Kohudosentti Bäckman on jonkinlainen 2000-luvun vastine Otto Wille Kuusiselle; hän majailee nykyään enimmäkseen Venäjällä tekemässä propagandaa Suomen fasistisesta pahuudesta. Hänet on tässä blogissa voinut aiemmin kohdata Kremlin hupaisan TV-kanavan "Suomen-asiantuntijana" ja našilais-islamilaisen mielenosoituksen järjestäjänä. Epäilemättä Putinilla on strategisten vaihtoehtojen arsenaalissaan Bäckmanin johtama Virolahden hallitus.
Nyt Bäckman on taas liikenteessä Naši-järjestön kanssa, ja annetaan hänen itse selittää mikä se on:
Naši on vuonna 2005 perustettu Vladimir Putinia tukeva nuorisojärjestö, jonka päätarkoitus on estää Ukrainassa 2004 tapahtuneen värivallankumouksen toistuminen Venäjällä. Naši-komissaareja valmistetaan vaativiin tehtäviin Venäjän valtion palveluksessa. Osa tehtävistä on salaisia.
Naši ("meikäläiset") on ilmeisesti Venäjän uusimman itsevaltiaan Vladimir Putinin henkilökohtainen nuorisojärjestö, joka viime vuosikymmenen puolella järjesti erilaisia tempauksia Neuvostoliiton kunnian palauttamiseksi ja Venäjän naapurimaiden roistomaisuuden paljastamiseksi. Tämä Putin-Jugend viettää nykyään vähän hiljaisempaa eloa, mutta ilmeisesti he kouluttautuvat tulevan putinokratian eliitiksi. Osana koulutusta päästään tekemään havaintoja maailmalta. Tarjoilen tässä pari esimerkkiä siitä, millaisia nämä našihavainnot ovat, mutta kannattaa toki lukea alkuperäinen teksti kokonaisuudessaan.
Selvää ainakin on, ettei Syyriassa mitään sisällissotaa ole. Damaskoksen tilanne näyttää erittäin rauhalliselta. Kaupat ovat kaikkialla auki, ruuhka tukkii keskustat, kahvilat ovat täynnä ihmisiä. Sitä olisi mahdotonta lavastaa. Venäläiset sanovat, että Syyria on selvästi turvallisempi kuin Venäjä. Itselle tulee mieleen, että Helsingin Rautatieasema on paljon vaarallisempi paikka.
YK:n ihmisoikeusvaltuutettu kertoi meille äskettäin (HS), että Syyriassa on kuollut ainakin 4 000 ihmistä, joista suurin osa on armeijan tappamia mielenosoittajia. Siis paljon vähemmän kuolleita kun Rautatieasemalla.
Lisää todellisuutta:
Joka paikassa meitä odottaa myös iso mielenosoitus, jossa huudetaan: Kiitos Venäjä! Venäjän liput liehuvat ja Syyrian nuoriso muistaa kiittää myös Putinia ja Medvedeviä.
Huutoja salista: Uraa Putin! Uraa Stalin eiku mikä sen nimi on Medvedev! Alas kansainvälinen porvaristo! Eteenpäin kohti sosialismia!
Nyt joku kyynikko tietenkin ajattelee, että tuollaiset liikuttavat mielenosoitukset ovat muka lavastettuja. Eikä ole:
Meille näytetään tietysti se mitä halutaan näyttää. Mutta toisaalta viikossa ehtii myös lukea rivien väleistä. On asioita joita ei voi lavastaa: yleinen ilmapiiri, kaupunkien ja maaseudun tunnelmat, ihmisten katseet ja ilmeet, auki olevat kaupat, työmatkalaisten liikenneruuhkat, täydet katukahvilat.
Kaikissa kaupungeissa, kylissä ja kaduilla on presidentti Al-Assadia tukevia mielenosoituksia. Leikkikoululaisetkin huutavat Allahia, Assadia ja Syyriaa.
