Monday, December 12, 2011

Arhinmäki, Teosto ja EFFI

Kulttuuriministeri, jalkapallohuligaani Paavo Arhinmäki on ottanut asiakseen ajaa hyvitysmaksujen laajentamista kännyköihin. Arhinmäen proggis provosoi EFFI:ltä HKL:lle liikaa olleen julistekampanjan, ja tietokirjailija Petteri Järvinen hermostui Arhinmäelle ja innostui oikein vääntämään rautalankaa hyvitysmaksujen hölmöydestä.

Arhinmäki on tiettävästi ollut asiassa aloitteellinen, ja sanoo olleensa samalla kannalla jo ennen ministeriyttään. Tosiaan, näin sylttytehdas itse ylpeänä kertoo.

Ministerimme ei ole muutenkaan esiintynyt edukseen tietoyhteiskunta-asioissa. Hän esimerkiksi esitti hiljattain blogissaan hyvin selkeän näkemyksen hyvitysmaksujärjestelmään:

Hyvitysmaksukertymän vähentyminen on saatava pysäytetyksi ja sen taso uudelleen nousuun. Nopeiden nettiyhteyksien – joita siis käytetään laajamittaisesti tekijänoikeussuojatun sisällön lataamiseen – liittäminen hyvitysmaksujärjestelmään saattaisi olla yksi osa ratkaisua.

Kun hän puhuu hyvitysmaksujärjestelmän uudistamisesta, kaipaa hän siis entistä kattavampaa systeemiä joka toisi "artisteille", eli viihdeteollisuudelle ja sen lobbausjärjestöille, entistä enemmän rahaa kaikkien netin käyttäjien kustannuksella.

Kyselin tässä blogissa aiemmin siitä mitä hyvitysmaksurahoilla todella tehdään. Lainasin siinä jo kertaalleen mainitun Petteri Järvisen väitettä, jonka mukaan vain puolet hyvitysmaksulla kerätyistä rahoista menee artisteille; toinen puoli jää lobbaajille. Yllättävää kyllä, Arhinmäki on samaa mieltä:

Hyvitysmaksu menee tekijöiden toimeentuloon. Yli puolet maksusta on tätä suoraa korvausta.

Se on siis kompensoivaa maksua tekijöille siitä, että heidän teoksiaan kopioidaan yksityiseen käyttöön ja siis jätetään ostamatta.

Vajaa puolet hyvitysmaksusta kerääntyneestä summasta muodostaa suuren osan mm. audiovisuaalisen kulttuurin sekä luovan alan edistämisen rahoituksesta. Siitä saa myös apurahoja uuden luomista varten.

Arhinmäki siis tietää aivan hyvin että hyvitysmaksun tuotot eivät mene artisteille, jotka "voivat sen turvin tehdä uusia juttuja", vaan sekä artisteille että lobbausjärjestöille. Hän siis vasemmistolaisena kulttuuriministerinä ajaa sitä, että (anteeksi kielenkäyttöni seuraavassa) ylikansallisten suuryritysten bulvaanijärjestöt saavat verottaa tavallisia kansalaisia kustantaakseen lobbaustoimintaansa. Jollakin marxilaisella dialektiikalla joka ei minulle aukea Arhinmäki näkee tämän suuryritysten verotusoikeuden puolustamisen taisteluna kansalaisten puolesta yrityksiä vastaan. Kummallista vasemmistolaisuutta!

No comments: