No, tuossa viime syksynä eräs barksilainen toveri linkitti sosiaalisissa meedioissa pitkään vuodatukseen Frankfurtin koulukunnan kulttuurimarxilaisuudesta. Tautisen mittainen mutta kieltämättä huvittava teksti perusteli juurta jaksain kuinka mm. Easy Rider ja Kummisetä -elokuva, Britney Spears ja Pentti Saarikoski ovat kaikki osa valtavaa komunistien salaliittoa länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen tuhoamiseksi. Samoin muuten nykyinen pornoteollisuus on perustettu seksologi Wilhelm Reichin ideoiden pohjalle, joihin (tietenkin nimettömän) kirjoittajan mukaan kuului juurikin perheen ja koko yhteiskunnan tuhoaminen korvaamalla perinteinen sukupuolijärjestelmä matriarkaatilla. Tähän on kuulemma pyritty mm. perustamalla Playboy-lehti.
Kuten näissä hommissa on tapana, paljastetaan myös äärivasemmiston pirullinen juoni kielen muuttamiseksi. Ohessa esimerkki:
Viidakko –> sademetsä (Sademetsä on onnellinen paikka, jossa Disney-hahmot tanssivat ja laulavat. Viidakko taas on pelottava paikka, jossa on leijonia, tiikereitä, malariaa ja alkuasukkaita, jotka haluavat leikata pääsi irti ja keittää sen illalliseksi. Kuka tervejärkinen sellaisen nyt haluaisi pelastaa!?!)
Näin länsi uppoaa.
**
Kirjoituksen lähteissä ovat etusijalla amerikkalainen kristilliskonservatiivi ja holokaustinkiistäjä Pat Buchanan ja sotateoreetikko William S. Lind. Omistan muuten yhden jälkimmäisen kirjoittaman teoksen liikesodankäynnistä, joka on paikoin erittäin fiksu ja hyvin argumentoitu. Samaa ei voi valitettavasti sanoa kirjoittajan näkemyksistä "kulttuurimarxilaisuudesta".
Kirjoittaessani aiemmin Jouko Pihon salaliittoteorioista Uudesta maailmanjärjestyksestä (NWO) tulin todenneeksi näiden salaliittojen muistuttavan vahvasti vanhoja kunnon juutalaisvastaisia huuhaajuttuja, aina Siionin viisaiden pöytäkirjoihin saakka. Toki esimerkiksi Itsenäisyyspuolueen (ja tietenkin perussuomalaisten) listoilla on ollut ehdokkaita jotka myös puhuvat suoraan juutalaisten maailmansalaliitosta.
Tätä taustaa vasten ei liene mitenkään yllättävää että Buchanan on holokaustinkiistäjä. Kuten Southern Poverty Law Center muistuttaa, Lind kävi vuonna 2002 esittelemässä näkemyksiään kulttuurimarxilaisuudesta holokaustinkiistäjien kansainvälisessä kokouksessa, jossa hän nimenomaan korosti keskeisten "kulttuurimarxilaisten" vaikuttajien olevan juutalaisia. Lindin kanssapropagandisti, (yllätys yllätys) evoluutiopsykologi Kevin McDonald on nimennyt koko "kulttuurimarxilaisuuden" juutalaisten juoneksi, ja kuvaillut kansallissosialismia oikeutetuksi puolustusreaktioksi juutalaisten maailmanvaltapyrkimyksiä vastaan.
Todellinen Frankfurtin koulukunta oli ryhmä marxilaisia yhteiskuntateoreetikkoja, jotka vaikuttivat Frankfurtin Sosiaalisessa tutkimusinstituutissa, kunnes joutuivat väistämään Natsi-Saksan nousua Sveitsiin ja lopulta Yhdysvaltoihin. Kieltämättä porukkaan kuului Max Horkheimerin, Theodor Adornon ja Herbert Marcusen kaltaisia marxilaisteoreetikkoja jotka lienevät 2010-luvunkin yhteiskuntatieteiden opiskelijoille ainakin niminä tuttuja, mutta minulle ei auennut se ajatuskulku joka on johtanut herrat Buchanan ja Lind rakentamaan fantastisen teoriansa jossa porukka saksalaisia yhteiskuntatieteilijöitä ohjailee niin Hollywoodin kuin kansainvälisen musiikkiteollisuudenkin toimintaa, yliopistolaitoksesta ja poliittisesta järjestelmästä nyt puhumattakaan.
