Jälkijättöistä jupinaa

Rautalankaa: nettisensuuri on väärä ratkaisu

2012-01-30T08:00:00.002+02:00

Kun Jenkeissä vasta päästiin puuhaamasta typerää nettisensuurilakia, Suomen "tekijänoikeusmafia" osoittaa hienoa tilannetajua ehdottamalla samaa Suomeen:

HS: Tekijänoikeustoimikunta ehdottaa yhä tiukempia keinoja nettipiratismia vastaan

Tekijänoikeustoimikunta ehdottaa tiukempaa lainsäädäntöä verkkopiratismia vastaan. Toimikunta haluaisi tuomioistuimille oikeuden määrätä verkko-operaattorit estämään asiakkailtaan pääsyn tekijänoikeuksia loukkaaville verkkosivuille.

Toimikunnan mielestä tällaisen säännöksen tarvetta on lisännyt se, että yhä useampi Suomen markkinoille suunnattu verkkopalvelu toimii ulkomailta käsin.

Estoilla pyrittäisiin ohjaamaan kuluttajat käyttämään laillisia palveluja.

Tietoliikennealan etujärjestö FiCom jätti eriävän mielipiteen ja arvosteli esitystä kärjekkäästi. FiComin mielestä estot eivät ole oikea ratkaisu ongelmaan, vaan vaarantavat käyttäjien oikeuksia.

Lisäksi ne ovat helposti kierrettävissä, jopa ilman teknistä erityisosaamista.

"Estotoimenpiteiden tie on väärä tie, joka voi pahimmillaan johtaa sananvapautta loukkaavaan sensuuriin", FiCom varoittaa.

Suomessa siis sensuroidaan jo esimerkiksi Pirate Bay -sivustoa, mutta nyt sensuurivelvoite halutaan lakiin. Huvittavaa kyllä, tätä kirjoittaessani viime viikolla Hesari muutti tuon uutisen otsikkoa useita kertoja; tässä tekstissä on alkuperäinen. Tiedä sitten mitä siellä lukee kun tämän julkaisen.

Kävin nettisensuurin ihmeellisyyttä läpi jo tuossa aiemmassa SOPA-aiheisessa tekstissäni, mutta väännetään nyt rautalankaa siitä miksi nettisensuuri on huono idea. Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen Suomi meni vielä typeryyksissään hyväksymään ACTA-sopimuksen, jonka avulla aiotaan myös vyöryttää piraattisensuuria, joten sitäkin suuremmalla syyllä luettelen vasta-argumentit:

Se ei toimi. Tuollaisten estojen kiertäminen on lapsellisen yksinkertaista. Jos joku siis haluaa Pirate Bay:hin tai ihan mille tahansa muulle sensuroidulle sivustolle, niin sensuuri ei sitä estä. Käytännössä sensuuri siis kohdistuu ainoastaan tavallisiin käyttäjiin. Suomessa aiemmin toteutettu lapsipornosensuuri sensuroi täysin satunnaisia sivuja, ja nytkin Elisan "Pirate Bay" -sensuuri sensuroi mm. uudelleenohjauksen kansalaisjärjestö EFFI:n sivuille. Korkeintaan nämä sensuuriskeemat antavat Pirate Bayn tapaisille sivustoille lisää julkisuutta.

Lakiehdotus on perusteettoman laaja. Tällaisen SOPA-lain nojalla voitaisiin sensuroida mikä tahansa webbisivu joka sisältää "tekijänoikeuksia loukkaavaa materiaalia". Onko blogissasi joku hassu photoshopattu kuva? Tai käyttijkö joku kommentoija profiilikuvanaan South Park -hahmoa? Blogisi voidaan silloin sensuroida. Tästä seuraa:

Sitä tullaan väärinkäyttämään. Suomen taannoisen lapsipornosensuurin oli lakitekstin mukaan tarkoitus sensuroida ulkomaisia sivuja joilla on lapsipornoa. Sensurointi aloitettiin vuodenvaihteessa 2007-08, ja helmikuussa 2008 sensuroitiin Matti Nikin lapsiporno.info-webbisivu, joka ei ole ulkomainen eikä sisällä lapsipornoa. Nikin sivu sisälsi kylläkin kovaa kritiikkiä sensuurihanketta kohtaan. Sensuurilista ehti siis olla pystyssä kuukauden ennen kuin sitä ylläpitänyt KRP ylitti valtuutensa ja ryhtyi sensuroimaan kriitikkojaan. Nikki joutui käymään kolmen vuoden oikeustaistelun ennen kuin sai hallinto-oikeuden päättämään ettei hänen sivuaan olisi saanut sensuroida, mutta oikeus totesi ettei Nikin lainvastainen sensurointi kuitenkaan ollut kenenkään syytä ja jätti kustannukset Nikin maksettavaksi.

Lapsipornosensuurilakia ryhdyttiin samantien väärinkäyttämään kritiikin hiljentämiseksi, ja vaikka tämä räikeästi perustuslaissa taattua sananvapautta rikkova toiminta lopulta todettiin lainvastaiseksi, ei siitä tullut kenellekään mitään seuraamuksia. Lapsipornosensuurissa oli kuitenkin kyse poliisin ylläpitämästä sensuroitavien webbisivujen listasta; nyt oikeuksienhaltijat, eli käytännössä TTVK, vaatii lakia jonka nojalla oikeudenhaltija tai hänen edustajansa (=TTVK) voisi vaatia tuomioistuinta käskemään teleoperaattoreita sensuroimaan sivuston. Tässä ei olisi kysymys mistään oikeusprosessista, vaan siitä että TTVK vaatii ja tuomioistuin toteuttaa. Jos sensuurista haluaa päästä irti, olisi itse tehtävä valitus ja maksettava se omasta pussistaan.

Uskooko joku ettei tällaisia valtuuksia väärinkäytettäisi? FiCom sanoo että ennakkosensuuri johtaa "pahimmillaan" sananvapauden loukkauksiin; minä sanon että se johtaa siihen väistämättä.

Todellisuudessa sensuuria tullaan käyttämään kiristysvälineenä. TTVK:lla on jo nykyään tapana lähettää ihmisille uhkailukirjeitä jos esimerkiksi heidän langattomasta verkostaan on ladattu suojattua materiaalia:

HS: Pohjoispohjanmaalaista naista odotti viime uudenvuodenaaton postissa yllätys

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus (TTVK) ry:n lähettämässä kirjeessä naista vaadittiin maksamaan erinäisille tekijänoikeuksien omistajille lähes 6 000 euroa tai asia siirtyisi oikeuteen.

Syy: joku oli jakanut laittomasti tiedostoja naisen avointa langatonta verkkoa käyttäen.

Toistaiseksi tuntematon henkilö oli käyttänyt DC++ -nimistä tiedostojenjako-ohjelmaa verkossa noin kymmenen minuutin ajan.

"En ole itse käyttänyt tällaisia ohjelmia lainkaan. Toinen osapuoli ei suostunut neuvottelemaan asiasta", nainen kertoo.

Jutussa TTVK ylpeänä kertoo että tällaisia uhkailukirjeitä lähetetään vuosittain toista sataa. Ne johtavat lähes poikkeuksetta siihen, että asia sovitaan; käytännössä arvatenkin siten, että uhkailtu osapuoli suostuu maksamaan jonkinlaisen korvauksen, joka on pienempi kun mitä hävityn oikeusjutun kustannukset tulisivat olemaan. Tätä ei voi tietää, koska sopimukseen kuuluu salassapitovelvollisuus.

TTVK käyttää siis jo nyt tekijänoikeuslainsäädäntöä kiristysvälineenä, ja sensuurioikeutta käytettäisiin aivan samalla tavalla. Sillä ei ehkä niinkään kannata uhkailla yksittäisiä käyttäjiä, jotka tuskin maksaisivat tuhansia euroja oman blogin jäämisestä sensuurin ulkopuolelle, mutta ennen kaikkea tällainen sensuurilaki on ase Wikipedian ja YouTuben kaltaisia palveluja vastaan. Kyse ei siis ole niinkään piratismin estämisestä vaan kiristysvälineen antamisesta TTVK:lle, ja se kohdistuisi nimenomaan isoihin yhteisöpalveluihin joilta voidaan nyhtää valtavia summia sensuuriuhan avulla. Käytännössä tietenkin yksittäisiä blogeja voitaisiin myös sensuroida jos niissä liian kovaa kritisoitaisiin TTVK:ta tai tekijänoikeuslainsäädäntöä, kuten Nikille tehtiin lapsipornosensuurilla.

**

Nettisensuurista ei ole mitään hyötyä, mutta sen antamien valtuuksien väärinkäyttö on lähes taattua. Joku voi ihmetellä miksi näin yksipuolisia lakiehdotuksia tehdään, ja siihen on hyvin yksinkertainen vastaus. Opetusministeriön tekijänoikeustoimikunnan nykyistä kokoonpanoa en löytänyt, mutta edellinen löytyy. Siellä ei ole ketään edustamassa kuluttajia tai netin käyttäjiä. Vain saamapuolella olevat oikeuksienhaltijat ovat edustettuina, joten ehdotus on käytännössä heidän sanelemansa. Näin Suomessa tehdään tekijänoikeuslainsäädäntöä ja oikeastaan kaikkea muutakin lainsäädäntöä: ne joilla on varaa lobbata saavat kirjoittaa lakiehdotukset.

Tekijänoikeusteollisuus on tämän avulla pystyttänyt jo kokonaisen varjovaltion Suomeen. TTVK:lla on oma verotusoikeus; se kerää hyvitysmaksua tyhjistä CD-levyistä ja ties mistä, ja niiden avulla rahoitetaan sekä tällaista lobbaustoimintaa että niitä juristeja jotka rustaavat yllä mainittuja uhkailukirjeitä. Millään muulla yksityisellä instanssilla Suomessa ei ole oikeutta kantaa kansalaisilta veroja oman toimintansa rahoittamiseksi, mutta TTVK:lla on. Uhkailukirjeillä saadaan lisää rahaa, jolla lähettää lisää kirjeitä ja lobbata tällaista lainsäädäntöä. Jos tämä Suomen SOPA menee läpi, TTVK voi sensuroida nettiä.

Kenellä Suomessa oikein on valtiovalta?

Teuvo

2012-01-27T08:00:00.004+02:00

Hesari arpoo

2012-01-24T17:00:00.002+02:00

Miten otsikoida?

Melkoisen SOPAn keititte

2012-01-23T08:00:00.002+02:00

Kaikki varmaan näki ku Wikipedia oli pimeenä. Protestin kohteesta eli SOPA- ja PIPA-lakiehdotuksista asiaa täällä ja pornoa täällä. Ja jos uskot niin olet suuryritysten aivoton käsikassara, sanoo Hollywoodin kuutta suurinta leffastudiota edustava MPAA osassa n sarjaamme "miten vitussa tästä enää tekee pilaa". Jos ette jaksa lukea niin katsokaa vaan viestin lopusta Hitler-video.

Hämmentävintä tässä sopassa on, että jenkkien piratismilaki muistuttaa häiritsevän paljon surullisenkuuluisaa lakia lapsipornon levittämisen estotoimista, eli lapsipornosensuurilakia, jonka tiimoilta tämän blogin aikoinaan perustin. Oltiin miekkarissakin, ja avauduin myös englanniksi.

Jos kaikki eivät enää niin vanhoja asioita muista, niin kerrataan: Suomen "lapsipornosensuurilaki" pyrki estämään pääsyn kokonaisiin domaineihin jos poliisi salaa päätti (tai siis teki päätöksen joka ei ole päätös) että siellä on lapsipornoa tai muuten vaan halusi sen sensuroida. Välillä sensuroitiin ihan mitä sattuu, mutta kirjailija Antti Tuurin mielestä ei ollut niin väliksikään mitä sensuroidaan, kunhan sensuroidaan. Domain-tason sensurointi oli täysi fiasko, ja lopulta Matti Nikin tapauksessa saatiin jopa vuosikaudet tapahtuneen jälkeen oikeuden päätös jonka mukaan häntä ei olisi saanut sensuroida, mutta ei se poliisin vika ollut että poliisi hänet sensuroi.

Taannoisen pimennysprotestin jälkeen jenkkien piraattisensuurilaista on pudotettu DNS-pykälät pois, mutta ei se vieläkään hyvä ole. Oikeudenhaltija tai USA:n oikeusministeriö voi hakea oikeudelta määräystä tekijänoikeutta loukkaavan materiaalin sensuroimiseksi, samanlaisen muodollisen kumileimasinprosessin kautta jolla jenkeissä myönnetään kotietsintälupia. Niitä kotietsintöjä tehdään säännöllisesti vähän minne sattuu, eli minkäänlaisesta oikeuslaitoksen harjoittamasta valvonnasta ei ole siis kyse. Tällä määräyksellä voidaan sitten vaatia ISP:tä estämään pääsy valitulle sivulle, uhkana erilaiset penaltit. Jos ISP on eri mieltä ja häviää, tulee vielä isompi penalti. Estetylle sivustolle ei enää saisi linkittää ja hakukoneet eivät saa löytää sitä, ja online-maksupalvelut eivät saa välittää niille rahaliikennettä.

Käytännössä SOPA siis antaa viihdealan megayhtiöille vallan sensuroida nettiä. Jos sensuuripäätöksesät on eri mieltä, on vietävä juttu itse oikeuteen, ja tietenkään väärin sensuroineille ei voi tulla pikkusakkoja kummempia seurauksia. Rangaistusasteikko on myös aivan mielipuolinen. Streamaa (striimaa?) kymmenen biisiä nettiin puolen vuoden aikana ja ensikertalaisen enimmäisrangaistus on viisi vuotta ehdotonta. Jos sensuuripäätöksen haastaa ja oikeusprosessin häviää tai kustannukset vaan jätetään omaksi maksettavaksi, kuten Nikille tehtiin, niin hintaa tulee niin suolaisesti että harvalla on varaa lähteä haastamaan. Käytännössä siis tällaisilla valtuuksilla oikeudenhaltijat voivat melkolailla mielivaltaisesti sensuroida nettiä.

Protesteja seuratessa kannattaa muistaa, että meillähän on Suomessa jo oma spedemäinen Pirate Bay -sensuurimme, eli tavallaan meillä on jo oma SOPA. Suomen lapsipornosensuurilla kesti myös noin päiviä kohdistua lain määräämien ulkomaisten pornosivustojen lisäksi myös kotimaisiin sivustoihin joilla kritisoitiin sensuuria. Jos SOPA tulee voimaan, niin auta armias jos käytät tai olet joskus käyttänyt vaikka avatar-kuvana jotain tekijänoikeuksien alaista kuvaa, tai vaikka postannut biisin sanoja blogiisi: tulee sensuurimääräys. Tavallisen janarin blogille tuskin, mutta pidä liikaa meteliä vääristä asioista...

Ihan toinen juttu onkin se, että näillä nettisensuuriproggiksilla on tapana levitä. Suomessakin ennen kuin lapsipornosensuuri romahti kuolleeksi kirjaimeksi oltiin kovin innoissaan laajentamassa sensuuria vaikka mihin. Ranskassa ollaan jo ryhdytty sensuroimaan kansanmurhankieltämistä ja rasismia lapsipornon ja piratismin lisäksi. Puuhattiinpa hiljattain laihuuden ihannoinnin kieltämistäkin (?!). Suomessa on viime vuosikymmenen aikana vaadittu kiellettäväksi mm.:

- anonyymiä nettikirjoittelua
- lapsipornosta keskustelemista myönteiseen sävyyn
- nuorille haitallista kirjallisuutta
- kansanvallan ja hallituksen vastaista kiihottamista

Jos SOPAn kaltaisia laajoja sensuurihankkeita menee läpi, lisää tulee. Mikään julkinen instanssi ei koskaan luovu vallasta muuten kun pakon edessä; päinvastoin se pyrkii aina lisäämään valtaansa. Suomessa saa nytkin kauhulla odottaa mikä on seuraava askel Pirate Bay -bännin jälkeen. Näimme jo kuinka poliisin biotunnisterekisterin käyttö lähti heti laajenemaan, ja nyt onkin jo tulossa vahvasti stasimainen "olet epäillyttävä"-rekisteri. Kaltevat pinnat viettävät.

Loppuun sitten se luvattu Hitler-video. Ei olisi tämäkään touhu mahdollista SOPA-maailmassa; teoriassa tuollaisen parodian tekeminen on laillista jenkeissä, mutta uskaltaaka YouTube riskeerata sensuurilistalle joutumisen? Se uhka tappaisi minkä tahansa nettipalvelun. Kylmä totuus vaan on se, että tietoyhteiskunnassa SOPAn tapaiset keinot varmistaa megayhtiöiden tuloja osin kuvitteellisilta tappioilta tappaisivat Internetin sellaisena kun me sen tunnemme. Ei koko tietoyhteiskuntaa voi antaa viihdefirmojen panttivangiksi.

Formulasankari Vladimir Putin ja poliittinen machoilu Venäjällä

2012-01-09T08:00:00.001+02:00

Kuten muistamme, Kekkonen hiihti ja Kekkonen kalasti.

Putin taas hiihtää ja Putin ratsastaa, muistuttaa Daily Mail:

Ja näin käy Putinilta formula:

Putin pistää kaasun pohjaan, otsikoi hupaisa propagandakanava Russia Today. Näinköhän. Tässä nimittäin Top Gearin formulakokeilu, eli kuinka vaikeaa autoja työkseen ajavalla ja arvioivalla toimittajalla on tehdä kierros F1-autolla. Sattumalta vielä saman firman!

Urkuhamsteri ei saa edes alasarjavempelettä liikkeelle, puhumattakaan että laskettelisi muka kaasu pohjassa ympäri rataa F1-autolla niin kuin Venäjän Valle. Oikea kysymys F1-diggareille onkin tämä: minkälaiset softat ja asetukset tuohon keltaiseen Relluun on pitänyt ladata että se pysyi kansakunnan isällä lapasessa radalla noinkin hyvin? Ja montako epäonnistunutta ottoa RT:llä on purkissa ennen tuossa nähtyjä pätkiä?

Paljon tärkeämpi poliittinen kysymys on avoin kaikille: mitä se kertoo venäläisestä politiikasta että siellä pidetään tarkoituksenmukaisena ja järkevänä lavastaa tällaisia maskuliinisuuden näytöksiä? Meidän presidentillä on niin iso haba, että kun se törmää talouskriisiin, Venäjä pelastuu. Äänestä meidän Vallea, tai se judontaa sua:

Salettiin judonsi RT:täkin kun eivät osaa oikeinkirjoitusta. Duumviraatin nuoremman jäsenen on otettava kovemmat keinot käyttöön:

Jos fanit ovat tästä kaikesta liian liekeissä, niin presidentti sammuttaa:

Edes valaasta ei ole vastusta kun yhden miehen Thunderbirds alistaa maalla, merellä ja ilmassa.

Meillä Kekkonen meemiytyi vasta kuolemansa jälkeen, mutta Putin tekee sen virassa ollessaan.

**

Tällainen on Venäjän suuri johtaja, josta tulee tänä vuonna uudemman kerran Venäjän presidentti. Käppyröitä viime vaalien teknisesta toteutustavasta voi katsella täältä ellei ole jo nähnyt. Venäjän "suvereeni demokratia" on parlamentaarinen demokratia tietyin rajoituksin: vapaasti saa äänestää, kunhan Yhtenäinen Venäjä saa enemmistön. Jos ei saa, niin Tšetšeniassa nostetaan äänestysaktiivisuutta kunnes saa. Samasta blogista voi lukea mielenkiintoisia tilastoja elämästä Venäjällä, maassa jossa miesten eliniänodote on matalampi kuin Pohjois-Koreassa.

Suomen rajanaapurina on ydinaseilla varustettu kehitysmaa, jonka presidentti tekee kaikenlaista machoa ja sankarillista maan luisuessa yhä syvemmälle korruptioon ja kurjuuteen. Seuraavien vaalien lähestyessä onkin syytä pelätä että hallinto ottaa kovat keinot käyttöön varmistaakseen asemansa. Dosentti Arto Luukkanen on nimittänyt Venäjää sekurokratiaksi: valtioksi jossa valta perustuu turvallisuusviranomaisiin. Nimitys vaikuttaa osuvalta kun seuraa Venäjän salaisen poliisin toimintaa. Yleisradio esitti viime syksynä uusintana pysähdyttävän dokumentin Viiden miljardin painajainen, jossa kerrotaan melko tylysti millaisilla menetelmillä Venäjän poliisi ryöstää ihmisiä ja yrityksiä.

Jeltsinin aikana toteutettu Neuvostoliiton yksityistäminen oli loistava ja kunnianhimoinen projekti, jonka toteutus ajoi pahasti karille, ja tuloksena on ollut Putinin sekurokratia jossa talouselämässä voi menestyä vain jos tekee yhteistyötä järjestäytyneen rikollisuuden ja valtion turvallisuuspalvelujen kanssa. Nämä ovat käytännössä sama asia, minkä ei pitäisi olla mitenkään uusi asia Neuvostoliiton historiaa tunteville; pyörihän GULAG rikollisten ja KGB:n yhteistyöllä.

Vielä tylympää lukemista on entisen KGB-miehen, sen seuraajasta FSB:stä länteen loikanneen vastatiedustelu-upseeri Aleksandr Litvinenkon teos Blowing Up Russia. Litvinenko kertoo melkoisen kauhutarinan siitä, kuinka Venäjän turvallisuuspalvelu järjesti vuoden 1999 kerrostalopommit aloittaakseen toisen Tšetšenian sodan ja saadakseen ex-KGB-mies Putinin valtaan. Litvinenkolla on myös sanottavaa siitä kuinka Venäjän järjestäytynyt rikollisuus ja salainen poliisi kytkeytyvät toisiinsa ja tekevät yhdessä valtavia talousrikoksia.

Muuten Litvinenkon tarinoita voisi pitää häiriintyneinä salaliittoteorioina, mutta kuten varmaan muistatte, hänet salamurhattiin Lontoossa poloniumilla. Tekijä oli mitä ilmeisemmin entinen työnantaja, ja nimenomaan se puhuu todella vahvasti sen puolesta että Litvinenkon tarina on ainakin ikävän lähellä totuutta Kremlin kannalta. Kerrostalopommit onnistuivat: niiden jälkeen alkoi toinen Tšetšenian sota, ja Putin on vallankahvassa vieläkin. Nyt kun Putinin klikin vaalihuijaus on mennyt niin härskiksi että oppositio marssii voimalla, on todella syytä pelätä että sekurokratia järjestää uudet kerrostalopommit valtansa turvaamiseksi. Se on nimittäin satavarmaa että Putinin salainen poliisi ei luovu vallasta mukisematta.

Hyvää joulua!

2011-12-19T08:00:00.002+02:00

Olen aiemminkin kirjoitellut tässä blogissa joulusta, esim. viime vuonna ja aikoinaan 2008 pidemminkin uskonnosta ja suvaitsevaisuudesta. Tuohon jälkimmäiseen voi ehkä näin juhlapyhän alla tutustua uudelleen jos huvittaa. Suomessa kun kuitenkaan ei tarvitse käydä mitään aatteellista kiistaa joulun nimestä suuren maailman tyyliin niin voin pitemmittä puheitta toivottaa kaikille lukijoille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Tavataan taas kohtalon vuonna 2012, insha'Allah.

Arhinmäki, Teosto ja EFFI

2011-12-12T08:00:00.010+02:00

Kulttuuriministeri, jalkapallohuligaani Paavo Arhinmäki on ottanut asiakseen ajaa hyvitysmaksujen laajentamista kännyköihin. Arhinmäen proggis provosoi EFFI:ltä HKL:lle liikaa olleen julistekampanjan, ja tietokirjailija Petteri Järvinen hermostui Arhinmäelle ja innostui oikein vääntämään rautalankaa hyvitysmaksujen hölmöydestä.

Arhinmäki on tiettävästi ollut asiassa aloitteellinen, ja sanoo olleensa samalla kannalla jo ennen ministeriyttään. Tosiaan, näin sylttytehdas itse ylpeänä kertoo.

Ministerimme ei ole muutenkaan esiintynyt edukseen tietoyhteiskunta-asioissa. Hän esimerkiksi esitti hiljattain blogissaan hyvin selkeän näkemyksen hyvitysmaksujärjestelmään:

Hyvitysmaksukertymän vähentyminen on saatava pysäytetyksi ja sen taso uudelleen nousuun. Nopeiden nettiyhteyksien – joita siis käytetään laajamittaisesti tekijänoikeussuojatun sisällön lataamiseen – liittäminen hyvitysmaksujärjestelmään saattaisi olla yksi osa ratkaisua.

Kun hän puhuu hyvitysmaksujärjestelmän uudistamisesta, kaipaa hän siis entistä kattavampaa systeemiä joka toisi "artisteille", eli viihdeteollisuudelle ja sen lobbausjärjestöille, entistä enemmän rahaa kaikkien netin käyttäjien kustannuksella.

Kyselin tässä blogissa aiemmin siitä mitä hyvitysmaksurahoilla todella tehdään. Lainasin siinä jo kertaalleen mainitun Petteri Järvisen väitettä, jonka mukaan vain puolet hyvitysmaksulla kerätyistä rahoista menee artisteille; toinen puoli jää lobbaajille. Yllättävää kyllä, Arhinmäki on samaa mieltä:

Hyvitysmaksu menee tekijöiden toimeentuloon. Yli puolet maksusta on tätä suoraa korvausta.

Se on siis kompensoivaa maksua tekijöille siitä, että heidän teoksiaan kopioidaan yksityiseen käyttöön ja siis jätetään ostamatta.

Vajaa puolet hyvitysmaksusta kerääntyneestä summasta muodostaa suuren osan mm. audiovisuaalisen kulttuurin sekä luovan alan edistämisen rahoituksesta. Siitä saa myös apurahoja uuden luomista varten.

Arhinmäki siis tietää aivan hyvin että hyvitysmaksun tuotot eivät mene artisteille, jotka "voivat sen turvin tehdä uusia juttuja", vaan sekä artisteille että lobbausjärjestöille. Hän siis vasemmistolaisena kulttuuriministerinä ajaa sitä, että (anteeksi kielenkäyttöni seuraavassa) ylikansallisten suuryritysten bulvaanijärjestöt saavat verottaa tavallisia kansalaisia kustantaakseen lobbaustoimintaansa. Jollakin marxilaisella dialektiikalla joka ei minulle aukea Arhinmäki näkee tämän suuryritysten verotusoikeuden puolustamisen taisteluna kansalaisten puolesta yrityksiä vastaan. Kummallista vasemmistolaisuutta!

Kohujournalismin etiikka

2011-12-09T08:00:00.005+02:00

Briteissä oli alkuvuodesta pienimuotoinen kohu, joka ylitti jostain syystä Suomessa uutiskynnyksen kunnolla vasta viime viikolla blogin kautta. Aiheuttajana oli entinen brittiläisen roskalehti Daily Starin toimittaja Richard Peppiatt, joka lähti kävelemään lafkasta kun omatunto ryhtyi melkoisella viiveellä kolkuttamaan. Guardianissa oli aiheesta juttu, jonka yhteydessä voi lukea Peppiattin avoimen kirjeen entiselle työnantajalleen.

Ensin mainitussa blogissa oli suomennettu Peppiattin pitämä puhe. Tässä katkelma:

Sitten menin The Sun-lehden veteraanitoimittajan kanssa haastattelemaan somaliturvapaikanhakijaa, joka asui viiden miljoonan punnan talossa – tai niin me kirjoitimme, mutta emme koskaan tarkistaneet summaa. Päivystimme talon ulkopuolella kaksi päivää ja käytännössä pidimme häntä vangittuna sisään. Hän ei tullut kertaakaan ulos eivätkä hänen lapsensa käyneet koulussa, ja hänelle tuotiin noutoruokaa. Halusimme häneltä juttuun sitaatin tyyliin ”Otan kaikki mitä irti lähtee – ei minua kiinnosta”.

Palasin tyhjin käsin toimitukseen, mutta seuraavana päivänä The Sunissa oli häneltä sitaatti ”Otan kaikki mitä irti lähtee – ei minua kiinnosta”. En ymmärtänyt, miten se oli mahdollista, koska tyyppi ei ollut tullut kertaakaan talosta ulos. Tajusin, että The Sunin toimittaja oli keksinyt sitaatin.

Minulle sanottiin, että ensi kerralla minunkin pitää olla ovelampi. Ovelampi. Eihän turvapaikanhakija ole sellainen, joka voi valittaa lehdistön käytöksestä, hänellä on suurempiakin ongelmia!

Juurikin näin. Jokainen voi itse miettiä millaisella jutulla Suomessakin saa enemmän klikkauksia artikkeliin: turvapaikanhakijan haastattelu vai kauhujuttu siitä kuinka sossu maksaa somalille biljardi ziljardi euroa kuukaudessa. Meillähän oli jo tällainen kohu Espoon betoniporsaista niinkin aikaisin kuin vuonna 2001. Espoon keskuksesta poistettiin, no, porsaan muotoiset betoniporsaat. Ensin levisi huhu, jota tiedotusvälineet toistivat, että Espoon muslimit olivat vaatineet betoniporsaiden poistamista koska ne loukkasivat heitä. Tämä väite elää vieläkin urbaanilegendana; minulle intettiin sitä totena vajaa vuosi sitten.

Tämän urbaanilegendan korvasi uusi, jossa väitettiin porsaat poistetun koska Kanta-Espoon seurakunnan kappalainen olisi vaatinut sitä koska hän arveli porsaiden loukkaavan muslimeja. Todellisuudessa betoniporsaat poistetiin koska ne olivat vaarallisia: lapset kun kiipeilivät niiden päällä ajoradan vieressä. Kuitenkin yli kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen tästäkin operaatiosta liikkuu islamofobinen versio.

Kirjoitin jo aiemmin eräästä ihmisten kurjasta taipumuksesta: me hakeudumme kaikkein mieluiten sellaisen tiedon pariin joka vahvistaa ennakkoluulojamme. Kun ihmisillä on vaikkapa käsitys turvapaikanhakijoista sosiaalipummeina, niin he uskovat erittäin herkästi tuollaisen Peppittin yllä kuvaaman tarinan todeksi. Kun Suomessa on jo ties kuinka kauan lietsottu poliittisista syistä islamofobiaa niin tuollainen keksitty tarina siitä, että muslimit vaatisivat betoniporsaiden poistamista, menee kansaan kuin häkä. Vaikka sika ei koskaan ole islamissa ollut siinä mielessä saastainen eläin että sen kuva olisi jotenkin vastenmielinen tai kielletty. Ei islamissa liioin ole kielletty profeetan kuvaamistakaan, vaikka niinkin jaksetaan kokoajan väittää. Sekulaari esimerkki on tarjolla viime vuoden legendaarisessa "vastustan Kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi" -uutistehtailussa, joka seurasi täsmälleen samaa kaavaa: ihmisille jotka uskovat jo valmiiksi että Kokoomus edustaa fasistista pahuutta oli perusteeton väite täysin uskottava.

**

Uutisten keksimisessä ja agendan ajamisessa on kunnostautunut ihan erityisesti Aamulehti. Muistatteko Blockfest-kohun?

Stara.fi: Aamulehti kärysi valehenkilöstä Blockfest-kohussa

Tampereella järjestetty kaupunkifestivaali Blockfest ja paikallinen valtamedia Aamulehti ovat olleet eri mieltä tapahtuman uutisoinnin asiallisuudesta. Asiakokonaisuus on nyt saanut yllättävän käänteen. Aamulehti on nimittäin julkaissut valehenkilön syytöksiä festivaalia kohtaan.

Tämä Blockfest-hässäkkä alkoi jo aikaisemmin, kun Aamulehti uutisoi perättömästi festarilla muka tapahtuneista järjestyshäiriöistä. Aamulehti kieltäytyi julkaisemasta festarin järjestäjien vastinetta, joka sitten pistettiin kiertoon mm. Facebookissa. Blockfest on valittanut Aamulehden toiminnasta Julkisen sanan neuvostoon, kuten Stara uutisoi:

Stara.fi: Blockfest kantelee Aamulehdestä Julkisen sanan neuvostoon

Kaikki muut mediat suhtautuivat järjestäjän oikaisupyyntöön asiallisesti ja korjasivat uutisointiaan. Sen sijaan Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen on kieltäytynyt julkaisemasta edes järjestäjän kommenttia. Jokinen yritti kieltää asian vedoten sananvapauslakiin, jossa vastineoikeus on vain henkilöillä.

Blockfest ei ole viemässä Aamulehteä oikeuteen, vaan vetoaa Julkisen sanan neuvoston journalistin ohjeisiin virheen korjaamisesta, totuudenmukaisesta tiedonvälityksestä sekä erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutuneen tahon kommentointioikeudesta. Päätoimittaja Jokinen halusi kuitenkin poistaa ennen julkaisemista esimerkiksi Aamulehteä kritisoivat kohdat. Tämä on selvästi JSN:n ohjeiden vastaista. Aamulehti jatkoi tänään näkyvästi uusien syytösten julkaisemisia lehdessään, eikä antanut järjestäjälle edes mahdollisuutta vastata samassa yhteydessä.

