Monday, August 26, 2013

Suomelle uusi maanpuolustus

Olen aiemmin tässä blogissa esittänyt ettei Suomella enää ole uskottavaa maanpuolustusta. Oma näkemykseni on että ensimmäinen askel tämän asiantilan korjaamiseksi on sotilasliitto Natoon liityminen niin pian kuin mahdollista. Jos tämä ratkaisu ei kelpaa, jää Suomelle kaksi vaihtoehtoa: yrittää rakentaa uskottava maanpuolustus omin voimin tai jättäytyä itänaapurin suurvaltapyrkimysten armoille ja toivoa parasta. Mikäli valitsemme ensimmäisen vaihtoehdon, tarjoan tässä näkemykseni siitä minkälaisen maanpuolustuksen Suomen resursseilla saa aikaiseksi, ja mitä toimenpiteitä se vaatii.

Ensimmäiseksi on lakkautettava asevelvollisuus. Suomen sodan ajan asevoimien kokoa ei rajoita miehistön saatavuus vaan hankintamäärärahat. Kun sodan ajan joukot ovat vuoteen 2015 mennessä supistuneet noin kahdensadan tuhannen taistelijan kokoisiksi, joista alle neljäkymmentä tuhatta on organisoitu yhtymiin, on "yleisen" asevelvollisuuden ylläpitäminen tällaisen joukon kokoamiseksi mieletöntä. Asevelvollisuus- ja siviilipalvelusjärjestelmän purkamisesta syntyy sekä välittömiä säästöjä että ajan myötä suurempi verokertymä kun ihmiset saavat olla töissä turhan palveluksen sijaan. Ns. yleisen asevelvollisuuden korvaaminen joko valikoivalla ja sukupuolineutraalilla asevelvollisuudella - kuten Norjassa - tai palkka-armeijalla on mielekkäämpi ja halvempi tapa koota sodan ajan operatiiviset joukot.

Puolustusvoimien osaksi on perustettava kodinturvajoukot tai vastaava reservin vapaaehtoisorganisaatio, joka perustaa sodan ajan paikallisjoukot ja osan yleisjoukoista. Suomalaisilla jaksetaan väittää olevan poikkeuksellisen korkea maanpuolustushenki; jos näin tosiaan on, olisi jo korkea aika jättää vuoden 1918 haamut hautausmailleen ja perustaa Suomeen skandinaavisen mallin mukaiset kodinturvajoukot. Erilaisten paikallisjoukkojen perustaminen on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana toistuvasti kaatunut mitä käsittämättömimpiin byrokraattisiin esteisiin, joista on yksinkertaisesti murtauduttava läpi.

Jos oletamme että yllä kuvatulla järjestelmällä saavutetuista säästöistä huolimatta puolustusvoimien materiaalibudjetti ei olennaisesti kasva, ei kentälle silti saada viime turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa kaavailtuja kahtasataa tuhatta taistelijaa enempää joukkoja. Siksi Suomen on luovuttava alueellisen puolustuksen strategiasta ja koko valtakunnan puolustamisesta. Kuten olen aiemmin esittänyt (ensimmäinen linkki), ei selonteossa kuvatuilla joukoilla ole mitenkään mahdolista toteuttaa alueelisen puolustuksen strategiaa kuin yhdellä painopistesuunnalla. Ilman joko Nato-jäsenyytä tai huomattavaa puolustusmäärärahojen korotusta - miltei moninkertaistamista - ei koko valtakunnan alueen puolustaminen yksinkertaisesti ole mahdollista. Ehdotan että ensimmäisenä toimenpiteenä Suomi yksipuolisesti demilitarisoi koko Lapin. Alueella harjoitetaan rauhan aikana normaalia rajavalvontaa, mutta sodan aikana sitä ei edes yritetä puolustaa. Joukot eivät riitä. Samoin Ahvenanmaan puolustamisesta luopumista tulisi harkita.