Kyllä dosentti Potemkinin kulissit tunnistaa! Ja kansainvälisen porvariston salakavalat juonet:
Aika yleinen käsitys delegaatiossamme on se, että Syyria on vain yksi etappi ennen varsinaista päämäärää eli Venäjän hajottamista. Ensin hajotettiin Neuvostoliitto ja Jugoslavia, sitten hyökättiin Irakiin ja Libyaan. Seuraavana ovat vuorossa Syyria ja Iran, ja sitten Venäjä.
Onneksi komsomol...našien valppaus estää kapitalismin salajuonet.
**
Jos Bäckmanin edesottamukset olisivat hassuja, ne olisivat ensiluokkaista parodiaa. Tällainen touhu on taantuma pimeimpään stalinismin aikaan, kun hyödyllisiä idiootteja ja itsensä sokaisemia ideologeja kierrätetään katselemassa lavastettuja tapahtumia ja kulisseja muka totuutena, jonka kapitalistinen media heiltä salaa. Sitten nämä valveutuneet palaavat kotimaihinsa levittämään totuuden ilosanomaa, ja samalla ajamaan itänaapurin verenhimoisen diktatuurin asiaa. Plus ça change!
Venäjällä on tietenkin omat suurvaltaintressit pelissä; Tartusin kaupungissa on ollut Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän laivastotukikohta vuodesta 1971 eteenpäin, ja Georgian sodan jälkeen sitä on ryhdytty peruskorjaamaan huolella. Hiljattain ilmoitettiin jopa että Venäjän laivaston lentotukialus Amiraali Kuznetsov matkustaa Syyriaan antamaan tukea Bashar al-Assadin hallinnolle. Bäckman mainitsee tämän laivastotukikohdan olemassaolon, mutta muistattehan toki että Venäjän ainoa intressi Syyriassa on sen viattomien kansalaisten suojeleminen pahojen länsimaiden informaatiosodalta.
On jotenkin pöyristyttävää seurata vierestä kuinka itärajan takana ollaan pistämässä pystyyn 2000-luvun stalinismia. Hiljattain meille kerrottiin (YLE) että "jos" Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä voittaa parlamentti- ja presidentinvaalit tulee Putinista presidentti ja Medvedevistä pääministeri. Näin brittisarja QI:sta muistamamme Venäjän johtajien vuorottelu kaljun ja hiukset omaavan välillä voi jatkua vielä vuosikymmenet, ja valta pysyy Putinin käsissä. Sen takuuna on yhteiskunnallisen vallan jälleen haltuunsa kaapannut salainen poliisi, aivan kuten Stalininkin aikana.
Sellaista diktatuuria ei itärajan taakse vielä ole pystytetty joka ei vetäisi puoleensa suomalaisia myötäjuoksijoita. Kuten erään toisenkin suomalaisen akateemikon ura osoittaa, Suomessa hypitään mielellään voittajan kyytiin, ja jotkut näkevät taas vaihteeksi tulevan voittajan myhäilevän Kremlissä. Sen eteen matkustetaan sitten Syyriaan asti osallistumaan tällaisiin stalinistisiin näytelmiin joissa leikkikouluikäisiä lapsia marssitetaan kadulle hurraamaan presidenttiä. Ja sellaisten näytelmien katseleminen tekee katsojastaan valveutuneen ja porvariston ikeestä irtautuneen kriittisen ajattelijan.
Moni on verrannut maailman ja Euroopan nykytilannetta 1930-lukuun, ja olen itsekin syyllistynyt samaan kirjoittaessani Suomen turvallisuuspolitiikasta. Näköjään vertauksen soveltamisala vain laajenee laajenemistaan, kun viime eduskuntavaaleissa ajettiin marxilais-leniniläistä suunnitelmataloutta ja suomalaiset akateemikot kiertävät maailmaa Venäjän kustantamilla propagandaretkillä.
Uraa Stalin tosiaan.
0 comments:
Post a Comment