Ilmiasultaan tämä salaliittoteoria on vanha juutalaisten maailmansalaliitto joka on paketoitu uudelleen Buchananille tuttuun kylmän sodan kommunismiparanoiaan; se muistuttaa siis vahvasti Natsi-Saksaa elähdyttänyttä näkemystä juutalaisbolshevismista. Toiminnallisesti siitä tulee kuitenkin elävästi mieleen myös Neuvostoliiton rikoslakiin kirjattu mysteerinen kansainvälinen porvaristo: maailmanlaajuinen, pahantahtoinen järjestö jonka olemassaoloa ei voida osoittaa, ja juuri se kertoo kyseisen järjestön vallasta.
**
En jaksanut mainitsemaani kirjoitukseen viime syksynä reagoida; jos Naomi Kleinin satuihin siitä kuinka Taivaallisen rauhan aukion mielenosoittajat vastustivat kansainvälistä kapitalismia ja Kansan vapautusarmeijan panssarivaunut puolustivat Milton Friedmanin talousuudistuksia oli jokseenkin mahdotonta suhtautua vakavasti, niin vielä hankalampaa oli pähkäillä kuinka Jürgen Habermas, Britney Spears ja Hugh Hefner olivat osa samaa juutalaista maailmansalaliittoa.
Valitettavasti hörhöilyt Frankfurtin koulukunnan kulttuurimarxilaisuudesta eivät kuitenkaan ole pelkkää foliohattuisten todellisuuspakolaisten nettihorinaa, koska Norjan joukkomurhaaja Anders Breivik koki päävihollisekseen juuri feminismin ja kulttuurimarxilaisuuden, jotka hänen mukaansa pyrkivät tuhoamaan Euroopan islamisaation kautta. Breivikin ja muiden antijihadistien tarkoituksiin avoimen juutalaisvastainen salaliittoteoria olisi perin epäkäytännöllinen, koska antijihadistit tietenkin kokevat Israelin liittolaisekseen, eli nykyisistä kulttuurimarxilaisuussalaliittoteorioista on siivottu pois suoranainen antisemitismi; esimerkiksi mainitsemani suomenkielinen vuodatus ei enää pahemmin puhu juutalaisten salaliitosta. Teorian sisältö on kuitenkin aivan sama kuin ennenkin.
Breivikin näkemyksiä kannattaa Suomessa julkisesti mm. kansanedustaja James Hirvisaari (ps), joka on suoraan syyttänyt Suomen "vihervasemmistoa" tietoisesta pyrkimyksestä tuhota länsimainen yhteiskunta. Eräässäkin koomisessa eduskuntapuheenvuorossa Hirvisaari näki homoavioliittojen laillistamisen osana suurta projektia Suomen islamisoimiseksi.
Hirvisaari, sen kummemmin kuin Breivik tai kukaan muukaan Lindin ja Buchananin ideoiden fani, ei pysty selittämään minkä ihmeen vuoksi ns. vihervasemmisto haluaa länsimaisen yhteiskunnan tuhota. Heidän ei tarvitse. Esimerkiksi Hirvisaarella ei tunnu olevan alkeellisintakaan käsitystä siitä mitä hänen poliittiset vastustajansa kannattavat. Ylivoimainen enemmistö Hirvisaaren kaltaisista harhaisista salaliittoteoreetikoista muodostaa ja ylläpitää poliittisia mielipiteitään samanmielisten kansoittamilla internetin puuhafoorumeilla, joissa suurimpaan suosioon nousevat sellaiset henkilöt jotka osaavat pukea jaetun poliittisen vakaumuksen sellaiseen muotoon että se vaikuttaa ainoalta järkevältä kannalta jonka kukaan ihminen voi ottaa. Omat näkemykset alkavat näyttäytyä ilmiselvinä tosiasioina, ja muut poliittiset kannat joko tietämättömyytenä tai tahallisena väärinymmärtämisenä.