Kummastakin noista Staran uutisista voi lukea lisää asioiden taustoja.

Aamulehti reagoi valehenkilökohuun. Pelin avasi verkkotoimituksen vetäjä Seppo Roth, joka myönsi tekstin tulleen valehenkilöltä, mutta ei malttanut olla itkemättä pientä kyyneltä:

Anteeksi! Meitä on huijattu

Täytyy kyllä myöntää, että nämä nopeasti leimahtavat boikottiryhmät ottavat joskus päähän. Näin verkkopalveluista vastaavana kovasti toivoisin, että ihan kaikkia maailman syntejä ei laskettaisi Aamulehden kontolle, edes siellä sosiaalisessa mediassa.

"Kaiken maailman synnit" ovat siis Aamulehden oma toiminta, johon olen nähnyt sosiaalisen median kritiikin ja boikottien kohdistuvan. En oikein osaa olla herra Rothin kanssa samaa mieltä siitä, että on kohtuutonta ja päähänottavaa että ihmiset vetävät Aamulehdestä johtopäätöksiä sen toiminnan perusteella. Edes siellä sosiaalisessa mediassa.

Roth myös valehtelee tekstissään, tai vähintään värittää totuutta, alunperin närää herättäneestä Blockfest-artikkelista. Lainaan:

Uutinenhan tehtiin normaalin festarikaavan mukaan. On kaupungissa Herättäjäjuhlat tai Kuninkuusravit, niin poliisilta kysytään, miten yö meni. Nyt oli ollut tavallista kiihkeämpää ja puukotuksestakin oli tehty hälytys.

Kerrataanpa. Ko. artikkeli on otsikoitu "Nuorten hurjat juhlat Blockfesteillä: pahoinpitelyitä, puukotus, näpistelyä". Miksi en jotenkin usko, että jos Tampereella on Herättäjäjuhlat ja jossakin Hervannan takakujalla puukotetaan spurgu, Aamulehti otsikoisi "Herättäjäjuhlilla raaka murha"? Artikkelissa ei puhuta siitä, "miten yö meni", vaan otsikossa ja jutussa annetaan suoraan ymmärtää että kaikki nämä rikokset tapahtuivat nimenomaan Blockfestillä. Lukekaa itse.

Vaan perään saatiin päätoimittaja Jouko Jokisen kommentti. Hän taas ei pyydä mitään anteeksi, ja sanoo valehenkilön kirjoituksen olleen "kaikin puolin asiallinen". Siis sen, jossa esitettiin perättömiä syytteitä ja vaadittiin niiden perusteella kokonaisen festarin kieltämistä. Jatkuu:

Aamulehti: Aamulehden päätoimittaja vastaa valehenkilö-kohuun

Keskusteluissa on epäilty, että tekstin takana on Aamulehden oma toimittaja. Jokinen tyrmää väitteen tiukasti.

– Aamulehti ei tietenkään julkaise milloinkaan toimituksen kirjoittamia mielipidekirjoituksia Lukijat-sivuillaan.

Hän on pahoillaan nyt vellovista huhuista.

– Blocfestin järjestäjät välittävät meistä nyt jostain syystä virheellistä ja vahingoittavaa tietoa julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa.

Ihanko nyt ne huhut ovat Blockfestin järjestäjien syytä? Kova syyte. Päätoimittaja ei siis myöskään alennu kommentoimaan esimerkiksi kieltäytymistään järjestäjien vastineen julkaisemisesta tai muita mielenkiintoisia edesottamuksiaan. On journalismin perusteita, ja tosiaan käsittääkseni ihan Julkisen sanan neuvoston ohjeisiinkin kirjattu, että jos esitetään tällaisia syytteitä, pitää syytetylle osapuolelle antaa mahdollisuus vastata niihin. Staran uutisoima päätoimittaja Jokisen vaatimus Aamulehteä kritisoineiden kohtien poistamiseksi vastineesta on käsittämätön.

Mutta tosiaan, anteeksi ei pyydetä, ja Blockfestiä kohtaan esitetään vielä lisää päättömiä syytöksiä. Full disclosure: minua ei isommin kiinnosta tamperelaiset festarit. Tässä Aamulehden touhussa on kuitenkin jotakin kovin tuttua. Muistamme muun muassa naurettavan jutun jossa Aamulehti kaivoi esiin Paavo Arhinmäen "vihapuheita" vuosien takaa, ja tietenkin surullisenkuuluisan pohjanoteerauskolumnin jossa Norjan massamurha pantiin nuorten naisten syyksi, nämä kun eivät ymmärrä antaa "alempitasoisille miehille".

Jotta kenellekkään ei jäisi epäselväksi mihin ideologiseen leiriin tämä porukka kuuluu, vastaava päätoimittaja kokeili ensin "maahanmuuttokriitikoilta" tuttua ns. Tarantella-Joe -puolustusta:

Miksi ei saisi sanoa ääneen, että naisen puute on monen nuoren miehen suurin ongelma.

Ikään kuin joku olisi vaatinut tällaisen mielipiteen kieltämistä. Kun se ei toiminut, otettiin päätoimittajan seuraavassa kirjoituksessa natsikortti peliin:

Mikä on sosiaalisen median etiikka? Paljon varmasti hyvää, mutta myös huutoa, asiatonta kielenkäyttöä, boikotti- ja viharyhmiä, äärettömän nopeasti ja vähin tiedoin tehtyjä rajujajohtopäätöksiä, peukkuja ylös ja alas kuin antiikin Rooman teurastuksissa. Jos olisin 1930-luvun fasisti, käyttäisin sosiaalista mediaa erittäin aktiivisesti.

Koska toimittajan kanssa eri mieltä oleminen on fasismia.

Suomalaista mediaa seuraaville ei taida olla mitenkään uutta, että poliittinen henkilö jakelee provokatiivisia lausuntoja ja heittäytyy prinsessamarttyyriksi kun ne provosoivat jotakuta, mutta se on uutta että päivälehden toimitus ottaa tällaisen linjan. Kyse on kyynisestä julkisuustempusta jolla pyritään lietsomaan kohua ja sitä kautta saamaan näkyvyyttä; havaitaan että tällainen "miesliike" on olemassa ja kiistoja herättämässä, eli tästä jutusta saadaan mehevä kohu, klikkauksia ja mainostajilta rahaa. Blockfest-kauhujutuilla taas isketään keskiluokkaiseen moraaliseen paniikkiin kamalasta nuorisosta.

Lehden linja jatkui kun kolumnisti puhui omiaan Paavo Lipposesta ja Mooses suuttui. Lipponen sai selittelevän anteeksipyynnön, ja totesi Höblälle että Aamulehteä johdetaan "pimeyden ytimestä". Tiedä häntä, mutta keksittyjen uutisten ja masinoiden kohujen maailma ei selvästi ole suomalaisille päivälehdille vieras.

**

Peppiatt ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen työnantajansa agendaan kyllästynyt; yksi mielenkiintoinen esimerkki on vuodelta 2004, jolloin joukko Daily Expressin toimittajia teki valituksen lehtensä rasistisesta paniikinlietsonnasta. Kun ihmiset haluavat lukea juttuja jotka vahvistavat heidän ennakkoluulojaan, kannattaa medioiden tuottaa niitä. Samalla tällaisten juttujen tuottaminen kasvattaa näitä samoja ennakkoluuloja, mikä luo tietenkin lisää tilausta hysteerisille vihanlietsontajutuille. Lopulta tällä koko operaatiolla ollaan onnistuttu nostamaan ihmisiä eduskuntaan asti, ja kaiken huippuna he itse kuvittelevat tämän saman median olevan salaliitossa heitä vastaan.

Tästä on tietenkin kaksi kilpailevaa tulkintaa. Toisten mielestä mediatalot lietsovat rasismia tarkoituksella, joko silkkaa pahuuttaan tai tienatakseen, kun taas toiset sanovat että sellainen lehti millaiset lukijat. Kumpikaan ei ole totta. Eihän kukaan lue iltapäivälehteä siten että tilaa etukäteen toimitukselta sellaiset jutut mitä haluaa, ja toimittajat vain vastaavat lukijoiden juttupyyntöihin. Peppittin tapaus nimenomaan muistuttaa siitä että lehtien toimittajat käyttävät merkittävää valtaa siinä mistä asioista julkisuudessa keskustellaan ja mistä ei.

Toisaalta ei kenelläkään mediamogulilla ole niin suurta valtaa että hän voi päättää ihmisten poliittiset mielipiteet. Lähtökohtana nyt kuitenkin ovat ihmisten ennakkoluulot ja asenteet, ja niille täysin vieraan agendan ajaminen olisi vähintään hankalaa. Ei rasismin lietsominen onnistuisi ellei sille olisi kaikupohjaa.

Tällaisten rasististen uutisankkojen suosio kertoo todella kurjasta noidankehästä, jossa ennakkoluulot luovat kysyntää uutisille, jotka vahvistavat entisestään ennakkoluuloja. Näin saadaan kuluttajien ja median yhteistyönä tuotettua kokonaan valheellinen maailmankuva.

Toimittajilta pitäisi löytyä sen verran ammattietiikkaa että näihin hommiin ei lähdettäisi suin päin. Valitettavasti vain harvalta löytyy, ja joillakin on ihan henkilökohtainen agendakin ajettavana. Suomessakin on rasismille löytynyt joka kiven alta erilaisia myötäjuoksijoita medioista, kun ollaan tajuttu että tuoltahan saa helpolla fanikuntaa ja klikkauksia kun niitä vähän silittelee myötäkarvaan. Juu ette ole rasisteja, ei tietenkään, hyi hyi niitä kukkahattutätejä. Ja samalla osallistutaan rasismin uusintamiseen ja levittämiseen aivan samalla tavalla kun turvapaikanhakijoista kauhujuttuja keksivät törkytoimittajat.

Valitettavasti ainoa ratkaisu taitaa olla se, että useampi ihminen suhtautuisi lukemiinsa uutisiin kriittisesti, etenkin silloin kun ne tuntuvat sopivan liiankin hyvin omaan maailmankatsomukseen. Esimerkiksi ns. "maahanmuuttokriitikot" ovat kriittisiä kovin valikoivasti, kun heidän kanssa-ajattelijoiltaan hyväksytään mitä tahansa pötypuhetta miljoonista pakolaisista, mutta kaikki erimieliset ovat suuren punavihreän salaliiton leivissä. Ei se ole mitään kriittisyyttä vaan päinvastoin ideologisten silmälappujen pitämistä; kaikki poliittiset vastustajat ovat a priori väärässä, ja kaikki "omat" oikeassa. Moni kuvittelee olevansa hirveän nokkela ja mediakriittinen kun näkee kaikkien kanssaan eri mieltä olevien takana pimeitä voimia, taloudellisia intressejä ja salaliittoja, mutta kuvittelee kanssaan samaa mieltä olevien toimivan pyytteettömästi totuuden palveluksessa.

Tarvittaisiin todellista kriitisyyttä, jossa vaivauduttaisiin ihan oikeasti tarkistamaan jonkun iltapäivälehden kohujutun taustoja edes yhden Google-haun verran ennen kun lähdetään toreille ja blogeille julistamaan oman aatteen riemuvoittoa. Ja luettaisiin joitakin muita lähteitä kun oman puolueen äänenkannattajaa ja samanmielisten blogeja. Ei sellaista poliittista kysymystä ole olemassakaan jossa ei kannata tutustua "vastapuolen" kantaan. Tällainen oikea kriittisyys auttaisi kummasti torjumaan näiden ennakkoluulopohjaisten uutisankkojen leviämistä, ja yleensäkin poliittisten vastakkainasettelujen osapuolten murheellista taipumusta vetäytyä omiin epistemologisiin linnakkeisiinsa. Mutta kun omien ennakkoluulojen ja tietojen kyseenalaistaminen on kurjaa, ja oikeamielinen suuttumus on kivempaa, etenkin porukalla.

Desanttina Syyriassa

2011-12-05T08:00:00.000+02:00

Tuossa muutama viikko taaksepäin valveutuneet nettinautit pääsivät ihmeelliselle aikamatkalle 1930-luvulle, psykopompoksena itse oikeussosiologian desantti Johan Bäckman. Panu kirjoitti aiheesta jo oikein hyvän avautumisen, mutta osallistun itsekin muutamalla katkelmalla. Desantin matkakertomus on julkaistu Suomen antifasistisen komitean (hupaisasti lyhenteeltään SAFKA) blogissa.

Kohudosentti Bäckman on jonkinlainen 2000-luvun vastine Otto Wille Kuusiselle; hän majailee nykyään enimmäkseen Venäjällä tekemässä propagandaa Suomen fasistisesta pahuudesta. Hänet on tässä blogissa voinut aiemmin kohdata Kremlin hupaisan TV-kanavan "Suomen-asiantuntijana" ja našilais-islamilaisen mielenosoituksen järjestäjänä. Epäilemättä Putinilla on strategisten vaihtoehtojen arsenaalissaan Bäckmanin johtama Virolahden hallitus.

Nyt Bäckman on taas liikenteessä Naši-järjestön kanssa, ja annetaan hänen itse selittää mikä se on:

Naši on vuonna 2005 perustettu Vladimir Putinia tukeva nuorisojärjestö, jonka päätarkoitus on estää Ukrainassa 2004 tapahtuneen värivallankumouksen toistuminen Venäjällä. Naši-komissaareja valmistetaan vaativiin tehtäviin Venäjän valtion palveluksessa. Osa tehtävistä on salaisia.

Naši ("meikäläiset") on ilmeisesti Venäjän uusimman itsevaltiaan Vladimir Putinin henkilökohtainen nuorisojärjestö, joka viime vuosikymmenen puolella järjesti erilaisia tempauksia Neuvostoliiton kunnian palauttamiseksi ja Venäjän naapurimaiden roistomaisuuden paljastamiseksi. Tämä Putin-Jugend viettää nykyään vähän hiljaisempaa eloa, mutta ilmeisesti he kouluttautuvat tulevan putinokratian eliitiksi. Osana koulutusta päästään tekemään havaintoja maailmalta. Tarjoilen tässä pari esimerkkiä siitä, millaisia nämä našihavainnot ovat, mutta kannattaa toki lukea alkuperäinen teksti kokonaisuudessaan.

Selvää ainakin on, ettei Syyriassa mitään sisällissotaa ole. Damaskoksen tilanne näyttää erittäin rauhalliselta. Kaupat ovat kaikkialla auki, ruuhka tukkii keskustat, kahvilat ovat täynnä ihmisiä. Sitä olisi mahdotonta lavastaa. Venäläiset sanovat, että Syyria on selvästi turvallisempi kuin Venäjä. Itselle tulee mieleen, että Helsingin Rautatieasema on paljon vaarallisempi paikka.

YK:n ihmisoikeusvaltuutettu kertoi meille äskettäin (HS), että Syyriassa on kuollut ainakin 4 000 ihmistä, joista suurin osa on armeijan tappamia mielenosoittajia. Siis paljon vähemmän kuolleita kun Rautatieasemalla.

Lisää todellisuutta:

Joka paikassa meitä odottaa myös iso mielenosoitus, jossa huudetaan: Kiitos Venäjä! Venäjän liput liehuvat ja Syyrian nuoriso muistaa kiittää myös Putinia ja Medvedeviä.

Huutoja salista: Uraa Putin! Uraa Stalin eiku mikä sen nimi on Medvedev! Alas kansainvälinen porvaristo! Eteenpäin kohti sosialismia!

Nyt joku kyynikko tietenkin ajattelee, että tuollaiset liikuttavat mielenosoitukset ovat muka lavastettuja. Eikä ole:

Meille näytetään tietysti se mitä halutaan näyttää. Mutta toisaalta viikossa ehtii myös lukea rivien väleistä. On asioita joita ei voi lavastaa: yleinen ilmapiiri, kaupunkien ja maaseudun tunnelmat, ihmisten katseet ja ilmeet, auki olevat kaupat, työmatkalaisten liikenneruuhkat, täydet katukahvilat.

Kaikissa kaupungeissa, kylissä ja kaduilla on presidentti Al-Assadia tukevia mielenosoituksia. Leikkikoululaisetkin huutavat Allahia, Assadia ja Syyriaa.

Kyllä dosentti Potemkinin kulissit tunnistaa! Ja kansainvälisen porvariston salakavalat juonet:

Aika yleinen käsitys delegaatiossamme on se, että Syyria on vain yksi etappi ennen varsinaista päämäärää eli Venäjän hajottamista. Ensin hajotettiin Neuvostoliitto ja Jugoslavia, sitten hyökättiin Irakiin ja Libyaan. Seuraavana ovat vuorossa Syyria ja Iran, ja sitten Venäjä.

Onneksi komsomol...našien valppaus estää kapitalismin salajuonet.

**

Jos Bäckmanin edesottamukset olisivat hassuja, ne olisivat ensiluokkaista parodiaa. Tällainen touhu on taantuma pimeimpään stalinismin aikaan, kun hyödyllisiä idiootteja ja itsensä sokaisemia ideologeja kierrätetään katselemassa lavastettuja tapahtumia ja kulisseja muka totuutena, jonka kapitalistinen media heiltä salaa. Sitten nämä valveutuneet palaavat kotimaihinsa levittämään totuuden ilosanomaa, ja samalla ajamaan itänaapurin verenhimoisen diktatuurin asiaa. Plus ça change!

Venäjällä on tietenkin omat suurvaltaintressit pelissä; Tartusin kaupungissa on ollut Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän laivastotukikohta vuodesta 1971 eteenpäin, ja Georgian sodan jälkeen sitä on ryhdytty peruskorjaamaan huolella. Hiljattain ilmoitettiin jopa että Venäjän laivaston lentotukialus Amiraali Kuznetsov matkustaa Syyriaan antamaan tukea Bashar al-Assadin hallinnolle. Bäckman mainitsee tämän laivastotukikohdan olemassaolon, mutta muistattehan toki että Venäjän ainoa intressi Syyriassa on sen viattomien kansalaisten suojeleminen pahojen länsimaiden informaatiosodalta.

On jotenkin pöyristyttävää seurata vierestä kuinka itärajan takana ollaan pistämässä pystyyn 2000-luvun stalinismia. Hiljattain meille kerrottiin (YLE) että "jos" Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä voittaa parlamentti- ja presidentinvaalit tulee Putinista presidentti ja Medvedevistä pääministeri. Näin brittisarja QI:sta muistamamme Venäjän johtajien vuorottelu kaljun ja hiukset omaavan välillä voi jatkua vielä vuosikymmenet, ja valta pysyy Putinin käsissä. Sen takuuna on yhteiskunnallisen vallan jälleen haltuunsa kaapannut salainen poliisi, aivan kuten Stalininkin aikana.

Sellaista diktatuuria ei itärajan taakse vielä ole pystytetty joka ei vetäisi puoleensa suomalaisia myötäjuoksijoita. Kuten erään toisenkin suomalaisen akateemikon ura osoittaa, Suomessa hypitään mielellään voittajan kyytiin, ja jotkut näkevät taas vaihteeksi tulevan voittajan myhäilevän Kremlissä. Sen eteen matkustetaan sitten Syyriaan asti osallistumaan tällaisiin stalinistisiin näytelmiin joissa leikkikouluikäisiä lapsia marssitetaan kadulle hurraamaan presidenttiä. Ja sellaisten näytelmien katseleminen tekee katsojastaan valveutuneen ja porvariston ikeestä irtautuneen kriittisen ajattelijan.

Moni on verrannut maailman ja Euroopan nykytilannetta 1930-lukuun, ja olen itsekin syyllistynyt samaan kirjoittaessani Suomen turvallisuuspolitiikasta. Näköjään vertauksen soveltamisala vain laajenee laajenemistaan, kun viime eduskuntavaaleissa ajettiin marxilais-leniniläistä suunnitelmataloutta ja suomalaiset akateemikot kiertävät maailmaa Venäjän kustantamilla propagandaretkillä.

Uraa Stalin tosiaan.

Ilmatorjuntaohjus ei ole ballistinen ydinohjus

2011-11-28T08:00:00.011+02:00

Otsikon viesti saattaa vaikuttaa itsestäänselvältä, mutta sitä se ei ole ainakaan TV-dokumenttien tekijöille. Ehkä tämä kertoo enemmän persoonastani kuin mistään muusta, mutta minua säännöllisesti ärsyttää kun kylmästä sodasta kertovissa dokumenteissa marssitetaan esiin ne kamalat ydinohjukset, joilla voisi tuhota maailman 50 kertaa. Ensinnäkään niillä ei voi tuhota koko maailmaa edes kertaa, mutta minusta vielä ärsyttävämpää on se, että kun dokumenteissa näytetään kuvaa Moskovan paraateista ja kertoja paasaa ydinaseista, niin kuvissa on poikkeuksetta ilmatorjuntaohjuksia.

Näin tässä kuluneen viikon aikana suorastaan värisuoran, ja ajattelin piruuttani esitellä sen tässä. Ensimmäinen ohjusjärjestelmä on tämä. Eikö näytä pelottavalta?

Näin tuon muistaakseni jossakin Yleisradion esittämässä dokumentissa "ydinaseena". Onhan se iso ohjus tela-alustalla, mutta kun kyseessä on 2K11 "Krug"-ilmatorjuntaohjus, NATO-koodinimeltään SA-4 Ganef. Järjestelmä näyttäytyi julkisuudessa ensimmäisen kerran vuonna 1964, juurikin Moskovassa paraatissa. Upouusi uintikykyinen tela-alusta suunniteltiin vartavasten Krugia varten, ja järjestelmä oli Neuvostoliitossa käytössä armeijatasolla; jokaisessa armeijassa oli tiettävästi ainakin 70-luvulla yhdeksän patteria, joista jokaisessa kolme yllä kuvatun kaltaista ajoneuvoa, yksi latausvaunu ja tutka. Ohjuksen kantama on sellaiset 50km, ja tutkavaunu ohjaa ohjusta radiolinkillä. Neljän rakettimoottorinsa avulla ohjus saavuttaa noin nelinkertaisen äänennopeuden ja kantaa noin allekirjoittaneen painoisen tavanomaisen taistelukärjen.

Neuvostoliitossa SA-4 tuli palvelukseen 1965 ja kävi läpi useita uudistuksia kunnes lopulta poistui tiettävästi niinkin myöhään kuin vuonna 2007. Järjestelmä on yhä palveluksessa erinäisissä itäblokin maissa sekä tiettävästi vapaan proletariaatin viimeisessä linnakkeessa, Pohjois-Koreassa.

**

Värisuora alkaa muotoutua kun pääsemme käsiksi todelliseen paraatikuvien klassikkoon. Jos katsotte dokumenttia kylmästä sodasta, on enemmän kuin todennäköistä että jossain vaiheessa kuviin marssitetaan tämä ohjus:

Pelottava iso ohjus rekan lavalla! Olen valehtelematta nähnyt tämän tusinassa Yleisradion, History -kanavan ja Discoveryn ynnä National Geographicin dokkarissa strategisena maailmantuhoajaydinaseena. Sekin on ilmatorjuntaohjus, nimittäin S-200, NATO-koodi SA-5 Gammon.

Onhan tuo toki ilmatorjuntaohjukseksi melkoinen epeli. Se kuuluu maailmanhistorian suurimpiin it-ohjuksiin, ja matkustaa kohteeseensa kahdeksankertaista äänennopeutta neljän apuraketin avulla. Maksimissaan se saavuttaa 35 kilometrin korkeuden, ja kantamaa on noin 250 kilometria. Peräkärry jossa se paraateissa matkustaa on vain kuljetustarkoituksiin; ohjus ammutaan kiinteältä lavetilta:

SA-5 tuli palveluskäyttöön tiettävästi 1966, joskin länsimaiset tarkkailijat näkivät sen ensimmäistä kertaa paraatissa 1963. Parhaimmillaan Neuvostoliitossa oli toista sataa patteria ja melkein kaksi tuhatta lavettia.

Sinänsä tämän laitteen sanominen ydinohjukseksi ei ole välttämättä väärin, koska SA-5C -mallissa tosiaan oli ydinkärki. Aikana ennen ABM-sopimusta molemmat supervallat kehittivät aktiivisesti ohjustentorjuntaohjuksia, ja SA-5:den ydinkärjen tarkoitus oli epäilemättä tuhota mannertenvälinen ohjus. Parituhatta SA-5 -lavettia olisi parhaimmillaan saattanut edustaa huomattavaakin ohjustentorjuntakapasiteettia. Ballistinen ydinohjus se ei siis kuitenkaan itse ole.

Hauskana yksityiskohtana huhutaan että SA-5 -ohjuksiin olisi olemassa myös passiivinen tutkaan hakeutuva kärki, jolla voisi ampua hitonmoisen matkan päästä AWACS-konetta. Tiedä häntä; kyllähän tuo ihan mahdolliselta kuulostaa.

Tätäkin ohjusten veteraania käytetään yhä ympäri maailmaa; epäilläänpä jopa että ukrainalaiset ampuivat sillä vahingossa alas matkustajakoneen siviili-ilmailun kannalta muutenkin murheellisena vuonna 2001. Se on palveluksessa myös virallisen mottonsa mukaa voimallisessa ja vauraassa Pohjois-Koreassa sekä Iranissa:

Strategisena tutkaohjattuna ohjuksena sillä tuskin paljoa tekee mahdollista Israelin ja/tai Yhdysvaltojen ilmaiskua vastaan. Suomalaisia kiinnostavana yksityiskohtana voin kertoa, että SA-5 -järjestelmä tunnettiin aluksi NATOn piirissä "Tallinna-järjestelmänä", koska ensimmäiset kappaleet havaittiin Viron sosialistisen neuvostotasavallan pääkaupungin lähistöllä.

**

Tämän bloggauksen oikeastaan provosoi tämä viimeinen. Olen SA-4:n ja SA-5:n nähnyt niin usein "ydinohjuksina" että siihen jo turtuu, mutta nyt bongasin ensimmäistä kertaa myös SA-6:n muka ydinaseena. Kun saatiin kolme peräkkäistä NATO-numeroa niin saavutettin niin kaunis symmetria että minun oli tehtävä tämä yhteenveto.

Vanha kunnon Kub, NATO-nimeltään SA-6 Gainful. Tämä tutkahakuinen, noin 60 kilometriin (korkealla lentäviä maaleja vastaan) kantava järjestelmä tuotti israelilaisille todella ikävän yllätyksen operaatio Badrissa (arabiaksi بدر , täysikuu) pudottamalla noin 40 Israelin ilmavoimien F-4 ja A-4 -hävittäjää. Israelilaisten tutkavaroittimet eivät lainkaan havainneet Kubin CW-ohjaustutkaa ja tutkien harhauttamiseen tarkoitettu alumiinisilppu ei tehonnut. Kun koko järjestelmä vielä kulkee ja ui PT-76 -tiedustelupanssarivaunun erinomaisesti liikkuvalla rungolla ja on taisteluvalmis melkein heti siirryttyään, voidaan toden teolla puhua yhdestä kuluneen vuosisadan parhaista ilmatorjuntajärjestelmistä. Vuoden 1991 Persianlahden sodassa irakilaiset ampuivat sillä alas yhden F-16 Fighting Falconin, ja Bosnian sodassa serbit pudottivat nyttemmin Teksasin senaattoriksi pyrkivän Scott O'Gradyn Falconin SA-6 -ohjuksella. O'Gradyn kokemuksista tehtiin sittemmin pöljä elokuva.

Israelilaisilta SA-6 ansaitsi liikanimen "kuoleman kolme sormea", ja ilmeisesti ne sormet näyttivät sittemmin jonkun leikkaajan mielestä niin vakuuttavilta että tämäkin järjestelmä päätyi telkkariin esittämään strategista ydinasetta.

**

Tämä nyt on sinänsä vähän pöljä juttu, ja johan sanoinkin että tällaisista asioista naputtaminen kertoo varmasti enemmän minusta kuin kyseisistä dokkareista. Mutta kyllä tähän kätkeytyy suurempikin asia. Minua nimittäin yleisemminkin risoo se, että näissä nykyään kaikista ovista ja ikkunoista pursuavissa historiadokumenteissa suhtaudutaan melkoisen välinpitämättömästi faktoihin ja historiantutkimukseen. Katselin esimerkiksi pari jaksoa "Hitlerin kätyrit" -sarjaa Yle Teemalta, mutta kyllästyin Kreikka-jakson huonoon laatuun ja jätin Suomea käsitelleen episodin katsomatta. Saamani selostuksen mukaan tein oikean ratkaisun, kun todellisuus jäi puhuvilta päiltä kauas taakse. It-ohjuksien esittäminen ydinohjuksina nyt on tosiaan aika pieni esimerkki, mutta kyllä sekin pakottaa kysymään että ettekö yhtään katso mitä niihin ohjelmiin pistetään? Ja onko muukin aineisto valittu yhtä huolellisesti? Ihan suoraan sanoen, kun totaalikieltäytyjäkin näkee silmällä katsomalla että nyt on ihan väärät pelit ja vehkeet ruudussa, niin ei se ainakaan kovin hyvää kuvaa filmin tekijöistä anna.

Kebabmurhat ja NATO:n salaiset armeijat

2011-11-21T08:00:00.009+02:00

History -kanava esitti tavallisten muinaisten muukalaisten ja kristillisten maailmanloppuvisioiden lomassa vaihteeksi asiallisen dokumentin NATO:n "salaisista armeijoista" Euroopassa. Aihe vaikutti erittäin kiinnostavalta, joten tartuin tuumasta toimeen ja hakeuduin Helsingin yliopiston kirjaston palvelujen avulla aiheen pariin. Pari vuotta sitten Suomen rauhanpuolustajat kustansi nimittäin käännöksen sveitsiläisen Daniele Ganserin teoksesta NATO's Secret Armies: Operation Gladio and Terrorism in Western Europe (Ganser, Daniele: Naton salaiset armeijat: operaatio Gladio ja terrorismi länsi-Euroopassa (suom. Lauri Itäkannas), Suomen Rauhanpuolustajat 2009), joka on aiheen jonkinlainen perusteos.

Yllättäen tämäkin aihe muuttui ajankohtaiseksi, kun aivan äskettäin selvisi että Saksan ns. "kebabmurhat" ovatkin äärioikeiston rasistista terroria, eikä Saksan turkkilaisten "keskinäisiä välienselvittelyjä". Panu kirjoitti tästä aiheesta jo niin hyvän tekstin, että voin siekailematta viitata siihen. Kun on jopa osoittautunut että "kebabmurhaajilla" oli yhteyksiä Saksan tiedustelupalveluun, alkaa koko tapaus huolestuttavasti muistuttaa kylmän sodan aikaista oikeistoterroria. Olenkin sensaatiohakuisesti räätälöinyt alkuperäisen juttuni otsikkoa mediaseksikkäämmäksi, vaikka itse "kebabmurhista" ei valitettavasti paljoa sanottavaa vielä ole.

Ganserin teosta ei voi purematta niellä. Hän tekee melkoisen karhunpalveluksen itselleen ja asialleen seuraamalla paikoin marxilaista historiantulkintaa niin ortodoksisesti että lukijan on välillä tarkastettava onko teos tosiaan kirjoitettu 2000-luvun länsi-Euroopassa eikä 1960-luvun Leningradissa. Muutama esimerkki: hän esimerkiksi korostaa sitä, kuinka ainutkertaisen hienoa oli että Espanjan sisällissotaan osallistuivat "spontaanisti muodostuneet" kansainväliset prikaatit, jotka taistelivat sankarillisesti roistomaista fasismia vastaan demokratian ja vapauden puolella. Hitlerin ja Mussolinin Francolle antamalla tuella suorastaan retostellaan, mutta Neuvostoliiton osallistuminen sotaan jää yhteen sivulauseeseen, jossa ohimennen mainitaan Stalinin Neuvostoliiton "toimittaneen kalustoa". Joko kirjoittajalla ei ole aavistustakaan Espanjan sisällissodan tapahtumista, tai ideologia on ajanut todellisuuden edelle. Kun esipuheessa nimenomaan kitietään muunmuassa brittihistorioitsija Christopher Andrew'ta, ja ainakin yhdestä Andrew'n teoksesta olisi muistaakseni saanut hyvinkin erilaisen käsityksen Neuvostoliiton roolista, on päädyttävä johtopäätökseen että kirjoittaja on tietoisesti päättänyt jättää historiantutkimuksen huomioimatta.

Vielä tyrmistyttävämpää on, että Ganser toistaa sellaisenaan vanhan Stalinin ajan propagandaväitteen, jonka mukaan länsiliittoutuneet eivät toisessa maailmansodassa todellisuudessa lainkaan halunnut taistella Hitleriä vastaan, ja tekivät maihinnousun lännessä vasta kun Neuvostoliiton sotamenestys sai heidät pelkäämään intressiensä puolesta manner-Euroopassa. Tämä väite oli naurettavaa roskaa jo silloin kun se Stalinin aikana keksittiin Neuvostoliiton propagandaan. Sen toistaminen faktana 2000-luvulla on uskomatonta. Eräiden teoksessa käsiteltyjen ihmisten henkilöhistorioissa on tapahtunut kummallisia muutoksia; esimerkiksi eräästä Luftwaffe-divisioonassa (ilmeisesti suorastaan riemukkaasti nimetyssä Ilmavoimien Laskuvarjopanssaridivisioona 1 Hermann Göring:issä) palvelleesta yhteysupseerista on saatu tehtyä SS-mies, ilmeisesti sekoittamalla ilmavoimat ja SS keskenään (!) ja muuttamalla toisen maan armeijan yhteysupseeri ensimmäisen vääpeliksi (?). Monia muita pieniä asiavirheitä löytyy jatkuvasti, ja etenkin Internet-aikana ne antavat vaikutelman joko huolimattomuudesta tai tietoisesta pyrkimyksestä tehdä tekstistä mediaseksikkäämpää hieman venyttämällä tosiasioita.

