Friday, December 9, 2011

Kohujournalismin etiikka

Briteissä oli alkuvuodesta pienimuotoinen kohu, joka ylitti jostain syystä Suomessa uutiskynnyksen kunnolla vasta viime viikolla blogin kautta. Aiheuttajana oli entinen brittiläisen roskalehti Daily Starin toimittaja Richard Peppiatt, joka lähti kävelemään lafkasta kun omatunto ryhtyi melkoisella viiveellä kolkuttamaan. Guardianissa oli aiheesta juttu, jonka yhteydessä voi lukea Peppiattin avoimen kirjeen entiselle työnantajalleen.

Ensin mainitussa blogissa oli suomennettu Peppiattin pitämä puhe. Tässä katkelma:

Sitten menin The Sun-lehden veteraanitoimittajan kanssa haastattelemaan somaliturvapaikanhakijaa, joka asui viiden miljoonan punnan talossa – tai niin me kirjoitimme, mutta emme koskaan tarkistaneet summaa. Päivystimme talon ulkopuolella kaksi päivää ja käytännössä pidimme häntä vangittuna sisään. Hän ei tullut kertaakaan ulos eivätkä hänen lapsensa käyneet koulussa, ja hänelle tuotiin noutoruokaa. Halusimme häneltä juttuun sitaatin tyyliin ”Otan kaikki mitä irti lähtee – ei minua kiinnosta”.

Palasin tyhjin käsin toimitukseen, mutta seuraavana päivänä The Sunissa oli häneltä sitaatti ”Otan kaikki mitä irti lähtee – ei minua kiinnosta”. En ymmärtänyt, miten se oli mahdollista, koska tyyppi ei ollut tullut kertaakaan talosta ulos. Tajusin, että The Sunin toimittaja oli keksinyt sitaatin.

Minulle sanottiin, että ensi kerralla minunkin pitää olla ovelampi. Ovelampi. Eihän turvapaikanhakija ole sellainen, joka voi valittaa lehdistön käytöksestä, hänellä on suurempiakin ongelmia!

Juurikin näin. Jokainen voi itse miettiä millaisella jutulla Suomessakin saa enemmän klikkauksia artikkeliin: turvapaikanhakijan haastattelu vai kauhujuttu siitä kuinka sossu maksaa somalille biljardi ziljardi euroa kuukaudessa. Meillähän oli jo tällainen kohu Espoon betoniporsaista niinkin aikaisin kuin vuonna 2001. Espoon keskuksesta poistettiin, no, porsaan muotoiset betoniporsaat. Ensin levisi huhu, jota tiedotusvälineet toistivat, että Espoon muslimit olivat vaatineet betoniporsaiden poistamista koska ne loukkasivat heitä. Tämä väite elää vieläkin urbaanilegendana; minulle intettiin sitä totena vajaa vuosi sitten.

Tämän urbaanilegendan korvasi uusi, jossa väitettiin porsaat poistetun koska Kanta-Espoon seurakunnan kappalainen olisi vaatinut sitä koska hän arveli porsaiden loukkaavan muslimeja. Todellisuudessa betoniporsaat poistetiin koska ne olivat vaarallisia: lapset kun kiipeilivät niiden päällä ajoradan vieressä. Kuitenkin yli kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen tästäkin operaatiosta liikkuu islamofobinen versio.

