Suomen keisarillinen Yleisradio kertoo:
Makarov syytti Suomea siitä, että se tukee Georgian revansistisia pyrkimyksiä palauttaa Etelä-Osseatia ja Abhasia. Hän asetti myös kyseenalaiseksi Suomen oikeuden järjestää sotaharjoituksia omalla alueellaan, Itä-Suomen sotilasläänissä.
- Ketä vastaan ne oikein on suunnattu, hän kysyi.
Naton ohjuspuolustushanketta kommentoidessaan kenraali Makarov esitti kartan, jossa Venäjän ja Naton etupiirin raja kulkee kylmän sodan rajan tavoin Itämerellä ja Pohjanlahdella. Suomi ja Baltian maat näyttivät lukeutuvan Venäjän etupiiriin.
Melkoinen värisuora: revansismisyyte, Suomen suvereniteettiin puuttuminen ja vanha kunnon Molotov-Ribbentrop -kartta. Onhan siinä tiettyä vanhan maailman henkeä kun kenraali tulee itärajan takaa uhkailemaan. Toisaalta hänen kysymykseensä on helppo vastata: arvon kenraali, ne sotaharjoitukset on suunnattu ainoata maata vastaan joka meitä säännöllisesti uhkailee ja pyrkii puuttumaan itsemääräämisoikeuteemme. Eli teitä vastaan, toveri kenraali.
Ei Makarovin uhkailuissa mitään uutta ole. Viimeistään Putinin-Medvedevin sekurokratian tultua valtaan on ollut selvää että Venäjä pyrkii palauttamaan suurvalta-asemansa ja siihen kuuluvan alusmaiden etupiirin. Asia ei sinänsä ole meillekään uusi että Suomi vietti koko kylmän sodan osana Neuvostoliiton blokkia. Onnemme oli että strategisista syistä Moskovan oli edullisempaa pitää Suomea näennäisen puolueettomana näyteikkunana länteen kuin tehdä meistä Varsovan liiton julkijäseniä. Saimmepahan hekumoida "itsenäisyydellämme" ja rakentaa sotamyyttejämme samalla kuin poliittinen johtomme oli tiukasti Kremlin talutusnuorassa. Tämän ikävän todellisuuden kätkemiseksi on rakennettu surkuhupaisan absurdi kekkosmyytti, jossa Suomen veijarimainen johtaja näyttää pitkää nenää tyhmille neukkuapparatsikeille ja Suomi selviää kuin koira veräjästä. Aika velikultiahan me ollaan.
Putinin Venäjän tavoitteena on Suomen palauttaminen tähän alamaisuuden tilaan ja poliittisen liikkumavapautemme sitominen Moskovaan. Kremlissä tiedetään että jos Suomi liittyy sotilasliitto Natoon meitä ei enää voi uhkailla ja kohdella miten vaan. Suomen liittoutuminen on siis estettävä. Näin suora uhkailu saattoi olla virhearvio, mutta toisaalta sillä ei pyritäkkään vaikuttamaan kansan mielipiteeseen vaan poliittisen johdon. Kuten Helsingin sanomat pääkirjoituksessaan huomautti, jostain kenraali on saanut sellaisen käsityksen että hän voi vaikuttaa Suomen turvallisuuspolitiikkaan. Lehti kehottaa miettimään mistä tällainen käsitys on peräisin.
Vastaus on jälleen yksinkertainen. Suomesta tietenkin, omalta poliittiselta johdoltamme joka suomettumisen ehdollistamana yhä kumartaa kohti Moskovaa. Mieleen tulee eräs taannoinen presidentti, jota kovasti kehuttiin Yhdysvaltojen aloittaman Irakin sodan julkisesta tuomitsemisesta. Venäjän toimissa esimerkiksi Tsetseniassa ja Georgiassa moitittavaa sitävastoin ei nähty. Samoin suomalaista Nato-keskustelua on jo toista vuosikymmentä hallinnut taistolaisten banderolleista kierrätetty pop-antiamerikkalaisuus ja Venäjän ärsyttämisen pelko, joita on kannustanut sama presidentti ja moni muu poliitikko. Ihmekö tuo jos venäläiset katsovat näin selkärangattoman kansan olevan peloteltavissa puheella ja powerpointilla?
Olen aiemmin tässä blogissa esittänyt ettei Suomella ole mitenkään varaa järjestää uskottavaa itsenäistä puolustusta. Tällä hetkellä meillä ei sellaista ole. Älkää uskoko minua, uskokaa maavoimien komentajaa. Vain Nato-jäsenyys tarjoaa Suomelle minkäänlaista todellista turvaa Venäjän valtapyrkimyksiltä. Jos jättäydymme sotilasliiton ulkopuolelle niin saamme jatkossakin Kremlin lähettiläitä keskuutemme sanelemaan politiikkaamme. Rauhan aikana heidän vaatimuksistaan voi vielä kieltäytyä, mutta jos tilanne muuttuu ja Suomi on yhä vailla uskottavaa puolustusta, päädymme takaisin itäblokkiin.
Nykyinen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkamme on kestävää vain jos seuraavien vuosikymmenien aikana ei lähialueillamme tapahdu minkäänlaista kriisiä. Siihen luottaminen on uhkapeliä, ja Nato olisi halpa vakuutus epätodennäköisen mutta valtavan onnettomuuden varalta. Ilman sitä Suomen sotilaallinen heikkous suorastaan kannustaa Kremliä painostamaan ja uhkailemaan meitä. Liittoutumattomuus ja heikko maanpuolustus on uhkarohkeaa nuorallatanssia joka päättyy pahimmassa tapauksessa todella huonosti.
Suomen olisi korkea aika heittää suomettuminen historian roskakoriin ja tehdä rehellinen analyysi turvallisuuspoliittisesta tilanteestaan. Ainoa meitä potentiaalisesti uhkaava taho on Venäjä, ja Nato on ainoa instanssi joka voi turvata meitä sen uhalta. Muut vaihtoehdot ovat toiveajattelua tai sietämättömiä: sotilasliitto Venäjän kanssa tarkoittaisi uutta suomettumista ja itsemääräämisoikeutemme täydellistä menetystä. Nykyinen turvallisuuspolitiikan tuuliajo päättyy ensimmäisessä myrskyssä karille.
No comments:
Post a Comment