vain yhteiskunnallisena instituutiona joka syrjii miehiä ja on siksi poistettava. Tässä mielessä miesliike muistuttaa pikemminkin sen omaa kuvausta feminismistä pyrkiessään vain eliminoimaan sortaviksi katsomiaan rakenteita vailla kokonaiskuvaa sukupuolijärjestelmästä. Varsinaisesta sukupuolijärjestelmästä tai sen muuttamisesta miesliikkeellä on yleensäkin hyvin vähän sanottavaa.

Miesliikkeen ideologia näyttäytyy nimenomaan antifeminisminä ja kapeasti ajateltuna miesten yhteiskunnallisen aseman parantamisena. Osalle sen kannattajista kysymys on selvästi vain antifeministisestä konservatiivisuudesta ja sukupuolien tasa-arvon vastustamisesta. Tämä näkyy selkeimmin miesliikkeen sovinistisimmassa ilmenemismuodossa, eli miesten "oikeutta seksiin" korostavassa liikkeessä. Siinä esitetään, että "alempitasoisten miesten" seksinpuute on yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma, joka aiheuttaa huomattavia lieveilmiöitä. Lääkkeeksi tähän ongelmaan tarjotaan pokkeuksetta joko prostituutiota, jonka itse näen sinänsä positiivisena markkinaratkaisuna, mutta usein ennen kaikkea nuorten naisten seksuaalisuuden muokkaamista. Viime kesän Norjan terroriteon jälkeen Aamulehti julkaisi pöyristyttävän sovinistisen kolumnin, jossa syy tästä veriteosta ja muun muassa Suomen kouluammuskeluista sälytettiin kokonaan nuorten naisten selkään, he kun eivät olleet "ymmärtäneet antaa" näille alempitasoisille miesparoille. Muuan Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokaskin esitti vaalien alla, että nuorten naisten seksuaalisuutta tulisi muuttaa valistuksella, jotta he antaisivat herkemmin alempitasoisille miehille.

Tällaisissa kannanotoissa "miesliikkeen" sovinismi näyttäytyy puhtaimmillaan. Heteromiesten seksuaaliset tarpeet ovat luonnonvakio, johon ei voi vaikuttaa; sitävastoin naisten seksuaalisuutta voidaan tarpeen mukaan muokata. Jos miesten seksuaalisuudesta - seksin puutteesta - seuraa yhteiskunnallisia ongelmia, on se naisten syytä, koska he eivät ole tyydyttäneet miesten tarpeita. Sitävastoin naisilla ei ilmeisesti ole omia tarpeita, tai ainakin ne ovat laadullisesti erilaisia kuin miesten koska niitä voidaan muokata "yhteiskunnan" - miesten - vaatimuksiin. Naisten seksuaalisuus ja yksityiselämä on siis alistettava miesten tarpeisin. Tämä ajattelu on läheistä sukua nationalismille, joka näkee miesten ja naisten ruumiit "kansakunnan", eli valtion, käytettävissä olevana materiaalina, joko sotilaina tai synnyttäjinä. Miesliike haluaa vapauttaa miehet asevelvollisuudesta, mutta ylläpitää naisten alisteista asemaa samaistamalla heteromiesten seksuaalisuuden "yhteiskuntaan". Tässä mallissa toisella sukupuolella on oikeuksia, ja toisella velvollisuuksia; toisen sukupuolen seksuaalisuus on vakio, toisen muutettavissa. Heteromiehet ovat yhtä kun yhteiskunta, ja tasa-arvo on sitä että mies toteuttaa biologisia tarpeitaan ja nainen toimii niiden välineenä. Tässä on tosiaan kysymys puhtaasti vanhanaikaisesta sovinismista.