Kun tällaisesta ideologisesta kuplasta tullaan ulos ja havaitaan ettei muu maailma allekirjoitakaan samoja "faktoja", saattaa kokemus olla hyvinkin traumaattinen. On intellektuellisesti raskasta todeta että muut ovatkin eri mieltä, vieläpä omasta mielestään perustellusti, ja että näitä perusteita pitäisi edes jotenkin pyrkiä ymmärtämään. Paljon helpompaa on laittaa foliohattu päähän ja todeta väärää mieltä olevien olevan sitä tarkoituksella, tai vielä parempaa, osana salaliittoa. Olen kirjoittanut tästä mekanismista aiemminkin.
**
Kulttuurimarxilaisuus on juuri tällainen lapsellinen salaliitto, jonka kannattajat eivät suostu tai kykene käsittämään miksi kaikki muut eivät ole heidän kanssaan samaa mieltä. En haluaisi alentua nojatuolipsykologoimaan kanssani politiikasta eri mieltä olevia, mutta mielestäni ei kerro mitään hyvää henkilön mielenterveyden tilasta jos hän ei pysty uskomaan että muut saattavat tulkita esimerkiksi yhteiskunnallisia tapahtumia aivan rehellisesti eri tavalla, mutta pystyy kyllä uskomaan valtavaan maailmanlaajuiseen salaliittoon joka haluaa tuhota länsimaat pelkkää piruuttaan.
Kulttuurimarxilaisuus nousi taas pinnalle yllättävässä yhteydessä, jota ajattelin lyhyesti kommentoida, nimittäin verkkolehti Sarastuksessa. Sarastus kuvailee itseään "traditionaaliseksi ja radikaaliksi" eurooppalaiseksi lehdeksi, ja se julkaisi 7.2.2013 Rami Leskisen kirjoittaman artikkelin ”Totuuden henki johda sinä meitä…harhaan!” eli kuinka kulttuurimarxismin henki täytti valtionkirkon. Kun Leskisen kirjoituksessa niin herkullisella tavalla yhdistyvät breivikiläinen kulttuurimarxilaisuushörhöily ja teologia, en tietenkään malta olla viettämättä muutamaa hauskaa hetkeä sen parissa. Leskinen viittaa suoraan yllä käsiteltyyn blogikirjoitukseen Frankfurtin koulukunnasta.
Leskisen ydinväite on että Frankfurtin koulukunnan myyräntyö on salakavalasti kääntänyt kirkon perinteisten raamatullisten arvojen parista osaksi kulttuurimarxilaista lännenupottamiskoneistoa. Tähän on päästy aivopesemällä papit ja teologit kannattamaan kumouksellisia marxilaisia arvoja. Kaiken takana ei kuitenkaan Leskisen mukaan ole salaliitto:
Tässä kohtaa on korostettava, että frankfurtilaisten ideoiden edistämisessä ei ole kyse mistään salaliitosta, vaan menestyksekkäästä meemien markkinoinnista ja psykologian tajusta, jolla on voitu iskeä länsimaisen tietoisuuden heikkoihin kohtiin. Ainoastaan frankfurtilaisuuden kannattajat pyrkivät esittämään ideologiaansa kohdistetun kritiikin vainoharhaisena salaliittoteoriana, jotta kaikki vakava keskustelu sen argumenteista ja motiiveista voitaisiin jättää huomioimatta.