Kirjoitin jo aiemmin eräästä ihmisten kurjasta taipumuksesta: me hakeudumme kaikkein mieluiten sellaisen tiedon pariin joka vahvistaa ennakkoluulojamme. Kun ihmisillä on vaikkapa käsitys turvapaikanhakijoista sosiaalipummeina, niin he uskovat erittäin herkästi tuollaisen Peppittin yllä kuvaaman tarinan todeksi. Kun Suomessa on jo ties kuinka kauan lietsottu poliittisista syistä islamofobiaa niin tuollainen keksitty tarina siitä, että muslimit vaatisivat betoniporsaiden poistamista, menee kansaan kuin häkä. Vaikka sika ei koskaan ole islamissa ollut siinä mielessä saastainen eläin että sen kuva olisi jotenkin vastenmielinen tai kielletty. Ei islamissa liioin ole kielletty profeetan kuvaamistakaan, vaikka niinkin jaksetaan kokoajan väittää. Sekulaari esimerkki on tarjolla viime vuoden legendaarisessa "vastustan Kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi" -uutistehtailussa, joka seurasi täsmälleen samaa kaavaa: ihmisille jotka uskovat jo valmiiksi että Kokoomus edustaa fasistista pahuutta oli perusteeton väite täysin uskottava.

**

Uutisten keksimisessä ja agendan ajamisessa on kunnostautunut ihan erityisesti Aamulehti. Muistatteko Blockfest-kohun?

Stara.fi: Aamulehti kärysi valehenkilöstä Blockfest-kohussa

Tampereella järjestetty kaupunkifestivaali Blockfest ja paikallinen valtamedia Aamulehti ovat olleet eri mieltä tapahtuman uutisoinnin asiallisuudesta. Asiakokonaisuus on nyt saanut yllättävän käänteen. Aamulehti on nimittäin julkaissut valehenkilön syytöksiä festivaalia kohtaan.

Tämä Blockfest-hässäkkä alkoi jo aikaisemmin, kun Aamulehti uutisoi perättömästi festarilla muka tapahtuneista järjestyshäiriöistä. Aamulehti kieltäytyi julkaisemasta festarin järjestäjien vastinetta, joka sitten pistettiin kiertoon mm. Facebookissa. Blockfest on valittanut Aamulehden toiminnasta Julkisen sanan neuvostoon, kuten Stara uutisoi:

Stara.fi: Blockfest kantelee Aamulehdestä Julkisen sanan neuvostoon

Kaikki muut mediat suhtautuivat järjestäjän oikaisupyyntöön asiallisesti ja korjasivat uutisointiaan. Sen sijaan Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen on kieltäytynyt julkaisemasta edes järjestäjän kommenttia. Jokinen yritti kieltää asian vedoten sananvapauslakiin, jossa vastineoikeus on vain henkilöillä.

Blockfest ei ole viemässä Aamulehteä oikeuteen, vaan vetoaa Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeisiin virheen korjaamisesta, totuudenmukaisesta tiedonvälityksestä sekä erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutuneen tahon kommentointioikeudesta. Päätoimittaja Jokinen halusi kuitenkin poistaa ennen julkaisemista esimerkiksi Aamulehteä kritisoivat kohdat. Tämä on selvästi JSN:n ohjeiden vastaista. Aamulehti jatkoi tänään näkyvästi uusien syytösten julkaisemisia lehdessään, eikä antanut järjestäjälle edes mahdollisuutta vastata samassa yhteydessä.


Kummastakin noista Staran uutisista voi lukea lisää asioiden taustoja.

Aamulehti reagoi valehenkilökohuun. Pelin avasi verkkotoimituksen vetäjä Seppo Roth, joka myönsi tekstin tulleen valehenkilöltä, mutta ei malttanut olla itkemättä pientä kyyneltä:

Anteeksi! Meitä on huijattu

Täytyy kyllä myöntää, että nämä nopeasti leimahtavat boikottiryhmät ottavat joskus päähän. Näin verkkopalveluista vastaavana kovasti toivoisin, että ihan kaikkia maailman syntejä ei laskettaisi Aamulehden kontolle, edes siellä sosiaalisessa mediassa.

"Kaiken maailman synnit" ovat siis Aamulehden oma toiminta, johon olen nähnyt sosiaalisen median kritiikin ja boikottien kohdistuvan. En oikein osaa olla herra Rothin kanssa samaa mieltä siitä, että on kohtuutonta ja päähänottavaa että ihmiset vetävät Aamulehdestä johtopäätöksiä sen toiminnan perusteella. Edes siellä sosiaalisessa mediassa.