Laajemmin "miesliikkeessä" on kyse suorastaan henkeäsalpaavasta yhteiskunnallisesta projektista. Sen pyrkimys on ottaa koko planeetan etuoikeutetuin ryhmä, valkoiset länsimaiset heteromiehet, ja todistaa että itseasiassa tämä valtavista etuoikeuksista nauttiva eliitti onkin sorrettu vähemmistö! Tällaisella suorastaan postmodernilla käänteellä koko sukupuolijärjestelmä kääntyy päälaelleen. Samalla niistä ryhmistä, jotka pyrkivät kritisoimaan olemassaolevaa sukupuolijärjestelmää ja vapauttamaan sen sortamia vähemmistöjä tuleekin itse sortajia. Kyseessä on melkoinen silmänkääntötemppu, jolla meidän halutaan uskovan että leijonanosan maailman vauraudesta itselleen kerännyt, kaikkein etuoikeutetuin ja korkeastatuksisin ryhmä onkin alempiarvoinen, sorrettu vähemmistö. Väite on niin päivänselvän naurettava että siihen on ehkä sen puhtaan röyhkeyden takia vaikea vastata. Eihän kukaan voi todella ajatella noin. Mutta voi: tällaisen rinnakkaistodellisuuden rakentamisella saadaan sälytettyä koko "valkoisen miehen taakka" - sanonnan myöhemmässä merkityksessä - harteilta. Todellisesta sorrosta kärsivät vähemmistöt ja oman yhteiskunnan muiden ryhmien kärsimät epäkohdat voidaan kokonaan sivuuttaa, ja etuoikeutetut voivat nauttia omasta asemastaan vailla syyllisyyden häivääkään, välittämättä muista, koska ovathan hekin sorrettuja. Päinvastoin, yritykset kiinnittää huomiota muiden ryhmien kokemiin epäkohtiin voidaan torjua syyttämällä näitä epäkohtia esiin nostavia valkoisten heteromiesten alistamisesta, eli muuttamalla sorrettujen puolestapuhujat itse sortajiksi. Miesliike edustaa pyrkimystä kaapata uhrin asema etuoikeutetuille.

Tällaisena "miesliike" tekee valtavan karhunpalveluksen minkäänlaisen tasa-arvon toteutumiselle, ja myös miehiin kohdistuvien epäkohtien korjaamiselle. Vaikka miesliike toisin väittääkin, on heidän parjaamansa feminismi vahvin sukupuolijärjestelmän muutosta ajava yhteiskunnallinen voima. Hyökkäyksillään feminismiä vastaan miesliike vain vahvistaa niitä konservatiivisia tahoja jotka haluavat ylläpitää nykyistä sukupuolijärjestelmää sellaisenaan. Jos miesliikettä todella kiinnostaisi sukupuolijärjestelmän kritisoiminen ja uudistaminen, olisi sen luontaisin liittolainen nimenomaan feminismi. Vaatii jo suorastaan häiriintynyttä salaliittoteoriamaailmankuvaa uskoa että feminismi jollakin tavalla ylläpitää esimerkiksi miesten asevelvollisuutta; kuitenkin miesten asevelvollisuuden epätasa-arvoisuutta surkutteleva miesliike hyökkää juuri feminismiä vastaan. Mustamaalaamalla feminismiä miesliike pikemminkin edistää nykyään suosittua konservatiivista käsitystä, jonka mukaan tasa-arvo ja suvaitsevaisuus ovat "menneet liian pitkälle", ja yhteiskunnan olisi palattava sukupuolisesti, etnisesti ja seksuaalisesti epätasa-arvoisemmaksi. Tätä maailmankuvaa edustaa selkeimmin miesliikkeen kanssa vahvasti päällekkäinen "maahanmuuttokriittinen" liike, joka on avoimen antifeministinen. On huomattavaa, että Norjan "maahanmuuttokriittinen" joukkomurhaaja Andreas Breivik syytti fasistisessa manifestissaan nimenomaan feminismiä valkoisen eurooppalaisen mieheyden tuhoamisesta ja sitä kautta Euroopan kuvitellun islamisaation mahdollistamisesta, ja erään suomalaispoliitikon punavihreät naiset -salaliittoteoria tuli jo mainittua. Antifeministinen miesliike näyttäytyy ensisijaisesti osana uuskonservatiivista rintamaa, joka vastustaa suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa ja pyrkii ylläpitämään valkoisten heteromiesten etuoikeutettua asemaa. "Alempitasoisten miesten" kuviteltujen ja todellisten ongelmien korjaaminen jää sivuseikaksi kun liikkeen missioksi on otettu kahden sukupuolen välinen nollasummapeli tasa-arvosta; miesliikkeen sukupuolikäsitys on monoliittinen ja binäärinen.