Tällainen väite olisi helpompi ottaa vakavasti jos Leskinen pystyisi peräänkuuluttamansa keskustelun lähtökohdaksi esittämään ensimmäisenkin näkemyksen "frankfurtilaisuuden" argumenteista tai motiiveista. Aivan kuten muidenkin kulttuurimarxilaisuussalaliittoteoreetikkojenkin horinoissa, ei Leskisen tekstistä ole löydettävissä mitään selitystä sille miksi tai kenen toimesta tämä "kulttuurimarxilaisuuden henki" on kirkkoon levitetty. Hän tyytyy tuttuun tyyliin esittämään epämääräisiä väitteitä Eurooppaa hallitsevasta "uusvasemmistosta", joka on ilmeisesti ujuttanut kulttuurimarxilaisen ideologian yliopistojen opintosuunnitelmiin. Leskinen nimittää tätä ideologiaa kriittiseksi teoriaksi, yksilöimättä mitä sillä tarkoittaa. Hänen mukaansa tämä kulttuurimarxilaisuus on iskostettu niin syvälle teologien tajuntaan etteivät nämä itsekään tajua toimivansa omien etujensa vastaisesti. Tällainen näkemys on läheistä sukua marxilaiselle ajatukselle "väärästä tietoisuudesta".
Kunnon salaliittoteoreetikon tavoin Leskinen kysyy kuka hyötyy, ja tarjoaa vastaukseksi häkellyttävän kehäpäätelmän:
Koska eurooppalaisten kansojen viholliset, universaalivaltiosta haaveilevat neoliberaalit ja sosialistit, hyökkäävät jatkuvasti kristillisen kirkon yhteiskunnallista asemaa ja sen kannattamia traditionaalisia arvoja vastaan, täytyy jopa kristinuskoon epäilevästi suhtautuvan kansalaisen tarkastella tilannetta uudesta näkökulmasta. Ensimmäinen kysymys kirkon maallistumisesta on Cui bono, kuka hyötyy? Vastaus on ilmeinen: ne jotka hyökkäävät sitä vastaan, varsinkin sisältä päin.
Leskisen muotoilussa siis kirkkoa vastaan hyökkäävät tahot, jotka hyötyvät sitä vastaan hyökkäämisestä, ja juuri siksi ne sitä vastaan hyökkäävät. Huomaatte ettei salaliittoteoreetikon lempikysymykseen ole lainkaan vastattu; luettavissa on vain epämääräinen viittaus Euroopan vihollisiin. Stalinin näytösoikeudenkäynneissäkin pystyttiin järkevämpiin muotoiluihin yhtä keksityn kansainvälisen porvariston motiiveista.
**
Jokatapauksessa Leskisen teesi on että yliopistokoulutus on iskostanut pahaa-aavistamattomiin teologeihin kulttuurimarxilaiset arvot, jotka ovat saaneet nämä toteuttamaan kirkossa naispappeuden ja ajamaan rasismin sekä seksuaalivähemmistöjen syrjinnän vastustamista. Leskisen mukaan nämä arvot edustavat "radikaalia muutosta kristinuskon perusopetuksissa ja moraalissa".
Kun tällaisia vastakkainasetteluja esitetään, olisi mielenkiintoista tietää mitä ihmettä Leskinen tarkoittaa kristinuskon perusopetuksilla ja moraalilla. Hän selvästi katsoo naispappeuden rikkovan näitä vastaan, ja viittaa ensimmäiseen korinttolaiskirjeeseen. Ilmeisesti Leskinen ei kuitenkaan tunne naispappeuskysymyksen eksegetiikkaa, tai ehkä hänen viittauksensa kulttuurimarxilaiseen "kriittiseen teoriaan" tarkoittaa teologian yhteydessä nimenomaan historiallis-kriittistä raamatuntutkimusta. Toisaalla Leskinen syyttää kirkkoa Raamatun hylkäämisestä, mutta toisaalta hän katsoo ettei Raamattu sano mitään rasismista. Perinteisesti esimerkiksi galatalaiskirjeen on katsottu sisältävän hyvinkin selkeän rasismin vastaisen puheenvuoron:
Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.
(Gal. 3:26-29)
Korinttolaiskirjeessä johon Leskinen viittaa otetaan samanlainen kanta, ja vielä vahvemmin asia ilmaistaan Apostolien teoissa:
Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.