Roth myös valehtelee tekstissään, tai vähintään värittää totuutta, alunperin närää herättäneestä Blockfest-artikkelista. Lainaan:

Uutinenhan tehtiin normaalin festarikaavan mukaan. On kaupungissa Herättäjäjuhlat tai Kuninkuusravit, niin poliisilta kysytään, miten yö meni. Nyt oli ollut tavallista kiihkeämpää ja puukotuksestakin oli tehty hälytys.


Kerrataanpa. Ko. artikkeli on otsikoitu "Nuorten hurjat juhlat Blockfesteillä: pahoinpitelyitä, puukotus, näpistelyä". Miksi en jotenkin usko, että jos Tampereella on Herättäjäjuhlat ja jossakin Hervannan takakujalla puukotetaan spurgu, Aamulehti otsikoisi "Herättäjäjuhlilla raaka murha"? Artikkelissa ei puhuta siitä, "miten yö meni", vaan otsikossa ja jutussa annetaan suoraan ymmärtää että kaikki nämä rikokset tapahtuivat nimenomaan Blockfestillä. Lukekaa itse.

Vaan perään saatiin päätoimittaja Jouko Jokisen kommentti. Hän taas ei pyydä mitään anteeksi, ja sanoo valehenkilön kirjoituksen olleen "kaikin puolin asiallinen". Siis sen, jossa esitettiin perättömiä syytteitä ja vaadittiin niiden perusteella kokonaisen festarin kieltämistä. Jatkuu:

Aamulehti: Aamulehden päätoimittaja vastaa valehenkilö-kohuun

Keskusteluissa on epäilty, että tekstin takana on Aamulehden oma toimittaja. Jokinen tyrmää väitteen tiukasti.

– Aamulehti ei tietenkään julkaise milloinkaan toimituksen kirjoittamia mielipidekirjoituksia Lukijat-sivuillaan.

Hän on pahoillaan nyt vellovista huhuista.

– Blocfestin järjestäjät välittävät meistä nyt jostain syystä virheellistä ja vahingoittavaa tietoa julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa.

Ihanko nyt ne huhut ovat Blockfestin järjestäjien syytä? Kova syyte. Päätoimittaja ei siis myöskään alennu kommentoimaan esimerkiksi kieltäytymistään järjestäjien vastineen julkaisemisesta tai muita mielenkiintoisia edesottamuksiaan. On journalismin perusteita, ja tosiaan käsittääkseni ihan Julkisen sanan neuvoston ohjeisiinkin kirjattu, että jos esitetään tällaisia syytteitä, pitää syytetylle osapuolelle antaa mahdollisuus vastata niihin. Staran uutisoima päätoimittaja Jokisen vaatimus Aamulehteä kritisoineiden kohtien poistamiseksi vastineesta on käsittämätön.

Mutta tosiaan, anteeksi ei pyydetä, ja Blockfestiä kohtaan esitetään vielä lisää päättömiä syytöksiä. Full disclosure: minua ei isommin kiinnosta tamperelaiset festarit. Tässä Aamulehden touhussa on kuitenkin jotakin kovin tuttua. Muistamme muun muassa naurettavan jutun jossa Aamulehti kaivoi esiin Paavo Arhinmäen "vihapuheita" vuosien takaa, ja tietenkin surullisenkuuluisan pohjanoteerauskolumnin jossa Norjan massamurha pantiin nuorten naisten syyksi, nämä kun eivät ymmärrä antaa "alempitasoisille miehille".

Jotta kenellekkään ei jäisi epäselväksi mihin ideologiseen leiriin tämä porukka kuuluu, vastaava päätoimittaja kokeili ensin "maahanmuuttokriitikoilta" tuttua ns. Tarantella-Joe -puolustusta:

Miksi ei saisi sanoa ääneen, että naisen puute on monen nuoren miehen suurin ongelma.