Välillä ajaudutaan suoranaisen huumorin puolelle:

Lännessä ei juuri tunneta sitä seikkaa, että salainen sota kommunismia vastaan alkoi välittömästi bolsevikkien vallankumouksen jälkeen, kun Britannia ja Yhdysvallat lähettivät salaisia armeijoita taistelemaan nuorta neuvostomaata vastaan. Vuosina 1918-1920 Lontoo ja Washington olivat Venäjän valkoisten puolella.
(Ganser 2009, s. 69)

Länsivaltojen väliintulo Venäjän vallankumoukseen on yleisesti tunnettu historiallinen tosiasia. En tiedä kehen Ganser viittaa, kun hän väittää että "lännessä ei juuri tunneta" näitä tapahtumia. Lisäksi väliintulo tapahtui täysin avoimesti ja julkisesti, joten "salaisista armeijoista" puhuminen on lähinnä naurettavaa. Jälleen kerran 1900-luvun alkupuolen historian alkeetkin tuntuvat olevan väitelleellä kirjoittajalla aivan hukassa. Vielä hupaisampaa on, että Ganser laittaa samaan syssyyn Stalinin paranoidin turvallisuusvaltion tämän länsivaltojen intervention piikkiin:

Pikemminkin päinvastoin, sillä operaatiot synnyttivät kommunistijohdossa ja myöhemmässä diktaattorissa Stalinissa syvän epäluulon kapitalistisen lännen motiiveja kohtaan.
(ibid.)

Arvatenkin Ganserin maailmassa esimerkiksi Stalin oli ennen länsivaltojen väliintuloa ollut suuri Amerikan ja Iso-Britannian ihailija ja kapitalismin ystävä! Ilmeisesti Neuvostoliiton historia voidaan lisätä niihin aiheisiin joista tutkija on katsonut asiakseen puhua tutustumatta siihen lainkaan. Lienee syytä olla kiitollinen edes siitä, että Joe-setää tituleerataan diktaattoriksi.

Ideologisesti Ganserin teos on kirjoitettu niin syvältä kylmän sodan juoksuhaudoista että siihen on hyvin vaikeaa suhtautua vakavasti. Ellei se ainakin tiettävästi perustuisi asiallisessa yliopistossa hyväksyttyyn väitöskirjaan, skeptinen lukija olisi jo heittänyt koko opuksella vesilintua. Ganserin argumentaatio muistuttaa häiritsevän paljon nykyään niin suosittua salaliittokirjallisuutta: yleisen historiankirjoituksen piirissä olevista asioista annetaan silmää räpäyttämättä pöyristyttävän yksisilmäisiä tulkintoja, mitenkään edes tiedostamatta että toisenlaisiakin mielipiteitä on olemassa, lähtöhypoteesia ei tunnuta lainkaan kyseenalaistettavan, ja häiritsevän suuri osa aineistosta, etenkin keskeisimpien väitteiden osalta, perustuu pelkkään kuulopuheeseen. Paikoin käytetään jopa salaliittopassiivia: "on väitetty". Tuon passiivimuodon pitäisi nykyään pistää jokaisella järkevällä ihmisellä isot hälytyskellot soimaan. Teoksen salaliittoteoriamaisuudelle löytyy esipuheesta jonkinlainen selityskin; Ganser nimittäin kiittää avusta muun muassa maailman äärivasemmiston rakkainta satusetää Noam Chomskyä.

Kuulopuheiden lähteinä toimivat häiritsevän usein erilaiset Euroopan salaisten palvelujen ex-työntekijät, tai ainakin sellaisiksi itseään väittävät ihmiset, joiden haastatteluja Ganser on kaivanut mitä epämääräisimmistä lähteistä. Tyypillisellä salaliittoteorialogiikalla heidän väitteensä esitetään faktana jos ne sopivat teoriaan. Kun jotkut muut asiaa tutkineet instanssit ovat - usein varmasti täysin perustellusti - päätyneet pitämään tällaisia "todistajia" epäluotettavina, todistaa se salaliittoteoreetikolle että tutkija kuuluu kansainväliseen salaliittoon. Ganserkin esittää tämän suuntaisia vihjauksia.

Tällaisiin "paljastuksiin" tulee suhtautua äärimmäisen skeptisesti, koska erilaisten huijarien ja hörhöjen on erityisen helppoa esittää salaisten palvelujen ex-työntekijöitä; nämä kun yleensä eivät kovin mielellään anna julkisuuteen tietoja työntekijöistään. Jotkut näistä "syväkurkuista" ovat ehkä todella työskennelleet tiedustelupalveluissa tai salaisessa poliisissa, mutta myöhemmin liioittelevat asemaansa ja tehtäviään ja keksivät "paljastuksena" päästään. Toiset saattavat yksinkertaisesti valehdella.

Asiaan liittyy hauska anekdootti Britannian erikoisjoukkojen maineikkaimmasta joukko-osastosta, 22. Special Air Service -rykmentistä, joka esiintyy yleensä yksinkertaisesti lyhenteenä SAS. SAS ponnisti maailmanmaineeseen vuonna 1980, kun terroristit olivat kaapanneet Iranin Lontoon-suurlähetystön. SAS-osasto teki suurlähetystöön näyttävän rynnäkön ja pelasti panttivangit. Koska SAS:n pääasiallinen työnsarka siihen aikaan oli Pohjois-Irlannissa, ei Britannian armeija ymmärrettävästi suostunut kysyttäessä kertomaan oliko joku tietty henkilö entinen SAS-mies vai ei. Tätä hyödynsi 80-luvun alussa moni turva-alalle pyrkinyt hakija, joka tästä politiikasta tietoisena väitti palvelleensa SAS-rykmentissä. Potentiaalinen työnantaja kun ei mitenkään voinut asiaa tarkistaa! Tiettävästi 80-luvulla Britannia olisi voinut sodan sattuessa kerätä kokonaisen SAS-divisioonan, jonka jokainen jäsen oli oman todistuksena mukaan osallistunut Iranin suurlähetystön rynnäkköön. Se, että rynnäkkö näytti ulkopuolisten silmin ennemmin joukkueen kuin divisioonan operaatiolta kertoo epäilemättä vain näiden salaisten SAS-miesten poikkeuksellisista taidoista.

Samalla logiikalla julkisuuteen ilmestyy säännöllisesti tällaisia ex-vakoojia sun muita, joilla on mitä mielikuvituksellisempia tarinoita kerrottavana. Yhdysvalloissa jotkut ovat tehneet suorastaan elämäntyön erilaisten tekaistujen Vietnam-tarinoiden kumoajina; usein niidenkin kertojat ovat muka palvelleet ties missä huippusalaisissa erikoisyksiköissä. Jos joku tällainen "syväkurkku" joskus puhuukin täyttä totta, on sitä suoraan sanoen mahdotonta tietää ilman dokumentteja tai muita ainetodisteita, koska mahdollisia todenpuhujia ei voi erottaa huijarien ja helppoheikkien joukosta. Jos heitä siellä lainkaan siis on. Se, että Ganser käyttää tällaisten ihmisten "todistajanlausuntoja" keskeistenkin väitteidensä tukena, on parhaimmillaankin äärimmäisen kyseenalaista.

Sivumennen sanoen, jokainen voi varmaankin jo itse arvata mihin sävyyn Ganser puhuu SAS:sta ja sen toiminnasta Pohjois-Irlannissa. Britannian erikoisjoukot ovat etenkin Pohjois-Irlannissa syyllistyneet vähintäänkin kyseenalaisiin edesottamuksiin, ja nämä tapahtumat sekä armeijaan ja etenkin erikoisjoukkoihin liittyvä mytologia ja machokulttuuri ovat tehneet etenkin SAS:sta Britannian vasemmiston vihatun syntipukin. Ganser väittääkin SAS:n ottaneen "lain omiin käsiinsä" ja toimineen hallituksen kontrollin ulkopuolella Pohjois-Irlannissa, ja vetoaa siihen että "tasavaltalaiset [IRA] pitivät SAS:ää suorastaan terroristeina"(Ganser 2009, s. 77). Vaikka IRA:n marxilaisten terroristien voi toki olettaa tietävän yhtä jos toista terrorismista, voinee tällaiset lausunnot silti jättää omaan arvoonsa. Etenkin arvio siitä, että SAS olisi toiminut omin päin, on täysin perusteeton. Ehkä jos Ganser tuntisi Pohjois-Irlannin tilannetta paremmin olisi hän saanut sotkettua teokseensa Britannian armeijan laskuvarjorykmentinkin, jotta verisunnuntaikin saataisiin jollakin ilveellä pantua NATO:n salaisten armeijoiden piikkiin. Sinänsä olisi hyvinkin mielenkiintoista tietää millä tavoin esimerkiksi CIA on sekaantunut Pohjois-Irlannin tapahtumiin, mutta ei siitä tällaisella hölmöilyllä mitään vastauksia saada. Britannian tiedustelupalvelujen, armeijan ja erikoisjoukkojen toiminnasta Pohjois-Irlannissa tiedetään kyllä hyvinkin paljon, mutta Ganserin tekstiin asti eivät nekään tiedot ole selvinneet.

Siitä huolimatta että Ganser tuntuu suorastaan pyrkimään esittämään asiansa kajahtaneena änkyrästalinistisena salaliittoteoriana, käsillä on tärkeä historiallinen ja poliittinen kysymys joka heijastuu vahvasti tähänkin päivään. Asiallistenkin lähteiden perusteella näyttää nimittäin siltä, että Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian johdolla manner-Eurooppaan perustettiin laajoja, salaisia puolisotilaallisia verkostoja, joilla on selkeitä siteitä oikeistoterrorismiin. Kyseessä on niin huolestuttava asia että siihen on syytä yrittää perehtyä kriittisesti. Ganserin yksittäisten lähteiden jäljittäminen olisi yhtä blogitekstiä suurempi urakka, etenkin osan humoristisen luonteen vuoksi, mutta voiko tästä sekasotkusta saada jotakin selvää?

**

Ganserin perusteesi on seuraava: NATO perusti eri länsi-Euroopan maihin "salaisia armeijoita", ns. "stay behind" -liikkeitä. Toisessa maailmansodassahan sekä Yhdysvaltojen että Ison-Britannian salaisten palvelujen työhön oli olennaisena osana kuulunut yhteydenpito ja tuki manner-Euroopan vastarintaliikkeille. Jos Neuvostoliitto hyökkäisi länsi-Eurooppaan saatettaisiin olla saman tilanteen edessä, ja tällä kertaa siihen haluttiin varautua. Toisessa maailmansodassa vastarintaliikkeet oli yleensä perustettava tyhjästä, mutta tällä kertaa päätettiin rakentaa vastarintaverkostoille jonkinlainen organisaatio jo rauhan aikana.

Näihin "stay behind" -verkostoihin värvättiin ilmeisesti melko sekalaista seurakuntaa. Kriteerinä oli tietenkin isänmaallisuus ja kommunisminvastaisuus, ja tätä kautta järjestöihin ilmeisesti päätyi äärioikeiston edustajia. Verkostoihin liittyy kaksi huomattavaa kysymystä. Ensinnäkin niitä käytettiin sodan ajan varautumisen lisäksi myös poliittiseen tiedusteluun; käytännössä tämä usein tarkoitti, että esimerkiksi CIA maksoi Saksan äärioikeiston jäsenille siitä, että he vakoilivat kommunisteja. Toiseksi on tapauksia, joissa on syytä epäillä stay behind -verkostolle tarkoitettuja aseita ja varusteita käytetyn oikeistolaisten terrori-iskuihin.

Kylmän sodan ajan oikeistolainen terrorismi ei ollutkaan mitään pikkunäpertelyä. Toinen elokuuta 1980 Bolognan rautatieasemalla räjähti pommi, joka tappoi 85 ihmistä. Kaksisataa loukkaantui vakavasti. Vain kuukautta myöhemmin keskellä Münchenin Oktoberfestiä räjähti toinen pommi; 13 kuoli ja 213 loukkaantui. Belgian Brabantissa tehtiin vuosina 1982-85 sarja terrori-iskuja joissa kuoli 28 ihmistä. Yhdessä hyökkäyksessä naamioituneet miehet hyökkäsivät ostoskeskukseen ja ampuivat silmittömästi asiakkaita.

Belgian iskujen tekijöitä ei koskaan saatu kiinni, mutta Italian ja Saksan iskujen takana oli äärioikeiston terroristeja. Heidän pyrkimyksensä oli ilmeisesti aiheuttaa kauhua ja turvattomuutta, joka saisi kansan vaatimaan valtiolta kovempia toimia kommunisteja vastaan ja lisäisi tätä kautta oikeiston kannatusta. Aikansa breivikeinä tekijät kokivat taistelevansa eurooppalaista mieheyttä uhkaavaa pahaa aasialaista ideologiaa vastaan. Belgian terroriteot sopivat samaan kaavaan, ja kaikille tapauksille - samoin kuin jossakin määrin muille samanlaisille teoille tänä aikana - on yhteistä se, että poliisin tutkintaan liittyy kyseenalaisuuksia ja vaikuttaa siltä että näillä äärioikeistolaisilla on ollut suhteita maidensa tiedustelupalveluihin. Yhtäläisyydet "kebabmurhiin" ovat melko selvät, ja olisikin äärimmäisen kiinnostavaa tietää onko nyt paljastuneilla äärioikeistolaisilla suhteita "stay behind" -verkostoihin tai niiden seuraajiin.

**

Daniele Ganser pyrkii mainitussa teoksessaan taustoittamaan näitä tapahtumia, mutta hän sekoittaa tekstissänä jatkuvasti asioita toisiinsa, nähdäkseni tietoisesti. Siksi on ensin syytä eritellä mistä milloinkin puhutaan.

Ensinnäkin kylmän sodan aikana on tietenkin valmistauduttu Neuvostoliiton hyökkäykseen. Tavanomaisten joukkojen voimatasapaino oli läpi kylmän sodan Euroopassa niin epäedullinen länsiliittoutuneille että strategisissa suunnitelmissa jouduttiin lähtemään siitä, että ainakin aluksi vähintään Länsi-Saksa menetettäisiin viholliselle, ja pahimmassa tapauksessa NATO:n joukot joutuisivat vetäytymään Atlantille tai jopa kanaalin yli. Tällaisessa tilanteessa suurin osa manner-Euroopasta jäisi puna-armeijan käsiin.

Kun länsiliittoutuneilla oli toisen maailmansodan jälkeen valtavasti kokemusta ja osaamista totalitaarista miehittäjää vastustaneiden sissiliikkeiden avustamisesta ja yhteistoiminnasta niiden kanssa, oli vain järkevää ryhtyä tekemään valmisteluja tällaisen toiminnan varalta jo rauhan aikana. Näistä operaatioista käytetään englanniksi nimeä "stay-behind", ja käsite on Suomessa tuttu mm. jatkosodan loppuvaiheista, kun Kannakselta vetäydyttäessä vihollisen linjojen taakse jätettiin kaukopartioita. Vaikka Ganserin sensaatioproosasta saa helposti aivan toisen vaikutelman, niin tällainen "stay-behind" -toiminta kuuluu sinänsä aivan normaaliin maanpuolustukseen. Kuvittelen - tai ainakin toivon - että Suomen puolustussuunnittelussa on tänäkin päivänä suunnitelmia vihollisen linjojen takana tapahtuvaa tiedustelutyötä ja sissitoimintaa varten. Mitenkään laitonta tai illegitiimiä se ei ole.

Ganserin käsittelemä kylmän sodan kuvio on sinänsä monimutkaisempi, että joissakin tapauksissa näitä "stay-behind" -verkostoja on saatettu perustaa ilman "isäntävaltion" suostumusta, vieraiden tiedustelupalvelujen toimesta. Nyt liikutaan kieltämättä harmaalla alueella, niin juridisesti kuin moraalisestikin, mutta ei ole mitenkään selvää että tällainen toiminta olisi itsessään yksiselitteisen väärin. Sanotaan hypoteettisesti että CIA olisi 1950-luvulla lähestynyt joitakin suomalaisia sijoittamattomia reserviläisiä, ja ehdottanut heille aseiden ja a-tarvikkeiden jemmaamista sissikätköön siltä varalta että ryssä tulee. Jos he löytäisivät itsensä puna-armeijan linjojen takana, voisivat he ottaa siihen tarkoitukseen annetulla radiolla yhteyttä amerikkalaisiin ja ryhtyä halutessaan vastatoimintaan. En osaa tältä istumalta sanoa, olisiko tällainen toiminta suoraan rikkonut mitään Suomen lakia, tai edes olisiko se ollut itsessään mitenkään moraalisesti tuomittavaa.

Kannattaa muuten muistaa, että eräiden väitteiden mukaan (mm. pseudonyymillä Viktor Suvorov kirjoittanut neuvostoloikkari) Neuvostoliiton armeijan spetsnaz-erikoisjoukot ylläpitivät myös Suomessa agenttiverkostoa, joka olisi sodan syttyessä tarjonnut heille materiaaliapua, tiloja ynnä muuta sellaista. Sen lisäksi Neuvostoliiton salaisella poliisilla ja sotilastiedustelulla on ollut omat organisaationsa samoissa Euroopan maissa joissa nämä lännen "stay-behind" -järjestöt ovat toimineet. Tällaisten verkostojen tarkoituksena on ollut avustaa hyökkäyssodan yhteydessä laillisen yhteiskuntajärjestyksen ja demokratian tuhoamista neuvostototalitarismin tieltä, kun taas lännen "stay-behind" -organisaatioissa oli kyse laittoman miehityksen vastustamisesta. Jos moraalisia arvioita haluaa tehdä, on tämä ero tiedostettava.

Tämän lisäksi Ganser sotkee samaan soppaan sen, että ainakin CIA jakoi avokätisesti tukea useille eurooppalaisille poliittisille toimijoille, etenkin maltilliselle vasemmistolle, niin meillä kuin muuallakin. Lisäksi läntisten tiedustelupalvelujen toimesta tehtiin erilaisia propagandaoperaatioita ja muita yleiseen mielipiteeseen vaikuttamaan pyrkinyttä väkivallatonta toimintaa. Tämä tiedustelutouhu on aivan oma lukunsa, joka vain paikoin liittyy stay-behind -joukkoihin ja niihin liittyviin kyseenalaisuuksiin.

Toisaalta ainakin CIA näyttää välillä kyseenalaisella tavalla sekaantuneen esimerkiksi Italian sisäpolitiikkaan, ja olihan länsivalloilla vahvasti näppinsä myös Kreikan sisällissodassa. Nämä ovat toki historiallisia tosiasioita jotka on syytä pitää mielessä.

Ganserin teoksen suurin ongelma on kuitenkin se, että hän sotkee nämä kaikki operaatiot toisiinsa megalomaaniseksi "salaiseksi sodaksi kommunismia vastaan", joka näyttäytyy Lontoosta ja Washingtonista johdettuna järjestelmällisenä pyrkimyksenä estää edustuksellisen demokratian toiminta länsi-Euroopassa. Normaali ulkopolitiikka, salaiset operaatiot ja oikeistolainen terrorismi ovat Ganserille kaikki osa samaa valtavaa kapitalistista salaliittoa, jossa mikään ei ole sitä miltä se näyttää ja kaikki lännen viralliset instanssit valehtelevat aina.

Kun Ganser pystyttää tällaisen monoliittisen maailmansalaliiton, ja vielä tekee sen ideologisesti täysin yksisilmäisesti, todellisuus jää kauas taakse. Lisäksi tekstissä menevät jatkuvasti sekaisin dokumentoidut tosiasiat, epämääräiset väitteet ja kuulopuheet sekä kirjoittajan omat spekulaatiot. Kirjoittajan tavoitteena ei näytäkään olevan niinkään "stay-behind" -toimintaan liittyvien kyseenalaisten asioiden ja suoranaisen terrorismin paljastaminen vaan näiden tietojen valjastaminen poliittisiin tarkoituksiin, nimittäin antiamerikkalaisen ja NATO-vastaisen salaliittoteorian kehittämiseen. Kun olennaisin tutkimuskysymys on selvittää missä määrin tämä toiminta oli johdettua ja missä määrin stay-behind -miehet toimivat omaan piikkiinsä, Ganser tuntuu olettavan että kaikki tapahtui osana suurta salaliittoa.

Esimerkiksi Ganserin laajasta Italiaa koskevasta luvusta ei lopulta lainkaan selviä oliko "jännityksen strategia" todella CIA:n tekosia, vai oliko vastuussa Italian salainen poliisi vai äärioikeisto itse; Ganser tyytyy olettamaan että itse Richard Nixon oli antanut asiasta määräykset! Tämä ei enää ole historiantutkimusta. Väite, että Italiassa tapahtuneet terrori-iskut olivat CIA:n käsialaa on täysin kelvollinen hypoteesi, mutta se olisi yritettävä todistaa. Italiassa on operaatio Gladioon liittyen myönnetty, että maassa toimi "stay-behind" -verkosto, ja näyttää todennäköiseltä että sen jäsenet ovat sekaantuneet Italian oikeiston terrorismiin. Eräskin Ganserin lainaama kenraali on myöntänyt verkoston olemassaolon, ja todennut että osa sen jäsenistä on lähtenyt omin luvin toteuttamaan sisäpoliittisia tavoitteitaan. Ganser lainaa tämän, mutta toisaalla väittää useasti että samat terrori-iskut on tehty nimenomaan osana verkoston toimintaa, ilman mitään muuta näyttöä kuin kyseenalaisia kuulopuheita. Hän yksinkertaisesti olettaa että kenraalin täytyy valehdella.

Todellisuudessa on aivan eri asia ovatko esimerkiksi Italian terrori-iskut yksittäisten äärioikeistolaisten tai pienten ryhmien, maanlaajuisen oikeistolaisen upseerien ja tiedustelupalvelun salaliiton, vaiko CIA:n tekosia, tai jonkun näiden yhdistelmän. Ganserille tuntuu riittävän se, että kaikkia näitä on epäilty, ja se todistaa yleisellä tasolla kapitalismin ja NATO:n pahuudesta. Jos voidaan osoittaa, että vaikka jonkin tietyn äärioikeistoryhmän, stay-behind -ryhmän ja tiedustelupalvelun välillä on jokin linkki, se todistaa Ganserille näiden kaikkien kuuluneen samaan epämääräiseen salaliittoon. Mutkat vedetään suoriksi kun eri toimijoiden keskinäisten suhteiden verkostoja ei yritetäkään ymmärtää tai selvittää, vaan kaikkien oletetaan kuuluvan samaan maailmansalaliittoon. Jos jokin tapahtuma näyttää Ganserin mielestä palvelleen Yhdysvaltojen intressejä, silloin oletetaan klassisella salaliittoteorialogiikalla Yhdysvaltojen olleen sen takana.

Otetaan esimerkiksi vaikka Peteanon tapaus. Vuonna 1972 Peteanon kylän lähellä räjähti autopommi, joka tappoi kolme karabinieeriä. Polisiille tuli nimetön puhelu, jossa tekijäksi ilmoittautuivat Punaiset prikaatit, pahamaineiset italialainen kommunistiterroristit. Myöhemmin kävi ilmi, että poliisitutkinta hutiloitiin tietoisesti, ja iskusta paljastui yhteyksiä niin äärioikeistolaisiin salaseuroihin kuin Italian salaisiin palveluihinkin. Tekijäkin jäi lopulta kiinni, ja myönsi iskujen olleen äärioikeiston poliittista terroria, johon oli osallistunut "stay-behind" -verkostoihin kuuluvia ihmisiä, ja joiden toimia Italian tiedustelupalvelut olivat peitelleet.

Mitä tästä voidaan päätellä? Italian viranomaiset ovat voineet toimia näin monesta eri syystä. Sen ajan ilmapiirissä oli helppo syyttää kommunisteja, ja jos asenteiltaan oikeistolaiset poliisit ovat havainneet jälkien johtavan väärälle sylttytehtaalle, ovat he voineet sotkea ne. Toisaalta saatettiin pyrkiä varjelemaan stay-behind -verkostoa, tai ehkä joku poliisin tai salaisten palvelujen jäsen oli yksityishenkilönä sekaantunut juttuun. Poliisien vaikeneminen omiensa tekemistä rikoksista on yleisesti tunnettu tapa. Mahdollisia selityksiä on monia, ja niistä monimutkaisin, ja kaikkein eniten oletuksia vaativa, on monoliittinen Washingtonista johdettu salaliitto.

Mainitsin aiemmin, että Ganser käyttää salaliittoteorioiden logiikkaa teesiensä tueksi hyväksymällä kyseenalaistamatta mitä epämääräisimmätkin "todistajanlausunnot" jos ne sopivat hänen teoriaansa. Ilmeisesti tutkijalle ei ole juolahtanut mieleenkään sellainen vaihtoehto, että jos Italian salainen poliisi oli "jännityksen strategian" takana, heillehän kävisi vallan mainiosti jos siitä syytettäisiin CIA:ta. Italialaiset voinevat luottaa siihen, että Langleystä ja Washingtonista vastataan ainoastaan "No comment", ja vasemmistolaiset innostuvat kun voidaan "todistaa" että CIA on paha terroristijärjestö.

Kaikkein olennaisin tutkimuskysymys jää siis kokonaan selvittämättä, koska kirjoittajan poliittinen vakaumus on jo vastannut siihen.

**

Suomalaista lukijaa kiinnostaa tietenkin Ganserin teoksen Suomesta kertova luku, joka perustuu pitkälti toimittaja Jukka Rislakilta saatuihin tietoihin. Ganser on toki ottanut asiakseen taustoittaa ulkomaalaisille lukijoille Suomen tapahtumia, tavalla joka tekee melko tylysti selväksi kuinka hatarat tiedot hänellä on.

Saksa hävisi toisen maailmansodan, ja Suomi joutui maksamaan Neuvostoliitolle sotakorvauksia sekä solmimaan ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen, jossa Suomi sitoutui pysyttelemään tulevaisuudessa puolueettomana, samaan tapaan kuin Itävalta Keski-Euroopassa.
(Ganser 2009, s. 268)

Ehkä olen optimisti, mutta olettaisin että Suomessa kuka tahansa poliittisen historian opiskelija tietää että Ganserin käsitys YYA-sopimuksesta on täysin väärä. YYA-sopimuksessa Suomi nimenomaan sitoutui puolustautumaan yhdessä Neuvostoliiton kanssa Saksan hyökkäystä vastaan. Kyseessä oli sotilaallinen liittosuhde, jota ei voi mitenkään verrata Itävallan asemaan. Kun edes näin alkeelliset perusasiat eivät ole tiedossa, on syytä kysyä voiko mihinkään teoksessa annettuun tietoon suhtautua vakavasti. Onko muitakin lähteitä luettu näin huolellisesti?

Esimerkiksi Suomessa suhteellisen kuuluisasta Stella Polaris -operaatiosta, tai Suomen ja lännen tiedustelupalvelujen yhteistyöstä muutenkaan Ganser ei puhu mitään eikä ilmeisesti ole niistä lainkaan tietoinen. Alkeellisintakaan perustutkimusta ei ilmeisesti ole tehty. Rislakin hankkimien tietojen pohjalta Ganser kuitenkin kertoo, että CIA värväsi Suomessa jonkinlaista agenttiverkostoa, sekä "stay behind" -toimintaan että poliittiseen tiedusteluun. Mukana toiminnassa oli ilmeisesti sekä Puolustusvoimien kantahenkilökuntaa että yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisia ihmisiä.

Poliittinen tiedustelu kohdistui muun muassa presidentti Kekkoseen ja hänen "huhuttuihin" KGB-yhteyksiinsä. Ganserilla on aiheesta tahattoman koominen mutta paljonpuhuva huomautus:

Ei ole selvää, miksi salainen armeija epäili kunnioitettua valtiomiestä ja vakoili häntä.
(Ganser 2009, s. 274)

Eiköhän se ole kaikille Suomen historiaa edes ylimalkaisesti tunteville melko selvää.

Suomessakin kuitenkin toimi Yhdysvaltojen tuella "salainen armeija", joka varautui Neuvostoliiton hyökkäykseen ja välitti länsiliittoutuneille tiedustelutietoa. Ganser moralisoi:

Suomen hallitus ei ole tähän mennessä rohjennut tutkia tällaista puolueettomuuden loukkausta eikä kommentoida sitä julkisesti.
(Ganser 2009, s. 279)

Tai lieneekö kyse siitä, että kun aiheesta on avoin maininta mm. Paasikiven päiväkirjoissa ja siitä on tehty tutkimustakin, niin se ei ole ollut enää pitkään aikaan mikään varsinainen salaisuus. Suomessa toimi kuitenkin kylmän sodan aikana niin CIA:n, KGB:n kuin Stasinkin verkostoja, ja näitä monimutkaisia tiedustelusotkuja ei olla yleensäkään haluttu lähteä avaamaan kun niihin ovat epäilemättä sotkeutuneet kaikkien vanhojen puolueiden edustajia. Kun edes romahtaneen DDR:n tiedustelupalvelujen tekemisiä Suomessa ei uskalleta yksityiskohtaisesti julkistaa, niin onko ihme jos vielä toiminnassa olevan CIA:n puuhia ollaan vielä haluttomampia retostelemaan julkisuudessa?

Ganser mielestäni myös liioittelee kuvaillessaan tiedustelutoimintaa. Esimerkiksi CIA:n Suomen verkoston tiedustelutoiminta ei ilmeisesti ole ollut paljoa sen kummallisempaa kuin edellämainittujen Stasin tai KGB:nkään: se on ilmeisesti kostunut lähinnä yhteydenpidosta myötämielisiin suomalaisiin ja Suomen politikan seuraamisesta heidän kauttaan. Suuri osa tiedustelusta on juuri tällaista, ja kuuluu tänäkin päivänä kansainvälisen politiikan normaaliin toimintaan. Paikoittain nämä "stay behind" -verkostot ovat ilmeisesti harjoittaneet selkeämpää vakoilua, esimerkiksi salakuuntelua, mutta enimmäkseen kyse on ollut melkoisen harmittomasta toiminnasta jota on vaikea edes pitää kovin maanpetoksellisena tai "puolueettomuutta loukkaavana". Ganser taas näkee kaiken tällaisen toiminnan kumouksellisena kansallisen suvereniteetin rajoittamisena, mikä ehkä palvelee hänen poliittisia tarkoitusperiään mutta ei tunnu vastaavan todellisuutta.

**

Kaikkein pöyristyttävintä lukemista ovat Ganserin johtopäätökset. Hänen mielestään salaisten stay-behind -armeijoiden olemassaolo todistaa, että NATO-maiden ja itäblokin välillä ei tosiasiassa ollut mitään eroa.

On käynyt selväksi, että kun kylmä sota jakoi Eurooppaa, kansalaisia hallittiin väkivallalla ja terrorilla rautaesiripun molemmilla puolilla. (...) Länsi-Euroopan osalta tämä suvereenisuuden ja itsenäisyyden harhan murskautuminen on tapahtunut vasta äskettäin. Operaatio Gladiosta ja Naton salaisista armeijoista julki tulleet tiedot kertovat paljon hienovaraisemmasta ja salakavalammasta suvereenisuuden rajoittamisen ja manipulaation strategiasta, joka vaihteli suuresti maasta toiseen. Mutta kyse oli yhtä kaikki suvereenisuuden rajoittamisesta. Ja missä stay behind -verkostot toimivat Neuvostoliiton hyökkäyksen puutteessa Länsi-Euroopan maiden demokratian pakkopaitana, siellä operaatio Gladio merkitsi Washingtonin omaa Brezhnevin oppia.
(Ganser 2009, s. 355-56)

Tämän jälkeen lukija ei enää edes ylläty kun Ganser vihjaa syyskuun 11. päivän terrori-iskujen olleen Yhdysvaltojen salajuoni. Hän esittelee alaviitteessä kritiikittä "let it happen on purpose" -versiota 9/11 -salaliittoteoriasta. Sittemmin Ganser on ilmeisesti ryhtynyt lähes täyspäiväiseksi 9/11 -salaliittoteoreetikoksi.

Kukaan täysijärkinen ihminen joka tuntee 1900-luvun historiaa ei voi väittää että edes pahin mahdollinen salaliittoversio NATO:n stay behind -verkostoista rinnastuu Brezhnevin oppiin. Tämän opin nojalla Unkarin ja Tsekkoslovakian kansannousut tukahdutettiin panssarivaunuilla ja toisinajattelijoita vangittiin leireille ja surmattiin. Ganser voi sumeilematta väittää että länsi-Euroopassa tapahtui täysin tähän rinnastettavia asioita, koska hänen teostaan lukiessa ei voi välttyä havaitsemasta että hänellä on paikoin erilainen käsitys kylmän sodan tapahtumista ja historiasta muutenkin kun historiatieteellä, ja hänen teostaan ajaa äärimmäisen vahva poliittinen agenda. Ganserin pyrkimys on todistaa, että Yhdysvallat ja NATO on aivan yhtä paha kuin Neuvostoliitto ja Varsovan liittokin. Väite on täysin naurettava.