(Apt. 10:34-35)
Edustaa kummallista eksegeesiä väittää rasismin vastustamisen olevan Raamatun oppien vastaista kulttuurimarxilaista mädätystä. Aivan yhtä huteraa on esittää ensimmäisen korinttolaiskirjeen itsestäänselvästi tekevän naispappeuden Raamatun vastaiseksi, puhumattakaan homoavioliiton olettamisesta epäraamatulliseksi. Leskinen vaatii kirkon palveluksessa olevilta vahvoja teologisia perusteita Raamatun kyseenalaistamiselle ja syyttää kirkkoa Raamatun hylkäämisestä; hän ei kuitenkaan itse pysty esittämään minkäänlaisia teologisia tai raamatullisia perusteita omille näkemyksilleen, tai edes lainkaan ilmaisemaan niitä kristinuskon ydinarvoja jotka hän katsoo kirkon hylänneen. Kokonaisuutena teksti jättää vaikutelman ettei sen kirjoittaja tunne kristinuskoa tai Raamattua lainkaan.
**
Leskisen hyökkäys kirkkoa vastaan johtuu ennen kaikkea siitä ettei kirkko kannata hänen rasistisia näkemyksiään maahanmuuton tuhoisuudesta. Käyttäen aasinsiltanaan sitä että Suomen Kuvalehden päätoimittaja on pappi, Leskinen esittää seuraavan kritiikin lehden reportaasista Suomen äärioikeistosta:
Julkisesta keskustelusta sivuun lakaistun argumentin mukaan käynnissä oleva kansalaisten tahdon vastainen maahanmuuttoaalto tulee samanlaisena jatkuessaan hajottamaan tuhansia vuosia vanhat etniset yhteisöt, synnyttämään kroonista sisällissotaa käyvän yhteiskunnan ja lopulta tuhoamaan länsimaisen sivilisaation perusteet. Eikö maahanmuuton edistäminen tällaisista todennäköisistä seurauksista välittämättä edusta pahuutta? Se, että Suomen Kuvalehti leimaa itsetuhoisen maahanmuutto-mielettömyyden vastustajat pahoiksi ei voi kertoa muusta kuin toimittajien omasta toisen kertaluvun pahuudesta.
Tässä on salaliittoteorian maailmankuva puhtaimmillaan: vain salaliittoteoreetikon kanta on oikea, joten eri mieltä olevat edustavat suoranaista pahuutta. Leskinen lainaa muun muassa Breivikin aateveljeä, "antijihadisti" Halla-ahoa, joka on blogissaan saivarrellut kirkon sanoman katoamisesta. On ironista että Leskinen lainaa Halla-ahon kysymyksen siitä mikä kirkon ydinoppi on, kun hän ei itse erittäin pitkässä artikkelissaan kirkosta kykene samaan kysymykseen vastaamaan.
Jännittävää salaliittologiikkaa edustaa myös Leskisen väite että Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajat ovat tosiasiassa kansainvälisten mediayhtiöiden salaliiton palveluksessa.
**
Kokonaisuutena Leskisen polemiikki kirkkoa vastaan tuntuu olevan vain konservatiivin vihanpurkaus kohti instituutiota jonka arvot eivät vastaa hänen omiaan, sikäli kun hän kirkon tai kristinuskon arvoja edes tuntee. Salaliittoteoria pahantahtoisesta kirkon kulttuurimarxilaistamisesta ei ole hetkeäkään uskottava.
Leskinen kuuluu Sarastus-lehden "toimitusneuvostoon", jossa istuu myös nimellä "Kai Murros" esiintyvä henkilö. Sarastus on julkaissut myös hänen viime marraskuussa Lontoossa pitämänsä puheen, otsikolla Asenne aseena. Vaikkei siihen tutustumista voi enää mitenkään pitää hauskana, on kuitenkin mielenkiintoista että kun Leskinen tuntuu yrittävän vaatia kirkolta "perinteisiin" oppeihin pitäytymistä, Murros hyökkää koko juutalais-kristillistä traditiota ja etenkin Raamattua vastaan:
On traaginen menetys, jos nationalistista liikettä pidetään tunkkaisena aseksuaalisena liikkeenä. On paha virhe saarnata nuorille vanhoja raamatullisia ja viktoriaanisia hyveitä ja antaa ymmärtää liikkeemme juuttuneen 1800-luvulle. Aavikkouskonnoissa – kristinuskossa, islamissa ja juutalaisuudessa – rehottavat omituiset seksuaaliset pakkomielteet, eikä meidän pidä sallia Mooseksen kirjojen kierouttaa nuorten ihmisten kirkkaita sieluja älyllisellä roskalla, joka on vihamielistä ja vahingollista heidän tunteilleen ja tyystin vierasta rakkaudelle ja elämälle. Meidän ei pidä antaa vanhanaikaisen keskiluokkaisen puritanismin muuttaa liikettämme kuivaksi ja steriiliksi.