Ikään kuin joku olisi vaatinut tällaisen mielipiteen kieltämistä. Kun se ei toiminut, otettiin päätoimittajan seuraavassa kirjoituksessa natsikortti peliin:

Mikä on sosiaalisen median etiikka? Paljon varmasti hyvää, mutta myös huutoa, asiatonta kielenkäyttöä, boikotti- ja viharyhmiä, äärettömän nopeasti ja vähin tiedoin tehtyjä rajujajohtopäätöksiä, peukkuja ylös ja alas kuin antiikin Rooman teurastuksissa. Jos olisin 1930-luvun fasisti, käyttäisin sosiaalista mediaa erittäin aktiivisesti.

Koska toimittajan kanssa eri mieltä oleminen on fasismia.

Suomalaista mediaa seuraaville ei taida olla mitenkään uutta, että poliittinen henkilö jakelee provokatiivisia lausuntoja ja heittäytyy prinsessamarttyyriksi kun ne provosoivat jotakuta, mutta se on uutta että päivälehden toimitus ottaa tällaisen linjan. Kyse on kyynisestä julkisuustempusta jolla pyritään lietsomaan kohua ja sitä kautta saamaan näkyvyyttä; havaitaan että tällainen "miesliike" on olemassa ja kiistoja herättämässä, eli tästä jutusta saadaan mehevä kohu, klikkauksia ja mainostajilta rahaa. Blockfest-kauhujutuilla taas isketään keskiluokkaiseen moraaliseen paniikkiin kamalasta nuorisosta.

Lehden linja jatkui kun kolumnisti puhui omiaan Paavo Lipposesta ja Mooses suuttui. Lipponen sai selittelevän anteeksipyynnön, ja totesi Höblälle että Aamulehteä johdetaan "pimeyden ytimestä". Tiedä häntä, mutta keksittyjen uutisten ja masinoiden kohujen maailma ei selvästi ole suomalaisille päivälehdille vieras.

**

Peppiatt ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen työnantajansa agendaan kyllästynyt; yksi mielenkiintoinen esimerkki on vuodelta 2004, jolloin joukko Daily Expressin toimittajia teki valituksen lehtensä rasistisesta paniikinlietsonnasta. Kun ihmiset haluavat lukea juttuja jotka vahvistavat heidän ennakkoluulojaan, kannattaa medioiden tuottaa niitä. Samalla tällaisten juttujen tuottaminen kasvattaa näitä samoja ennakkoluuloja, mikä luo tietenkin lisää tilausta hysteerisille vihanlietsontajutuille. Lopulta tällä koko operaatiolla ollaan onnistuttu nostamaan ihmisiä eduskuntaan asti, ja kaiken huippuna he itse kuvittelevat tämän saman median olevan salaliitossa heitä vastaan.

Tästä on tietenkin kaksi kilpailevaa tulkintaa. Toisten mielestä mediatalot lietsovat rasismia tarkoituksella, joko silkkaa pahuuttaan tai tienatakseen, kun taas toiset sanovat että sellainen lehti millaiset lukijat. Kumpikaan ei ole totta. Eihän kukaan lue iltapäivälehteä siten että tilaa etukäteen toimitukselta sellaiset jutut mitä haluaa, ja toimittajat vain vastaavat lukijoiden juttupyyntöihin. Peppittin tapaus nimenomaan muistuttaa siitä että lehtien toimittajat käyttävät merkittävää valtaa siinä mistä asioista julkisuudessa keskustellaan ja mistä ei.

Toisaalta ei kenelläkään mediamogulilla ole niin suurta valtaa että hän voi päättää ihmisten poliittiset mielipiteet. Lähtökohtana nyt kuitenkin ovat ihmisten ennakkoluulot ja asenteet, ja niille täysin vieraan agendan ajaminen olisi vähintään hankalaa. Ei rasismin lietsominen onnistuisi ellei sille olisi kaikupohjaa.