Miesliikkeen monoliittinen feminismikäsitys tekee myös feminismin epäkohtien kritisoimisesta paljon vaikeampaa. Yliopistofeminismissä ja etenkin radikaalifeminismissä on paljon kritisoitavaa, mutta miesliike ei tee näin, vaan hyökkää koko feminismiä vastaan ja esittää se suorastaan tasa-arvoa vastustavana pahana sorron ideologiana. Miesliikkeen kuva feminismistä on niin äärimmäisen kärjistetty ja usein suoraan valheellinen että sen hyökkäyksiä on hyvin vaikea nähdä minkäänlaisena rakentavana kritiikkinä, vaan ne näyttäytyvät pelkästään yhteiskunnallisena valtataisteluna, jossa miesliike asettuu samaan rintamaan konservatiivisuuden ja rasismin kanssa. Näiden liikkeiden yhteisenä pyrkimyksenä on esittää vähemmistöjen aseman parantaminen lähtökohtaisesti epälegitiiminä. Päinvastoin ne vaativat että yhteiskunnan pelisäännöt on vastaisuudessakin kirjoitettava valtaeliitin, valkoisten heteromiesten, ehdoilla. Tähän tavoitteeseen päästäkseen nämä liikkeet pyrkivät järjestelmällisesti kaivamaan maata poliittisten vastustajiensa alta hyökkäämällä feminismiä, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa vastaan uudelleenmäärittelemällä nämä käsitteet omiin tavoitteisiinsa sopiviksi. Suvaitsevaisuus ja feminismi muuttuvat heidän uuskielessään sorroksi, ja tasa-arvo tarkoittaa eliitin valtaoikeuksien ylläpitämistä. Muut sukupuolet, seksuaalisuudet ja etnisyydet on siivottava marginaaliin pois valkoisten miesten etuoikeuksien tieltä. Tässä he ovat täsmälleen samalla asialla "maahanmuuttokriittisen" liikkeen kannalla, joka pyrkii samoin rehabilitoimaan rasismin ja valkoisen kantaväestön etuoikeudet.

Tällainen liike on syvästi vastenmielinen, sekä omana itsenään että osana laajempaa konservatiivista hyökkäystä suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa vastaan. Sen julkinen toiminta edistää täysin negatiivista yhteiskunnallista kehitystä, jolla pyritään vahvistamaan ja legitimomiaan olemassaolevia sorron rakenteita ja leimaamaan niiden kritisoijat "feminatseiksi" ja "alempitasoisten" miesten häikäilemättömiksi sortajiksi. Se, että miesliike puhuu tasa-arvosta, on vain irvokas vitsi.

12 comments:

Pauli Sumanen, emeritustutkija said...

Sanot: "Se, että miesliike puhuu tasa-arvosta, on vain irvokas vitsi."

liityin miesliikkeeseen, koska Suomessa ei ole tasa-arvoliikettä, joka ajaisi tasa-arvoa myös miehille.

Osa-alueeni on työaika- ja palkkatutkimus, jossa ajan miehille samaa palkkaa kuin naisille. Tehtyä työtuntia kohden laskettuna miehet saavat noin 5 - 10 % vähemmän palkkaa kuin naiset, kun teemme palkkavertailun ILO 100-samapalkkasopimuksen mukaisesti. Eli otamme vertailussa sen huomioon, että kokoaikatyötä tekevät miehet tekevät vuodessa noin 22 % enemmän työtunteja kuin ne naiset, jotka ansaitsevat 82 % miesten vuosiansioista.

Tämä samapalkkavaatimus ei ole irvokas vitsi. Irvokas vitsi on naistutkijoiden vaatimus naisten palkkojen korottamisesta.

Vaikka laissa on pykälä 40 % sukupuoliosuudesta, tasa-arvoelimissä tätä ei noudateta. Ei myöskään noudatettu siinä työryhmässä, joka laati hallituksen tasa-arvoselonteon.

Suomen valtion tasa-arvoelimet se varsinainen irvokas vitsi onkin, ihan vaikka laillisuusnäkökulmasta katsoen.

Pauli Sumanen
Lisää palkkatasa-arvotietoa blogissani.

Michael Halila said...

Panu Horsmalahti oli jättänyt tähän kirjoitukseen kolme hyvin pitkää kommenttia, joiden julkaisemista pidän tarpeettomana. Valittuja kohtia:

"Valtaosa feministeistä näyttää kannattavan sortoa..."

"[naistutkimus] ei ole tiedettä..."