Siinä missä Leskinen ilmaisee syvän närkästyksensä siitä että City-lehden vapaamielinen seksibloggaaja Melissa Mäntylä opiskelee teologiaa ja pitää seksuaalisen tasa-arvon ajamista kulttuurimarxilaisena mädätyksenä, on Murros täysin päinvastaisilla linjoilla:
Kansallisen vallankumouksen on oltava toinen seksuaalinen vallankumous, tai muuten se kuolee pois. Jokaisen nuoren nationalistisen liikkeen jäsenen on saatava tilaisuus rakastaa ja olla rakastettu, hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta. Vaadimme vain, että rakastatte kansaanne enemmän kuin itseänne ja vihaatte kansanne vihollisia enemmän kuin mitään muuta.
Lukijalle jää epäselväksi kumpi edustaa Sarastuksen traditionaalis-radikaalisia arvoja, Murroksen toinen seksuaalinen vallankumous vai Leskisen seksi- ja seksuaalivähemmistökielteisyys.
Sen sijaan Murroksen puheesta käy erittäin selväksi minkälaiset tulevaisuudennäkymät häntä, Leskistä ja muita kulttuurimarxilaisiin salaliittoihin uskovia yhdistävät. Murros käsittelee puheessaan taistelua niin sisäistä...
Opetamme nuoret eurooppalaiset puolustamaan itseään niitä vastaan, jotka yrittävät kiistää heidän oikeutensa olla olemassa, jotka yrittävät myrkyttää heidän sielunsa syyllisyydellä ja itseinholla. Teemme nuorisostamme immuunia nöyryydelle. Opetamme nuorisomme kohtaamaan vihollisensa, paljastamaan heidän katalat valheensa, tunnistamaan heidän menetelmänsä ja tajuamaan heidän piilevät tarkoitusperänsä. Opetamme nuorisomme taistelemaan vastaan ensin aivojensa ja älynsä avulla, ja sitten opetamme heidät taistelemaan vastaan nyrkein, pistimin, kiväärinperin, tykein ja panssarein.
...kuin ulkoistakin vihollista vastaan:
On selvää, että Eurooppa selviytyy vain jos eurooppalaiset alkavat taistella paikastaan tässä maailmassa ja alkavat osoittaa aitoa ylpeyttä ja itseluottamusta. Meidän on alettava opettaa Euroopan nuoria rakastamaan itseään jälleen, meidän on saatava heidät ymmärtämään että valkoinen on kaunista ja eurooppalaisuus tarkoittaa viehättävyyttä, älykkyyttä ja seikkailunhalua. Loppujen lopuksi kaikki on kiinni asenteesta – Eurooppa selviytyy vain, jos Euroopan tulevat nuoret sukupolvet oppivat olemaan arrogantteja ja tyylikkäitä, väkivaltaisia ja hallittuja, armottomia ja häikäiseviä ollessaan tekemisissä ulkopuolisten kanssa. Nuorisomme saa ulkopuoliset kutistumaan. Ei-eurooppalaiset aistivat välittömästi vaaran ja häikäilemättömän soturihengen nuorisossamme, he ymmärtävät vaistomaisesti ettei eurooppalaisten kanssa ole enää leikkimistä, susilauma on koolla ja hengenvaara läsnä.