Ganserin teos on kokonaisuudessaan masentava kokemus. Kirjoittaja on tehnyt valtavan paljon työtä ja valottanut enimmäkseen pimennossa ollutta, kylmän sodan historian ja Euroopan nykypäivänkin kannalta todella tärkeää aihetta. Hänen työnsä valuu kuitenkin hukkaan, koska kun teos on täynnä päivänselviä asiavirheitä ja tosiasioiden siekailematonta vääristelyä, ei mitään osaa hänen tekstistään voi ottaa sellaisenaan vakavasti. Ganser esittää uskottavasti, että kylmän sodan aikana Euroopan NATO-maissa, ja jossakin määrin myös puolueettomissa maissa, toimi Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian aloitteesta perustettuja "stay-behind" -verkostoja. Se, mitä nämä verkostot jäsenineen todella tekivät ja mikä niiden suhde Euroopassa tapahtuneeseen oikeistolaiseen terrorismiin oli jää avoimeksi kysymykseksi; Ganserin ei tarvitse kysyä tätä, koska hänen poliittinen vakaumuksensa tarjoaa vastauksen. Viime kädessä teoksen tarkoitus ei edes ole vastata omaan tutkimuskysymykseensä, vaan vyöryttää esiin tarpeeksi suuri massa erilaisia "todisteita" ja salaliittoteorioita jotta hän pääsee johtopäätöksenä toteamaan että Yhdysvallat ja NATO ovat yhtä pahoja kuin Neuvostoliitto. Lopulta tarkoitus on siis ainoastaan esittää moraalinen arvio kylmän sodan osapuolista eikä vastata historialliseen kysymykseen. Epäilemättä tällainen on päivänpolitiikassa hyödyllistä retoriikkaa, mutta historiatutkimusta se ei ole.

"Stay behind" -verkostot ja niiden rooli Euroopan oikeistolaisessa terrorissa on historiallinen kysymys joka odottaa asiallista vastausta. Ganserin dogmaattinen vasemmistopamfletti ei sellaista tarjoa.

Mikä "miesliikkeessä" on vikana

2011-11-14T08:00:00.005+02:00

Suomalaisessa julkisuudessa esiintyy niinsanottu "miesliike" aktivisteineen. Tällä termillä tarkoitetaan kahta eri asiaa: toisaalta miesliikkeeksi lasketaan sellaiset profeministiset tai muuten tasa-arvoa ajavat organisaatiot jotka kiinnittävät etupäässä huomiota miesten kokemaan sukupuoliseen epätasa-arvoon. Toisaalta varsinainen "miesliike", joka on organisoitunut muutaman julkisuushakuisen aktivistin ympärille, muodostaa tästä erillisen ideologisen kokonaisuuden. Käsittelen tässä kirjoituksessa jälkimmäistä.

Tämä "miesliike" on agendaltaan eksplisittisen antifeministinen. Sen edustajat pyrkivät todistamaan että itseasiassa nimenomaan miehet ovat nyky-yhteiskunnassa syrjitty sukupuoli. Kaikkein alimmalle tasolle asettuu heidän väittessään "alempitasoinen mies", lyhenteenä atm. Tämän miesliikkeen binäärisessä maailmankatsomuksessa sukupuolten tasa-arvo on kahden osapuolen nollasummapeliä, ja he katsovat naisten saavuttaneen jo tasa-arvon. Siksi naisten aseman jatkuva parantaminen on heistä itseasiassa miesten, etenkin alempitasoisten miesten, aseman huonontamista. Täten feminismi näyttäytyy heille negatiivisena, suorastaan sortavana ideologiana, joka pyrkii polkemaan miesten oikeuksia naisten hyväksi. Samoin he katsovat esimerkiksi naistutkimuksen olevan ideologista näennäistiedettä, joka on sidoksissa feminismiin ja johon kohdistuu pisimmälle menevissä väitteissä jonkinlainen ideologinen kontrolli, jolla valvotaan että naistutkimus tuottaa vain feminismille myönteisiä tutkimustuloksia. On jopa väitetty ettei sukupuolten verrannollista asemaa tai sukupuolen vaikutusta yksilöön yhteiskunnassa olisi tutkittu lainkaan.

Etenkin jälkimmäinen väite on yhteiskuntatieteitä tuntevalle lähes käsittämätön, mutta suurin osa miesliikkeen feminismi- ja tiedekritiikistä tuleekin yhteiskuntatieteiden ulkopuolelta. Käsittelin tässä blogissa aiemmin Suomen toistaiseksi huomattavinta naistutkimuksen vastaista antifeminististä pamflettia, jossa esitettiin erittäin kovaa kritiikkiä naistutkimusta kohtaan tuntematta ainetta tai sen oppihistoriaa lainkaan. Päinvastoin, kyseisen pamfletin käsitykset naistutkimuksesta perustuivat paljolti amerikkalaisten konservatiivien antifeministisiin kirjotuksiin, joita on ilmeisesti luettu ymmärtämättä niiden kontekstia Yhdysvaltojen "kulttuurisodissa" kristilliskonservatismin ja vasemmistoliberalismin välillä.

Samoin suuri osa miesliikkeen antifeminismistä on tuontitavaraa, kuten niin suuri osa vihaisten nuorien konservatiivien ideologiasta nykyään on. Tällainen dogmaattinen antifeminismi, jossa feminismi nähdään monolittisena, suurta yhteiskunnallista valtaa miesten sortamiseksi käyttävänä liikkeenä, on peräisin nimenomaan amerikkalaisilta kristilliskonservatiiveilta. Se on samaa sukua "liberaalin median" myytin kanssa, jota esimerkiksi perussuomalaiset Suomessa käyttävät sellaisenaan, ja myös kristilliskonservatiiveille rakkaan "akateemisen liberalismin" ajatuksen kanssa. Kun eräs suomalainen viime vuosien kohupoliitikko on blogissaan antanut ymmärtää, että "punavihreät naiset" käytännössä hallitsevat Suomea ja käyttävät mediayhtiöitä osana suurta salaliittoa häntä ja hänen hengenheimolaisiaan vastaan, on kysymys nimenomaan amerikkalaisen konservatiivi-ideologian tuomsesta sellaisenaan rapakon yli. Tämä amerikkalainen monoliittisen, salaliittomaisen vaikutusvaltaisen yliopistofeminismin kuva toistuu Suomen "miesliikkeen" kirjoituksissa jokseenkin sellaisenaan.

Toki Suomessa on selkeitä yhteiskunnallisia epäkohtia jotka voi nähdä miehiin kohdistuvana sukupuolisena syrjintänä. Helpoin esimerkki on "yleinen", eli käytännössä useimpien miesten asevelvollisuus, jonka sukupuoliluonteesta olen toisaalla kirjoittanut. "Miesliikkeellä" ei kuitenkaan tunnu olevan paljoa sanottavaa asevelvollisuudesta sukupuoliteknologiana, tai sen roolista sukupuolijärjestelmässä, vaan se näyttäytyy vain yhteiskunnallisena instituutiona joka syrjii miehiä ja on siksi poistettava. Tässä mielessä miesliike muistuttaa pikemminkin sen omaa kuvausta feminismistä pyrkiessään vain eliminoimaan sortaviksi katsomiaan rakenteita vailla kokonaiskuvaa sukupuolijärjestelmästä. Varsinaisesta sukupuolijärjestelmästä tai sen muuttamisesta miesliikkeellä on yleensäkin hyvin vähän sanottavaa.

Miesliikkeen ideologia näyttäytyy nimenomaan antifeminisminä ja kapeasti ajateltuna miesten yhteiskunnallisen aseman parantamisena. Osalle sen kannattajista kysymys on selvästi vain antifeministisestä konservatiivisuudesta ja sukupuolien tasa-arvon vastustamisesta. Tämä näkyy selkeimmin miesliikkeen sovinistisimmassa ilmenemismuodossa, eli miesten "oikeutta seksiin" korostavassa liikkeessä. Siinä esitetään, että "alempitasoisten miesten" seksinpuute on yhteiskunnallisesti merkittävä ongelma, joka aiheuttaa huomattavia lieveilmiöitä. Lääkkeeksi tähän ongelmaan tarjotaan pokkeuksetta joko prostituutiota, jonka itse näen sinänsä positiivisena markkinaratkaisuna, mutta usein ennen kaikkea nuorten naisten seksuaalisuuden muokkaamista. Viime kesän Norjan terroriteon jälkeen Aamulehti julkaisi pöyristyttävän sovinistisen kolumnin, jossa syy tästä veriteosta ja muun muassa Suomen kouluammuskeluista sälytettiin kokonaan nuorten naisten selkään, he kun eivät olleet "ymmärtäneet antaa" näille alempitasoisille miesparoille. Muuan Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokaskin esitti vaalien alla, että nuorten naisten seksuaalisuutta tulisi muuttaa valistuksella, jotta he antaisivat herkemmin alempitasoisille miehille.

Tällaisissa kannanotoissa "miesliikkeen" sovinismi näyttäytyy puhtaimmillaan. Heteromiesten seksuaaliset tarpeet ovat luonnonvakio, johon ei voi vaikuttaa; sitävastoin naisten seksuaalisuutta voidaan tarpeen mukaan muokata. Jos miesten seksuaalisuudesta - seksin puutteesta - seuraa yhteiskunnallisia ongelmia, on se naisten syytä, koska he eivät ole tyydyttäneet miesten tarpeita. Sitävastoin naisilla ei ilmeisesti ole omia tarpeita, tai ainakin ne ovat laadullisesti erilaisia kuin miesten koska niitä voidaan muokata "yhteiskunnan" - miesten - vaatimuksiin. Naisten seksuaalisuus ja yksityiselämä on siis alistettava miesten tarpeisin. Tämä ajattelu on läheistä sukua nationalismille, joka näkee miesten ja naisten ruumiit "kansakunnan", eli valtion, käytettävissä olevana materiaalina, joko sotilaina tai synnyttäjinä. Miesliike haluaa vapauttaa miehet asevelvollisuudesta, mutta ylläpitää naisten alisteista asemaa samaistamalla heteromiesten seksuaalisuuden "yhteiskuntaan". Tässä mallissa toisella sukupuolella on oikeuksia, ja toisella velvollisuuksia; toisen sukupuolen seksuaalisuus on vakio, toisen muutettavissa. Heteromiehet ovat yhtä kun yhteiskunta, ja tasa-arvo on sitä että mies toteuttaa biologisia tarpeitaan ja nainen toimii niiden välineenä. Tässä on tosiaan kysymys puhtaasti vanhanaikaisesta sovinismista.

Laajemmin "miesliikkeessä" on kyse suorastaan henkeäsalpaavasta yhteiskunnallisesta projektista. Sen pyrkimys on ottaa koko planeetan etuoikeutetuin ryhmä, valkoiset länsimaiset heteromiehet, ja todistaa että itseasiassa tämä valtavista etuoikeuksista nauttiva eliitti onkin sorrettu vähemmistö! Tällaisella suorastaan postmodernilla käänteellä koko sukupuolijärjestelmä kääntyy päälaelleen. Samalla niistä ryhmistä, jotka pyrkivät kritisoimaan olemassaolevaa sukupuolijärjestelmää ja vapauttamaan sen sortamia vähemmistöjä tuleekin itse sortajia. Kyseessä on melkoinen silmänkääntötemppu, jolla meidän halutaan uskovan että leijonanosan maailman vauraudesta itselleen kerännyt, kaikkein etuoikeutetuin ja korkeastatuksisin ryhmä onkin alempiarvoinen, sorrettu vähemmistö. Väite on niin päivänselvän naurettava että siihen on ehkä sen puhtaan röyhkeyden takia vaikea vastata. Eihän kukaan voi todella ajatella noin. Mutta voi: tällaisen rinnakkaistodellisuuden rakentamisella saadaan sälytettyä koko "valkoisen miehen taakka" - sanonnan myöhemmässä merkityksessä - harteilta. Todellisesta sorrosta kärsivät vähemmistöt ja oman yhteiskunnan muiden ryhmien kärsimät epäkohdat voidaan kokonaan sivuuttaa, ja etuoikeutetut voivat nauttia omasta asemastaan vailla syyllisyyden häivääkään, välittämättä muista, koska ovathan hekin sorrettuja. Päinvastoin, yritykset kiinnittää huomiota muiden ryhmien kokemiin epäkohtiin voidaan torjua syyttämällä näitä epäkohtia esiin nostavia valkoisten heteromiesten alistamisesta, eli muuttamalla sorrettujen puolestapuhujat itse sortajiksi. Miesliike edustaa pyrkimystä kaapata uhrin asema etuoikeutetuille.

Tällaisena "miesliike" tekee valtavan karhunpalveluksen minkäänlaisen tasa-arvon toteutumiselle, ja myös miehiin kohdistuvien epäkohtien korjaamiselle. Vaikka miesliike toisin väittääkin, on heidän parjaamansa feminismi vahvin sukupuolijärjestelmän muutosta ajava yhteiskunnallinen voima. Hyökkäyksillään feminismiä vastaan miesliike vain vahvistaa niitä konservatiivisia tahoja jotka haluavat ylläpitää nykyistä sukupuolijärjestelmää sellaisenaan. Jos miesliikettä todella kiinnostaisi sukupuolijärjestelmän kritisoiminen ja uudistaminen, olisi sen luontaisin liittolainen nimenomaan feminismi. Vaatii jo suorastaan häiriintynyttä salaliittoteoriamaailmankuvaa uskoa että feminismi jollakin tavalla ylläpitää esimerkiksi miesten asevelvollisuutta; kuitenkin miesten asevelvollisuuden epätasa-arvoisuutta surkutteleva miesliike hyökkää juuri feminismiä vastaan. Mustamaalaamalla feminismiä miesliike pikemminkin edistää nykyään suosittua konservatiivista käsitystä, jonka mukaan tasa-arvo ja suvaitsevaisuus ovat "menneet liian pitkälle", ja yhteiskunnan olisi palattava sukupuolisesti, etnisesti ja seksuaalisesti epätasa-arvoisemmaksi. Tätä maailmankuvaa edustaa selkeimmin miesliikkeen kanssa vahvasti päällekkäinen "maahanmuuttokriittinen" liike, joka on avoimen antifeministinen. On huomattavaa, että Norjan "maahanmuuttokriittinen" joukkomurhaaja Andreas Breivik syytti fasistisessa manifestissaan nimenomaan feminismiä valkoisen eurooppalaisen mieheyden tuhoamisesta ja sitä kautta Euroopan kuvitellun islamisaation mahdollistamisesta, ja erään suomalaispoliitikon punavihreät naiset -salaliittoteoria tuli jo mainittua. Antifeministinen miesliike näyttäytyy ensisijaisesti osana uuskonservatiivista rintamaa, joka vastustaa suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa ja pyrkii ylläpitämään valkoisten heteromiesten etuoikeutettua asemaa. "Alempitasoisten miesten" kuviteltujen ja todellisten ongelmien korjaaminen jää sivuseikaksi kun liikkeen missioksi on otettu kahden sukupuolen välinen nollasummapeli tasa-arvosta; miesliikkeen sukupuolikäsitys on monoliittinen ja binäärinen.

Miesliikkeen monoliittinen feminismikäsitys tekee myös feminismin epäkohtien kritisoimisesta paljon vaikeampaa. Yliopistofeminismissä ja etenkin radikaalifeminismissä on paljon kritisoitavaa, mutta miesliike ei tee näin, vaan hyökkää koko feminismiä vastaan ja esittää se suorastaan tasa-arvoa vastustavana pahana sorron ideologiana. Miesliikkeen kuva feminismistä on niin äärimmäisen kärjistetty ja usein suoraan valheellinen että sen hyökkäyksiä on hyvin vaikea nähdä minkäänlaisena rakentavana kritiikkinä, vaan ne näyttäytyvät pelkästään yhteiskunnallisena valtataisteluna, jossa miesliike asettuu samaan rintamaan konservatiivisuuden ja rasismin kanssa. Näiden liikkeiden yhteisenä pyrkimyksenä on esittää vähemmistöjen aseman parantaminen lähtökohtaisesti epälegitiiminä. Päinvastoin ne vaativat että yhteiskunnan pelisäännöt on vastaisuudessakin kirjoitettava valtaeliitin, valkoisten heteromiesten, ehdoilla. Tähän tavoitteeseen päästäkseen nämä liikkeet pyrkivät järjestelmällisesti kaivamaan maata poliittisten vastustajiensa alta hyökkäämällä feminismiä, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa vastaan uudelleenmäärittelemällä nämä käsitteet omiin tavoitteisiinsa sopiviksi. Suvaitsevaisuus ja feminismi muuttuvat heidän uuskielessään sorroksi, ja tasa-arvo tarkoittaa eliitin valtaoikeuksien ylläpitämistä. Muut sukupuolet, seksuaalisuudet ja etnisyydet on siivottava marginaaliin pois valkoisten miesten etuoikeuksien tieltä. Tässä he ovat täsmälleen samalla asialla "maahanmuuttokriittisen" liikkeen kannalla, joka pyrkii samoin rehabilitoimaan rasismin ja valkoisen kantaväestön etuoikeudet.

Tällainen liike on syvästi vastenmielinen, sekä omana itsenään että osana laajempaa konservatiivista hyökkäystä suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa vastaan. Sen julkinen toiminta edistää täysin negatiivista yhteiskunnallista kehitystä, jolla pyritään vahvistamaan ja legitimomiaan olemassaolevia sorron rakenteita ja leimaamaan niiden kritisoijat "feminatseiksi" ja "alempitasoisten" miesten häikäilemättömiksi sortajiksi. Se, että miesliike puhuu tasa-arvosta, on vain irvokas vitsi.

Hyvejohtajuuden eetos

2011-11-07T08:00:00.011+02:00

Minulta kysyttiin taannoin tämän blogin kommenteissa olinko lukenut "Hyvejohtajuus" -nimisen lafkan kirjoitusta Halla-ahon retoriikasta. Heidän webbisivulleen oli kirjoitettu "Jussi Halla-ahon radikaali retoriikka" -otsikolla ns. analyysi Halla-ahon puheista, jossa selitettiin kaikki tohtorin kannalta parhain päin ja surkuteltiin sitä, kuinka häntä tarkoituksellisesti väärinymmärretään.

Lauri Järvilehto oli vastannut kirjoitukseen korostamalla Halla-ahon retoriikan "likaisuutta", eli sen eetosta. Hyvejohtajuus.fi taas vastasi viime viikolla kirjoituksella nimeltä Politiikan retoriikka – osa 1: Halla-ahon eetos. Kirjoittajaksi on merkitty muuan Oskari Juurikkala, jota kuvataan artikkelin lopussa seuraavasti:

Kirjoittaja Oskari Juurikkala on juristi ja taloustieteilijä, joka työskentelee kouluttajana ja tutkijana ja harrastaa intohimoisesti ihmisenä olemisen ja hyvän elämän pohdiskelua.

Sinänsä mielenkiintoinen kuvaus, että Juurikkala on myös perussuomalaisten eduskuntaryhmän talouspoliittinen asiantuntija. Verkkouutiset.fi tituleerasi häntä "Timo Soinin europolitiikan ideologiksi". Juurikkala oli mukana kirjoittamassa Soinin nimissä julkaistua mielipidekirjoitusta Wall Street Journaliin. Hyvejohtajuus.fi:n sivuilla ei kuitenkaan ole sanaakaan Juurikkalan siteistä perussuomalaisiin, ja hän esiintyy ikään kuin puolueettomana asiantuntijana, joka arvioi ulkopuolisena Halla-ahon kirjoituksia.

Siihen nähden että Juurikkala toimii perussuomalaisissa, ei ole yllättävää että hän kirjoituksessa korostaa sitä, kuinka "kriittisesti ja suorastaan ivallisesti" media Halla-ahoa kuulemma kohtelee, ja jopa toistaa Halla-ahon omia valituksia siitä, että "hänestä otetut kuvat näyttävät jopa tietoisen omituisilta ja epäystävällisiltä". Jälkimmäinen väite on lähinnä huvittava. Juurikkalan tekstin kysymys on:

Millainen on siis Jussi Halla-ahon eetos, eli miten uskottavan ja luotettavan vaikutelman hän itsestään antaa?

Sanoisin ihan lonkalta, että ihminen joka työskentelee Halla-ahon eduskuntaryhmän palveluksessa on jäävi arvioimaan tätä. Se, että hän julkaisee omissa nimissään arvioita Halla-ahon luotettavuudesta ja eetoksesta, mitenkään myöntämättä sidonnaisuuksiaan, on suorastaan törkeän epärehellistä toimintaa, niin kirjoittajalta kuin julkaisijaltakin. Eivät nämä Juurikkalan sidonnaisuudet mitään valtionsalaisuuksia ole, kun hän linkittämässäni Verkkouutisten artikkelissa aivan avoimesti kertoo niistä. On vaikea kuvitella että toisen verkkojulkaisun toimittajat olisivat muka niistä tietämättömiä.

Millaista eetosta se edustaa, että puolueen eduskuntaryhmän neuvonantaja esiintyy muka riippumattomana asiantuntijana arvioimassa saman puolueen kansanedustajan kielenkäyttöä, ja toistaa omana "analyysinaan" edustajan omia kantoja? Ehkä Hyvejohtajuuden hyveisiin ei kuulu rehellisyys, vai onko kyseessä jonkinlainen perussuomalaisten bulvaanijärjestö, joka pyrkii julkaisemaan myönteisiä arvioita oman puolueen näkyvistä edustajista ikään kuin puolueettoman analyysin varjolla? Oli syy mikä tahansa, niin tällaisista sidonnaisuuksista vaikenevalla puljulla ei ole mitään asiaa käyttää nimessään sanaa "hyve".

Että sellaista hyvejohtajuutta olisi tarjolla. Caveat emptor!

Miksi sukupuolenvaihtajat steriloidaan Suomessa?

2011-10-31T08:00:00.007+02:00

Samasta aiheesta ovat kirjoittaneet muut minua ennen, mukaanlukien yksi eduskuntavaaliehdokkaistamme, mutta kun se ei ole vieläkään tarpeeksi laajasti tunnettu, niin kirjoitanpa minäkin. Pyydän jo etukäteen anteeksi tekstin sekavuutta, mutta kun suututtaa.

Kun Suomessa mainitsee pakkosteriloinnin, tulee mieleen yleensä Natsi-Saksan rotuoppi. Ihan syystäkin; Hitlerin Saksan ihmisoikeusrikokset alkoivat nimenomaan pakkosteriloinneilla.

Fasismin ideologia, johon laajassa määritelmässä kuului myös kansallissosialistinen Saksa, perustui käsitykseen kansasta orgaanisena yhteisönä, jonka koskemattomuutta ja terveyttä tuli valvoa. Puhuttiin "kansanruumiin" terveydestä, ja Saksassa suojeltiin kansanyhteisöä ulkoisilta ja sisäisiltä vaaroilta.

Kuten oheisessa propagandajulisteessa mainostetaan, muutkin Euroopan maat olivat samoissa hommissa:

Mukana myös Suomi!

IS: Suomessa steriloitiin tuhansia rotuhygieenisin syin

Suomessa on sterilisoitu tuhansia ihmisiä rotuhygieenisten syiden takia. Näistä steriloinneista luovuttiin vasta vuonna 1969.

-Pohjoismaissa rotuhygieniaa pidettiin sosiaalisena reformiohjelmana, kertoi yleisen historian professori Marjatta Hietala Tieteen päivillä.

Sterilisointilakeja sovellettiin meillä ja muualla Pohjolassa muun muassa rikollisiin, vähä- eli vajaamielisiin ja jopa koulukotikasvatteihin. Suomessa vuoden 1935 sterilisaatiolaki hyväksyttiin suurella äänten enemmistöllä, sillä vastaan äänesti vain toistakymmentä vasemmiston edustajaa.

-Vuosina 1935-1970 meillä steriloitiin yli 7500 ihmistä rotuhygieenisten, noin 43000 lääketieteellisten, yli 3000 sosiaalisten ja parisataa muiden syiden perusteella. Valtaosa steriloiduista oli naisia, joista osalla oli jo aviottomia lapsia, Hietala huomautti.

Rotuhygieniaa eli eugeniikkaa kannattavat pelkäsivät ihmiskunnan rappeutumista. Heitä huoletti se, että "huonomman" perinnöllisen aineksen omaavat ihmiset saivat lisääntyä rajoituksetta, kun sitä vastoin syntyvyys ylempien yhteiskuntaluokkien keskuudessa näytti laskevan.

Rotuhygienian taustalla vaikutti uskomus, että kaikki ihmisen ominaisuudet, myös huonot, johtuvat hänen perimästään.

Toki Suomessa on jo luovuttu ihmisten steriloimisesta. Vai onko?

**

Finlex: Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta 28.6.2002/563

1 §
Vahvistamisedellytykset

Henkilö vahvistetaan kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietolaissa (507/1993) tarkoitettuun väestötietojärjestelmään merkitty, jos hän:

1) esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa sekä siitä, että hänet on steriloitu tai että hän muusta syystä on lisääntymiskyvytön;

2) on täysi-ikäinen;

3) ei ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa; ja

4) on Suomen kansalainen tai hänellä on asuinpaikka Suomessa.

VäestötietoL 507/1993 on kumottu L:lla väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista 661/2009.

Lihavointi tämän kirjoittajan. Kuten päivämäärästä näkyy, laki on säädetty vuonna 2002. En ymmärrä miksi.

En tunne mitään perusteita sille, että sukupuolenvaihtaja olisi steriloitava. Sukupuolenvaihtoon liittyvät hormonihoidot toki tekevät henkilöstä steriilin, mutta jos hormonihoito lopetetaan ja, anteeksi alatyylinen ilmaisu, vehkeet ovat vielä vaihtamatta, palaa normaali toimintakyky, ainakin periaatteessa. Esimerkiksi amerikkalainen Thomas Beatie, joka on virallisesti vaihtanut sukupuolensa mieheksi, on saanut jo kaksi lasta ilman kummempia ongelmia, eikä ole ainoa. Mitään lääketieteellistä syytä sterilointivaatimukselle ei tiettävästi ole.

Ruotsissa on vastaava laki, jota ollaan kaatamassa. Samanlainen laki on mennyt nurin myös Irlannissa ja Saksassa. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa asiasta taistellaan oikeudessa.

En edes valmisteludokumentteja lukemalla saanut selville miksi Suomessa päätettiin vaatia sukupuolenvaihtajien sterilointia. Asia olisi jotenkin helpompi ymmärtää jos laki olisi peräisin pimeän 40-luvun rotuhygieniasta, mutta kun se ei ole. Jotenkin se, että sukupuolta vaihtava ihminen pitää steriloida, on ilmeisesti joillekin niin itsestäänselvää ettei sitä edes tarvitse perustella.

Kyse on tietenkin heteronormatiivisuudesta. Ihmiskunnan on jakauduttava kahteen ja vain kahteen täysin erilaiseen sukupuoleen, jotka voi erottaa toisistaan aukottomasti. Tässä on erinomainen esimerkki siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa: sukupuolenvaihtajan on muututtava kokonaan vastakkaisen sukupuolen edustajaksi. Käytännössähän tämä laki nimenomaan estää esimerkiksi sen, että virallisesti miespuolinen henkilö synnyttää. Miksi se pitää estää? Mitä pahaa se kenellekään tekee? Ehkä kuulostan nyt kauhealta libertaristilta, mutta miten voi olla valtion asia valvoa että ihmiset jakautuvat nätisti kahteen sukupuoleen? Jos setä on raskaana ja saa lapsen, se ei kuulu hittoakaan kenellekään muulle.

Ei voi olla niin, että ainoat vaihtoehdot ovat elää sukupuolta joka ei vastaa papereihin kirjattua, tai menettää loppuelämäkseen oikeus saada omia lapsia. Ensimmäisestä vaihtoehdosta voi seurata monenlaista vaivaa esimerkiksi ulkomaanmatkoilla tai ihan kotimaassakin, kun maassamme on vielä vahvasti sukupuolieroteltuja laitoksia, esimerkiksi vankila.

**

Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt "lisääntymisoikeudet", jotka ovat puolisojen ja yksilöiden vapaa oikeus päättää lapsien hankkimisesta itse. Vaikuttaa melko selvältä että sukupuolenvaihtajien sterilisaatiovaatimus rikkoo tätä oikeutta, etenkin kun se on perusteeton.

EU:n ihmisoikeuskomissaari on jo 2009 julkaistussa Human Rights and Gender Identity -dokumentissa esittänyt EU:n jäsenvaltioille, että laista olisi poistettava sterilointi tai muut lääketieteelliset vaatimukset sukupuolenvaihdokselle. Miksei Suomi noudata tätä suositusta? Missä kaikki ne kansanedustajat ja muut poliitikot, jotka väittävät olevansa kiinnostuneita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista, oikein olivat kun tämä laki säädettiin, ja missä he ovat nyt, kun tämä asiantila jatkuu kaikessa hiljaisuudessa? Ei voi olla että kukaan ei muka tiedä tästä.

Kaikkein irvokkainta on, että lain on nimmaroinut tasavallan presidentti ja entinen SETA:n puheenjohtaja. Kahden presidenttikauden aikana on tullut selväksi, että SETA-aktiivisuus oli Haloselle vain kyynistä poliittista peliä. Halonen veikkasi, että tällä asialla on mahdollista saada paljon poliittisia pisteitä, ja näinhän kävi. Todellisuudessa Halonen ei kuitenkaan presidenttinä ole tehnyt käytännössä mitään sukupuolisen ja seksuaalisen tasavertaisuuden ajamiseksi; tällaisia lakeja mukisematta allekirjoittamalla pikemminkin päinvastoin. Tässä vsyvästi valtiouskoisessa kuvienkumartajien maassa lienee turha toivo, että kukaan esimerkiksi kysyisi Haloselta mitä hemmettiä hän oikein ajatteli laittaessa nimensä alle tuohon dokumenttiin.

On täysin hirviömäistä vaatia ihmistä luopumaan oikeudesta saada omia jälkeläisiä ilman mitään syytä. Ei mikään valtio voi kohdella ihmisiä tällä tavalla. Pistää vihaksi ja ankarasti. Tässä ollaan nimittäin tekemisissä edustuksellisen demokratian kaikkein vakavimman sokean pisteen kanssa: kun vähemmistö on tarpeeksi pieni, ja sukupuolenvaihtajat ilmeisesti ovat, ketään ei kiinnosta. Meitä pitäisi kiinnostaa. Kuvitelkaa huviksenne millainen äläkkä nousisi jos jotain näkyvämpää väestöryhmää haluttaisiin ryhtyä steriloimaan.

Kun Piraattipuolue kerran uudistaa puolueohjelmaansa, niin saataisiinko sinne vaatimus tämän lain muuttamisesta ja EU:n ihmisoikeuskomissaarin ehdotusten toteuttamisesta? On minulla sinne muitakin ideoita, mutta jos vaikka aloitettaisiin tästä. Niissä muissa asioissa nimittäin ei steriloida ketään.

**

Kun tätä aihetta käsitellään, samalla voisimme ottaa kantaa passien sukupuolimerkintöihin.

YLE: Miten rastia lomake, kun ei ole nainen eikä mies?

Suomessa mahdollisuus x-sukupuolimerkintään jakaa kuitenkin mielipiteet. Jos uudistus jäisi vain pienen yhteisön keskuuteen, se saattaisi toimia leimaavana. Suomen Transtukipisteessä nostetaan esiin myös pelko siitä, että x-merkinnästä tulisi lopulta pakollinen kaikille sukupuolivähemmistöille.

- X saattaa joissain paikoissa altistaa epäasiallisille kohtaamisille esimerkiksi rajaviranomaisten kanssa. X:n pitäisi olla vapaaehtoinen, että sillä voisi olla hyviä vaikutuksia, yhteisötyöntekijä Sami Suhonen sanoo.

Olisiko x-merkinnän rantautuminen Suomeen sitten edes mahdollista? Kysymys on vaikea, koska Suomessa sukupuolivähemmistöjä koskevat asiat aiheuttavat viranomaisten keskuudessa hämmennystä ja vastausvuoro siirretään sujuvasti virastolta toiselle.

Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkisen mukaan kysymys on kuitenkin ajankohtainen.

- Parhaillaan ollaan tekemässä peruskartoitusta siitä, missä tilanteissa he kokevat joutuvansa selkeästi muita ihmisiä huonompaan asemaan. Pyrkimys on vuodenvaihteeseen mennessä saada jonkinlainen näkemys siitä, mitkä ovat kaikkein polttavimmat ongelmat.

