Monday, March 19, 2012

Dragsvikin varuskunnan säilyttämiselle on selkeät puolustuspoliittiset syyt

Vaikka Dragsvikin varuskunnasta on iltapäivälehtien lööppejä myöten lähdetty tekemään kielipoliittista kysymystä, niin kannattaisi muistaa että Dragsvikin ylläpitämiselle on erittäin vahvat sotilaspoliittiset syyt. Uudenmaan Prikaatin kouluttamista joukoista perustetaan sodan ajan rannikkojääkäripataljoonat, joiden tehtävänä on tiettävästi rauhan aikana demilitarisoidun Ahvenanmaan haltuunotto ja puolustus. Kun Ahvenanmaan väestö on yli 90-prosenttisesti ruotsinkielistä, ja laissa säädetään että varusmieskoulutusta on annettava myös ruotsiksi, on saavutettava synergia melko ilmeinen. Samoin Dragsvikin sijainti on erinomainen juuri tähän tarkoitukseen. Esimerkiksi julkisuudessa kuultu ehdotus siirtää Uudenmaan Prikaatin toiminta Kotkaan on mieletön juuri rannikkojääkärijoukkojen sodan ajan tehtävien kannalta.

Toisaalta Uudenmaan Prikaatin sulauttaminen johonkin suurempaan yksikköön, kuten vaikka Upinniemeen, olisi onneton ratkaisu. Maan ainoana ruotsinkielisenä joukko-osastona Uudenmaan Prikaatilla on selkeä identiteetti, jota tukee se, että Dragsvik on ainoa varuskunta jossa annetaan rannikkojääkärikoulutusta baretteineen kaikkineen. Tällaisen joukko-osastoidentiteetin on sotahistoria todistanut joukon taistelukykyyn positiivisesti vaikuttavaksi tekijäksi, jota tulee pyrkiä vaalimaan. Siksi onkin niin suunnaton häpeä että Panssariprikaatia on kohdeltu niin kaltoin viimeaikaisissa maavoimien uudistuksissa. Osana suurempaa suomenkielistä varuskuntaa Uudenmaan Prikaatin identiteetti katoaisi.

Voi toki olla, että puolustusministeri Stefan Wallin on ajanut Dragsvikin säilyttämistä kielipoliittisista syistä. Sitten on; sitähän hänet on eduskuntaan kaiketi RKP:n edustajana valittu tekemään. Jos hänen katsotaan siitä valehdelleen, niin se on eri asia. Dragsvikin säilyttämisen puolesta on kuitenkin olemassa selkeät puolustuspoliittiset perustelut, kun taas nimenomaan lakkauttamiselle ei tunnu olevan mitään muita perusteita kuin kielipoliittinen kaunaisuus.

No comments: