Seuraan tässä edesmenneen Aira Kemiläisen esitystä käteen sattuneesta Studia Historica -sarjan englanninkielisestä teoksesta. Sinänsä erinomaista läpileikkausta suomen kansan rotuidentiteetin etsimisestä haittaa kovasti tankeroenglanti jolla se on kirjoitettu, sekä anteeksiantamattoman naiivi kuva Suomen historiasta joka teoksessa annetaan. Tällaisesta aiheesta ulkomaalaiselle yleisölle kirjoitettaessa on aivan ihmeellistä että toistetaan kritiikittä silotellun patrioottinen kertomus Suomen historiasta. Ainakin allekirjoittaneessa herätti myös hilpeyttä nuijasodan kääntäminen muotoon club war, joka tuo elävästi mieleen South Parkin mukaan Kanadassa laajaa tuhoa aiheuttaneet kolasodat. Puutteistaan huolimatta Kemiläisen teos on kuitenkin mainio yleisesitys, ja on vuosikymmenen verran suomenkielistä alkuteosta uudempi.
**
Ensimmäisissä rotuopeissa maailman väestö jaettiin ihonvärin mukaan, jota filosofi Immanuel Kant piti ainoana pysyvänä rotuja erottavana tekijänä. Kantin rodut olivat Euroopassa, Länsi-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa asuvat valkoiset, Aasian keltaiset, Afrikan mustat sekä Amerikkojen punaiset. Antropologian isä Johann Friedrich Blumenbachin värijakoon mahtui viisi rotua: "kaukasialainen" (eurooppalainen), mongolidi, negridi, intiaani ja malaiji. Innokas kallonmittaaja ja antropologi Blumenbach on sivumennen sanoen vastuussa siitä että "valkoisia" nimitetään vieläkin kaukasialaisiksi: hänestä Kaukasuksella, ja nimenomaan Georgiassa, oli löydettävissä maapallon kauneimmat (ja täten siis rodullisesti puhtaimmat) ihmiset, ja tällä perusteella hän piti Kaukasusta ihmiskunnan alkukotina. Alla georgialainen.
Itse Linné jakoi rodut suoraan mannerten mukaan eurooppalaisiin, aasialaisiin, afrikkalaisiin ja amerikkalaisiin. Nämä saivat nimet ja kuvaukset teoksessa System naturae:
- homo sapiens europaeus: valkoinen, vakava ja vahva
- homo sapiens americanus: punertava, temperamenttikas ja alistuva
- homo sapiens asiaticus: keltainen, melankolinen ja ahne
- homo sapiens afer: musta, passiivinen ja laiska
Kun Blumenbachilla rodullinen ylemmyys liittyi ensisijaisesti ulkonäköön ja kauneuteen, Linné liitti keksimiinsä rotuihin jo luonteenpiirteitä. Kemiläinen huomauttaa teoksessaan että näillä rotuintoilijoilla ei kuitenkaan ollut edes selkeää käsitystä siitä miltä luokittelemiensa alueiden asukkaat todella näyttivät, saatikka mitään tutkimustietoa näiden jakojen perustelemiseksi. Korkeintaan ne heijastivat eurooppalaisen sivistyneistön ennakkoluuloja.
Euroopan kansojen sisäisen jaottelun taustalla oli osin kielitiede, jossa oltiin jo aiemmin havaittu että suomi ei kuulu indoeurooppalaisiin kieliin. Tästä pääteltiin että suomalaiset polveutuvat eri kansoista kuin esimerkiksi ruotsalaiset, ja rotuteorioiden syntyaikana suomalaisten esi-isinä pidettiin yleensä skyyttejä. Suomalaiset laskettiin monessa luokittelussa turaanikansaksi, yhdessä esimerkiksi turkkilaisten kanssa. Tästä ajattelusta näkee kaikuja vielä tänäkin päivänä mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä; ei ole esimerkiksi vieläkään lainkaan tavatonta että Turkissa kuvitellaan suomalaisten olevan jonkinlainen sukulaiskansa juuri tämän kuvitellun turaaniyhteyden kautta.