"Valitettavasti jos valhetta toistaa tarpeeksi kauan, ihmiset uskovat siihen. On myös helppo nähdä, kuinka tyhmät ihmiset ymmärtävät feminismin kritiikin tarkoittavan "sovinismia". Se on itseasiassa feministien rakentama irrationaalinen puolustuskeino..."

"Sinulla on monia irrationaalisia (feministien syöttämiä) valheita."

Jne ad nauseam. Puoluetoverini tuntuu todella olevan vakuuttunut siitä, että eri mieltä olevien ihmisten nimittäminen irrationaalisiksi valehtelijoiksi ja perustelemattomien vastaväitteiden toistelu on argumentaatiota. Sellaista saa harrastaa muualla.

Michael Halila said...

Tämä samapalkkavaatimus ei ole irvokas vitsi.

Minusta se on juuri sitä. Tuollainen sukupuolten nollasummapeli ei ole mitään todellista tasa-arvoa; aina löytyy joitain mittareita jonka perusteella toisella sukupuolella menee marginaalisesti paremmin kuin toisella jollakin osa-alueella. Tällainen näpräys peittää todelliset, vakavat sukupuolijärjestelmän ongelmat.

Irvokas vitsi on naistutkijoiden vaatimus naisten palkkojen korottamisesta.

Kun sanoin että "miesliikkeen" mielestä feminismi on monoliittinen, tarkoitin juuri tätä. Minä olen ainakin sivuainenaistutkija enkä ole koskaan vaatinut naisten palkkojen korottamista.

Vaikka laissa on pykälä 40 % sukupuoliosuudesta, tasa-arvoelimissä tätä ei noudateta.

Minusta tällaisilla pykälillä ja kiintiöillä ei ole mitään virkaa, joten ei niin väliksikään jos ei noudateta.

Michael Halila said...

Jos joku epäilee että liioittelen kuvaillessani miesliikettä, voi vierailla muuan blogin kommenttiosastolla. Katkelmia:

"Taas tämä "on olemassa monta eri feminismiä" myytti."

Koska kaikki feministit ovat kaikesta samaa mieltä. Näinhän siellä tietenkin väitetään.

"Ja, jos tuokin kirjoittaja todella uskoisi tuon kirjoittamansa, niin hän hyökkäsi radikaalifeminismiä vastaan yhtä innokkaasti kuin miesliikettä ihan riippumatta siitä, mitä miesliike tekee."

Pojilla on blogin lukemisen taito hakusessa.

"Halila on tyypillinen femakko... Halilan kaltaisten monstereiden paikka olisi liiterissä lukkojen takana. Eihän tuollainen ihan ihmisarvoista juttua varsinkaan miesten kannalta ole."

Vihapuhe ja voimakeinot mainittu.

Ja kaiken kruununa:

"Tämä etenkin on todella naurettavaa. Mitä ihmee etuoikeuksia meillä suomalaisilla miehillä muka on?"

I rest my case.

Ez said...

Tämä teksti syyllistyy yhteen kriittiseen virheeseen ns. miesliikkeen kritiikissään: kritisoit miesasialiikettä sen äärimmäisimmän siiven perusteella. Kyseistä konservatiivissovinistista siipeä toki voi kritisoida, mutta yleistät tähän kyseiseen osaan liittyvän kritiikin koko miesasialiikkeen kritiikiksi. Tämä on erityisen ongelmallinen virhe, koska tekstissäsi kritisoit miesasialiikettä aikalailla samasta, eli siitä että maskulinisti yksinkertaistaa kaiken feminismin samaksi. Ja sitten sinä teet saman miesasialiikkeelle.

Olen täysin samaa mieltä, ettei kaikkea feminismiä voi niputtaa yhden lipun alle. Lisäksi yhteiskunnassamme on toki tasa-arvon ongelmia molemmilla sukupuolilla, kummankaan sukupuolen ongelmien kieltäminen ei ole rakentavaa keskustelua. Pyrkimyksen pitäisi kaikessa olla tasa-arvoon ja se tarkoittaa joissain asioissa naisten tilan parantamista ja joissain miesten tilan parantamista.

Michael Halila said...

Ja sitten sinä teet saman miesasialiikkeelle.

Pitää paikkansa, jos jätät kokonaan lukematta tekstini ensimmäisen kappaleen. Niin kun ilmeisesti jätit.

Klasu said...