Muun valtakunnan puolustaminen lankeaa sodan ajan armeijan tehtäväksi. Viimeistään nykyisten mekanisoitujen taisteluosastojen kaluston poistuessa palveluksesta ei Suomen maavoimilla ole enää lainkaan mekanisoituja joukkoja jotka pystyvät kohtaamaan vihollisen painopistesuunnan ratkaisutaisteluissa. Jos ylipäänsä minkäänlaista tavanomaista puolustuskykyä halutaan ylläpitää on maavoimien varustettava vähintään yksi mekanisoitu prikaati. Tästä tulee kallis hankinta; historiallisesti Suomi on kyennyt varustamaan mekanisoidun yhtymän vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, nimittäin jatkosodan aikana saksalaisella kalustolla ja 90-luvulla yhdistyneen Saksan polkuhintaan myymällä itäraudalla. Samanlaisia poikkeusoloja ei näköpiirissä ole. Tämä tarkoittaa hyvin todennäköisesti kaavaillun tolkuttoman kalliin F-35 -hankinnan hylkäämistä, joka nyt olisi muutenkin oikea ratkaisu. Suomen jättäytyessä sotilasliittojen ulkopuolelle olisi Gripen NG mielekkäin Hornetin korvaaja. Vaikka mekanisoitu prikaati saataisiinkin varustettua, tulee puolustus painopistesuuntien ulkopuolella jokatapauksessa jäämään paikallisjoukkojen käsiin, eli todennäköisesti sissisodaksi.

Yllä kuvatuilla toimenpiteillä saattaisi olla mahdollista luoda Suomelle maanpuolustus joka voisi edes jonkinlaisella uskottavuudella suojata osaa maastamme. Nykyisellä puolustuspolitiikalla se on mahdotonta; viime selonteon kuvaama vuoden 2015 tilanne on kestämätön, ja 2020-luvulle tultaessa sekin olematon puolustuskyky tulee romahtamaan. Jos Suomen maanpuolustuksen annetaan kuolla pystyyn samalla ylläpitäen järjettömän kallista asevelvollisuusjärjestelmää, tulemme jatkossakin maksamaan kalliin laskun täysin nimellisestä puolustuskyvystä.

Niin kauan kun asevelvollisuudesta ja Nato-jäsenyydestä keskustellaan tiedostamatta maanpuolustuksemme nykytilaa ja voimavarojemme rajallisuutta on koko suomalainen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka pelkkää pilvilinnojen rakentamista. Suomella ei ole uskottavaa maanpuolustusta. Jos sellainen halutaan, on se määrätietoisesti rakennettava käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa käytiin puolustusvoimien sisällä keskustelu siitä minkälainen puolustusoppi, kapulakielellä doktriini, oli uudessa poliittisessa tilanteessa otettava käyttöön. Kylmän sodan loputtua ei samanlaista keskustelua ole käyty. Viimeistään nyt kun puolustusmäärärahojen laskeminen on romuttanut entisen massa-armeijan olisi jo korkea aika. Ongelma tuntuu olevan että puolustusvoimilla ja poliitikoilla ei ole tahtoa eikä julkisuudessa toisaalta ole asiantuntemusta. Koko Suomen maanpuolustuksesta keskusteleminen on lähes mahdotonta, koska keskustelu on kahlittu uuspatrioottisiin historiamyytteihin.

Koska maanpuolustuksen todellista tilaa ei suostuta kohtaamaan, on Suomen puolustus nyt jo pelkkä kulissi. Mitä epäuskottavammaksi sen annetaan rappeutua, sitä suuremmaksi koituu naapurin kiusaus tulla kokeilemaan sortuuko se tosiaan pienestäkin tönäisystä.

2 comments:

Hoppelainen said...

Oletko anarkokapitalisti? Haluaisin offtopikkina tiedustella, minkä ihmeen vuoksi kannatat valtiollista puolustusjärjestelmää?

Michael Halila said...

Jos uskot että olisi lyhyellä tähtäimellä mahdollista lakkauttaa Suomen maanpuolustus ja korvata se jonkinlaisella yksityisellä puolustusjärjestelmällä jolla on riittävä pelotevaikutus torjumaan Venäjän valtapyrkimykset, niin kuulisin mielelläni miten se tehdään. Itse en pidä ajatusta mitenkään realistisena.

Kirjoitin laajemmin lyhyen ja pitkän aikavälin politiikasta täällä.