Suomalaisten rodullinen asema turaaneina oli kuitenkin epämääräinen: joissakin luokitteluissa turaanien jälkeläiset laskettiin kaukasialaisiksi, joissakin taas mongolideiksi. Suomessa käytiin 1800-luvulla aiheesta keskustelua vaikutusvaltaisissa piireissä: Elias Lönnrot korosti etteivät suomalaiset muistuttaneet ulkonäöltään mongoleja ja M.A. Castrén otti suorastaan asiakseen todistaa etteivät suomalaiset olleet halveksuttuja mongoleja. Toisaalta J.V. Snellman, joka hegeliläisenä piti kansanhenkeä biologista rotua tärkeämpänä, oli sitä mieltä että suomalaiset voisivat ennemmin pyrkiä todistamaan että turaanitkin voivat olla aivan yhtä arvokas kansa kuin kaukasialaisetkin.
Samoihin aikoihin muun Euroopan käsitys suomalaisten rodullisesta identiteetistä muuttui. Osana Venäjän imperiumia suomalaiset rinnastuivat muihin tsaarin alamaisiin suomensukuisiin kansoihin, ja Venäjän lehdistössä suomalaisia pidettiinkin jonkinlaisina primitiviisinä alkuasukkaina. Suomen alueen Venäjälle menettäneessä Ruotsissa yleistyi käsitys suomalaisista mongolideina. Myös saksalaisissa tietosanakirjoissa väitettiin yleisesti suomalaisia mongoleiksi; vieläpä 1913 julkaistussa tietosanakirjassa esitetään suomalaisten olevan vinosilmäisiä. Viitteet suomalaisten mongolialaisesta syntyperästä poistuivat saksalaisista hakuteoksista vasta toisen maailmansodan jälkeen. Lienee tarpeen korostaa etteivät suomalaiset olleet 1700- tai 1800-luvulla tiettävästi yhtään sen enempää "mongolidien" näköisiä kun nytkään, mutta arvon rotuoppineet yksinkertaisesti keksivät päästään että näin oli.
**
Suomalaisten eurooppalaisuus muuttui entistäkin kyseenalaisemmaksi 1800-luvun puolivälissä kun arjalaisuus keksittiin. Saksalaissyntyinen kielitieteilijä Friedrich Max Müller esitti teoriansa indoeurooppalaisista kielistä arjalaisina kielinä, joiden puhujat olivat kulttuurisesti ylempiarvoisia kuin turaanit. Arjalaisten kielten ajatus sinetöi suomalaisten aseman alempiarvoisina mongoleina jotka eivät kuuluneet Euroopan edistyksellisiin kansoihin. Valekreivi Joseph Arthur de Gobineaun (kreivinä esiintyneenä de Gobineaulla ei todellisuudessa ollut aatelisarvoa) suursuosion saavuttaneessa rotuluokittelussa 1850-luvulta suomalaiset oli laskettu keltaisten kansojen joukkoon. Gobineau käytännössä perusti rasismin ja rotuopin sellaisena kun se tänään tunnetaan kuvauksellaan arjalaisesta herrarodusta, joka yksin omaa kyvyn luovaan toimintaan ja kulttuurin kehittymiseen, mutta jota uhkaa verensekoittuminen alempien rotujen kanssa. Kaikki maailman korkeakulttuurit olivat Gobineaun katsomuksessa arjalaisten tuottamia, koska vain heillä oli rodullinen kyky luoda todellista korkeakulttuuria.
Gobineaun teoksessa suomalaisia kuvaillaan Euroopan ja Aasian primitiiviseksi alkuperäiskansaksi, joka on lyhytkasvuista ja epämuodostunutta. Tunnusmerkkeihin kuuluvat heikot raajat ja vinot silmät. Suomalaiset olivat ikäänkuin keltaisen rodun kantaisiä, koska Gobineau katsoi esimerkiksi kiinalaisten olevan suomalaisten ja arjalaisten sekoitus; eiväthän he olisi voineet rakentaa korkeakulttuuria ilman arjalaista verta! Malaijit taas olivat suomalaisten ja mustien jälkeläisiä. Gobineaun mielestä hänen aikansa suomalaiset olivat myös arjalaisten ja suomalaisten sekoitus, eivätkä siis puhdasverisiä suomalaisia. Hänelle suomalaiset olivat ihmiskunnan vähäisimpiä edustajia, "pohjoisen neekereitä".
