Maailman ruokakriisit ja pankkiirien hävittäminen

Tästäkin aiheesta on ollut tarkoitus kirjoittaa ties kuinka kauan, mutta vasta tosi-tvtähti Riku Rantalan viikon takainen kolumni herätti vaivautumaan. Rantalan mukaan futuurispekulaatio on yksin syyllinen ruoan korkeaan maailmanhintaan:

Kun matkailija pitää silmänsä auki vaikkapa toriostoksilla, maailma talousuutisten takana hahmottuu aivan toisella tavalla. Ahneet pankkiirit imevät köyhien verta. Kuulostaa sosialistiselta propagandalta, mutta srilankalaisella torilla se on fakta.

Jotta kielikuva suoraan Stalinin Neuvostoliitosta olisi valmis, seuraavaksi vaaditaan syöpäläisten hävittämistä:

Tulee mieleen, että silloin tällöin tropiikissa vaivaavat hyttyset ja luteet eivät ole niitä syöpäläisiä, joiden hävittämiseen pitäisi maailmassa ensimmäiseksi keskittyä.

Siinä vaiheessa kun tällaista kieltä käytetään, ei neuvostovertaus ole mitenkään asiaton.

Minusta Hesarilta voisi ihan hyvin kysyä onko tällainen kielenkäyttö mitenkään asiallista, etenkin kun itse väite on puhdasta roskaa.

**

Aloitetaan perusasioista. Futuuri on sopimus jossa osapuoli A sitoutuu ostamaan osapuolelta B jonkun tavaraerän tai vastaavan tekohetkellä sovittuun hintaan. Yleisin futuurin muoto ainakin tapasi olla juuri ruoka, jolloin B on vaikka maanviljelijä. Hänelle futuuri edustaa riskienhallintaa; koska kauppaehdot on sovittu etukäteen, saa hän rahansa varmasti vaikka tuotteen hinta romahtaisi, esimerkiksi jos on erityisen hyvä sato. Toisaalta häneltä saattaa jäädä voitot käärimättä jos onkin huono sato ja hinnat nousevat. Voidaan sanoa että futuurin ostaja ottaa osan tuottajan riskistä kannettavakseen, ja saa vastineeksi mahdolliset voitot.

Jo Aristoteles kertoo maanviljelyyn liittyvästä futuurikaupasta, ja seuraava vaihe oli futuurien itsensä myyminen arvopapereina, joka sai tiettävästi alkunsa Dojiman riisipörssissä vuonna 1710. Mistään ihan uudesta asiasta ei siis ole kyse.

Yksi viimeisimmän talouskriisin vaikutuksista oli että etenkin vuosien 2006-07 välillä monet sijoitusrahastot siirsivät varojaan finanssimarkkinoilta maatalous- ja muihin futuurieihin. Kun ruoan maailmanmarkkinahinta samalla nousi, syytettiin siitä "futuurikeinottelua". Tämä oli tietenkin vasemmistollemme erityisen mieluisaa, kun siten saatiin kehitysmaiden nälänhätä laitettua pahojen pankkiirien piikkiin, ja lainaamani tosi-tvtähti soitti samaa vanhaa levyä tosiaan vielä helmikuussa 2013.

Ongelma on että vaikka futuurimarkkinoiden syyttäminen ruoan hinnannoususta olisi kuinka mediaseksikästä tahansa, ei se ole totta. Economist-lehti väänsi tästä rautalankaa jo ajat sitten. Kyllä, teoriassa futuurien hinnan jatkuvasti noustessa tuottajen saattaisi hyvinkin kannattaa pitää ruokaa varastossa korkeampia hintoja odotellessa, mikä tietenkin nostaisi hintoja. Mutta kun näin ei tapahtunut, vaan varastoidut ruokamäärät vain laskivat. Ruoan hinta myös nousi melkolailla tasaisesti myös sellaisilla markkinoilla joilla futuurien kauppa pysyi ennallaan. Tilastojen valossa tosi-tvstaramme tarina ei ole tosi, ja kuten sanoin, hieman ihmettelen että Helsingin sanomat julkaisee kirjoituksen jossa neuvostopropagandan sanavalinnoin vaaditaan ammattiryhmän tuhoamista, vielä väärän tiedon perusteella.

**

Ruokakriisit eivät muuten myöskään johdu väestönkasvusta, vaikka moni Malthus-fani niistä kovasti innostuikin. Maailman väestönkasvu on 1960-luvulta asti ollut ruoantuotannon kasvua hitaampaa. Osa vuosien 2006-08 ruokakriisien syystä tosin oli ehdottomasti eri valtioiden biopolttoaineinnostuksessa: maanviljelijöille maksettiin tukea biopolttoaineeksi sopivien kasvien viljelyyn siirtymisestä ja koko biopolttoainealaa tuettiin voimakkaasti. Tällä oli luonnollisesti vaikutus ruoan hintaan, kun tarjonta laski, mutta vaikutuksen suuruudesta väitellään.