Tällaisten rasististen uutisankkojen suosio kertoo todella kurjasta noidankehästä, jossa ennakkoluulot luovat kysyntää uutisille, jotka vahvistavat entisestään ennakkoluuloja. Näin saadaan kuluttajien ja median yhteistyönä tuotettua kokonaan valheellinen maailmankuva.

Toimittajilta pitäisi löytyä sen verran ammattietiikkaa että näihin hommiin ei lähdettäisi suin päin. Valitettavasti vain harvalta löytyy, ja joillakin on ihan henkilökohtainen agendakin ajettavana. Suomessakin on rasismille löytynyt joka kiven alta erilaisia myötäjuoksijoita medioista, kun ollaan tajuttu että tuoltahan saa helpolla fanikuntaa ja klikkauksia kun niitä vähän silittelee myötäkarvaan. Juu ette ole rasisteja, ei tietenkään, hyi hyi niitä kukkahattutätejä. Ja samalla osallistutaan rasismin uusintamiseen ja levittämiseen aivan samalla tavalla kun turvapaikanhakijoista kauhujuttuja keksivät törkytoimittajat.

Valitettavasti ainoa ratkaisu taitaa olla se, että useampi ihminen suhtautuisi lukemiinsa uutisiin kriittisesti, etenkin silloin kun ne tuntuvat sopivan liiankin hyvin omaan maailmankatsomukseen. Esimerkiksi ns. "maahanmuuttokriitikot" ovat kriittisiä kovin valikoivasti, kun heidän kanssa-ajattelijoiltaan hyväksytään mitä tahansa pötypuhetta miljoonista pakolaisista, mutta kaikki erimieliset ovat suuren punavihreän salaliiton leivissä. Ei se ole mitään kriittisyyttä vaan päinvastoin ideologisten silmälappujen pitämistä; kaikki poliittiset vastustajat ovat a priori väärässä, ja kaikki "omat" oikeassa. Moni kuvittelee olevansa hirveän nokkela ja mediakriittinen kun näkee kaikkien kanssaan eri mieltä olevien takana pimeitä voimia, taloudellisia intressejä ja salaliittoja, mutta kuvittelee kanssaan samaa mieltä olevien toimivan pyytteettömästi totuuden palveluksessa.

Tarvittaisiin todellista kriitisyyttä, jossa vaivauduttaisiin ihan oikeasti tarkistamaan jonkun iltapäivälehden kohujutun taustoja edes yhden Google-haun verran ennen kun lähdetään toreille ja blogeille julistamaan oman aatteen riemuvoittoa. Ja luettaisiin joitakin muita lähteitä kun oman puolueen äänenkannattajaa ja samanmielisten blogeja. Ei sellaista poliittista kysymystä ole olemassakaan jossa ei kannata tutustua "vastapuolen" kantaan. Tällainen oikea kriittisyys auttaisi kummasti torjumaan näiden ennakkoluulopohjaisten uutisankkojen leviämistä, ja yleensäkin poliittisten vastakkainasettelujen osapuolten murheellista taipumusta vetäytyä omiin epistemologisiin linnakkeisiinsa. Mutta kun omien ennakkoluulojen ja tietojen kyseenalaistaminen on kurjaa, ja oikeamielinen suuttumus on kivempaa, etenkin porukalla.

3 comments:

Tommi said...

"nimenomaan Blockfestillä. Lukekaa itse." ja linkistä: "Hakemaasi artikkelia ei valitettavasti löytynyt."
aamulehti poistelee juttuja enemmänkin: http://anupalosaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90685-ulkona-vaanii-musta-mies

Michael Halila said...

Joo, tuo tekstini on vähän vanha, eli osa linkeistä saattaa olla kuolleita. Älkääkä hyvät ihmiset ryhtykö puhumaan täällä Palosaaresta tai mä bloggaan siitä.

Michael Halila said...

Lisäänpä tänne vastaisuuden varalta linkin Tommi Paalasen Aamulehti-kokemuksiin.