Kemiläinen huomauttaa että Gobineau ei arvatenkaan koskaan ollut nähnyt ensimmäistäkään suomalaista, eikä hänellä näyttänyt mitään tietojakaan aiheesta olevan. Gobineaun suomalaiskuva on mielikuvituksen tuotetta, mukaanlukien ihmeellinen väite jonka mukaan suomalaiset olivat ihmissyöjiä. Gobineaun luokittelu jäi kuitenkin elämään, ja 1800-luvun lopulla suomalaisia pidettiin yleisesti mongoleina. Suomalaisten rodullisesta identiteetistä syntyi kysymys, "Finnenfrage", kun ranskalainen antropologi de Quatrefages raivostui vuosien 1870-71 Ranskan ja Preussin sodasta ja haukkui preussilaiset ei-germaanisiksi suomalaisbarbaareiksi. Asiasta kehkeytyi riita, jonka ratkaisemiseksi saksalainen patologi Rudolf Virchow matkusti Suomeen selvittämään suomalaisten syntyperää. Hän järkyttyi havaitessaan suomalaisten olevan vaaleahiuksisia, mutta pystyi kuitenkin kallonmittauksen keinoin osoittamaan että suomalaisten kalloissa oli selkeitä puutteita, joiden johdosta suomalaisia oli pidettävä osin eläiminä. Tällaisten havaintojen pohjalta Saksassa kehitettiin myöhemmin ajatus vaaleista mutta aasialaisista itäbalttilaisista kansoista, joihin suomalaiset joissakin tarkasteluissa laskettiin.
Suomessa puhjennut kieliriita kärjisti rotuoppeja entisestään kun ruotsinkieliset pitivät itseään arjalaisina germaaneina ja suomenkielisiä raakalaismaisina mongoleina. Ruotsissa tuotettiin vielä 1920-luvullakin rodullisia tulkintoja Suomen kansalaissodasta, joka nähtiin totuudenvastaisesti suomenkielisten kollektivismiin taipuvaisen mongoliroskajoukon kapinana ruotsinkielisiä arjalaisia vastaan. Ruotsalaisten rotuteoreetikkojen ajattelussa suomalaiset eivät kyenneet primitiivisenä kansana itse luomaan tai ylläpitämään korkeakulttuuria, vaan kaikki kulttuuri Suomessa oli yksinomaan arjalaisten ruotsalaisten luomus. Näillä rotuopillisilla perusteilla Suomesta ei olisi pitänyt lainkaan tulla itsenäistä valtiota, vaan se olisi pitänyt ottaa ruotsalaisten suojelukseen jotta nämä voisivat hallita primitiivisempiä suomalaisia, joilla ei rodullisen alemmuutensa vuoksi ollut kykyä pyörittää omaa valtiota.
Käsitys suomalaisista tummahiuksisina, keltaihoisina mongoleina eli sitkeästi muun Euroopan mielissä. Kemiläisen teoksessa on huikea anekdootti vuodelta 1910, kun englantilainen lehtimiesdelegaatio saapui Helsinkiin. Nation-lehden toimittaja Henry W. Newinson oli ihmeissään kun delegaatiolle järjestetyllä vastaanotolla ei näkynyt lainkaan suomenkielisiä ihmisiä. Hänen käsityksensä oli että kaikki suomea äidinkielenään puhuvat ovat tummia ja vinosilmäisiä mongoleja, ja sillä perusteella tilaisuudessa olleet vaaleatukkaisten ja -ihoisten ihmisten täytyi kaikkien olla ruotsinkielisiä! Ranskalainen kirjailija Jules Romains ihmetteli samoin perustein ettei suomenkielisiä näkynyt Helsingin katukuvassa lainkaan. Tästä huolimatta jotkut ulkomaalaiset tarkkailijat onnistuivat käymään vielä 1900-luvullakin Suomessa ja muodostamaan käsityksen suomalaisista tummina mongoleina. Tiedä sitten ketä he ovat täällä tavanneet; kyse lienee lähinnä ihmismielen kyvystä nähdä mitä tahtoo. Hiusten ja ihon värin puolesta suomalaiset ovat kuitenkin tiettävästi Euroopan vaaleimpia kansoja.