Perinteiset kristilliset arvot, määriteltiin ne sitten miten tahansa, ovat kaukana Murroksen sairaista tappofantasioista:
Tyylikkäästi ja uskaliaasti seuraava eurooppalainen sukupolvi astuu esiin, täysin tietoisena siitä että elämän tarkoitus on tappaa vihollisia. Nämä nuoret ruhtinaat, Euroopan etujoukko, ymmärtävät että heidän on vuodatettava verta tai menetettävä identiteettinsä, sillä nöyrät eivät peri maata vaan säälimättömät ja upeat. Likaiset, ahnaat kädet ovat viemässä heidän valtakuntaansa, mutta pian nuo kädet hakataan armotta poikki. Tässä kataklysmisessä kamppailussa nuorisostamme tulee kuolema, maailmojen tuhoaja, ja jos heidän kohtalonaan on tehdä äärimmäisiä rikoksia jotta Eurooppa saisi elää, meidän on pidettävä sitä heidän äärimmäisenä uhrauksenaan. Vailla katumuksen, häpeän, syyllisyyden ja pelon tunteita eurooppalaisten paras sukupolvi aloittaa marssinsa suuruuteen, ja heidän tuskansa, kamppailunsa ja uhrinsa avulla Eurooppa pelastuu.
Näiden häiriintyneiden kuvitelmien suora lähde on Hitlerin Saksa. Ajatus uljaan nuorison verisestä vallankumouksesta "rotunsa" sisäisiä ja ulkoisia vihollisia vastaan on natsismia puhtaimmillaan. Tässä puhtaan ihmisvihan ideologiassa Euroopan vihollisiksi voidaan Leskisen kirjoituksen kaltaisella saivartelulla leimata kuka tahansa joka ei allekirjoita uusnatsien arvomaailmaa, kuten Sarastuksen kirjoittajien aatetoveri Anders Breivik on toiminnallaan osoittanut. Tämän ideologian vihollisia olemme me kaikki, ja sen ytimessä ovat salaliittoteoriat länsimaiden perikatoa ajavista "kulttuurimarxilaisista"; teoriat joiden kannattajia on valittu Suomen eduskuntaan.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko saa olla ylpeä siitä etteivät sen toiminta ja arvot saa hyväksyntää näiltä ihmiskunnan vihollisilta.
4 comments:
Erinomainen analyysi, tulkitsisin Ramin kirjoituksen suosiota Hommafoorumilla samalla tavoin: se täyttää jotain aukkoa hommalijoilla. Koska heidän maailmankuvansa ei ole rationaalinen, täytyy sitä tilkitä salaliittoteorioilla ja kyökkiteologialla, jossa joka toisessa lauseessa on asiavirhe.
Ironista Halla-ahon kannalta, että joku Hommalla hehkutti Ramin kirjoitusta niin paljon, että sanoi vetävän vertoja jopa mestarille.
En ota kantaa Ramin kirjoitukseen, koska en ole sitä lukenut kokonaan. En ole myöskään Hommafoorumin jäsen tai sen lukija.
Mielestäni kuitenkin valtionkirkot kautta Euroopan - niin katoliset kuin protestanttiset - ovat muuttumassa entistä poliittisimmiksi hengellisyyden sijasta, ja kääntymässä oikealta vasemmalle. En pidä tätä hyvänä kehityksenä.
Kirkot tavallaan seuraavat poliittista trendiä, jossa eurooppalainen politiikka on muuttumassa entistä vasemmistolaisemmaksi.
Osittain tämä tapahtuu siksi, että organisoidun uskonnon eli valtionkirkkojen rahoitus perustuu maasta riippuen joko osittain tai hyvin pitkälle verotukseen - uskonto- tai kirkollisveroon.
Esimerkiksi Espanjassa sosialistipuolue PSOE:n pääministeri Zapatero lakkautti katolisen kirkon 30 miljoonan euron valtiontuen vuonna 2005.
Siten kirkoilla on taloudellinen kannuste hännystellä vallitsevia poliittisia trendejä.