Tosiasiassa ruokakriisien taustalla on pitkä lista syitä, makrotasolta mikrotasolle. Kaukoidän talouskasvu on luonut valtavan kysynnän lihalle ja muulle ruoalle jonka tuottamiseen kuluu paljon enemmän resursseja. Samaan aikaan Kiinan välinpitämättömyus minkäänlaista ympäristönsuojelua kohtaan syö maanviljelyn tuottavuutta, aina pohjavesien ehtymisestä siihen että ilmansaasteet haittaavat kasvien kasvua. Ilmastonmuutoksellakin on oma roolinsa, samoin kuin vanhanaikaisilla maanvlijelyn vitsauksilla kuten taudeilla ja kuivuudella. Öljyn ja lannoitteiden nousevat hinnat ovat myös suuressa osavastuussa hinnannoususta.

En kuitenkaan osaa nähdä miten mikään näistä syistä voisi yksin aiheuttaa näin vakavan hintakriisin. Kun kysyntä nousee, miksei tarjonta nouse? Toisin sanoen, mikseivät maataloustuotteiden markkinat toimi?

Syy on yhdistelmä kansainvälisten talousinstituutioiden ajamia uudistuksia ja länsimaiden kauppapolitiikkaa. Kun kolmannen maailman ylivelkaantuneiden maiden taloutta on yritetty korjata, on keskeisinä menetelminä ollut talouden ja kansainvälisen kaupan vapauttaminen. Tämä olisikin paras mahdollinen ratkaisu - jos länsimaat suostuisivat osallistumaan. Sen sijaan poliitikkomme ovat käyttäneet kehitysmaiden velkataakkaa aseena pakottaakseen ne avaamaan talouttaan viennillemme, ja samalla ylläpitäneet kehittyneen maailman massiivisia tullimuureja ja tukiaparaatteja.

Kaikkein räikein epäsuhta on nimenomaan maataloustuotteissa. Länsimaat - omamme mukaanlukien - kaatavat joka vuosi valtavia määriä rahaa maatalouden tukemiseen. Tämän politiikan seurauksena länsimaat tuottavat valtavia ruokaylijäämiä jotka dumpataan maailmanmarkkinoille polkuhintaan. Kun kehitysmaat on pakotettu purkamaan tuontirajoitteitaan pääsee tämä keinotekoisen halpa ruoka ajamaan niiden maanviljelijät markkinoilta. Tuloksena on ollut kolmannen maailman maaseudun köyhtymimen kun viljeleminen ei enää kannata. Tämä on ajanut kaupungistumista ja muuttanut monta kolmannen maailman maata ruoan nettotuojaksi. Käytännössä moni kehitysmaa tuli riippuvaiseksi halvasta länsimaisesta ruokadumppauksesta.

Kun ruoan markkinahinta kääntyi nousuun, oli väistämätön seuraus syvä kriisi tuontiriippuvaisissa maissa. Valitettavasti tuotannon lisääminen ei sekään käy käden käänteessä, koska ruoan tuotanto dumppaushintaan on täysin riippuvaista valtioiden tukiohjelmista. Suosikkilukuni tästä aiheesta on 8%: se määrä Yhdysvaltojen viljelysmaasta oli vuonna 2007 kesannolla, johon maksettiin erityistä valtiontukea. Vastaavia ohjelmia on tietääkseni jokseenkin kaikissa EU-maissa. Ruokakriisin huipentuessa länsimaiden valtiot siis maksoivat maanviljelijöilleen siitä että nämä eivät tuota tuotteita joiden markkinahinta on ennennäkemättömän korkea. Siihen nähden että kyseinen tuote on ruoka ja markkinatilanne nälänhätä, voinee tilannetta pitää melko häiriintyneenä.

**

Perimmäinen syy yhä jatkuvaan ruokakriisiin ei ole futuurikauppa, ilmastonmuutos tai väestönkasvu, vaan vauraiden länsimaiden itsekkyyden sanelema täysin epäreilu kauppapolitiikka. Tällaisella tukiaisten, dumppauksen ja tullimuurien hallitsemalla järjestelmällä ei ole mitään tekemistä vapaakaupan kanssa. Siitä hyötyvät lähinnä länsimaiden maanviljelijät ja ääniä heiltä sekä rahaa heidän lobbareiltaan kalastelevat poliitikot. Näiden edun vuoksi maailman ruokamarkkinat on tuhottu ja miljoonia ihmisiä ajettu nälänhädän partaalle tai sen yli. Kun samalla voidaan länsimaiselle kuluttajalle tuottaa keinotekoisen halpaa ruokaa, on kasattu niin mahtava poliittinen yhtälö ettei sitä hevin lähde kukaan poliitikko ratkaisemaan. Panem et circenses, sano!

Koska markkinoita hallitsevat yhä länsimaiden dumppaus ja kehitymaat ulos sulkeva tullipolitiikka, ei tilanne tule korjautumaan; vaikka entiset ruoan nettotuojat investoisivat voimakkaasti maatalouteensa, tulee länsimaiden viennin normalisoituminen pyyhkimään ne taas markkinoilta. Niin kauan kuin maailman ruokamarkkinoita ei korjata tulee kurjuutta, nälänhätiä ja ruokakriisejä olemaan lisää.

En missään nimessä kannata sellaista politiikkaa tai edes retoriikkaa, mutta jos suomalaiset tv-persoonat haluavat ruokakriisin tiimoilta ryhtyä jotain länsimaiden väestönosaa hävittämään, kannattaisi heidän aloittaa maanviljelijöistämme.