Ehdotan asiaan yksinkertaista ratkaisua: vastedes kaikkien suomalaisten passeihin merkitään sukupuoleksi X, eli määrittelemätön. Mikään kansainvälisissä standardeissa ei tietääkseni kiellä tätä, ja se olisi erinomainen tasa-arvoa edistävä teko. Minun mielestäni ei kuulu pätkääkään kenellekkään muulle, kaikkein vähiten jonkun änkyräkonservatiivisen kehitysmaan tullivirkailijalle, mihin sukupuoleen kukaan kuuluu. Jos kaikki suomalaiset ovat sukupuolta X, niin ulkomailla ei oikein voida syrjiä suomalaisia sukupuolivähemmistöjä.

Yksinkertaista ja kaunista!

Piraattipuolue voisi saada myönteistä julkisuutta profiloitumalla ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen puolustajana, etenkin kun on kiusallisen selvää että eduskuntapuolueet tekevät kaikkea muuta, mm. säätävät epäinhimillisiä sterilointilakeja. Samalla tehtäisiin todellista yhteiskunnallista hyvää kiinnittämällä huomiota vakaviin epäkohtiin. Seksuaalisen ja sukupuolisen tasa-arvon pitää todella toteutua, nimenomaan vähemmistöille, muuallakin kuin juhlapuheissa ja vaaliohjelmissa. Otetaan nämä asiat siihen uuteen laajempaan puolueohjelmaan!

**

Tarttui Piraattipuolue asiaan tai ei, toivoisin että tästä brutaalista, tarpeettomasta ja epäinhimillisestä laista oltaisiin laajemmin tietoisia. Tähän asiaan täytyy saada muutos. Mahatma Gandhi on tiettävästi sanonut, että kansakunnan suuruuden mitta on kuinka se kohtelee vähäisimpiä jäseniään. Olisi törkeää väittää että sukupuolivähemmistöt ovat Suomen yhteiskunnan "vähäisimpiä" jäseniä, mutta lainaukseen sisältyy silti positiivinen ajatus. Sen voisi ehkä uudelleensanoittaa: demokratian mittapuuna olkoon se, kuinka se kohtelee pienimpiä vähemmistöjään. Me asetamme yhdelle niistä sukupuoli-identiteettinsä virallistamisen ehdoksi steriloinnin. Se ei kerro meistä yhteiskuntana mitään hyvää. Korjataan tämä epäkohta ja annetaan sukupuolenvaihtajille oikeus sukupuoleen ja jälkeläisiin.

Keep your head up, kid!

2011-10-24T08:00:00.001+03:00

Jääkiekon SM-liigassa tapahtui viime viikolla, kun tämän blogin suosikkipelaaja Jarkko Ruutu taklasi Mikael "ilmaveivi" Granlundia. MTV3:lla meni urheilu- ja viihdetoimitukset sekaisin ja otsikoksi tuli riemastuttava "kohuryntäys" (katso video!). Voitte katsoa lyhyemmän videon tästä:

Kuten youtube-otsikko kertoo, rangaistukseksi tuli 5+20 minuuttia ryntäyksestä (charging). Tekisi mieli sanoa, että vain SM-liigassa, mutta todellisuudessa NHL:ssäkin herkästi lätkäistäisiin tuosta rangaistus jos ajettavana olisi joku tähti ja tekijänä vaikkapa, no, Rudi.

"Old time hockey"n kannattajan rapakon takana sanoisivat tuohon taklaukseen "keep your head up!" Vaikka en kyseisen koulukunnan enkä etenkään sen psykedeelisesti pukeutuvan kanadalaismessiaan ajatusmaailmaa jaakaan, olen tässä tapauksessa samoilla linjoilla. En ymmärrä mitä ihmettä Granlund kyyristelee; hänen pitäisi sen verran seurata peliä että näkee taklauksen olevan tulossa.

Jos NHL-uralle mielii, tällainen kyky olisi syytä kehittää. Katsokaa vertailun vuoksi NHL:n kurinpitäjä Brendan Shanahanin perustelut sille, miksi Ryan Malone ei saanut pelikieltoa preseason-taklauksestaan:

Tuossa tilanteessa Malone sai uusien sääntöjen mukaan aivan oikein pelirangaistuksen päähän kohdistuneesta taklauksesta, mutta ei lisäpenaltia, koska Campolin olisi pitänyt nähdä että Malone on tulossa taklaamaan häntä ja olla laittamatta itseään haavoittuvaiseen asentoon. Jos videon katsoo, näkee selvästi että Campoli näki Malonen ennen tilannetta ja tiesi tämän olevan tulossa. Ainoa vika Malonen niitissä oli siis se, että se osui päähän.

Kaimallani tuntuu vain olevan vähän vaikeuksia tämän pään ylhäällä pitämisen kanssa. Viime kauden puolella Ossi Väänänen ajoi Granlundin hienosti matalaksi:

Kova ja täysin puhdas taklaus, josta ei sillä kertaa ihme kyllä edes annettu jäähyä. Vaatiihan se aikamoista pokkaa ajaa tuolla tavalla maalille, mutta samalla siihen sisältyy suuri riski. Väänänen ei NHL:n mittapuulla edes ole kovimmasta päästä taklaajia, vaikka homman kyllä hyvin taitaa.

Ceterum censeo, minua ärsyttää aivan tolkuttomasti että tuossa videossa on päivämäärä ilmoitettu väärin. Sellaista päivää kuin 18/03/2011 ei yksinkertaisesti ole olemassa, koska se olisi kahdeksannentoista kuukauden kolmas päivä vuonna 2011. Kauttaviivoilla merkityt päivämäärät ovat amerikkalaisessa muodossa kuukausi-päivä-vuosi, kun taas pisteillä erotetut ovat meille tutulla tavalla. ISO-8601 -standardissa taas merkitään viivoin: 2011-03-18. Kun nykyään Euroopassa saatetaan käyttää katkoviivoja ja esimerkiksi jenkkileffojen trailereissa päivämäärissä on pisteet, ollaan tilanteessa jossa katsoja ei voi tietää mitä päivämäärää tarkoitetaan. Onko esimerkiksi "8.4.11" elokuun neljäs, jos joku jenkki on vain vaihtanut kauttaviivat pisteiksi, vai tosiaan kahdeksas huhtikuuta kuten siinä lukee? Entä mitä tarkoittaa 8/4/2011? Perkele.

Palataan asiaan. Kun Granlundin pelityyliin kuuluu vielä epämiellyttävä taipumus pelata "pientä sikaa", niin huonostihan siinä rapakon takana käy. Tällaisilla liikkeillä ei paljoa vastustajien kunnioitusta saada:

Ilmeisesti Granlund on ylihypetettyine ilmaveiveineen saanut pahan tartunnan Jaromír Jágrin oireyhtymää, jossa pelaaja uskoo olevansa niin suunnaton elvis ettei kukaan yksinkertaisesti voi taklata häntä. Jos mielii jatkaa uraa ison veden takan, tuollaiset nesteet pitäisi saada yläkerrasta pois.

Keep your head up!

Venäjä nousee, Suomi nukkuu

2011-10-17T08:00:00.011+03:00

Koska tästä on näköjään tullut urheilublogi, mikä olisi luontevampaa kun laajentaa aihepiiriä kunnon hurraa-patriotismiin? Ainakin raflaavan otsikon verran.

Valitettavasti aihe on kuitenkin vakava. Hesari uutisoi 8.10. seuraavasti:

HS: Pääministeri Putin lupasi 11 lisämiljardia Venäjän asevoimille

Venäjän pääministeri Vladimir Putin sanoi perjantaina, että Venäjä aikoo käyttää kolmen vuoden kuluessa noin 10,7 miljardia euroa Venäjän rapistuvien asevoimien uudistamiseen.

Putin aikoo modernisoida noin 1 700 asetehdasta.

Putinin mukaan asebudjetin kasvattaminen ei ole merkki militarisoitumisesta vaan vain siitä, että Venäjä haluaa päästä eroon neuvostoaikaisesta aseistuksesta. Venäjä käyttää vuoteen 2020 mennessä 460 miljardia euroa aseistukseen.

Vaikka meille on vakuutettu että tulevat Venäjän vaalit ovat vapaat jne., lienee kyseinen pääministeri myös Venäjän seuraava presidentti. Asevoimien toimintakyvyn palauttaminen lähemmäs neuvostotasoa etenee siis.

Männäviikolla Hesari kutsui Markku Salomaan vieraskynäilemään aiheesta:

HS: Venäjän sotakoneisto aktivoituu Itämerellä

Johtokaksikon sotilaspolitiikan näkyvin piirre on aktivoituminen Itämeren alueella. Tätä on perusteltu muun muassa uuden kaasuputken turvaamisella.

Venäjä yhdisti syyskuusta 2010 alkaen Leningradin sotilaspiirin, Moskovan sotilaspiirin, Itämeren laivaston, Pohjoisen (Jäämeren) laivaston ja Kaliningradin sotilasalueen yhdeksi strategiseksi puolustusalueeksi, jota johtaa Pietarissa esikuntaa pitävä läntinen strateginen johtokeskus. Sitä kutsutaan myös uudeksi läntiseksi sotilaspiiriksi.

Huippunykyaikainen raskas pitkän matkan hävittäjälentokone Suhoi T-50 esiteltiin julkisesti elokuussa. Sen kaltaiset nopeat ja vaikeasti paikallistettavat hävittäjälentokoneet sopivat mitä parhaiten Itämeren puolustukseen. Suomen tutkakalusto ei tunnista niitä, eikä Suomi Naton ulkopuolisena maana saa Naton tutkavalvontakoneiden reaaliaikaista tietoa.

Tulevaisuudessa Venäjän ilmavoimat uudistavat koko konekantansa. Vuosina 2011–2020 on tarkoitus valmistaa 1 100 uutta lentokonetta, 400 uutta helikopteria ja 200 uutta ilmatorjuntajärjestelmää. Lisäksi valmistetaan täsmäaseita, jotka tukeutuvat Venäjän satelliittipaikannusjärjestelmään. Listalla on myös laivastoille uusia helikopteritukialuksia ja hävittäjäaluksia sekä sukellusveneitä.

Nykyisillä öljytuloilla Venäjällä on myös varaa toteuttaa nämä tilausohjelmat. Valtion tämän vuoden puolustusbudjetti on 41,7 miljardia euroa. Kun siihen lisätään puolisotilaallisten joukkojen menot (19 miljardia), saadaan kokonaismenoiksi 60,7 miljardia euroa. Ostovoimakertoimella korjattuna summa nousee sataan miljardiin.

Suhoin T-50 oli mielenkiintoinen maininta. Jos jollakin Suhoin protolla pitää ihmisiä pelotella, niin se saisi minun puolestani olla paljon siistimmän näköinen Berkut:

Onhan tuotakin tiettävästi ainakin yksi kappale olemassa, Wikipedian mukaan jopa neljä. Niiden pohjalta onkin sitten kehitetty vaikka minkälaisia lento-ominaisuuksia ja aselasteja fiktiiviselle massatuotetulle Su-47:lle. Löysin jopa oikean kuvankin:

Suhoin uusin proto muistuttaa kieltämättä enemmän Mikoyanin edesmennyttä projektia, ja näyttää muutenkin vähän MiG-29:ltä (alla veljeskansamme ilmavoimien väreissä).

Jokatapauksessa T-50 on siis Suhoin prototyyppi "tulevaksi etulinjan ilmailukompleksiksi" eli monitoimihävittäjäksi, ja kulkee tästä tehdyllä lyhenteellä PAK Chooie UNF eikun PAK FA.

Tällaisia prototyyppejä on viimeisimmän tiedon mukaan olemassa kaksi, ja ainakaan julkisesti niiden lento- tai häiveominaisuuksista ei ole mitään luotettavaa tietoa. Siinä mielessä kommentti T-50:n näkyvyydestä Suomen tutkissa on hassu.

**

Tekstin johtopäätös on seuraava:

Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että Venäjän kaasuputken valmistuminen on vain muodollinen peruste sille, että Venäjän federaatio on palauttanut uloimman puolustusvyöhykkeensä Itämerelle.

Todelliset syyt ovat muualla: Nato on aktivoitunut Itämerellä, ja Venäjä haluaa varmistaa, ettei siitä tule Naton sisämerta.

Itämeri on jo nyt Euroopan unionin sisämeri, mutta tämä on Venäjän kannalta sivuseikka, koska unionin perustuslailliseen sopimusluonnokseen kirjatut turvatakuut ovat vailla katetta. Sen sijaan Naton laajeneminen Baltiaan ja Puolaan oli suuren luokan kysymys, koska Venäjälle kuuluva Kaliningrad on näiden puristuksessa.

Siksi Venäjä valmistautuu ottamaan tarpeen vaatiessa toimintavapautta siellä, missä sitä on helpoimmin saatavilla – siis Baltian ja Suomen välisellä merialueella.

Voisi todeta laajemmin, että Venäjälle on Suomen suunnalla tarjolla poikkeuksellisen suuri toimintavapaus. Venäjä käyttää kymmenen miljardia asevoimiensa uudistamiseen, kun tällä puolen rajaa maavoimien esikuntapäällikkö totesi jo kaksi vuotta sitten, että Suomi ei pysty puolustautumaan omin voimin.

Kirjoitin viime vuonna vähän teoreettisemmin turvallisuuspolitiikasta, yrittäen avata kysymystä siitä kuinka Suomen tulisi reagoida Venäjän kasvavaan varusteluun. Kun Suomella ei käytännössä enää ole lainkaan uskottavaa puolustuskykyä (lisää aiheesta täällä), on Suomeen syntymässä suorastaan sotilaallinen tyhjiö. Jokaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta jotakin tietävän tulisi tunnistaa selkeä vertailukohta menneisyyteen, nimittäin talvisotaan johtaneet tapahtumat. Vaikka suomalaisessa uuspatrioottisessa historiarevisiossa talvisota on muuttunut perivihollinen Stalinin hirviömäiseksi hyökkäykseksi viattomaan Suomeen, olisi syytä muistaa että talvisotaan johti tietty turvallisuuspoliittinen tilanne, nimittäin silloisten suurvaltojen huoli Suomen "tyhjiöstä". Olemme nyt toisintamassa sitä tilannetta.

Venäjän varustelu kulkee käsi kädessä sen suurvaltapyrkimysten kanssa, joihin kuuluu suoraan sanoen Neuvostoliiton palauttaminen. Niskoittelevia entisiä neuvostomaita ja -alueita on kohdeltu esimerkiksi Kaukasuksen suunnalla melko tylysti.

On huomionarvoista, että Kremlissä suurta suosiota tiettävästi nauttivan politologi ja geopoliitikko Aleksandr Duginin teoksessa "Geopolitiikan perusteet" kaavaillaan itä-Euroopan uusjakoa, johon kuuluisi muun muassa Suomen sulauttaminen Venäjään. Teos kuuluu Venäjän yleisesikunta-akatemian oppimateriaaliin.

Venäjän imperiumitavoitteet ovat sellaista poliittista maantiedettä, jota Suomen valtio ei voi paeta. Tällä hetkellä kehityksen suunta on synkkä: Suomen puolustuskyky on olematon ja Venäjä varustautuu. Tällainen yksipuolinen aseistariisunta ei edistä rauhaa Suomessa ja sen lähialueilla, vaan pikemminkin päinvastoin. Puolustuksen heikkous nimenomaan lisää insentiiviä ryhtyä sotilaallisiin ratkaisuihin tekemällä ne helpommiksi ja todennäköisemmin onnistuviksi. Jos Suomen maanpuolustus päästetään sellaiseen alennustilaan johon viimeisimmät säästötoimet sen ovat sysäämässä, voi ongelman korjaaminen olla liian myöhäistä silloin kun se tulee ajankohtaiseksi.

Suomi joutui toisen maailmansodan kurimukseen hyvin pitkälti siksi, että Neuvostoliitto ja Saksa eivät uskoneet Suomen pystyvän puolustamaan itseään ja siten estämään vastapuolta hyödyntämästä aluettaan. Nimenomaan tästä keskusteltiin talvisotaa edeltäneissä neuvotteluissa, joissa Stalin vaati Suomea vahvistamaan puolustuskykyään. Kun Suomi kieltäytyi ja ylläpiti asevoimia jotka Neuvostoliitona arvion mukaan olivat sekä haluttomia että kykynemättömiä torjumaan Saksan maahantunkeutumista, tuli Suomesta Neuvostoliitolle avoin sivusta. Samoin nyky-Venäjällä nähdään varmasti Suomen kiinteät suhteet NATO-maiden kanssa ja olematon puolustuskyky. Suomella ei ole varaa toistaa 1920- ja 30-lukujen virheitä ja antaa sotilaallisen tyhjiön muodostua. Kansainvälinen politiikka kammoksuu tyhjiötä, ja etenkin sellainen imperialistinen voimapolitiikka jota Venäjä harrastaa. Sillä tuppaa kehittymään haluja täyttää se.

Olen aiemmin todennut tässä blogissa etten näe Suomelle muuta tapaa uskottavan maanpuolustuksen järjestämiseksi kuin NATO-jäsenyys. Jotain on jokatapauksessa tehtävä. Suomella on tilaisuus valita kuulummeko länteen vai itään uudessa blokkijaossa. Voisi sanoa, että voimme valita olemmeko Norja vai Valko-Venäjä. Jos ratkaisuksi halutaan puolueettomuus, vaatii se kaikkein vahvinta sotilaallista panostusta todella uskottavan, itsenäisen puolustuksen luomiseksi. Se vaikuttaa tässä taloudellisessa tilanteessa mahdottomalta. Se vaatisi vähintään Israelin tasoista panostusta maanpuolustukseen, eli lonkalta arvioiden 7+% BKT:stä puolustusmenoihin. Israel saa lisäksi vielä kolme miljardia taalaa vuodessa puolustusapua Yhdysvalloilta, ja puolueettomana maana Suomen pitäisi generoida sekin itse. Karkeasti esittäisin, että todella uskottavan itsenäisen puolustuskyvyn luomisen kustannukset vähintään moninkertaistaisivat puolustusbudjetin. Siihen ei ole varaa. Vaihtoehdoiksi jää liittoutuminen, joko Venäjän tai NATO:n kanssa. Euroopan unionin turvatakuut ovat olemassa vain paperilla.

Suomen on tehtävä oma puolustusratkaisu ennen kuin joku muu tekee sen puolestamme.

NHL ei näy

2011-10-10T08:00:00.004+03:00

Viime viikolla saavutettiin penkkiurheilijan kannalta pohjanoteeraus. NHL-kausi käynnistyi Pohjois-Amerikassa ja päivää myöhemmin Euroopassa, mutta me eurooppalaiset emme sitä näe, koska TV-oikeuksia ei ole kenelläkään.

IL: NHL ei näy tv:ssä

Suomalaiset NHL-kiekkoilun ystävät ovat raivoissaan. Taalaliigan peleistä näkyy suomalaistelkkareissa takuuvarmasti vain kaksi Euroopassa järjestettävää Premiere-ottelua: perjantaina Helsingissä pelattava Buffalo-Anaheim ja lauantaina Tukholmassa pelattava NY Rangers-Anaheim.

NHL:n televisio-oikeudet kuuluivat vielä viime kaudella Viasatille. Kesän aikana oikeudet siirtyivät kahden kansainvälisen konsulttiyhtiön haltuun. Tuon parivaljakon muodostavat Medge Consulting ja Advisers Media International.

(...)

Penkkiurheilija joutuu nyt vain odottamaan. Kuluttaja joutuu siis kärsijäksi, kun tv-alan pelurit eivät saaneet asioita valmiiksi ajoissa.

Ei netissäkään

Tilanne on yhtä huono netissä. Kukaan ei juuri nyt tiedä, mikä jakelija saa näyttää NHL-otteluja pohjoismaisille katsojille.

Monet suomalaiset ovat ehtineet rekisteröityä NHL:n omaan Game Centeriin. Nyt palvelussa sanotaan, ettei se ole käytettävissä Pohjoismaissa.

Taustalla on ilmeisesti se, että muuten tuntematon ruotsalaispulju Medge Consulting on oman ilmoituksensa mukaan "kaapannut" (scooped) NHL:n tv-oikeudet Euroopassa, mutta ei ole onnistunut myymään niitä kenellekään. Tuloksena on se, että NHL ei näy Suomessa eikä missään muuallakaan Euroopassa, ja NHL:n nettistreamit ovat samassa limbossa.

Suomen osalta tämä sama tanssi on tanssittu jo monta kertaa. Nämäkin oikeudet ovat Medgellä viiden vuoden kestävänä sopimuksena, ja sitä ennen mentiin muutamien vuosien putkissa milloin milläkin kanavalla. Jonkin aikaa meidänkin talouteemme tuli Canal+ huvittavine Peter Forsberg -kiekkostudioineen. Taidan vieläkin muistaa Flyersin Foppa-ajan rosterin ulkoa kun joka toinen kansankodissa päämajailleen kanavan näyttämä peli oli tietenkin Philadelphia Peter Forsberg Flyersin.

Toistaiseksi paras vaihtoehto suomalaiselle katsojalle on ollut ESPN America, vaikka ongelmansa silläkin on. Esimerkiksi viime keväänä joka toinen peli oli Penguinsin, ja vieläpä yhdeltä Pohjois-Amerikan vastenmielisimmistä kiekkolähetyksistä, FSN Pittsburghilta. On myös "hauskaa" että esim. pesis ja college-koripallo (?!) menevät ESPN-prioriteeteissä NHL-pelien ohi.

Yksi asia ESPN:ssä oli ylitse muiden: alkuperäinen selostus ja väliaikaohjelmat. On yksinkertaisesti miellyttävää katsoa Hockey Night in Canada joka lauantai, vaikka ensimmäisellä erätauolla riekkuukin vastenmielinen ja umpirasistinen luolamies-sovinisti. HNIC:tä parempaa jääkiekkolähetystä ei maailmasta tästäkään huolimatta taida löytyä.

Jostakin syystä kuitenkin suomalaisilla NHL-otteluja lähettäneillä kanavilla on käsittämätön mania hankkia lähetyksiinsä suomenkielinen selostus, laadulla millä hyvänsä. Ovathan ne Linkun "kobran kädet" sun muut ihan hassuja, mutta selostajana mies oli NHL-peleistä valitettavasti pihalla kuin lumiukko. Mm. Jatkoajasta luetuista reaktioista päätellen ei ollut myöskään niin väliksi että jätin tänä vuonna suomeksi selostetun enhooel bremiäärin katsomatta.

Urheilua voi selostaa suomeksi hyvin, tai peräti todella hyvin; jälkimmäisen voi todeta katsomalla vaikka MTV3 MAX:in F1-lähetyksiä. Sitä voi myös selostaa käsittämättömän huonosti, ja tästä parhaan esimerkin tarjoaa se sekalainen seurakunta joka on viimeisen vuosikymmenen aikana tunaroinut tiensä erilaisiin NHL-selostuksiin puhumaan pohjoisamerikkalaisten ammattilaisten päälle. Suomalaiset NHL-selostajat eivät ymmärrä peliä, tunne liigaa tai sen pelaajia, tai edes osaa lausua heidän nimiään ymmärrettävästi.

Toki on totta että pohjoisamerikkalaisissa TV-lähetyksissä pahoinpidellään kaikkien eurooppalaisten pelaajien nimet, mutta olennaista on se, että NHL jakaa selostajille rapakon takana lausuntaohjeen, jossa heitä neuvotaan lausumaan eurooppalaisten nimet väärin (!). Tästä kuitenkin seuraa, että kaikki selostajat lausuvat nimet samalla tavalla väärin. Kun niihin tottuu, ymmärtää kenestä puhutaan. Suomenkielisissä sepitteissä taas on suorastaan tuskallista yrittää tajuta kuka helvetti se seisan pumäänvil oikein on, kun sen nimi oli viimeksi dzisös buumvile, tai pelaako Flyersissä tosiaan joku Mike Recharge. Olihan sekin hassua, kun New Jerseyn maalilla pelasi Martin Prödöör, joka vissiin tuurasi sitä kuuluisampaa Martinia. Ylempänä linkittämiini Wikisitaatteihin oli päässyt mukaan Canucksin maalivahtilegenda Rod Weery, mutta veteraanihyökkääjä Shandan Brenahania ei näkynyt.

Edes mahdollisuutta tukea eri ääniraitoja ei yksinkertaisesti suostuta käyttämään. Erikielisten selostusten lähettäminen on ollut digi-tv:n kanssa mahdollista jo vuosikaudet, ja esim. Eurosport tekee niin. Tiedustelin itsekin asiaa aikoinaan Canalilta, ja vastaus oli "öö ei". Jostakin syystä suomalaiselle katsojalle olisi elimellisesti väärin antaa mahdollisuus kuunnella alkuperäistä selostusta. Vissiin sellainen on maanpetoksellista.

Toistaiseksi kokemani suomenkieliset NHL-selostukset ovat niin tolkuttoman huonoja että ne tekevät pelin seuraamisesta vaikeampaa, ei helpompaa. Pohjois-Amerikan päässä otteluja selostavat ammattilaiset, jotka enimmäkseen tajuavatkin pelistä jotain ja joiden puhetta ymmärtää. Suomen päässä silti kuvitellaan että mikä tahansa ammattimaisen jääkiekkolähetyksen päälle lässytetty roska luo lisäarvoa jos se vain on suomeksi. Jos tämä TV-oikeustemppuilu pistää vihaksi, niin siitä tekee kahta pahempaa se hirveä mahdollisuus että ESPN ei saa oikeuksia lainkaan ja ainoa mahdollisuus katsoa änäriä töllöstä on avec Lindegren.

On surkuhupaisaa että kun NHL itse yrittää nostaa profiiliaan Euroopassa järjestämällä otteluja täällä niin samanaikaisesti TV-oikeuksien kanssa näytellään tällaista farssia.

Avattava takasiipi pois formuloista

2011-10-03T08:00:00.002+03:00

Formula ykkösiin tuotiin tälle kaudelle ns. avattava takasiipi eli DRS (Drag Reduction System), jonka avulla F1-auto saa lisää suoranopeutta avaamalla takasiiven ja siten vähentäen auton aerodynaamista vastusta. Takasiiven saa avata kisassa tietyllä alueella jos edellä ajava auto on korkeintaan sekunnin päässä.

Avattava takasiipi otettiin käyttöön lisäämään ohituksia, ja sen se on tehnyt: tämän kauden kisoissa on nähty paljon enemmän ohituksia.

Vai onko? Mercedes GP:n heinäkuussa julkaisemien tilastojen mukaan 70% kuluneen kauden alkupuolen ohituksista, mukaanlukien kierroksella ohitukset, on tapahtunut ilman avattavan takasiiven apua. Pirellin renkaat ovat paljon merkittävämpi syy suureen ohitusten määrään kuin DRS. Tätä mieltä oli Heikki Kovalainen Maikkarin blogissaan:

Se oli yllätys, ettei Valencian kisassa nähty sen enempää ohituksia, vaikka DRS-takasiipi oli käytössä kahdella suoralla. Tämä ehkä kuvastaa sitä, että tällä kaudella nähdyt ohitukset ovat pääosin renkaiden aiheuttama ilmiö, eikä DRS:n aiheuttamaa. Avattavan takasiiven vaikutusta on ylimainostettu.

Suurin vaikutus ohituksiin on tullut kuluvista renkaista, varsinkin silloin, kun molemmat seokset ovat olleet vähän huonoja, jolloin pitoerot eri autojen välillä ovat tulleet isoiksi, kun kuljettajat ovat ajaneet erilaisilla taktiikoilla. Takasiipi on ollut vain bonus ohituksen tekemiseen.

Toisin sanoen: ohituksia olisi ilman takasiipeäkin ollut rutkasti enemmän kuin aiemmilla kausilla.

DRS on herättänyt jonkin verran kysymyksiä siitä, onko sen avulla tehty ohitus suorastaan epäurheilijamaisen helppo. Kysymys on sikäli hyvä, että en usko että kenenkään mielestä ohitukset itsessään ovat hyvän kilpailun tae. Ohituksissa on kiinnostavaa ja katsojan kannalta jännittävää kahden kuljettajan välinen kamppailu, ja sitä DRS-ohituksissa nimenomaan ei ole. Vain vähän kärjistäen voi sanoa että DRS-ohitus on yhtä jännittävä kuin kierroksella ohitus. Kun ohitettava kuljettaja ei voi mitenkään puolustaa asemaansa, ei ohitus kerro mitään kuljettajien taidoista vaan pelkästään auton suoranopeudesta.

Olisi syytä todeta mitä DRS tosiasiassa kilpailuille ja sitä kautta MM-sarjalle tekee:

DRS lajittelee F1-autot tehokkaammin nopeusjärjestykseen.

Koska avattava takasiipi tekee käytännössä mahdottomaksi hitaamman auton pidätellä nopeampaa takanaan, nopeat ohittavat hitaat paljon tehokkaammin kun jos takasiipeä ei olisi. Esimerkiksi vuoden 2010 Abu Dhabin GP:ssä Vitali Petrov ei olisi koskaan onnistunut pitämään Alonsoa takanaan jos avattava takasiipi olisi ollut käytössä.

Tämä näkyy myös tulosluettelossa: lähes kaikissa tämän kauden kisoissa kuudesta parhaiten sijoittuneesta kuljettajasta viisi on kolmesta parhaasta tallista. Vain Kanadassa ja Belgiassa on useampi kuin yksi kolmen kärkitallin ulkopuolinen kuljettaja onnistunut murtautumaan kuuden parhaan joukkoon, ja silloinkin heitä oli vain kaksi. Samoin kolmen kärkitallin kuljettajista vain Felipe Massa on kerran onnistunut tulemaan maaliin saamatta pisteitä. Massa ja keskeytykset poislukien kolmen parhaan tallin kuljettajat ovat tulleet joka kerta maaliin kuuden parhaan joukossa, poikkeuksena ainoastaan Alonson seitsemäs sija Kiinassa.

DRS:n takaa siis nopeille autoille paikan tulosluettelon kärjessä; jos kärkitallien kuljettajat ajavat maaliin asti, he ovat aina parhailla pistesijoilla. Vaikka joku kärkikuljettaja putoaisikin vauhdista, DRS takaa "ilmaiset" ohitukset kaikista väliin jääneistä hitaammista autoista. Lewis Hamilton tarjosi Singaporessa tästä erinomaisen esimerkin nousemalla ylimääräisen varikkopysähdyksen ja läpiajorangaistuksen jälkeen viidenneksi. Onhan sellaisia nousuja ennenkin tehty, mutta ei niin helposti. Teoriassa tämä tarkoittaa että kuljettajan taidon merkitys vähenee entisestään.

Avattavan takasiiven nettovaikutus MM-sarjaan on mielestäni pelkästään negatiivinen. Kun se estää kuljettajia puolustamaan sijoitustaan nopeampaa autoa vastaan, tekee se käytännössä varmaksi että maaliin tullaan enemmän tai vähemmän autojen nopeusjärjestyksessä. Kun tavoitteena oli tehdä sarjasta jännittävämpi lisäämällä ohituksia, käytännössä ollaan korostettu vielä lisää auton mekaanista suorituskykyä kuljettajan taidon kustannuksella. MM-sarjan mielenkiintoa se pelkästään vähentää. Jos esimerkiksi Vettel Suzukassa spinnaa tai saa rangaistuksen ja putoaa joukon hännille, DRS:n kanssa on käytännössä täysin varmaa että hän nousee vähintään sijalle 6, ellei jopa podiumille.

DRS lisää ykkösiin vain keinotekoisia ohituksia ja tekee samalla MM-sarjasta tylsemmän. Pois se.

Sotilasjuntta

2011-09-26T08:00:00.001+03:00

Juntan jäljillä

2011-09-19T08:00:00.008+03:00

Kansanedustaja ja slaavilaisen filologian tohtori on taas otsikoissa.

HS: Halla-aho: Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta

Kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps) kirjoitti keskiviikkona Facebook-sivuillaan, että Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta, koska talouskriisiä ei voi ratkaista demokratian keinoin.

"Yksinkertainen tosiasiahan on, että demokratia (= vaalit) estää mitä tahansa poliittista hallitusta ryhtymästä mihinkään sellaisiin toimiin, joilla *oikeasti* olisi mitään vaikutusta Kreikan konkurssitalouteen", Halla-aho kirjoittaa Facebook-sivuillaan.

"Juuri nyt Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta, jonka ei tarvitsisi välittää suosiostaan ja joka voisi panna lakkoilijat ja mellakoijat kuriin panssarivaunuilla", Halla-aho kirjoittaa.

Onhan niistä vaaleista jo aikaa. Luulisi että Halla-ahollekin olisi jo valjennut ettei hän enää ole näsäviisas bloggaaja vaan kansanedustaja ja hallintovaliokunnan puheenjohtaja, joka ei enää voi sanoa mitä sylki suuhun tuo. Aiemmin saimme tietää, että kaupunginvaltuustossa Halla-aho ei vaivautunut tekemään oikeastaan mitään. Lieneekö hän edes käynyt eduskunnassa, kun ei ilmeisesti ole huomannut edustavansa populistista EU-kriittistä puoluetta. Ei ehkä pitäisi yllättyä jos anti-EU -populistit hermostuvat siitä, että joku ehdottaa EU:ta vastustavien mielenosoittajien jyräämistä panssarivaunuilla.