Mikrotasolla tämä näkyy siten, että kirkon korkeisiin virkoihin tulee nimitetyiksi ajatuksiltaan ja aatteiltaan vasemmistolaisesti ajattelevia, ei niinkään sellaisia joita minä kutsuisin hengellisiksi kristityiksi.
Pidän mielestäni oikein tehtynä, että esim. Ruotsidemokraatit marssivat ulos valtiopäivien jumalanpalveluksesta, jossa politikoitiin.
---
Viimeisin kirjoitukseni vasemmisto"kristillisyydestä"
Hyvää vasemmisto"kristillistä" joulua! -Feat arkkipiispa Kari Mäkinen
Tuossahan se on pähkinänkuoressa: määrittelet konservatiivisuuden hengellisyydeksi ja liberalismin poliittisuudeksi. Tuo on älyllisesti epärehellistä. Kirkko on aina ollut poliittinen; vastakkainasettelu aikaisemman hengellisen ja nykyisen poliittisen välillä on täysin epähistoriallista. Jos et pidä kirkon nykyisestä ajattelutavasta, niin älä pidä, mutta teologian näkökulmasta on ihan huuhaata väittää että vain konservatiivisuus on hengellisyyttä.
Mutta onhan marxilainen yhteiskuntateoria olemassa, ja sillä on omat kannattajansa. Toki osittain jäklkistrukturalismi on korvannut sitä, mutta perustellusti voidaan pitää nykyisin suosittua "race, gender, class" -tutkimusotetta uusmarxilaisena suuntauksena. Luokkaristiriidathan siinäkin on tärkeässä osassa. Sen sijaan esimerkiksi monikulttuurisuutta ei voida pitää sinänsä minään marxilaisuuden muotona, vaikka toki Marx halusi kansallisuuksien sijasta yhden proletaarisen yhteiskunnan.
Viittaatko sarkastisella "yllätys yllätys" -kohdalla siihen, että evoluutiopsykologia olisi täysin epäpätevä tieteenala? Evoluutiolla ei tietenkään voida selittää kaikkea, mutta on tämän alan parissa hyvin järkeenkäypiäkin teorioita. Sosiologiassahan kuitenkin jälkimodernistinen tutkimusote on aika merkittävässä määrin syrjäyttänyt kaikki enemmän biologispohjaiset näkökannat, vaikka niille voisikin olla positivismin mukaista järkeenkäypää näyttöä.
En käyttäisi ilmiöstä sanaa 'kulttuurimarxilaisuus' ehkä kuitenkaan, mutta yritän avata ilmiöitä mihin tällä salaliittoteorialla luultavasti yritetään viitata. Eikä voida puhua edes yhtenäisestä ilmiöstä, sillä uusmarxilaiset ja jälkistrukturalistit eivät kuitenkaan ihan samaa kuppikuntaa ole. Esimerkiksi Jürgen Habermas on jälkistrukturalismin kriitikko.
Ilmeisesti blogisti kannattaa ehkä enemmän jälkimodernistista maailmankuvaa. Omasta ajattelusta voi olla vaikea tunnistaa rakenteita, jos siihen edes on halua. Vastaavasti konservatiiveilla on vaikeaa huomata asioita, jotka ovat heille itsestäänselvyyksiä. Tätähän varten strukturalistinen tutkimus kehitettiin.
Jos otetaan päästä vähän enemmän foliota pois, on jälkistrukturalistisista ja uusmarxilaisisista teorioista pohjautuvien tutkimusagendojen vaikutuksen pohtiminen esimerkiksi yliopistomaailmassa aivan legitiimi kysymys.
"Kulttuurimarximista" puhujilla ongelmana on, että he yhdistävät käsittämäänsä ilmiöön liian monta asiaa ja näkevät näillä jonkin salatun yhteyden. Sosiaaliliberalismin nousu on globalisaation yhteydessä varsin luonnollista. Pitää kuitenkin todeta, että myös heitä täysin vastakkainen näkökanta, jossa nähdään kaikkien länsimaisten instituutioiden taustalla valkoihoisten mieskonservatiivien salajuoni, on lähes yhtä lähellä salaliittoteoriaa.
Post a Comment