Yhdysvalloissa suomalaisiin yleensä suhtauduttiin valkoisina eurooppalaisina, mutta poikkeuksia oli. Amerikkalaisissa koulukirjoissa määriteltiin vielä maailmansotien välisenä aikana suomalaiset mongoleiksi, ja jotkut amerikansuomalaiset ovat kertoneet joutuneensa tällaisen historiantunnin jälkeen rasistisen kiusaamisen kohteeksi. Tiettävästi joiltakin suomalaisilta sosialistilta yritettiin evätä oleskelulupia vuoden 1917 maahanmuuttolain nojalla: se kun kielsi aasialaisten maahanmuuton Amerikkaan! Vielä niinkin myöhään kun vuonna 1987 on New York Timesin toimittaja Flora Lewis onnistunut näkemään suomalaisissa selkeitä merkkejä fiktiivisten mongoliesi-isiemme fysionomiasta. Käsitys suomalaisten aasialaisuudesta elää vieläkin myös Japanissa, jossa suomalaisia joissakin yhteyksissä pidetään aasialaisena veljeskansana. Toivottipa Mongolian pääministeri 1980-luvulla suomalaiset vieraansa tervetulleiksi takaisin kansansa alkukotiin. Väitä siinä sitten vastaan!
**
Suomalaisten luokittelulla mongoleiksi oli mielenkiintoisia seurauksia myös Suomen ja Natsi-Saksan suhteisiin. Vaikka suomalaisia pidettiin vallitsevan rotuopin nojalla mongolisina ali-ihmisinä, laski Kolmannen valtakunnan rotuteoreetikko Alfred Rosenberg Suomen korkeimpaan, pohjoiseen, rotuun. Hän seurasi rotuajattelija Hans F. K. Güntheria, joka oli lanseerannut ajatuksen pohjoisesta rodusta arjalaisuuden korkeimpana muotona. Günther oli kuitenkin hyväksynyt vain suomenruotsalaiset pohjoiseen rotuunsa, mutta Rosenberg laski koko Suomen pohjoiseksi kansaksi. Koska rotuopit eivät viime kädessä perustu mihinkään, voidaan niitä muokata jokaisen ajan tarpeisiin; Rosenbergille vuoden 1918 kansalaissota edusti Suomen voittoa aasialaisesta kommunismista ja ikään kuin todisti suomalaisten kelvollisuuden uuden maailmanjärjestyksen jäseniksi. Näin suomalaiset muuttuivat kädenkäänteessä itäbalttilaisista ali-ihmisistä ihailtavaksi pohjoiseksi herrakansaksi.
Güntheriltä peräisin olevaa ajatusta pohjoisista kansoista ryhdyttiin ajamaan pohjoismaihin kohdistuneessa propagandassa. Se kuitenkin törmäsi heti ongelmiin, kun Ruotsissa ja Suomessa ei lainkaan hyväksytty ajatusta suomalaisista germaanisena kansana. Eräs ruotsalainen lehti kysyikin oliko "pohjoisen ajatuksen" perustana nyt rotu, jolloin suomalaiset eivät kuuluneet joukkoon, vai maantiede, joka taas rajasi ulos Saksan? Ministeri Rolf Witting väänsi Saksan suurlähettiläs Blücherille kesällä 1935 rautalankaa ja selitti etteivät suomalaiset yksinkertaisesti olleet germaaneja, eivätkä he voineet siksi hyväksyä ajatusta "pohjoisesta rodusta". Näiden keskustelujen ja muun palautteen tuloksena Natsi-Saksa luopui pohjoisen rodun propagandastaan. Sen tilalle kehiteltiin erilaisia ajatuksia "Itämeren kansojen kohtalonyhteydestä" ja ties mistä, rotuoppeja kun voi sinänsä polkaista täysin tyhjästä, mutta lopulta Suomen kohdalla päädyttiin korostamaan vuoden 1918 suomalais-saksalaisen yhteistyön perinnettä ja muita poliittisia, ei-rodullisia, teemoja.