Halla-ahon touhu on jo ikävystyttävän kaavamaista. Erittelen kaavan tässä, ettei enää jatkossa tarvitse.

1) provosoiva lausunto
2) muka-anteeksipyyntö

Vaiheessa 2 ei siis itseasiassa peräännytä provosoivasta lausunnosta tai todella pyydetä sitä anteeksi, vaan valitellaan että ihmiset eivät "ymmärrä".

Myöhemmin Halla-aho poisti kirjoituksen sivuiltaan.

"Tiedoksi, että en oikeasti kannata sotilasjunttaa Kreikkaan. Tarkoitus oli, omassa tyylilajissani, huomauttaa, että demokratiassa on vaikea toteuttaa ikäviä ja kansan vastustamia päätöksiä, vaikka ne olisivat välttämättömiä. Useimmat varmaan ymmärsivät viestin, mutta koska siihen oli helppo tarttua, sen julkaiseminen osoitti huonoa harkintaa, ja siksi olen poistanut sen", Halla-aho kirjoitti iltapäivällä.

Ka.

**

Toisen vaiheen kanssa tapahtuu miltei samanaikaisesti:

3) median syyttäminen vääristelystä

Halla-ahon apologetiikka alkoikin heti seuraavana päivänä.

HS: Timo Soini: "Nyt katsotaan, miten ryhmässä ollaan"

"Toivoisin ennen kaikkea, että jos ryhmä ryhtyy kurinpidollisiin toimenpiteisiin, ne annettaisiin seurauksena siitä, mitä olen oikeasti sanonut eikä mitä lehdet väittävät minun sanoneen", Halla-aho sanoi.

Hän ei täsmentänyt, miten hänen kirjoitustaan on vääristelty. Useimmat lehdet kopioivat sen sellaisenaan hänen Facebook-sivultaan.

Huomautin aiemminkin, että siinä on jotakin tuttua kun silmälasipäinen, jotenkin naurettavan oloinen poliitikko jatkuvasti inisee mediapelistä. Halla-aho ansaitsee kuitenkin toiminnastaan suuren kiitoksen: ilman hänen valppauttaan, emme lainkaan tajuaisi kuinka sikamaisella tavalla media vääristelee poliitikkojen sanomisia lainaamalla niitä suoraan. Halla-aho on kokenut tällaista törkeyttä aiemminkin:

AL: Puheenaihe: Jungnerille uhattiin lähettää ”viritetty lannoitepaketti”

Kansanedustaja Jussi-Halla-aho (ps), haluaisin puhua Mikael Jungnerin vaatimuksesta, että hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikkaasi tulisi harkita.

– Minulla ei ole teille mitään kommentoitavaa.

Minkä vuoksi ei ole?

– En viitsi sen kummemmin puhua, koska teillä on ikävä tapa painaa nämä keskustelut sellaisenaan lehteen ja se on hiukan ärsyttävä tapa.

Jos olisin Jon Stewart, niin kuinka paljon riemua saisinkaan tästä irti. "Yeah! Stick it to them! Directly quoting you? The bastards!" On tietenkin journalistisen vääristelyn ja hirmutekojen huippu lainata poliitikkojen puheita sellaisinaan.

Tutkija Ville Pernaa kommentoi perussuomalaisten viime aikojen tohelointeja Hesarille:

HS: Tutkija: Kokemattomat perussuomalaiset ovat helppoja maaleja

"Kyse on siitä, että perussuomalaiset saavat nyt maistaa politiikan kovaa arkea. Uudet edustajat eivät ole enää samanmielisten keskuudessa. Heidän lausuntonsa ovat yhtäältä ajattelemattomia ja helppoja maaleja vastustajille. Toisaalta lausuntoihin tartutaan helposti, koska perussuomalaisten gallup-suosio on korkealla", Pernaa tulkitsee.

Olen yllättäen Hesarin ensimmäisen kommentoijan kanssa samaa mieltä. Ei tässä ole kysymys kokemattomuudesta; muutenhan lukisimme samanlaisia otsikoita neljän vuoden välein kaikista uusista kansanedustajista. Wikipedian mukaan viime vaaleissa valittiin jopa 65 uutta kansanedustajaa, mutta heistä vain muutama on löytänyt itsensä tällaisista otsikoista. Tai no, oikeastaan vain kaksi.

Se missä Pernaa on selkeästi oikeassa on se, että ilmeisesti Halla-aho ei vieläkään ymmärrä ettei hän enää kirjoita vain samanmieliselle yleisölle joka on voidellut hänet Mestariksi. Mielipiteet Halla-ahosta eriävät voimakkaasti pitkälti juuri siksi, että häntä sympatisoivat tulkitsvat kaikki hänen sanomisensa aina parhaan kautta. Useimmissa Halla-ahon puolustuspuheissa oletetaan, että hän esimerkiksi a priori ei voi olla rasisti, joten jos hän sanoo jotain rasistiselta kuulostavaa, hän ei voi tarkoittaa sitä. Mestarikultin jäsenten viimeinen puolustus on aina huumori: jos mikään muu ei auta, niin kyseessä oli vitsi. Aina.

Kun fanit vääntävät itsensä vaikka umpisolmuun selittääkseen kaikki Halla-ahon tekstit parhain päin, hän voi kirjoittaa melkein mitä tahansa. Mestarin julkisista itkuraivareista on tullut selväksi että hän suorastaan odottaa tällaista kohtelua, ja raivostuu kun joku kehtaa lukea hänen tekstiään sellaisena kuin se on kirjoitettu eikä hommalaisten mestarilasien läpi.

En tiedä miten Halla-aho haluaisi median uutisoivan näitä hänen tempauksiaan. "Mestari sivaltaa: Nerokkaan ironinen kannanotto Kreikan talouskriisiin". Good luck.

**

Mutta jatketaan. Mediapelisyytöksiä seuraa vaihe neljä:

4) järjettömät vastasyytökset

Löytyy.

HS: Timo Soini: "Nyt katsotaan, miten ryhmässä ollaan"

Halla-ahon mukaan hän on "oikeasti" sanonut, että poliittinen paine estää Kreikan hallitusta tekemästä sellaisia toimia, joilla taloutta voitaisiin tehokkaasti tasapainottaa.

"Jotta toimet voitaisiin runnoa läpi, siihen tarvittaisiin diktatorinen hallitus, jonka ei tarvitse välittää vaaleista. Tämä on tosiasia, tämän on sanonut muun muassa EU-komissaari Günther Oettinger, ja Osmo Soininvaara on kirjoittanut tästä pari viikkoa sitten", Halla-aho sanoo.

Omien mielipiteiden väittäminen tosiasioiksi on tälle osastolle ihan normaalia meininkiä, mutta siihen nähden kuinka helposti Halla-aholta menee vati nurin jos häntä lainataan "väärin", odottaisi hänen itsensä vähän katsovan mitä väittää muiden sanoneen. Mutta ei.

Osmo Soininvaara sanoi blogissaan 31.8. seuraavasti:

Kreikalla on edessään niin raju vyönkiristys, että voidaan jopa kysyä, kestääkö Kreikan demokratia, vai palaako maa sotilashallitukseen. Yhteiskunnallisen luottamuksen taso on maassa kovin matala.

Vaan mitä sanoi Saksan EU-komissaari Oettinger?

Globe and Mail: With Greece at the brink of insolvency, Germany balks

Berlin has chosen this awkward moment to become embroiled in a highly charged political crisis over its response.

The shift was signalled on Friday, when Gunther Oettinger, the top German representative in the European Union, proposed that a bureaucratic invasion force be sent from Brussels to Greece to seize the struggling country’s assets “without regard to resistance.” (Mr. Oettinger also suggested that Greece and other debtors be forced to fly their flags at half-mast in Brussels.) Berlin papers characterized the proposal as a UN-style “blue helmet” operation; Greeks likened it to Germany’s Second World War invasion.

Oettinger ei ole missään sanonut että Kreikkaan tarvitaan diktatorinen hallitus. Puheet "sinikypärien" lähettämisestä Kreikkaan olivat muiden medioiden kommentteja, ei Oettingerin sanomisia. Oettingerin idea Kreikan EU-haltuunotosta on vastenmielinen, mutta eri asia kuin sotilasdiktatuuri.

Kumpikaan noista lausunnoista ei vertaudu Halla-ahon hätkähdyttävän typerään sotilasdiktatuuriheittoon millään tavalla. Mestarin modus operandiin kuitenkin tuntuu pysyvästi kuuluvan "no mut ku noiki sano et". Tässä vaiheessa mestarikultti revittelee mahdollisimman paljon sitä, mitä muut ovat muka sanoneet, ja kuinka se että vain Halla-ahosta uutisoidaan, kiistatta todistaa kauhistuttavan punavihreän mediasalaliiton olemassaolon. Hirveä itkeminen median persuvihasta jatkuu.

Sivumennen sanoen, mukana myös usenetistä tuttu "lurkers support me in e-mail" -peliliike:

Omasta ryhmästä Halla-aho kertoo saaneensa runsaasti tuen ilmaisuja.

**

Sama kaava käydään joka kerta läpi:

1) provosoiva lausunto
2) muka-anteeksipyyntö
3) median syyttäminen vääristelystä
4) järjettömät vastasyytökset

Täsmälleen samalla rutiinilla hoidettiin aikoinaan mm. raiskauskommenttikohu ja Breivik-kommentointi. Samat neljä vaihetta, joka kerta; "lol provo", "no enhän minä nyt tarkoittanut te ette ymmärrä", "media vääristelee", "mutku odeki sano". Tätä touhua luonnehdittiin eräässä blogissa ihan hyvin:

Jussi Halla-aho on teinipissis

Läbäl. Ei ees kännis, mut läbäl. Yhyy, kukaan ei ymmärrä. Olen väärinymmärretty nero. En tarkoittanut sanoa suoraan sitä, mitä tarkoitin. Antakaa pliis anteeksi, mä parannan tapani.

Hallintovaliokunnan puheenjohtaja kuulostaa samalta kuin meikä 14-vuotiaana. Sillä erotuksella, että jo 14-vuotiaana (yltiöpäisestä shokeeraushalustani huolimatta) arvostin kansanvallan aika isosti sotilasjuntan yli.

Ja ymmärsin ironian päälle.

Erityiset propsit tästä:

Mitä tulee ironia-korttiin, niin koko ironia-sana on perseraiskattu. (Pahoittelen raffia ilmausta, mutta mikään muu ei kuvaa sanan härskiä väärinkäyttöä yhtä osuvasti.) Nykyisin se nimittäin tuntuu tarkoittavan kaikkea muuta kuin nerokasta ivailua. Tällaiset hyytelöselkärankaiset kuten Halla-aho tarkoittavat sillä, etteivät todellakaan aio ottaa vastuuta sanomisistaan, mikä tietysti on ihan ymmärrettävää, koska heissä ei ole miestä siihen.

Perushommalaisten kielenkäytössä ironia tarkoittaa jotakuinkin: muut eivät ole samaa mieltä kanssamme ja se tuntuu meistä ikävältä, muttemme valitettavasti osaa argumentoida tämän paremmin.

Miten sitä enää paremmin sanoisi.

Koko tämän naurettavan näytelmän tarkoitus on yksinkertaisesti varmistaa ettei Halla-aho koskaan joutuisi vastaamaan puheistaan. Hänen täytyy saada sanoa mitä tahansa, ja kukaan ei ilmeisesti saisi reagoida siihen tai edes kertoa hänen niin sanoneen.

**

Minulle sananvapaus on helvetin tärkeä asia. Siksi minua risookin se, että Halla-ahon idiotismille löytyy puolustajia "sananvapauden" nimissä. Ei sananvapaus tarkoita sitä, että kuka tahansa saa sanoa mitä tahansa paitsi kommentoida toisten puheita. Jos demokraattisesti valitut kansanedustajat avoimesti halveksuvat demokratiaa, niin sananvapautta on nimenomaan se, että siitä keskustellaan julkisesti. Mistään persuvainostakaan ei kannata itkeä; olen melko varma että jos minkä tahansa puolueen kansanedustaja puhuu sotilasjuntista ja varmistimien poistamisesta, se ylittää uutiskynnyksen.

Täällä on tullut jo aiemmin todettua, että ainoa sananvapaus josta Halla-aho välittää on hänen omansa. Sama pätee koko mestarikulttiin ja sen hyödyllisiin idiootteihin. Olemme jo vuosia joutuneet kuuntelemaan itkuvirttä siitä, kuinka Suomessa ei muka saa keskustella maahanmuutosta. Se keskustelu, jota hommalaiset kaipaavat, on sellaista keskustelua jossa he puhuvat ja muut ovat hiljaa. Nythän Halla-ahon ajatuksista keskustellaan julkisesti, mutta kun se onkin sellaista keskustelua missä vastapuolikin puhuu eikä pelkkää Homman selkääntaputtelua, Mestarin legendaarinen retoriikka typistyy itkusilmäiseksi kameraan tuijottamiseksi Hesarin videolla.

Hädin tuskin tämän kirjoitettuani julkaisi tässä blogissa aiemminkin käsitelty professori Timo Vihavainen katkeran avautumisen siitä, kuinka Halla-ahon sananvapautta törkeästi rajoitetaan.

Vihavainenhan väitti pari vuotta sitten Hesarissa, että Venäjällä vallitsee sananvapaus ja siellä saa vapaasti keskustella, mutta Suomessa ei. Jos tutustuu Vihavaisen ajatuksiin (esim. täällä), niin käy selväksi mitä hän tarkoittaa: Venäjällä saa rauhassa esittää törkeän rasistisia ajatuksia rotuerottelusta, länsimaiden uppoamisesta ja muutenkin puhua läpiä päänsä, kunhan muistaa asianmukaisesti fanittaa Venäjää ja venäläisyyttä. Suomessa taas samanlaisista mielipiteistä seuraa aika äkkiä se, että joku on julkisesti eri mieltä, mikä Vihavaisesta on sananvapauden loukkaamista.

En malta olla lainaamatta itseäni:

Näille ihmisille keskustelu ei tarkoita sitä, että heillä on vapaus esittää mielipiteensä ja muilla on vapaus esittä omansa. Näinhän tästäkin aiheesta nyt tehdään, mutta silti he väittävät ettei tästä "saa keskustella". Heille keskustelu tarkoittaa sitä, että kaikkien täytyy olla heidän kanssaan samaa mieltä. Niin kauan kuin jotkut sivistymättömät kehtaavat olla eri mieltä "totuudenpuhujien" kanssa, niin Vihavaisen ja muiden mielestä "ei saa keskustella".

Halla-ahon ja hänen uskolliseksi koirakseen ryhtyneen Vihavaisen käsitys keskustelusta on nimenomaan tämä: heillä on oltava rajaton oikeus puhua, mutta kenelläkään ei ole oikeutta kommentoida. "Keskustelu" tarkoittaa siis, että Mestari puhuu ja kansa kuuntelee.

Kun sananvapauden nimissä vaaditaan, että poliitikon sanomisia ei saa raportoida tai kommentoida, käytetään todella kummallista sananvapauden määritelmää.

Vihavaisen sananvapauden puolustus näyttäytyy erityisen oudossa valossa kun muistamme, että viime vuoden puolella hän vaati viranomaisia puuttumaan oikeussosiologian desantti Johan Bäckmanin puheisiin Suomesta (US). Sellainen sananvapauden määritelmä, jossa valtion tulee puuttua tiettyihin mielipiteisiin mutta media ei saa edes kommentoida toisia, ei ole niinkään kummallinen kuin totalitaarinen. Kaikilla on sananvapaus, mutta toisten sana näyttää venäjäntutkimuksen professorille olevan vapaampi kuin toisten.

**

Lausuin julki oman kantani Halla-aho -ilmiöön kaksi vuotta sitten:

Halla-aho todistaa kokoajan että paras lääke häntä vastaan on nimenomaan julkisuus. Niin kauan kun arvon tohtori oli pelkkä "tuntematon bloggaaja", kaikki sujui vielä hyvin, mutta julkisuuden valokeila on saanut hänet pauhaamaan marttyyriudesta ja salaliitoista.

Annetaan Halla-aholle lisää julkisuutta! Jos tässä ei olisi pohjimmiltaan kysymys niin vakavasta asiasta, tämä olisi suorastaan hauskaa.

Kreikan tapauksessa voi jo sanoa, että koska Halla-aho tuskin voi mitenkään myötävaikuttaa sotilasvallankaappauksen tapahtumiseen Kreikassa, tämä on todellakin hauskaa. Ja seurauksiakin tulee:

HS: Jussi Halla-aho erotettiin eduskuntaryhmästä kahdeksi viikoksi

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on erottanut Jussi Halla-ahon ryhmästä kahdeksi viikoksi.

Eduskuntaryhmä päätti kurinpitotoimesta kello 14.30 alkaneessa kokouksessaan.

Puheenjohtaja Timo Soini kertoi eilen, että aikoo esittää Halla-ahon erottamista eduskuntaryhmästä kuukauden ajaksi.

Katson että Halla-ahon toilailut eduskunnassa todistavat ainakin toistaiseksi että olin oikeassa. Mestarin näsäviisastelu ja saivartelu ovat mestarikultille nektaria, mutta muulle maailmalle Halla-ahon narrikomedia alkaa olla vanha vitsi. Annetaan Halla-ahon ihmeessä jatkaa lapsellista julkisuusstrategiaansa: parhaat perustelut sille miksi Eiran führeriä ei kannata päästää vallankahvaan tarjoaa hän itse.

Lainaaminen on rikos, eli Kaisa Rastimo iskee jälleen

2011-09-12T08:00:00.008+03:00

Viime eduskuntavaalien alla piraatteja ja muitakin ilahduttanut ex-vihreä (nyk. SDP) kukkahattutäti Kaisa Rastimo ratsastaa taas. Kirjoitin tuossa jälkimmäisenä linkitetyssä tekstissäni hänen tekemästään rikosilmoituksesta Piraattipuolueen Janne Paalijärvestä. Pidin rikosilmoitusta silloin häikäisevän typeränä, eikä mielipiteeni asiasta ole muuttunut. Viime viikolla kuului kuitenkin kummia:

Janne Paalijärvi: Sain kunnianloukkaustuomion nettikeskustelusta

Nyt se on sitten tapahtunut. Sain tuomion kunnianloukkauksesta. Ihan van siksi, että kirjoitin nettiin kritiikin, jonka kohteena on SDP:n kaupunginvaltuutettu, elokuvaohjaaja Kaisa Rastimo.

Käräjäoikeuden tuomion asiasta saa lukea täältä. Tuomiota tärähti 21 päiväsakkoa sekä todistelukustannukset ja Rastimon oikeudenkäyntikulut.

Tämä Espoon käräjäoikeuden jakama tuomio on mielestäni järkyttävä ja täysin epäoikeudenmukainen. Se on myös potentiaalisesti suorastaan kauhistuttava ennakkotapaus. Asian erittelemiseksi kunnolla se on syytä ensin huolella pohjustaa. Sanon myös näin alussa suoraan, että vaikka tässä tekstissä harjoitetaan juridista päättelyä ja sen sellaista, niin en ole juristi. Pyydän myös etukäteen anteeksi jos teksti paikoin toistaa itseään; se on julkaistu ikään kuin toimittamatta.

**

Kertailin tosiaan Rastimon aikaisempia edesottamuksia jo aiemmin. Todettakoon lyhyesti, että hän aiheutti kukkahattutäteilyllään laajasti suuttumusta ja epätoivoa. Legendaariseksi nousi Rastimon raivokohtaus torrent-sivustosta, jossa tarjottiin ladattavaksi hänen Myrsky -elokuvaansa. Rastimo ei lainkaan ymmärtänyt, että kyseessä oli huijaus. Torrent-sivuilla kun saatetaan tarjota ladattavaksi vaikka mitä fiktiivisiä tiedostoja.

Tämän esittelemiseksi joku tekaisi linkin torrentiin, jossa annettiin ymmärtää että sieltä saisi ladata "Myrskyn ohjaajan" tekemän lapsipornoelokuvan. Jokainen internetistä mitään ymmärtävä käsitti, ettei tällaista elokuvaa ole olemassa. Linkin tarkoituksena oli nimenomaan esitellä sitä, että tällaisia linkkejä olemattomiin aineistoihin voidaan tekaista ihan minkälaisia tahansa. Rastimolta tämä meni täysin ohi, ja hän riehui asiasta Espoon Vihreiden sähköpostilistalla. Sivumennen sanoen, Espoon Vihreiden sähköpostilistalle saa liittyä kuka tahansa, ja sille lähetettyihin viesteihin pääsevät käsiksi myös ei-jäsenet. Siispä Rastimon riehuminen oli pian koko kansan luettavana.

Nyt tapahtuu rikos. Piraattipuolueen tiedottaja ja puoluehallituksen jäsen Janne Paalijärvi kirjoittaa kuvalauta.fi:n keskusteluun viestin, jossa lainaa Rastimon viestiä. Viesti löytyy täältä, ja siinä lukee näin:

[linkki]
"Minä koen tämän kunnianloukkaukseksi. Myös kaikki työkaverini olivat siitä tänään tosi järkyttyneitä. Siinähän mainostetaan, että minun ohjaamaani uutta lapsipornovideota. Eli kyseessä on minuun kohdistunut valheellinen väite. Jos netti olisi täysin vapaa, minua olisi vielä helpompi järkyttää sillä, että linkin takana löytyisi oikea lapsipornovideo. Mielenterveyttäni voisi vahingoittaa myös sillä, että linkin takana löytyisi manipoloitu kuva lapsestani, joka olisi laitettu esim. roikkumaan hirsipuuhun. Ja kiusanteon tekijää ei voisi jäljittää, mikä houkuttelee uusiin kiusauksiin. Kaikkea tätä 'kivaa lähimmäiselle' on mahdollista toteuttaa tulevaisuudessa, jos internet on täysin vapaa. Tätäkö vihreät oikeasti haluavat?"

Nauraisin, jos tilanne ei oikeasti olisi niin vakava. Perinteisten puolueiden sisällä on suuria nykymuotoisen vapaan internetin vastaisia voimia. Muistakaa äänestää ensi vaaleissa oikein. Tai muistakaa edes äänestää.

Kohdan [linkki] tilalla oli hyperlinkki mainittuun tekaistuun torrent-sivustoon, jossa "mainostettiin" olematonta pornovideota.

Espoon käräjäoikeus on 6.9.2011 katsonut että tämän viestin julkaiseminen oli rikos.

**

Käräjäoikeuden perustelut ovat käsittämättömiä. Lainaan:

Kunnianloukkauksen tunnusmerkistön voi täyttää myös valheellisen tiedon tai vihjauksen levittäminen eteenpäin. Käräjäoikeus toteaa, että nyt kyseessä olevan linkin tekstin sisältö koskee vakavaa rikoslaissa rangaistavaksi säädettyä tekoa ja on siten erityisen loukkaava. Teksti on siten sisältänyt Rastimosta Myrsky -elokuvan ohjaajana valheellisen tiedon tai vihjauksen. Asiassa ei ole ilmennyt, että Rastimo olisi suostunut siihen, että linkki saatetaan sähköpostitse käytävää keskustelua laajemmalle, kuten avoimelle internet-sivulle.

Paalijärven on täytynyt käsittää, että jo itsekin valheelliseksi tietämänsä tiedon tai vihjauksen enempi julkisuus on omiaan aiheuttamaan lisävahinkoa tai kärsimystä Rastimolle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa, etenkin kun Rastimo on omassa viestissään nimenomaan ilmoittanut kokevansa linkin tekstin kunnianloukkaukseksi. Vaikka Rastimo itse on Vihreiden sähköpostiketjussa halunnut keskustella omalle kohdalleen sattuneesta loukkauksesta, ei tämä ole antanut Paalijärvelle oikeutta saattaa loukkaavaa tekstiä laajemmalle yleisölle.

Katsotaan tietenkin ensin lakia.

Finlex: Rikoslaki

9 § (9.6.2000/531)
Kunnianloukkaus

Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

Minä maallikkona tulkitsen, että kunnianloukkaus koostuu kahdesta asiasta: ensinnäkin esitetään valheellinen tieto tai vihjaus, ja toiseksi se esitetään tietyllä tavalla. Jos katsotte ylempänä lainaamaani Paalijärven viestiä, hän lainaa siinä Rastimon sähköpostista seuraavan osan:

Siinähän mainostetaan, että minun ohjaamaani uutta lapsipornovideota. Eli kyseessä on minuun kohdistunut valheellinen väite.

Efektit minun. Paalijärven viestistä käy ilmi, että väite on valheellinen, eli että linkin takana muka oleva lapsipornovideo ei ole Kaisa Rastimon ohjaama.

Rautalankaa vääntäen Paalijärvi on siis levittänyt "tietoa tai vihjausta", joka on hyvinkin valheellinen ja loukkaava, eli väitettä että Rastimo olisi ohjannut lapsipornovideon. Jos Paalijärvi olisi tosiaan tehnyt vain tämän, hyväksyisin tuomion lainmukaisena.

Kun kuitenkin samasta viestistä käy ilmi, että väite ei ole tosi, niin tuomio on käsittämätön. Paalijärvi on levittänyt loukkaavaa väitettä ja samalla tekstiä, josta käy ilmi että se ei pidä paikkansa. Käräjäoikeus ei huomioi tätä perusteluissaan lainkaan, vaan käyttäytyy ikään kuin Paalijärvi olisi pelkästään levittänyt linkkiä ("väitettä") sellaisenaan. Väite on siis tuomittu ottamatta lainkaan huomioon asiayhteyttä jossa se on esitetty. Käräjäoikeuden perusteluissa jopa huomioidaan se, että Paalijärvi on tiennyt väitteen valheelliseksi, mutta ei sitä että hänen lainaamassaan tekstissä myös sanotaan niin.

Viime vuoden elokuussa Uusi Suomi uutisoi Rastimon rikosilmoituksesta seuraavasti:

Uusi Suomi: Rikkooko tämä nettipaljastus lakia?

Rastimo hermostui siitä, että verkkokeskustelussa joku oli luonut torrent-osoitteen, jonka nimessä väitetään Rastimon tehneen uuden lapsipornoelokuvan.

Huomatkaa, että Uusi Suomi siis levittää tätä valheellista väitettä, että Rastimo olisi tehnyt "uuden lapsipornoelokuvan". Oikein v*ttumainen ihminen voisi jopa kysyä, että tarkoittaako "uusi lapsipornoelokuva" että Rastimo on tehnyt sellaisen aikaisemminkin? Uuden Suomen jutussa ei myöskään suoraan sanota, että väite on valheellinen.

Tällä ei kuitenkaan ole mitään väliä, koska Espoon käräjäoikeus on jo tuominnut Paalijärven huomioimatta lainkaan asiayhteyttä. Vaikka Uuden Suomen jutussa selitettäisiin juurta jaksaen että väite ei ole totta, Rastimo ei ole tehnyt lapsipornoelokuvaa, sillä ei olisi mitään väliä, koska Espoon käräjäoikeuden logiikalla pelkästä väitteen toistamisesta, missä asiayhteydessä tai millä tavalla tahansa, tulee tuomita kunnianloukkauksesta.

Eikö käräjäoikeuden logiikalla tuo Uuden Suomen uutinen, tämä blogimerkintä, tai ylipäänsä mikään instanssi jossa mainitaan ko. väite missä tahansa asiayhteydessä, ole Kaisa Rastimoon kohdistuva kunnianloukkaus, josta tulee tuomita sakkoihin?

Tällaisella päätöksellä voi olla valtavia vaikutuksia sananvapauteen. Otan esimerkin. Blogiani tai yleensäkin sananvapauden ihmeellisyyttä Suomessa seuraavat tietänevät, että trolli Seppo Lehto on tuomittu vankeuteen tehtailemistaan valeblogeista.

Kun kirjoitin Sepon tuomiosta aiemmin, esitin että tuomio on monestakin syystä epäoikeudenmukainen. Yksi perusteluni on, että kukaan ihminen ei voi erehtyä luulemaan Sepon valeblogeja todellisten henkilöiden vakavasti tehdyiksi blogeiksi. Linkittäisin mielelläni tästä esimerkkiin Sepon valeblogeista, jos niitä vielä netissä kummittelee, mutta tuon Espoon käräjäoikeuden päätöksen jälkeen en viitsi. Heidän logiikallaan nimittäin Sepon valeblogiin linkittäminen, vaikka kuinka tekisin selväksi että kyseessä on valeblogi, joka ei todellakaan ole siinä nimetyn henkilön todella pitämä blogi, on rikos.

**

Sivumennen sanoen, minusta kunnianloukkaukseen pitäisi sisältyä jonkinlainen uskottavuuspykälä. Eihän kukaan ole tietääkseni haastanut esim. David Ickeä oikeuteen, vaikka hän on väittänyt erinäisten julkisuuden henkilöiden olevan pahansuopia liskoihmisiä, esim. Englannin kuningattaren, Yhdysvaltain entisen presidentin George W. Bushin sekä kantrimuusikko Kris Kristoffersonin (?!). Syy on selvä: eihän kukaan täysijärkinen ihminen pidä Icken väitteitä uskottavina. Jos pitää, niin korkeintaan omaa kunniaan he siinä loukkaavat.

Minusta tätä tulisi harkita kunnianloukkauksen kriteeriksi: väitteen on oltava edes jollakin tavalla uskottava. Minusta Sepon tehtailemat valeblogit eivät olleet lainkaan uskottavia, ja minun on myös vaikea uskoa väitettä että suositun lastenelokuvan ohjaaja olisi muka ohjannut ja omalla nimellään julkaissut lapsipornoa. Väite on suurin piirtein yhtä uskottava kun jos kävelisin poliisiasemalle ja sanoisin nimekseni Osama bin Laden. Mutta kun laissa ei tällaista pykälää ole, niin tämä nyt ei varsinaisesti liity käsillä olevaan aiheeseen.

**

Pitäisi olla päivänselvää että kunnianloukkauksen kriteerit täyttyvät vain, jos väärää tietoa levitetään loukkaavalla tavalla. Kun Paalijärven viestistä on käynyt selvästi ilmi, että väite on valheellinen, hän ei ole levittänyt linkkiä "siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa". Rastimon omat mielipiteet ja käytös saattavat toki aiheuttaa häneen kohdistuvaa halveksuntaa, mutta ne ovat hänen todellisia mielipiteitään ja tekojaan.

Käräjäoikeus ei kuitenkaan ole ratkaisussaan lainkaan välittänyt tavasta, jolla loukkaavaa tietoa on levitetty, mukaanlukien siitä että mukana olleesta lainauksesta käy selvästi ilmi että tieto on väärä. Rautalangasta siis, jos Paalijärven viestin lukee, ei jää sellaista käsitystä, että Paalijärvi väittäisi Rastimon todella tehneen kyseisen pornovideon.

Jos valheellisiin, loukkaaviin väitteisiin, jotka itsessään täyttävät kunnianloukkauksen tunnusmerkit, ei saa viitata vaikka tekisi selväksi että ne ovat valheellista, ollaan kriminalisoitu niistä keskustelu. Espoon käräjäoikeuden käyttämällä logiikallahan kukaan ei saisi kertoa mistä Paalijärvi on tuomittu, koska he levittävät samalla valheellista väitettä! Rastimo voisi siis halutessaan haastaa oikeuteen kaikki mediat, jotka ovat uutisoineet tapausta, ja kaikki bloggarit jotka siitä kirjoittavat, koska koko asian mainitseminen, missä asiayhteydessä tahansa, on kunnianloukkaus.

Tuomitseekohan käräjäoikeus itse itsensä omasta päätöslauselmastaan, koska siinäkin toistuu väite, että Kaisa Rastimo on ohjannut lapsipornovideon?

Jos tällainen päätös pidettäisiin voimassa ylemmissä oikeusasteissa, sillä olisi valtava vaikutus sananvapauteen. Jos väitteeseen viittamiinen missä tahansa asiayhteydessä, vaikka kuinka tehtäisiin selväksi että se ei ole totta, on rikos, on mahdotonta keskustella tietyistä rikoksista. Ihmettelin jo ajat sitten kirjoittaessani nettirasismista:

Joudun nyt sikäli mielenkiintoiseen asemaan, että aion alla lainata tekstiä, jonka aiempi "julkaisija" tuomittiin kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Koska minäkin nyt ikään kuin julkaisen tämän tekstin, syyllistynkö samaan rikokseen? Toisaalta tavoitteeni tässä kirjoituksessa on eksplisiitisen antirasistinen. Saako kiellettyä tekstiä lainata kritiikkitarkoituksissa vai ei? Tässä sivupolkuna pieni esimerkki ongelmista, joita sananvapauden rajoittaminen tuottaa. Minä rehellisesti en tiedä mikä tämän blogikirjoituksen juridinen status on. Lieneekö tekstiin sallittua linkittää? Suomen poliisi on katsonut aiemman lapsipornojutun yhteydessä, että materiaaliin linkittäminen on sama kuin sen levittäminen. Sen tulkinnan mukaan syyllistyn nyt rikokseen. Ehkä.

Sanoisin että Paalijärven tapauksen laintulkinnan nojalla syyllistyin selvästi rikokseen lainaamalla tekstiä. Pelkkä sen mainitseminenkin olisi riittänyt. Tämä on keskustelun kriminalisointia.

