HS: Sivistysvaliokunta: Taiteilijoille sosiaaliturva ja nettipiratismi kuriin
Eduskunnan sivistysvaliokunta esittää eduskunnan vahvistettavaksi kahdeksanosaisen kulttuuripoliittisen listan, joilla valiokunnan mielestä voidaan "valtion toimenpitein tukea ja parantaa taiteen ja kulttuurin elinvoimaisuutta Suomessa".
(...)
Sivistysvaliokunta ehdottaa lisätoimia nettipiratismin estämiseksi ja digitaalisen aineiston laillisen käytön edistämiseksi.
Valiokunta ehdottaa myös, että taiteilijoiden toimeentuloa voitaisiin tukea hyvitysmaksujärjestelmää kehittämällä ja uudistamalla. Maksun ulkopuolella ovat tällä hetkellä muun muassa navigaattorit, matkapuhelimet, tietokoneet ja kämmentietokoneet sekä pelikonsolit.
Hyvitysmaksu on siis maksu, jota peritään kaikista myydyistä tallennuslaitteista: kaseteista, DVD- ja CD-levyistä sekä "digitaalisista audio- ja videotallentimista". Viime vuoden puolella päätettiin laajentaa hyvitysmaksua myös tietokoneiden ulkoisiin kovalevyihin.
Hyvitysmaksun tuotot menevät tekijänoikeusjärjestöille, jotka sanovat jakavansa niitä jäsenilleen. Todellisuus on vähän erilainen; esimerkiksi Gramex kertoo että "Kertyneet varat tilitetään osaksi suoraan yhteisiin tarkoituksiin." Toisaalla Gramex muuten sanoo että "Gramex toimii korvausten välittäjänä, joten ne eivät ole tilinpäätöksessä Gramexin tuloa." Minua alkoi pikku hiljaa suorastaan kiinnostaa mihin nämä rahat oikein menevät. Esimerkiksi Gramex saa siis tuloja, jotka eivät ole tuloja. He sanovat jakavansa niitä jäsenilleen, mutta rahat tilitetään "osaksi suoraan yhteisiin tarkoituksiin".
Mitä te oikein niillä rahoilla teette?
Minua kiinnostaa siksi, että se on minunkin rahaani. Kuten puoluetoverini Kaj Sotala on huomauttanut, hyvitysmaksu on veroluonteinen maksu; sitä peritään kaikilta, jotka ostavat kovalevyjä, tyhjiä romppuja jne., riippumatta siitä ovatko he itseasiassa kopioineet koskaan yhtään mitään. Lisäksi kyseessä ei ole suora tekijänoikeuskorvaus tekijöille vaan pelkkä maksu tekijänoikeusjärjestöille, jotka jakavat saamansa rahat haluamallaan tavalla.
Kyse on myös tavallaan kaksoisverotuksesta. Ostajahan maksaa nyt jo tekijänoikeussuojatusta materiaalista ostaessaan sitä. Hyvitysmaksun kanssa tekijänoikeuksien haltija saa teoriassa maksun kahteen kertaan: korvauksen myydystä tuotteesta ja hyvitysmaksun sen teoreettisesta kopiosta. Vain yksi tuote on myyty.
**
Lainaan blogisti ja kirjailija Petteri Järvistä:
Korvaus luovan työn tekijöille, sanotaan hyvitysmaksun www-sivulla. Hyvitysmaksu on valheellinen perusteluistaan lähtien. Se esitellään jonkinlaisena oikeutettuna korvauksena tekijöille, vaikka todellisuudessa kyse on veroluonteisesta tukijärjestelmästä.
Suora lainaus www-sivulta: Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu on säädetty, jotta tekijät, esittäjät ja tuottajat saisivat korvauksen siitä, että heidän teoksiaan on yksityisesti kopioitu.
Tuki on epäilemättä tarpeellista, mutta kerättäköön se edes rehellisin ja oikeudenmukaisin perusteluin. Ei mikään muukaan ala pääse keräämään tukia itselleen tällaisen kikkailun ja sumutuksen varjolla.
Vaikka hyvitysmaksua peritään kaikesta käytöstä, rahat jäävät Suomeen. Ne tekijät, joiden teoksia kopioidaan todennäköisesti eniten (siis ulkomaiset henkilöt) eivät saa mitään, vaikka juuri heidän oikeuksiaan käytetään maksun perusteluna.
Vain noin puolet rahoista tilitetään ylipäätänsä tekijöille. Loput jäävät heidän etujaan ajaville järjestöille, kuten tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskukselle sekä AVEKille (audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus) ja kirjallisuuden edistämiskeskukselle.
Olen Järvisen kanssa vahvasti eri mieltä tuen tarpeellisuudesta, mutta muuten teksti on täyttä asiaa. Hyvitysmaksun puolesta propagoivat järjestöt jättävät hyvinkin tietoisesti mainitsematta, että valtava enemmistö yksityisesti kopioidusta materiaalista on tuotettu ulkomailla, ja Suomesta ei makseta hyvitysmaksurahoja ulkomaille.
Raha ei siis mene "tekijöille", kuten tekijänoikeusjärjestöt hurskaasti väittävät, vaan nimenomaan niille järjestöille, jotka julkisuudessa propagoivat maksujen säilyttämisen puolesta. "Osaksi suoraan yhteisiin tarkoituksiin", kuten todettiin.
**
Hyvitysmaksussa on siis lyhyesti ja ytimekkäästi kyse siitä, että tekijänoikeusjärjestöillä on verotusoikeus. Jokaisesta tänä vuonna ostetusta ulkoisesta kiintolevystä lähtee 5 tai 10 euroa tekijänoikeusjärjestöille, jotka ehkä tilittävät osan rahasta suomalaisille artisteille, mutta pitävät valtaosan oman toimintansa rahoittamiseksi. Ei liene liioiteltua sanoa, että hyvitysmaksulla maksetaan lähinnä tekijänoikeusteollisuuden antipiratismikampanjoita sun muita tempauksia.
Millään muulla eturyhmällä ei Suomessa ole oikeutta periä veroluonteista maksua oman toimintansa rahoittamiseksi. Miksi ihmeessä tekijänoikeusjärjestöillä on?