Myös SS-järjestön suhtautuminen suomalaisiin oli ristiriitaista. Kun suomalaista SS-pataljoonaa ryhdyttiin värväämään tahtoi SS koostaa sen ensisijaisesti ruotsinkielisistä suomalaisista, ilmeisesti Güntherin oppia seuraten. Enemmistö pataljoonasta kuitenkin koostui lopulta suomenkielisistä, jotka olivat yllättäen läpäisseet SS:n keksityt antropometriset rodullisen puhtauden kriteerit. Toisaalta Himmlerin tiedetään olleen hyvin kiinnostunut suomalaisista, joita hän piti puhtaana pohjoisena kansana jonka kansanperinteessä oli tallella muinaisten arjalaisten viisautta.
Suomalaisten rodullisen statuksen ongelman ratkaisi lopullisesti Adolf Hitler nimittämällä marraskuussa 1942 suomalaiset pohjoisen rodun kunniajäseniksi. Norman Rich on spekuloinut että Hitlerin tarkoituksena oli muodostaa Suomesta Kolmannen valtakunnan puskurivaltio pohjoisella sivustalla, kuten Turkista oli määrä tulla puskuri etelässä. Kumpikin maa edusti vankasti neuvostovastaista veljeskansaa, joka ei kuitenkaan kuulunut rodullisesti arjalaisen Saksan täysjäseneksi. On jotenkin huvittavaa että Suomi taas rinnastuu Turkkiin, ikään kuin osana germaanis-turaanista yhteisrintamaa.
**
Tavasta jolla suomalaisia käsiteltiin 1800- ja 1900-luvun rotuopeissa näkee melko tylysti kuinka kaukainen ja huonosti tunnettu kansa suomalaiset silloin olivat. Suurin osa rotuoppien luonnehdinnoista suomalaisista on suorastaan järjenvastaisia, ja niiden kumoamiseksi luulisi riittäneen yhden Helsingin-vierailun. Näin ei käytännössä kuitenkaan ollut, koska monet Kemiläisen teokseen kootut esimerkit kertovat tylysti siitä kuinka ihmiset voivat etenkin rotuasioissa nähdä juuri mitä haluavat. Toisaalta sitä myös toivoisi että vasta suhteellisen hiljattain mongolidisen ali-ihmisen statukselta pelastuneet suomalaiset eivät olisi aivan yhtä hanakasti pystyttämässä uusia rotuopillisia rakenteita, mutta sekin on osoittautunut turhaksi toivoksi.
Erilaisiin rotuoppeihin ja muihin hörhöilyihin palataan tässä blogissa vielä. Toivottavasti tästä lyhyestä katsauksesta kuitenkin saa jonkinlaisen kuvan siitä millaista roskaa rotuopit ovat, ainakin meidän keltaihoisten, vinosilmäisten ihmissyöjien näkökulmasta.
**
Lähteet:
Britta Hiedanniemi, Kulttuuriin verhottua politiikkaa: Kansallissosialistisen Saksan kulttuuripropaganda Suomessa 1933-1940, Otava 1980
Aira Kemiläinen, Finns in the Shadow of the "Aryans": Race Theories and Racism, Studia Historica 59, Suomen historiallinen seura 1998
Norman Rich, Hitler's War Aims II: The Establishment of the New Order, W.W. Norton & Company, Inc., 1974
No comments:
Post a Comment