**

Olen usein ihmetellyt toimiiko Suomen ns. oikeusvaltio tosiaan niin, että eri oikeusasteet voivat tulkita lakia käytännössä mielivaltaisesti. Nähdäkseni tässä tapauksessa kunnianloukkauksen määritelmää on sovellettu puoleentiehen, esitetyn "väitteen" (linkin) asiayhteys on jätetty kokonan huomioimatta, ja on sanomattakin selvää että tapauksen sananvapausulottuvuutta ei ole mitenkään huomioitu.

On myös tylyä lukea viimeinen kappale Paalijärven omasta blogitekstistä aiheesta:

Jatkosta sen verran, että ilmoitimme juuri käräjäoikeudelle tyytymättömyytemme tuomioon. Tämän jälkeen pohdin, onko minulla oikeasti varallisuutta viedä asiaa eteenpäin, sillä vaarana on, että hovioikeudestakin saattaa tulla langettava tuomio. Jään tuumaustauolle miettimään asiaa.

Käräjäoikeudelta maksettavaa tärähti jo kolmisen sataa euroa. Paljonko olisivat todistelukulut ja Rastimon ynnä muiden oikeudenkäyntikulut hovissa? Itse kukin voi miettiä ottaisiko tuollaisen kannettavakseen. Minua melkein houkuttaisi saada tietää, onko tällä logiikalla tosiaan niin että "rikolliseen" tekstiin, joko kunniaa loukkaavaan väitteeseen tai kansanryhmää vastaan kiihottavaan tahi uskonrauhaa rikkovaan (sic) tekstiin, viittaaminen on rikos. En kuitenkaan uskalla tehdä itsestäni rikosilmoitusta, koska talouteni olisi kovilla seuraamusten kanssa jos kävisi huonosti.

Ihmettelin jo 2009 onko sananvapaus Suomessa enää lainkaan arvo. Mainitsin siinä Matti Nikin saaman tuomion Pelastakaa lapset -parodiasta, ja sittemmin saimme myös hallinto-oikeuden ratkaisun hänen lapsiporno.info -tapauksestaan. Kummassakaan sananvapaus ei näytellyt minkäänlaista roolia.

Paalijärven tapauksessa minun on myönnettävä, että kun ylempänä sanoin että tapauksen sananvapausulottuvuutta ei ole mitenkään huomioitu, liioittelin. Nähdäkseni tällaisen päätöksen laajempia vaikutuksia ei tosiaankaan ole huomioitu, mutta käräjäoikeus otti kyllä kantaa Janne Paalijärven sananvapauteen:

Paalijärven toiminnassa linkin julkaisemisen osalta ei ole myöskään ollut kysymys rikoslain 24 luvun 9 §:n 2 momentin mukaisesta arvostelusta Rastimon menettelystä julkisessa toiminnassa. Paalijärven olisi ollut mahdollista herättää keskustelu sananvapaudesta internetissä ilman kyseistä linkkiä.

Ensimmäinen osa on kyseenalainen. Rastimo on poliitikko, ja hän on käynyt keskustelua oman puolueensa kannasta poliittiseen kysymykseen, eli toiminut poliitikkona. Mutta ei takerruta siihen, koska jälkimmäinen lause on kauhistuttava.

Paalijärven olisi ollut mahdollista herättää keskustelu sananvapaudesta internetissä ilman kyseistä linkkiä.

Tämä tuomio ei siis loukkaa Paalijärven sananvapautta, koska olisihan hän voinut sanoa jotakin muutakin.

Mitä tuohon enää sanoisi? Suomalaisella on sananvapaus, koska vaikka tiettyjen asioiden sanominen kiellettäisiin, voihan hän aina sanoa jotakin muuta. Sinänsä tämä on looginen linjaus, koska eihän perustuslaissa luvattu sananvapauskaan tarkoita mitään muuta kuin vapautta sanoa asioita, joiden sanomista ei ole erikseen kielletty. Se on samalla täysin pöyristyttävä.

**

Olen jo joitakin vuosia seurannut suomalaisia oikeudenkäyntejä sananvapauden saralta, ja joutunut kerta toisensa jälkeen toteamaan että sananvapaus ei Suomessa ole mikään arvo. Tämän blogikirjoituksen pyrkimys on lausua minun mielipiteeni tästä oikeusprosessista, ja sananvapaudesta Suomessa yleensäkin. Espoon käräjäoikeuden tuomion perusteella tämä kirjoitus on kuitenkin rikos, joka täyttää ainakin kunnianloukkauksen tunnusmerkistön ja ties vaikka jonkin muunkin. Ko. käräjäoikeudelle ei ilmeisesti ole tullut tuomiotaan langettaessa mieleenkään ajatella sen kauaskantoisempia seurauksia, etenkään tapaa jolla se vaikuttaa sananvapauteen.

Demokratiassa etenkin poliittisen sananvapauden, eli vapauden kritisoida valtiota, sen instituutioita ja siinä valtaa käyttäviä poliitikkoja, tulisi kuulua kaikkein tärkeimpiin ihmisoikeuksiin. Suomessa tuntuu olevan päinvastoin: eri oikeusasteet tekevät päätöksiään välittämättä vähääkään kansalaisten sananvapaudesta. Sitä ei edes huomioida tuomioiden perusteluissa. Tässäkään käsitellyssä Paalijärven tapauksessa käräjäoikeutta ei tunnu kiinnostavan pätkääkään rajoittaako heidän ratkaisunsa suorastaan absurdisti sananvapautta, jopa siihen asti että heidän järkeilyllään käräjäoikeuden oma tuomio on itsessään kunnianloukkaus.

Sananvapaus ei ole Suomessa arvo. Mutta eihän siitä kannata olla huolissaan: aina voi sanoa jotain muuta.

Ajanvietettä

2011-08-22T08:00:00.002+03:00

Päivänpolitiikka kyllästyttää, ja olisi jo korkea aika bloggata täällä vähän syvällisemmin libertarismista ja anarkokapitalismista. Voisin myös noteerata pidemminkin Timo Soinin pyrkimyksen hybriksen maailmanennätykseen; en nimittäin tiedä onko kovin muu puolue maailmanhistoriassa kehdannut nimetä itseään kansansa mukaan. Joudun kuitenkin palaamaan asioihin myöhemmin syksyllä, nyt kun on muita kiireitä.

Sitä odotellessa suosittelisin ajanvietettä. PC-henkilöt voivat kokeilla suorastaan nerokasta Goblin Camp -ilmaispeliä, ja Mac-käyttäjillekin on tekeillä portti (kehitystä voi seurata foorumeilla). Musiikin saralta kannattaa ehdottomasti tutustua Blast Surfin erinomaiseen tuotantoon.

Näissä merkeissä!

Fingerporin neliöjuuri #1

2011-08-15T08:00:00.006+03:00

Maailmalta tunnetaan sarjakuvailmiö Garfield Minus Garfield, ja sen erinomainen spinoff -versio Square Root of Minus Garfield. Nyt kun Suomessakin on jo olemassa mainio Viivi minus Wagner, on aika käydä käsiksi Fingerporiin.

Olkaa hyvä: Fingerporin neliöjuuri.

**

Perinteinen päähenkilön poistaminenkin toimii välillä:

Heimo ei kuitenkaan ole Fingerporille läheskään yhtä olennainen kuin vaikkapa Karvinen tai Wagner omalle sarjakuvalleen, joten Fingerpori-parodian ohjenuoraksi on otettava Fingerpori miinus sanaleikit.

Alkuperäiset sarjakuvat 10.8.2011, 6.8.2011, 3.8.2011 ja 20.7.2011.

**

Muita sarjakuvatekeleitäni voi lukea täältä ja täältä.

Eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja on sairas psykopaatti

2011-08-01T08:00:00.030+03:00

Aloitamme lainaamalla itsensä maahanmuuttokritiikin Mestarin tekstejä.

”Tehtaanpuiston homon kanssa mietin hetken, että jospa hakisin yläkerrasta pyssyn ja ampuisin päähän. Olisiko siitä seuraava hekuma niin suuri, että se ylittäisi vankilareissusta seuraavan harmituksen? Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino.”

17.10.2003 Scriptassa, lihavointi tämän kirjoittajan.

“Todellinen vikapää ei ole afro, joka toteuttaa itseään juuri niin kauan ja paljon kuin koneisto antaa hänen toteuttaa. Todellinen syyllinen, ja legitiimi vihan kohde, on se utopiassa elävä poliittinen eliitti, jolle neekeri on hoivattava reppana ja kiva halinalle ja joka vähät välittää yhteiskuntarauhasta.“

22.9.2005 Scriptassa, lihavointi tämän kirjoittajan.

"Länsimaisen sivilisaation osaksi ei ole tullut tehdä valintaa sodan ja rauhan välillä. Sen on valittava sodan ja tuhoutumisensa välillä. Jumalaa monikultturisteilla ei ole, mutta mitä Rosa Meriläinen, Heidi Hautala ja Mikko Puumalainen sanovat lapsilleen sitten, kun pimeys on laskeutunut? Ainakaan minä en vuodattanut verta? Ainakin minä olin eettinen?"

6.2.2006 Scriptassa, lihavointi tämän kirjoittajan.

"Minun on vaikea keksiä maailmankaikkeudesta alhaisempaa matelijaa kuin pohjoismainen sosiaalidemokraatti. Tämän reptiilin erityisen limainen alalaji on ruotsalainen sosiaalidemokraatti."

23.3.2006 Scriptassa, lihavointi tarpeeton.

"Minä, Jussi Halla-aho, täten kovaäänisesti todistan pyrkiväni tekemään juuri sitä, minkä sinä [Mikko Puumalainen] haluat kieltää. Minä nimenomaisesti yritän ja haluan synnyttää, ylläpitää ja lisätä maahanmuuttovastaisia asenteita."

7.5.2007 Scriptassa

”Sanon aivan suoraan, että jos maahanmuuttajajengi raiskaa Rosa Meriläisen, minä olen tapauksesta yksinomaan iloinen. Olen valmis sanomaan tämän suoraan aivan koska, missä ja kenelle tahansa. Pystyn myös perustelemaan sen: Se on moraalisesti oikein, koska Meriläisen kaltaiset ihmiset ovat syyllisiä siihen, että noita tyyppejä tulee Suomeen. Se vähentää raiskaajien Suomessa oloon syyttömien naisten tilastollista todennäköisyyttä tulla raiskatuksi. Se on opettavaista.”

20.12.2006 Scriptassa, sittemmin poistettu.

Jos kuulostaa tutulta, niin ei ihme. Halla-aho ja Norjan hirmutekojen tekijä, Andreas Breivik, jakavat saman "anti-jihadistisen" maailmankatsomuksen, jossa apokalyptinen uskonsota uhkaa Eurooppaa koska vasemmisto on pettänyt eurooppalaisen kulttuurin. Breivik lainaa manifestissaan Halla-ahoa, ja listaa Perussuomalaiset yhtenä Euroopan positiivisesti maahanmuuttokriittisenä puolueena.

Halla-aho itse luonnehti manifestia seuraavasti: (HS)

Halla-aho ei sunnuntaina tiennyt, oliko moni hänen puoluetovereistaan ollut ampujaksi epäillyn postituslistalla. Itse manifestia hän luonnehtii sekavaksi.

"Kovin sekoilevaa tekstiä, siinä on vapaamuurareita, ilmeisesti erilaista kristillistä fanatismia ja sen kaltaista", sanoo Halla-aho.

Maahanmuuttokriitikkojen argumentointitapaa sivutakseni sanoisin, että hän valehtelee, koska manifesti on koottu käytännössä kokonaan leikkaamalla ja liimaamalla "anti-jihadistisilta" webbisivuilta, joiden kärjessä oli Gates of Vienna -blogi. Samaa tavaraahan sieltä löytyy, aina sairaisiin sisällissotafantasioihin asti. Tämä ideologia on Halla-aholle erittäin tuttu, koska hän on jo vuosikaudet levittänyt samaa ajattelutapaa Suomessa. On tekopyhyyden huippu olla muka tunnistamatta Breivikin manifestin ideologiaa ja kuvailla sitä jonkinlaiseksi sekavaksi äärikristillisyydeksi.

Arvon tohtorin rehellisyys on muutenkin parhaimmillaan kyseenalaista. Halla-aho Gates of Vienna -blogista (HS):

Halla-aho sanoi keskiviikkona Uusisuomi.fi:ssä, ettei hän tunne vasta-jihad-liikettä, mutta lukee verkostoon lukeutuvaa Gates of Vienna -sivustoa "silloin tällöin". Hän toisti saman HS:lle torstaina.

"Vasta-jihad on minulle pelkkä sana, johon olen törmännyt. Gates of Vienna -blogia toki luen silloin tällöin."

Hassua kyllä, Gates of Viennalla on ihan eri käsitys. He tituleeraavat Halla-ahoa Suomen kirjeenvaihtajakseen. En tietenkään tiedä miten maailmalla toimitaan, mutta minusta olisi perin outoa ryhtyä nimittelemään omaa blogiani satunnaisesti lukevia ihmisiä jonkinlaisiksi kirjeenvaihtajiksi tai muiksi yhteistyökumppaneiksi. Jokaiselle lienee täysin selvää, että Halla-aho on tehnyt aktiivista yhteistyötä Wienin porttien kanssa, ja nyt kun tuo blogi näyttäytyy kyseenalaisessa valossa, hän siekailematta valehtelee peittääkseen jälkensä. Tämä yhteistyö tekee myös entistä naurettavammaksi väitteen, että Halla-aho muka ei tunnistaisi Breivikin ideologiaa siksi samaksi "antijihadistiseksi" "maahanmuuttokritiikiksi" jota hän itse saarnaa.

Lisää Halla-ahosta ja antijihadismista voi lukea esimerkiksi täältä. Todettakoon tässä vain, että Halla-aho ja Breivik edustavat täsmälleen samaa aatesuuntaa häiriintyneine Turner Diaries- tyylisine väkivaltafantasioineen sekä islamin ja Euroopan vasemmiston demonisointeineen.

Eikä siinä kaikki. Kaikkein pöyristyttävintä on ollut Halla-ahon tapa reagoida Norjan hirmutekoihin julkisuudessa. Helsingin Sanomat lainasi Halla-ahon statuspäivitystä sosiaaliseen mediaan seuraaavasti:

"Monet suomalaiset, joilla orgasmi keskeytyi, kun hommalaiset eivät polttaneetkaan tamperelaista pizzeriaa, ottavat nyt hyvitystä korkojen kera. Tiedoksi, että en kadu mitään kirjoittamaani, enkä ota minkäänlaista vastuuta Breivikin teosta, ja aion jatkaa samalla linjalla, koska huono maahanmuutto on huonoa ja monikulttuurisuus hanurista Breivikin teosta riippumatta ja huolimatta", Halla-aho kirjoitti sunnuntai-iltana.

En itse kuulu poliittiseen vasemmistoon, joten olen ehkä vähän väärä ihminen puhumaan heidän puolestaan, mutta minusta kenenkään Norjan sosialidemokraattista puoluetta sympatisoivien ihmisten reaktion kuvaileminen "orgasmina" on täysin sairasta. Ehkä se on projektiota; millaiset lienevät olleet arvon kansanedustajan omat tunteet vielä silloin kun iskujen tekijöiksi yleisesti epäiltiin islamisteja? Jokatapauksessa se on tyystin häiriintynyttä, ja pöyristyttävää käytöstä kansanedustajalta.

Omien tekstiensä perusteella Halla-ahon voisi odottaa sympatisoivan Breivikin tekoja. Kuten ylempänä lainattiin, onhan Halla-aho osana mielisairaita homonampumisfantasioitaan hehkuttanut väkivaltaa aliarvostettuna ongelmanratkaisukeinona ja kuvaillut pohjoismaisia sosialidemokraatteja matelijoiksi. Vähintään voi sanoa, että Halla-aho on näine puheineen, ja poliittisten vastustajien raiskauskuvitelmineen, osallistunut sellaisen ilmapiirin luomiseen, jossa vasemmistolaisten poliitikkojen tappaminen islamin vastaisen taistelun nimissä näyttäytyy johdonmukaisena, ellei suorastaan hyväksyttävänä. Jos hän ei ajattele näin, eikä ole pyrkinyt teksteillään tällaista ilmapiiriä luomaan, niin häneltä tulisi kohtuuden nimissä odottaa melko vahvaakin irtisanoutumista Breivikin teoista, ja jonkinlaista itsereflektiota siitä, mikä rooli hänen teksteillään on ollut.

Turha toivo. Halla-aho on jo tosiaan sanonut, että hän ei kadu mitään ja että omaa toimintaansa hän aikoo jatkaa täsmälleen samalla tavalla kuin aina ennenkin.

Tämä on sairaan ihmisen reaktio. Ihanko todella ei tunnu missään? Voiko henkisesti tasapainoinen ihminen katsoa, että hänelle on täysin yhdentekevää että hänen kirjoituksiinsa on vedottu lasten joukkomurhan oikeuttamiseksi? Puhumattakaan siitä, että Halla-ahon julkisesta esiintymisestä voisi helposti päätellä että koko joukkomurha ei taida häntä pahemmin liikuttaa. Mitä sitä matelijoiden tappamisesta järkyttyä, kun vielä ollaan hyvällä asialla. Vai? Jonkinlaiseen reaktioon ja irtisanoutumiseen pystyi esim. elokuvaohjaaja, mutta ei näköjään Mestari. Miksiköhän ei?

**

Jos Halla-aho olisi vain murha- ja raiskausfantasioilla hekumoiva, alatyylisiä kommentteja suoltava bloggaaja, ei hänen reaktioissaan olisi mitään ihmeellistä. Mutta kun hän on kansanedustaja ja eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja.

Tehdään ajatusleikki. Jos jonkin eduskunnan valiokunnan puheenjohtajana olisi suomalainen kansanedustaja Mohammed al-Islam, joka kirjoittelisi vapaa-aikanaan jollekin jihadistisivulle propagandatekstejä tulevasta uskonsodasta, ja luonnehtisi vääräuskoisia matelijoiksi, miten luulette että esimerkiksi Homma-foorumi reagoisi jos hypoteettisen kansanedustajan tekstejä lainattaisiin islamistisessa manifestissa, jonka kirjoittaja tekisi terrori-iskun Tukholmaan? Kaiken kukkuraksi kansanedustaja al-Islam vielä valehtelisi yhteyksistään jihadistisivustoon ja kirjoittelisi sosiaalisiin medioihin alatyylisiä kommentteja islamofobien orgasmeista?

Nyt kun kuitenkin kävi niin, että terroristi olikin itse maahanmuuttokriitikko, niin hänen hengenheimolaisensa ovat tyrmänneet hänet psykopaattina joka ei edusta aatettaan. Maahanmuuttokritiikkihän on rauhan ideologia. Ennen kaikkea he vaativat, että yksittäisen psykopaatin teoista ei suinkaan saa vetää mitään johtopäätöksiä siitä, millainen häntä innoittanut ideologia on, eikä vaatia minkäänlaiseen vastuuseen, edes moraaliseen, ihmisiä joiden tekstit ovat häntä kannustaneet. Mistään kollektiivisesta vastuusta ei saa olla puhettakaan, koska se olisi hirvittävää kokonaisen ihmisryhmän leimaamista.

Voiko tekopyhempää enää olla?

Kaikkein pahinta on se, että Breivikin aateveljet jakavat hänen fantasiansa "suvaitsevaistosta". Heidän kuvitelmissaan "monikulttuurisuus" ei tuomitse islamistista terrorismia, joten heidän näkövinkkelistään on tekopyhää tuomita maahanmuuttokriitiinen terrorismi. Kenellekään heistä ei tunnu juolahtavan mieleenkään, että sellaista "suvaitsevaistoa" ei ole tämän maan päällä olemassa. Jokaisessa Euroopan maassa koko poliittinen kenttä, yksittäisiä sekopäitä ehkä lukuunottamatta, on yksimielisesti tuominnut esimerkiksi Madridin ja Lontoon pommi-iskut, ja niiden takana olevan ääri-islamistisen väkivallan ja terrorismin ideologian. Ero islamofobiseen maahanmuuttokritiikkiin on se, että islamofoobikot tuomitsevat ääri-islamistien iskujen vuoksi koko islaminuskon. Tämä ero vain jää heille itselleen hämäräksi, koska kuten vaikkapa kursorisella tutustumisella Homma-foorumiin voi helposti todeta, maahanmuuttokriitikoilla ei tunnu olevan harmaintakaan aavistusta siitä, mitä heidän demonisoimansa "monikultturistit" todella ajattelevat, tai edes keitä he ovat. Heidän käsitystään poliittisista vastustajistaan hallitsevat lapselliset salaliittoteoriat; täsmälleen samat salaliittoteoriat, jotka ajoivat Breivikin murhaamaan lapsia.

Samaan piikkin menevät Halla-ahon ja muiden puheet, jossa itketään siitä kuinka "poliittiset vastustajat käyttävät Norjan tapahtumia hyväksi", tai Homma-foorumilla kyllästymiseen asti toisteltu "haudoilla tanssiminen".

Tähän voi ottaa kaksi eri kantaa. Toisaalta voi perustellusti kysyä eikö tällaisen tapahtuman jälkeen olekin syytä tarkastella kohdistuuko Suomeen samanlaista uhkaa, ja levitetäänkö Suomessa samanlaista ideologiaa. Ei sitä voi sanoa "haudoilla tanssimiseksi" kukaan muu kuin ihminen joka pelkää mitä Wienin porteja hänen taustoistaan paljastuu.

Toisaalta, jos hyväksymme Halla-ahon väitteen että tällainen kritiikki on "haudoilla tanssimista"ja "poliittisten irtopisteiden keräämistä", niin parhaimmillaankin Halla-aho siis syyttää vastustajiaan samasta mihin koko hänen julkipersoonansa perustuu. Joka kerta kun uutisissa on vaikkapa maahanmuuttajan tekemä rikos tai islamistinen terrori-isku, Halla-aho ja hänen hengenheimolaisensa riekkuvat vastenmielisesti siitä kuinka "taas tuli yksittäistapaus" ja mouhoavat jotakin vähä-älyistä monikulttuurisuudesta. Norjankin tapahtumista ehti Hommaan tipahdella viestejä tyyliin "nyt ne mokuttajat saa mitä tilaa" kun kirjoittajat kuvittelivat Norjan iskujen olevan islamistien työtä.

Aikooko Halla-aho todella lopettaa tämän vastenmielisen rikosten, terrori-iskujen ja muiden hirviömäisyyksien jatkuvan hyödyntämisen omassa propagandassaan? Vai onko kysymys kenties taas vaihteeksi siitä täydellisestä tekopyhyydestä josta olemme jo oppineet arvon tohtorin tunnistamaan?

Kaiken törkeyden huippu saavutettiin Homma-foorumilla siinä vaiheessa kun siellä ryhdyttiin spekuloimaan että Norjan vasemmistolaiset ovat itse järjestäneet tämän iskun päästäkseen demonisoimaan maahanmuuttokriitikkoja. Hommalla ja maahanmuuttokriitikkojen blogeissa on noussut Breivikin ymmärtäjiä ja sympatisoijia kuin sieniä sateella: olihan se nyt kamalaa mitä hän teki, mutta toisaalta ihan oikealla asiallahan... Rehellisyydessään pöyristyttävin kommentti tuli Homma-järjestön puheenjohtaja Matias Turkkilalta, joka tuomitsi Helsingin Sanomissa Breivikin toimintatavan, eikä mitään muuta. Onpa minulle yritetty jo englanninkielisessä blogissani lässyttää että ei se Breivik mikään maahanmuuttokriitikko ollut. Niin, ei varmaan. Voihan sitä lukea vaikka kajahtaneita NWO-salaliittoteorioita, joiden mukaan iskujen takana oli NATO. Mitä tahansahan voi halutessaan uskoa, etenkin jos ei ole niin tarkkaa onko se totta vai ei.

**

Onneksi Hesari avasi pelin kyselemällä Halla-aholta kysymyksiä. Lainaan:

HS: Halla-aho kiistää tiiviit yhteydet vasta-jihad-liikkeeseen

Kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps) kiistää, että hänellä olisi tiiviit yhteydet niin sanottuun vasta-jihad-verkostoon.

Halla-aho sanoi keskiviikkona Uusisuomi.fi:ssä, ettei hän tunne vasta-jihad-liikettä, mutta lukee verkostoon lukeutuvaa Gates of Vienna -sivustoa "silloin tällöin". Hän toisti saman HS:lle torstaina.

"Vasta-jihad on minulle pelkkä sana, johon olen törmännyt. Gates of Vienna -blogia toki luen silloin tällöin."

Halla-ahon yhteyksistä Gates of Viennaan tuli torstaina kuitenkin vastakkaista tietoa. Tampereen yliopiston tutkija Jussi Jalonen huomautti blogitekstissään, että Gates of Viennan sivulla Halla-ahoa kutsutaan sivuston kirjeenvaihtajaksi ja kääntäjäksi. Halla-ahon Scripta-blogin etusivulla on myös linkki Gates of Viennaan.

Halla-ahon mukaan kyse on "merkitysvivahde-eroista".

"Tämä liittyy varmaan merkitysvivahteen eroon englannin kielen sanan 'correspondent' ja suomen 'kirjeenvaihtajan' välillä", Halla-aho sanoi.

Kun Halla-aholta kysyi tarkennusta siihen, mikä merkitysvivahteen ero käytännössä on, hän alkoi huutaa, eikä vastannut kysymykseen.

Tirsk. Jälleen kerran, maahanmuuttokriittistä keskustelutapaa mukaillen, Halla-aho siis myöntää valehdelleensa siteistään Wienin portteihin. Ihan pelkästään kääntäjän ominaisuudessani kuulisin mielelläni mikä tämä "merkitysvivahteen ero" on.

Halla-aho on eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja. Hänen työnsarkaansa kuuluvat muun muassa maahanmuuttoon liittyvät lait ja aseiden käyttöön liittyvät lait.

Minun ja monen muun mielestä oli jo tarpeeksi pöyristyttävää että Halla-aho valittiin tämän valiokunnan puheenjohtajaksi sen perusteella, millaista väkivaltaista vihapuhetta hän blogissaan selittää. Norjan tapahtumien valossa en ymmärrä miten hän voi jatkaa tuossa asemassa.

Vaikka Halla-aho sanoo tuntevansa vasta-jihad-liikkeen huonosti, hänen bloginsa vieraskirjasta löytyy keskustelua "counterjihadista".

Esimerkiksi vuonna 2008 vieraskirjassa nimettömänä esiintyvä kirjoittaja sanoo, että kymmenien miljoonien maahanmuuttajien "tuonti" Eurooppaan johtaa "väistämättä suursotaan", ja että vasemmisto on tähän syyllinen. Kirjoittajan mukaan vasta-jihadistit joutuvat pian lopettamaan tukeutumisen "pelkkään arvokeskusteluun ja propagandaan" ja laskeutumaan "kohti punaista tasoa".

Halla-aho ei osannut selittää, mitä "punainen taso" tarkoittaa.

"En noihin apokalyptisiin visioihin ota kantaa, mutta huonoon suuntaan ollaan menossa", Halla-aho sanoi, ja viittasi maahanmuuttajavaltaisiin lähiöihin Länsi-Euroopassa.

Jokainen voi lukea itse Halla-ahon apokalyptisten sotavisioiden lietsomista esimerkiksi täältä. Ei ole ensimmäinen kerta kun Halla-aho ei ota kantaa omiin kirjoituksiinsa.

Samanlaista debiiliä saivartelua oli tarjolla myös vastauksena Erkki Tuomiojan kommentteihin Halla-ahon vihapuheista. Verkkouutiset:

Halla-ahon mielestä Tuomiojan ja muiden arvostelijoiden pitäisi miettiä omaa vastuutaan siitä, että he lietsovat vihaa perussuomalaisia vastaan ja syyttävät epäsuorasti heitä Norjan tragediasta.

- Entäpä jos joku oikeasti innostuu siitä ja ryhtyy väkivallan tekoihin perussuomalaisten kannattajia, ehdokkaita tai edustajia kohtaan? Mikä on heidän vastuunsa? Minun mielestäni Tuomioja syyllistyy tyylipuhtaaseen vihan lietsontaan ja vihapuheisiin noilla kommenteillaan, Halla-aho sanoo.

Eli suomeksi: "ite oot vihapuhe öhöhöhöhö". Ehkä tällainen idiotismi menee Halla-ahon nopeasti supistuvalle henkilökultille läpi nerokkaana retoriikkana, mutta harvalle muulle.

**

Yksittäisiltä bloggaajilta, aktivisteilta tai foorumikommentoijilta tällaista käytöstä osattiin kyllä odottaakin. Hehän ovat ainakin jossakin määrin ideologiansa johdonmukaisia edustajia. Meidän on kuitenkin käytettävä eri standardeja arvioidessamme yksittäisen hommalaisen kommentteja ja kansanedustajan julkisia puheita.

Jos perussuomalaisilla olisi mitään käsitystä poliittisesta vastuusta, tai edes minkäänlaista inhimillistä kunnollisuutta, Halla-aho ei voisi jatkaa hallintovaliokunnan puheenjohtajana. Halla-aho on täysin avoimesti ajanut samaa epäinhimillistä ja väkivaltaista ideologiaa jota Breivik toteutti, valehdellut siitä julkisesti, herjannut poliittisia vastustajiaan törkeällä tavalla orgasmipuheineen ja ilmoittanut jatkavansa samalla mallilla vastaisuudessakin.

On jo tarpeeksi järkyttävää että tällainen sairas vihanlietsoja voi olla kansanedustaja, mutta se kuuluu edustukselliseen demokratiaan. Sen sijaan on kysyttävä onko Suomen yhteiskunta todella niin dysfunktionaalinen että hän voi toimia eduskunnassa niinkin merkittävässä luottamustoimessa kun hallintovaliokunnan puheenjohtajana? Onko todella niin, että poliitikko voi näinkin järkyttävästä murhenäytelmästä sanoa aivan mitä huvittaa ilman pienimpiäkään poliittisia seuraamuksia?

Ovatko nämä "maahanmuuttokriitikot" perussuomalaisten sisällä niin koskemattomia, että he voivat esiintyä julkisesti ihan miten tahansa? Väitän että missään vakavasti otettavassa puolueessa ei voisi toimia näin ilman seuraamuksia. Perussuomalainen puolue puuttui jo Teuvo Hakkaraisen naurettaviin neekeriukko- ja minareettipuheisiin, mutta Hakkarainen korkeintaan teki niillä itsestään pellen. Halla-ahon tapauksessa on kyse aivan eri suuruusluokan asiasta. Avoimesti väkivaltaa ja vihaa lietsova ääriliikkeen jäsen ei voi olla hallintovaliokunnan puheenjohtajana päättämässä ase- ja maahanmuuttoasioista. Jos Halla-aho ei itse ymmärrä jättää puheenjohtajan tehtäviä, hänet on erotettava niistä.

Tästä maasta täytyy löytyä sen verran yhteiskunnallista suoraselkäisyyttä että ihmiset laitetaan vastaamaan sanomisistaan ja yhteyksistään, viimeistään kun kyse on näin hirvittävästä hirmuteosta ja siihen johtaneesta ideologiasta. Norjan hirmuteko koettelee meitä yhteiskuntana. Jos annamme omien vihanlietsojiemme väistellä vastuuta ja valehdella, olemme reputtaneet kokeen. Avoimen yhteiskunnan vihollisia ei tule sensuroida, mutta heidät on laitettava vastaamaan sanomisistaan. Muuten emme enää kauaa ole avoin yhteiskunta.

On jotenkin ironista, että Breivik aateveljineen saattaa olla oikeassa siinä, että länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen kyvyttömyys puolustaa itseään saattaa johtaa sen tuhoon. Tätä tuhoa ei kuitenkaan aiheuta mikään kuvitteellinen väestöräjähdys tai hallitsematon maahanmuutto, vaan islamofobialla ratsastavat ihmisvihaajat. Etunenässä Anders Breivik ja Jussi Halla-aho.

Hiljainen hetki

2011-07-25T08:00:00.004+03:00

Tämä blogi pitää tänään hiljaisen hetken Norjan tapahtumien johdosta. Palaan ehkä aiheeseen myöhemmin, mutta sanottakoon toistaiseksi vain että näiden uutisten tiimoilta toivoisin että meidänkin maassamme vaikuttavat vihanlietsojat palavine ghettoineen miettisivät edes hetken mihin rasismin ja vihan lietsominen voi johtaa. Joskus voisi sanomistaankin ottaa vastuuta. Norjan tapahtumat paljastavat karulla tavalla kuinka epäinhimillinen aate "maahanmuuttokritiikki" on.

Minä ja Russia Today

2011-07-18T08:00:00.009+03:00

Digiboksimme kanavanippuun tipahti jokin vuosi sitten hassu kanava nimeltä Russia Today, nyttemmin RT. Ilmiasultaan jotenkin hupaisa kanava tuntui paikoin sisällöltään vähän... kummalliselta.