Feminismissä on nykyään hieman hämäävää sen nimi, kun se tuo esiin vain naiset. Se oli hyvä, kun naisen asema oli paljon huonompi kuin nykyään. Kenties se on vieläkin oikeutettu, sillä edistystä missä sitä on tapahtunut lähinnä länsimaissa. Kun feminismissä nykyään kiinnitetään huomiota esim. miesten oikeuksiin lastenhoidossa (isyyslomat jne.), että sovinistinen sukupuoliyhteiskuntajärjestys ei ole miehillekään ehkä paras.

Tasa-arvo -ismi. Siinä olisi minusta hyvä nimi.

Huomasin muuten että sanoin "sovinismi". Niin ne nimet muuttuvat kielirajojen yli mentäessä. Ranskan "chauvinisme" ... no en osaa suomentaa, mutta engl. lähin käännös onkin "jingoism". "Chauvinisme mâle" onkin eri asia.

Nella said...

Aivan mahtavaa. Kiitos tästä. Artikuloit kaiken niin tyhjentävästi, että mun mieleni jäi aivan täydelliseen lepotilaan. En osaa kuvitella parempaa oloa just nyt. Tänks.

Michael Halila said...

Feminismissä on nykyään hieman hämäävää sen nimi, kun se tuo esiin vain naiset.

Tämä on tietenkin sinänsä totta. Helsingin yliopiston Kristiina-instituuttihan vaihtoi tästä syystä oppiaineensa nimen naistutkimuksesta sukupuolentutkimukseksi.

Kielen poliittisuus on vaikeata: toisaalta naistutkimus ja feminismi niminä ehkä jossakin mielessä pitävät yllä vanhaa ajatusta naisista elimellisesti sorrettuina ja miehistä elimellisesti sortajina. Toisaalta taas minusta on ihan positiivista että nimissä kulkee mukana historiaa. Tietääpähän mistä liike on tullut ja mitä se on tehnyt. Oma toiveenihan on se, että feminismistä tulisi vielä elinikänäni tarpeetonta ja keskustelu ratkeaisi sillä. Eihän meillä enää abolitionisteistakaan puhuta.

Huomasin muuten että sanoin "sovinismi". Niin ne nimet muuttuvat kielirajojen yli mentäessä.

Näin tekevät. Tosin tässä tekstissä mainitsemani "maahanmuuttokritiikin" ja "miesliikkeen" päällekkäisyyksien vuoksi sovinismi on myös alkuperäisessä merkityksessään ihan relevantti asia.

Tasa-arvoaktivisti said...

Michael, kirjoituksesi ongelmana on se, että etä määrittele, keitä kuuluu tuohon Miesasialiikkeeseen.

Et esimerkiksi kerro, kuuluuko Miesjärjestöjen keskusliitto ry, Miesten tasa-arvo ry, Miessakit ry ja Vihreä miesliike ry tuohon miesliikkeeseen. Jos nämä eivät kuulu, niin kuka sitten kuuluu?

Michael Halila said...

Michael, kirjoituksesi ongelmana on se, että etä määrittele, keitä kuuluu tuohon Miesasialiikkeeseen.

Jos tarkoitat miesasialiikkeellä sitä lainausmerkeissä olevaa "miesliikettä", josta kirjoitan, niin kyllä määrittelen, kirjoitukseni ensimmäisessä kappaleessa. En viitsisi tätä enää näissä kommenteissa toistella.

Sitävastoin olen kyllä saanut sellaistakin kritiikkiä, jossa tuo tekemäni määrittely sivuutetaan kokonaan ja minun väitetään puhuvan jostakin aivan muusta kun mistä sanon puhuvani. Sellaiseen kritiikkiin on vaikea vastata, kun se ei enää kohdistu minun tekstiini.

Catsy said...

Täytyy sanoa, että kommentit murtavat käsitystäni miehistä matemaattisesti lahjakkaampana sukupuolena. Jos miehet tekevät enemmän työtunteja kuin naiset, on se etu miesten hyväksi eikä päinvastoin! Naiset tekevät prekaarisia silpputöitä miehiä enemmän, koska muuta ei ole, eikä kalenteria saada täyttymään silpputöillä kuin harvoin.
Niin silpputöillä kuin niillä perinteisilläkin tavoite on olla seuraavana päivänä yhtä työkuntoinen kuin edellisenäkin, joten niistä sietääkin maksaa parempaa palkkaa per tunti kuin turvatusta vakiduuneista.