Muiden muassa Toimittajat ilman rajoja- järjestö on kritisoinut RT:tä puolueellisuudesta, mikä ei ole kovin kummoinen ihme. Aloite kanavan perustamiseksi tuli nimittäin silloisen presidentti Putinin medianeuvonantajalta, joka myönsi suoraan Der Spiegelille että tarkoituksena oli perustaa kansainvälinen uutiskanava joka esittäisi asiat "Moskovan näkökulmasta".

Jenkkiläinen mediakritiikkijärjestö Accuracy in Media kaivoi peräti esiin ex-KGB -miehen, jonka mukaan koko RT on Venäjän ulkomaantiedustelu SVR:n operaatio. Tiedä häntä; varma olen ainoastaan siitä, että minulle tulee kyseisen jenkkipoppoon nimilyhenteestä AIM mieleen ihan toinen organisaatio.

Useimmille suomalaisille lienee aikalailla selvää minkälainen "Moskovan näkökulma" on. Jos Kreml ei ole raastupa, niin ei siitä yleensä ole uutistoimistoksikaan ollut. Otanpa kuitenkin piruuttanikin esimerkin. Huhtikuussa 2011 RT kertoi suomalaisen papin kovasta kohtalosta: hänet oli erotettu kirkosta koska hän sanoi terroristia terroristiksi! Kaiken kukkuraksi ex-pappi sai vielä käräjilä tuomiot "laillisesti toimivan järjestön kritisoimisesta" ("criticizing a legally operating organization").

Suomi on kova maa, kun terrorismista ei saa puhua ja laillisesti toimivia järjestöjä ei saa kritisoida (!?). Ellette jo ehtineet klikata linkkiä, arvatkaa huviksenne kuka esiintyy kyseisessä artikkelissa RT:n Suomen-asiantuntijana? Aivan oikein: kuuluisa suomalainen ihmisoikeusaktivisti, oikeussosiologian desantti Johan Bäckman. Jutun pappi on tietenkin surullisenkuuluisa tosielämän eksorsisti Juha Molari, joka, uskokaa tai älkää, bloggaa RT:lle.

Itseään voi myös huvittaa Jussi Halla-ahon profetioilla palavista ghetoista Suomessa, jotka RT toistaa hupaisan kritiikittä.

Isommissa asioissa valehdellaan vielä isommin; Independentin Moskovan kirjeenvaihtaja kuvaili RT:n Georgian sodan seurantaa säädyttömäksi. Eräs RT:n toimittaja lähti kävelemään todettuaan että hänen ei annettu raportoida Georgian sodasta muuta kuin valtiovallalle sopivia uutisia.

Tiedustelupalvelujen osallistumiseen en ota sen kummemmin kantaa, mutta valtiovalta on Venäjällä kyllä kanavansa takana. RT:n rahoitus tulee suoraan Kremlistä, ja kun brittiläisen Guardianin Moskovan kirjeenvaihtaja kirjoitti kriittiseen sävyyn RT:stä, hän sai kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen Venäjän karkoittama brittitoimittaja sitten kylmän sodan lopun julkaistuaan Wikileaks-sähkeitä. Lieneekö RT-juttukin painanut vaakakupissa?

Columbia Journalism Review syytti RT:tä salaliittoteorioiden levittämisestä, ja ihan kanavaa katsomalla voi henkilökohtaisesti varmistua tämän syytöksen paikkansapitävyydestä. Hyvänä esimerkkinä toimii tämä pätkä, jossa niin Irakin kuin Libyan sotakin selittyy dollarilla; Gaddafi oli syrjäytettävä koska hän aikoi tuoda maailmanmarkkinoille kultavaluutan!

Tällaista roinaa odottaisi lukevansa NWO:istien blogeista tai Jouko Pihon näyistä, mutta siihen törmääminen kunniallisena esiintyvällä TV-kanavalla on surkuhupaisaa. On kuitenkin muistettava että RT:n pääasiallinen yleisö on Yhdysvalloissa, ja rapakon takana tällaiselle salaliittosekoilulle on todella laajat markkinat. New Republic -lehdessä on aiheesta ihan hyvä pätkä. Ilmeisesti juuri kova pyrkimys Amerikan markkinoille selittää myös sen, että joissakin RT:n ohjelmissa on otettu käyttöön Foxilta tuttu "toisilleen huutavat puhuvat päät" -formaatti, jonka katsominen on eurooppalaiseen mediaan tottuneelle ihmiselle aivan suunnattoman rasittavaa.

RT pyrkii esiintymään amerikkalaisille itsenäisenä kanavana, joka kertoo katsojilleen totuuden, jota "ne" eivät halua heidän kuulevan. Juuri tätä mielikuvaa ruokkimaan marssitetaan esiin erilaisia partajeesuksia mitä ihmeellisimmistä instituuteista, ja ainakin osaan jenkkiläisestä vaihtoehtoväestä tämä uppoaa. Ja juuri tätä kautta tämän kirjoittajakin on sekaantunut RT:n amerikanvalloitukseen.

Radley Balko on amerikkalainen toimittaja ja kansalaisaktivisti, jota tapasin arvostaa paljonkin. Hän on seurannut erityisesti Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän ja poliisin ihmeellisyyksiä, joista minun on ollut pidempään tarkoitus kirjoitella suomeksikin. Balkon Overkill: The Rise of Paramilitary Police Raids in America on peruslukemistoa kenelle tahansa USA:n huolestuttavasta poliisin militarisoitumiskehityksestä kiinnostuneelle, ja Balkon blogin seuraamista suosittelen yhä lämpimästi.

Nyttemmin on kuitenkin vaikea olla ihan niin kova Balko-fani. Jokin aika sitten kyseinen herra vieraili useammankin kerran RT:llä puhuvana päänä, ja siitä jäi aikalailla paha maku suuhun. Oma perustelu oli yksinkertainen: hän meni, koska pyydettiin. Minusta tuo oli vähän lepsu selitys, mutta asia muuttui pahempaan suuntaan kun Balko lähti lomalle ja kutsui hätiin vierasbloggaajia. Yksi heistä oli RT:n Alyona Minkovski.

Minua tämä häiritsi. Balko on hankkinut itselleen jonkun verran nimeä libertaarina kansalaisaktivistina, ja minusta ei ole ihan ongelmatonta että hän käy itse esiintymässä Venäjän valtion propagandakanavalla. Vielä vakavampaa on, että hän antaa samaisen propagandakanavan käytännössä mainostaa itseään bloginsa kautta. Minusta on jotenkin ihmeellinen kaksoisstandardi olla kovin kriittinen Yhdysvaltoja kohtaan poliisin tekemien julmuuksien vuoksi ja tehdä samalla yhteistyötä Kremlin kanssa. Ainakaan en pidä kovin kummoisena libertarismina sitä, että tehdään yhteistyötä Venäjän valtiontelevision kanssa. Kun herra itse protestoi välillä kovastikin sitä, että jenkkiläinen media ei kerro totuutta poliisiin liittyvissä asioissa, niin Venäjän valtio vaikuttaa kummalliselta petikaverilta jos tällaisista asioista välittää.

Minulla kun on sellainen etenkin bloggaamisessa ilmenevä luonteenvika että sanon mitä ajattelen, niin menin ja kirjoitin tästä englanniksi tekstin. Kävin piruuttani mainostamassa sitä Balkon blogissakin, tai oikeastaan rehellisesti sanoen vittuilemassa, koska en tehnyt sitä mitenkään erityisen rakentavasti. Olin kuitenkin pettynyt siihen, että Balkon vastaus minulle oli jotenkin niin vähä-älyinen. Hän on ilmeisesti jotenkin katkeroitunut siitä, että rapakontakaiset vasurit pitävät niitä libertaareja instansseja joihin hän on kirjoittanut suurpääoman saastuttamina, ja ylireagoi kaikkiin syytöksiin puolueellisuudesta. Ajattelin että noh, olen sanomiseni sanonut, ja jätin asian sikseen.

Vaan sainpa yllättyä. Neiti Minkovski itse olikin ohjelmansa jonkinlaisessa oheisvideossa kommentoinut blogipostiani, ihan esitellen sitä katsojilleen. Myönnän suoraan että mediaseurantani petti tällä kertaa, koska enhän minä katso tuollaisia ohjelmia. Tässä kyseinen pätkä:

Kyllä se jotenkin hivelee turhamaisen ihmisen mieltä että TV-persoona puhuu kalsareistani, vielä ihan omalla nimellänikin. Mutta jotenkin tuo kritiikki, jos se sellaisena on tulkittava, tuntuu kuitenkin menevän pahasti ohi. Arvon ankkuri tuntuu onnistuneen lukemaan blogitekstistäni sellaisen persoonallisen käsityksen, että muka väittäisin ettei hän saa arvostella omaa maataan. Se on minusta sikäli kummallista, etten mielestäni sanonut mitään siihen viittaavaakaan. Muutenkin edes pintapuolisen tutustumisen blogiini olisi luullut vakuuttavan että tuskin lähden sellaista esittämään. Tähdennän nyt kuitenkin että pidän noin yleisesti ottaen kaikenlaista valtiokritiikkiä yksinomaan positiivisena asiana. Ei sitä pitäisi kenellekänä tämänkään blogin lukijalle joutua liiemmin selittelemään.

Kritiikkini kohdistui tosiaan pääasiassa Balkon journalistiseen etiikkaan ja libertarismiin, mutta olihan tekstistäni luettavissa myös sen verran kritiikkiä neiti Minkovskia ja muita RT:n työntekijöitä kohtaan, että jos he tosiaan välittäisivät ihmisoikeuksista ja sensellaisesta, niin he ehkä valitsisivat jonkin muun keinon edistää niitä kuin yhteistyön Venäjän valtion propaganda-aparaatin kanssa. Se, että Minkovski ei tähän kritiikkiin suostu vastaamaan ja vääristää sen päättömäksi valtiouskoksi, on itsessään aika selvä vastaus.

Suorastaan parhautta edustavat tuon videon kommentit YouTubessa, jossa ihmetellään kuinka joku voi olla niin typerä että haukkuu Minkovskia "anti-amerikkalaiseksi". Yksi kommentaattori epäili minun olevan Obaman kannattaja (?), ja toinen päätteli sukunimestä minun olevan juutalainen (!). Hieman ihmetyttää että jos kommentaattoreita kerran kiinnostaa kuka minä olen tai mitä ajattelen, eikö sitä olisi voinut kirjoittaa vaikka nimen Googleen (tai johonkin venäläiseen hakukoneeseen, joka varmaan heidän näkövinkkelistään antaa totuudenmukaisempia tuloksia) ja tutustua blogiini? Vähemmän vaivaa siihen menisi kuin YouTubeen kirjautumiseen ja kommentin kirjoittamiseen. Mutta ei, ja nyt voinkin lisätä "establishment tool" in ja juutalaisen (!?) saamiini haukkumanimiin.

Ihmettelen miksi Minkovski ja RT ovat yleensä lähteneet blogiini tuolla tavalla vastaamaan. Ainakin minusta tämä ei anna heistä kovin hyvää kuvaa. Lieneekö Balkon blogin kautta toteutettu propagandaoperaatio ollut RT:n väelle niin tärkeä, että sen saamaan kritiikkiin oli samantien iskettävä? Silloin vain ihmetyttää kovasti se, kuinka pliisu tuo vastaisku oli. Tuossa pätkässähän oikeastaan sanottiin vain, että joku minunnimiseni tyyppi on sanonut jotain tyhmää. Jos kerta eivät mitään edes puoliksi asiallista aio sanoa, niin olisivat edes kehittäneet jonkun kunnon ad hominemin, eikä vain tuollaista "bloggarilla meni kalsarit solmuun. Hihihi. Kalsarit" -retoriikkaa. Halla-ahozombeilta ja laasasboteiltakin on tullut parempaa dissausta. Ainakin välillä.

Mutta näin minä vain sain oppia, että olenkin kuuluisampi kun luulinkaan. Ei sitä ihan joka jannua ole Kremlin TV-kanavalla haukuttu!

The Resident

2011-07-11T08:00:00.000+03:00

Elokuva nimeltä The Resident on elokuvateattereissa. Luulin sen kertovan Ahti Karjalaisesta.

Vitsi: Karjalainen on Kekkosen mukana valtiovierailulla Yhdysvaltoihin. Tullissa kysytään Karjalaiselta: "Are you a U.S. resident?" Karjalainen hätääntyy ja vastaa: "Nou, nou, Kekkonen is tö resitent!"

Ruuhkamaksut ja uusi poliisilaki

2011-07-04T08:00:00.008+03:00

Talouselämä: Oras Tynkkynen puolustaa autoilijoiden satelliittivalvontaa: Ajoneuvovero pois

Satelliittivalvonnalla ei Tynkkysen mukaan missään tapauksessa ole tarkoitus kerätä tietoja, jotka loukkaisivat kansalaisten yksityisyydensuojaa. Maksujärjestelmä voisi perustua paikannukseen ilman, että ihmisiä tarvitsisi valvoa enempää kuin nytkään.

”Yksinkertaisimmillaan järjestelmään tallennettaisiin autosta vain maksutietoja - X km maksuluokassa Y - ei sijainti-, aika- tai reittitietoja”, Tynkkynen vakuuttaa.

Ei tietenkään ole "tarkoitus". Paitsi että kansanedustaja ei ilmeisesti tunne lainsäädäntöä. Kirjoitin taannoin uudesta poliisilaista, ja lainaan itseäni:

Eri tarkkailumuodoilla on siis eri määritelmät ja eri edellytykset, mutta menetelmät ovat hyvin pitkälle samanlaiset. Uudessa poliisilaissa nimittäin kaikkia teknisen tarkkailun menetelmiä voidaan toteuttaa esimerkiksi ohjelmiston kautta. Esityksessä annetaan tällainen lausunto:

"Kun otetaan huomioon teknologinen kehitys, teknisen seurannan käyttöä ei tulisi rajoittaa niihin tapauksiin, joissa viranomainen nimenomaisesti kiinnittää jonkin erillisen laitteen, välineen tai aineen teknisen seurannan mahdollistamiseksi. Sallittua tulisi olla esineissä jo mahdollisesti olevien, teknisiin, kaupallisiin tai vastaaviin tarkoituksiin kehitettyjen ominaisuuksien hyödyntäminen joko sellaisenaan tai niin, että esimerkiksi ohjelmistopohjaisilla järjestelyillä mahdollistetaan tällaisten ominaisuuksien avulla tapahtuva tekninen seuranta. Esimerkkinä voidaan mainita moottoriajoneuvossa olevan paikannuslaitteen aktivoiminen salaa."

Haluaisin tässä yhteydessä muistuttaa, että on hiljattain esitetty ruuhkamaksujen käyttöönottoa pääkaupunkiseudulla. Valvonta tapahtuisi siten, että jokaiseen autoon olisi pakko asentaa paikannuslaite.

Lihavointi lisätty. Nyt autojen satelliittivalvonta on tulossa, ja samanaikaisesti poliisille ollaan antamassa valtuudet käyttää mainittuja paikannuslaitteita ajoneuvojen seurantaan. Samalla Vihreiden kansanedustaja vakuuttelee meille että ei suinkaan ole tarkoitus tehdä muuta kuin vain periä maksuja.

En halua mitenkään henkilökohtaisesti herjata arvon kansanedustajaa, minulla kun ei ole mitään erityistä häntä vastaan henkilökohtaisesti, mutta eikö ole vähän paksua vakuutella mediassa äänestäjille että tietoja ei käytetä mihinkään, kun nimenomaan ollaan säätämässä toiseen lakiin poliisille mahdollisuutta toimia näin? Vai eikö kansanedustaja seuraa lainsäädäntötyötä?

Onneksi kaltevan pinnan argumentti on Suomessa argumenttivirhe, ettei kenenkään yksityisyyttä ryhdytä loukkaamaan käyttämällä jokaiseen autoon tulevaa pakollista satelliittipaikannusjärjestelmää tavalla, joka nimenomaan mainitaan toisessa laissa. Ja poliisihan ei tietenkään myöskään tulkitse lakia mielivaltaisesti ja ylitä valtuuksiaan, vai mitä?

Toisaalta, mitä veikkaatte että tapahtuu kun vaikka seuraavalle eduskunnalle tuodaan lakialoite jossa poliisi pyytää oikeutta käyttää ajoneuvojen seurantatietoja pedofiilien, huumekauppiaiden, terroristien, piraattien, anarkistien ja/tai minkä tahansa yhteiskunnan perivihollisten kurmottamiseen? Eduskunta varmaankin suojelee kansalaisten yksityisyyttä? Rohkenen epäillä.

Oli ruuhkamaksujärjestelmästä ja sen toteuttamisesta mitä tahansa, on yksinkertaisesti pakko tunnustaa että pakollisen satelliittipaikantimen asennuttaminen kaikkiin autoihin, ja poliisille annettavat oikeudet murtautua nimenomaan tällaisen paikantimen kaltaisiin laitteisiin, tarkoittavat sitä että poliisi voi käyttää kyseistä järjestelmää kenen tahansa seuraamiseen. Kun lisäksi Suomen oikeusjärjestelmä ei lainkaan tunne ajatusta siitä, että laittomasti hankittu todiste ei olisi oikeudenkäyntikelpoinen ja poliisin saaminen vastuuseen lain rikkomisesta tutkinnassa on käytännössä mahdotonta, on poliisilain ja ajoneuvoseurannan yhdistelmä todella iso askel kohti valvontayhteiskuntaa. Jälleen kerran, tästäkin saa olla mitä mieltä tahansa, mutta se on tunnustettava tosiasiana. On täysin vastuutonta yrittää lakaista näin potentiaalisesti valtavaa yksityisyyden loukkausta maton alle vakuuttelemalla, että emmehän me nyt.

Vihreiden olisi syytä kohdata tosiasiat: he ovat myymässä kansalaisten oikeutta yksityisyyteen saadakseen kallisarvoiset ruuhkamaksunsa läpi. Jos Vihreitä todella kiinnostaisi yksityisyys ja muut kansalaisoikeudet, he kannattaisivat mitä tahansa monista vaihtoehtoisista tavoista kerätä esim. ruuhkamaksuja tai painottaa autoilun verotusta käyttöön joihin ei sisälly koko maan laajuista orwellilaista valvontahanketta. Mutta kun ei kiinnosta. Ihan kuriositeettina voi todeta, että Vihreiden periaateohjelmassa todetaan seuraavaa: "Yksityisyyden suojasta ja kansalaisvapauksista on huolehdittava myös tietoyhteiskunnassa." Näinkö se sitten toteutuu?

Jos ajoneuvopaikannusjärjestelmä otetaan käyttöön, otetaan samalla iso askel kohti entistä totaalisempaa valvontayhteiskuntaa. Ja sitä ajaa puolue, joka esiintyy liberaalina ja ihmisoikeuksia kunnioittavana. Suorastaan kuvottavaa.

Uusi hallitus on katastrofi jo syntyessään

2011-06-27T08:00:00.005+03:00

Pitää otsikoida raflaavasti, sanottiin. En toki aio väittää, että Kataisen ensimmäisestä hallituksesta olisi tulossa jonkinlainen vertaansa vailla oleva surkeuden multihuipennus Suomen poliittisessa historiassa - siihen tarvittaisiin jytkympi pääministeri - mutta Suomen yhteiskunnan ja valtion alennustila saa arvoisensa jatkon.

Olen tätä kirjoittaessani vielä neuvottelutulos-hallitusohjelman varassa, mutta sen ja ministerinimitysten perusteella voinee lausua pari sanaa. Yritän lähestyä asiaa eri kantilta kuin vaaleissa rannalle jäänyt, tietokirjailijana rispektiäni nauttiva Petteri Järvinen, joka kritisoi uusien ministerien sukupuolta.

Ainoa positiivinen asia jonka hallitusohjelmasta keksin on heti johdannossa: "Hallitus toimii määrätietoisesti rasismia ja syrjintää vastaan." Toivottavasti tämä todella tapahtuu, vaan taitaa taas olla pelkkää sanahelinää. Toisaalla on lainattu sanamuotoja puolustusvoimilta: "Työurien pidentämiseen tähtäävät toimet kohdistetaan työuran alkuun, keskelle ja loppupäähän."

Toki samassa ohjelmassa lausutun oikeuksien, velvollisuuksien ja mahdollisuuksien tasa-arvon nimissä asevelvollisuus laajennetaan koskemaan myös naisia. Vai mitä?

Sukupuolten tasa-arvon paranemista on tämän hallituksen alaisuudessa tietenkin turha toivoa, koska kaikkein tyrmistyttävin uutinen oli Päivi Räsäsen valinta sisäministeriksi, ja kristillisten aikaansaama aborttilainsäädännön uudelleentarkastelu. Käytännössä tällä ei toivottavasti ole mitään väliä, mutta kertoo se silti jotakin konservatiivisuuden noususta että Suomen jo entisestäänkin tiukkaa aborttilainsäädäntöä lähdetään "tarkastelemaan" kristillisen sisäministerin johdolla. Samalla saadaan heittää hyvästit sukupuolineutraalille avioliitolle.

**

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen osio on kauheaa lukemista.

Suomen tulee jatkossakin huolehtia omasta uskottavasta puolustuksestaan ja osallistua kehittyvään eurooppalaiseen turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön sekä kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Lähtökohtana on, että koko maata puolustetaan ja puolustusjärjestelmän perustana säilyy yleinen asevelvollisuus.

Tavoitteisiin pyritään menoleikkausten kautta:

Hallitus käynnistää puolustusvoimien laajan uudistamisen. Se valmistellaan parlamentaarisella pohjalla. Uudistaminen käsitellään osana eduskunnalle annettavaa laaja-alaiseen turvallisuuskäsitteeseen perustuvaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa vaalikauden alussa. Uudistuksen tavoitteena on Suomen puolustuskyvystä huolehtiminen ja pysyvien kustannussäästöjen aikaansaaminen.

Puolustusvoimauudistuksella sopeutetaan puolustusvoimat pieneneviin ikäluokkiin ja kasvaviin kustannuspaineisiin ylläpitäen ja kehittäen puolustuksen ennaltaehkäisykykyä. Uudistuksen lähtökohtana ovat kriisiajan puolustusvoimien mitoitus ja tehokas toiminta. Puolustusvoimien säästöohjelman toteuttaminen edellyttää sopeutustoimien aloittamista välittömästi vaalikauden alussa.

Mukana myös surullisenkuuluisa NATO-optio!

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.

Keinolla jota en ihan heti ymmärrä eräskin puoluetoverini katsoo tämän kohdan sisällöksi "Nato-jäsenyys, mihin hintaan tahansa". Minun nähdäkseni tässä toimitaan täsmälleen päinvastoin: NATO-kysymys on saatu jäädytettyä muotoon jossa siitä ei tarvitse tehdä ratkaisua. Ylläpitämällä täysin fiktiivistä "NATO-optiota" ei tarvitse tehdä ratkaisua jäsenyyden puolesta, eikä toisaalta myöskään päättää olla hakematta jäsenyyttä ja vastata sen päätöksen nostamiin puolustuspoliittisiin kysymyksiin. Olen itse esittänyt että NATO-jäsenyys on ainoa mahdollinen tapa järjestää Suomelle uskottava maanpuolustus.

Keskustelussa on mukana myös Siilasvuon raportti, jossa esitettiin neljän kuukauden inttiä, joka eräiden mukaan kuuluu nyt suunnitelmiin. Kirjoitin tästäkin aikaisemmin, ja en varsinaisesti ymmärrä uudistuksen tarkoitusta koska se luo vain nimellisiä säästöjä ja laskee reservin koulutustasoa entisestään.

Käytännössä hallitusohjelmassa mainitut "pysyvät kustannussäästöt" tarkoittavat mahdollisesti varuskuntien lakkauttamista, mikä on perusteltua, ja sodan ajan vahvuuden laskemista, mikä ei ole. Koko maan puolustaminen, tai ylipäänsä minkäänlainen uskottava maanpuolustus, on näillä resursseilla, kalustolla ja kokoonpanoilla pelkkä fantasia jo nyt, puhumattakaan sen jälkeen kun pysyvät kustannussäästöt on saavutettu. Yhtä hyvin hallitusohjelmaan voitaisiin kirjata miehitetty avaruuslento Marsiin tai tunneli Tallinnaan, antamatta kumpaakaan penniäkään rahaa. Suomen uskottava maanpuolustus on olemassa vain paperilla.

Samanaikaisesti aiotaan kuitenkin jatkaa syrjivän ja kalliin "yleisen" asevelvollisuuden ylläpitämistä, vaikka se maksaa perhanan paljon rahaa verotulojen menetyksinä ja ei tuota minkäänlaista uskottavaa maanpuolustusta.

Tämä ei oikeastaan ole turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, vaan sen tekemisestä kieltäytymistä. Poliittisiin kysymyksiin tarjotaan ratkaisuiksi pelkkää sanamagiaa, ja samalla maanpuolustus käytännössä tuhoutuu. NATO-jäsenyys ei kelpaa, mutta toisaalta itsenäinen puolustus on ajettu jo alas.

**

Synkintä luettavaa on kuitenkin talouspolitiikka. Tällä hetkellä mikään sotilaallinen uhka ei vaaranna Suomen olemassaoloa, mutta taloudelliset uhat ovat jo vähän eri asia.

Talouspolitiikan perusta tuntuu olevan verotuksen tiukentaminen: hallitusohjelma luettelee nostettavan veron toisensa jälkeen. Sosiaaliturvan paraneminenkin on vähän niin ja näin, kun MTV3:n mukaan hehkutettu satasen korotus perusturvaan "jää monelle haaveeksi", jo ennen kuin kuvioon lasketaan mukaan polttoaine- ja valmisteverojen nousu, joka on suoraan pois kuluttajalta.

On jotenkin hassua, että ALV:n nosto oli niin hirveä tasaveropeikko että sitä ei voitu mitenkään hyväksyä, mutta toisaalta valmisteverojen sun muiden nosto taas käy, vaikka vaikutus on käytännössä sama.

Häkellyttävästi Suomi tuntuu myös ajavan Tobinin veroa: "Suomi kiirehtii kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa maantieteellisesti mahdollisimman kattavasti." Ilmeisesti välittämättä siitä kuinka huono idea on kyseessä. Jos Suomi ryhtyy yksipuolisesti toteuttamaan jonkinlaista rahoitusmarkkinaveroa, seurauksista tulee karmeat. Eikö ketään huvita muistella mitä Ruotsille kävi tätä kokeiltaessa 80- ja 90-lukujen vaihteessa?

Yleinen linja on kuitenkin selvä: kaikkea leikataan vähän, veroja korotetaan, ja mitään isoja ratkaisuja ei uskalleta tehdä. Samaan aikaan systeemi on romahtamassa. Taloussanomissa otsikoitiin vielä raflaavammin kuin täällä:

Näinkin pärjää: "Äiti antaa ruokaa, faija fyrkkaa"

Nuorten miesten syrjäytyminen huolestuttaa laajalti. Kasvanut nuorisotyöttömyys koettelee erityisesti poikia. Työttömiksi rekisteröityneiden lisäksi kokonaan yhteiskunnan ulkopuolella arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia nuoria miehiä.

Järjestelmästä kadonneilla 15–29-vuotiailla nuorilla ei ole työ- tai koulutuspaikkaa, eivätkä he nosta työttömyystukea. Syyt ulkopuolelle jäämiseen ovat moninaisia. Kaikki tästä porukasta eivät ole syrjäytyneitä, vaan he ovat valinneet toisenlaisen polun itselleen.

Tulee elävästi mieleen taannoinen vuonna 1987 syntyneistä tehty kaaderitutkimus:

YLE: Laman lapsista piirtyy rekisterien avulla hätkähdyttävä kuva

90-luvun laman lapsista tehty poikkeuksellisen laaja tutkimus piirtää karun kuvan huono-osaisuuden periytymisestä. Rekistereihin perustuvasta tutkimuksesta käy ilmi, että joka neljännellä vuonna 1987 syntyneellä on tilillään rikoksia tai rikkomuksia, joka viidennellä on ollut mielenterveysongelmia ja että joka kuudes on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Yksi raportin kohokohtia:

Aineellinen köyhyys todella periytyy: Yli 5 vuotta toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista peräti 70 prosenttia saa toimeentulotukea. Ja mitä pidempään vanhemmat ovat saaneet toimeentulotukea, sitä enemmän heidän lapsensa käyttävät myös mielenterveyspalveluja, syövät psyykenlääkkeitä, joutuvat huostaan otetuiksi ja tekevät rikoksia.

Koko 60 000 yksilön ikäluokasta 10 000:lla ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa 21-vuotiaina. Vähäosaisuus näkyy tilastollisesti jopa 200 grammaa alempana lasten syntymäpainona.

Harvinaisen selvää kieltä, minusta, siitä kuinka "hyvinvointivaltio" syrjäyttää ihmisiä. Valtio upottaa valtavat määrät rahaa julkiseen sektoriin joka ei kykene hoitamaan tehtäviään: maanpuolustus on rappiolla ja väestö syrjäytyy yhteiskunnasta. Koko lasku jää pienenevän joukon maksettavaksi, jonka verotusta jatkuvasti kiristetään.

Miljardien alijäämällä pyörivä Suomen valtio on kestämättömällä pohjalla, ja valtiontalouden korjaaminen vaatii isoja toimenpiteitä. Tälläkään hallituksella ei ole rohkeutta tehdä niitä, ja Suomi jatkaa tiellä kohti konkurssia. Uskon sen tapahtuvan vielä elinikänäni, ja suosittelen siksi kaikille kynnelle kykeneville muuttoa pois Suomesta ennen kuin hyvinvointivaltio romahtaa omaan mahdottomuuteensa.

Ympäristö: Itämeren suojelua, tehottomasti

2011-06-20T08:00:00.003+03:00

Ollaan vähän yritetty porukalla pitää meteliä ympäristöasioista. Itsekin on pitänyt tarttua tähän meriaiheeseen jo aiemmin, mutta nyt se käveli vastaan:

HS: Maatalouden ympäristötuki on ollut tehoton

Maatalouden ympäristöohjelma on epäonnistunut ja jopa lisännyt Itämeren rehevöitymistä.

Suomi on maksanut ympäristötukea maatalouteen vuodesta 1995 noin 300 miljoonaa euroa joka vuosi. Pääosa summasta on ohjattu vesiensuojeluun, erityisesti Itämereen kulkeutuvan fosforin ja typen vähentämiseen.

Suurista satsauksista huolimatta ravinnekuormitus ei ole vähentynyt, vaan päinvastoin.

Tämän kertoo pian julkaistava tutkimus, jonka ovat toteuttaneet Helsingin yliopiston Itämeren suojelun ekonomian professori Jussi Lankoski ja ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen.

Uudesta asiasta ei ole kysymys; Tiede-lehti jutteli jo vuosi sitten Ollikaisen edellisestä puheenvuorosta aiheesta:

Tiede: Juuri nyt –sarja: Tehottomuus pilaa Itämeren

Suomessa koetetaan nykyisin vähentää meren rehevöitymistä kalliisti ja niukoin tuloksin. Parempikin tapa olisi.

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2010.

Mistään ympäristökysymyksestä ei taida olla niin suurta yksimielisyyttä kuin Itämeren rehevöitymisestä. Miten sitten on mahdollista, että sinilevälautat kiusaavat joka heinäkuussa purjehtijoita ja mökkiläisiä Suomenlahdella ja Saaristomerellä? Eikö vesiensuojeluun uhrata tarpeeksi rahaa – vai käytetäänkö se tehottomasti?

Ainakin tehottomasti. Tehostamalla vesiensuojelupolitiikkaa olisi mahdollista saavuttaa huomattavaa edistystä Itämeren suojelussa, kirjoittaa Helsingin yliopiston ympäristötalouden professori Markku Ollikainen äskettäin julkaistussa kirjassa Itämeren tulevaisuus (Gaudeamus 2010).

Kannattaa lukea tuo Tiede-lehden artikkeli ajatuksella läpi, koska maatalouden tukien lisäksi siinä käsitellään myös jätevesiuudistus:

Pienistä puroistahan ne suuret virrat muodostuvat, ja ehkä on vain reilua, että mökin mummotkin osallistuvat Itämeren pelastustalkoisiin. Mutta onko haja-asutuksen päästöjen vähentäminen tehokasta?

Kiinteistökohtaiset puhdistusratkaisut ovat teknisesti hyvin vaikeita. Suomessa on viemäriverkoston ulkopuolella 350 000 kiinteistöä, joista 250 000 joutuu uudistamaan jätevesiensä käsittelyä.

Laitevalmistajien ilmoittamien hintojen pohjalta arvioituna asetuksen mukaiset päästövähennykset maksaisivat 2 000–3 000 euroa kiinteistöä kohti, mutta summa voi nousta kymppitonniin ja ylikin, Ollikainen kirjoittaa. Kalleimmillaan haja-asutuksen melko pieniä typpi- ja fosforipäästöjä puhdistettaisiin 2,5 miljardin euron investoinneilla.

Miljardeilla saisi paljon suuremmat päästövähennykset, jos varat käytettäisiin maatalouden päästöjen vähentämiseen tai kaupunkien jätevesien puhdistamiseen. Puhdistuskustannukset haja-asutuksessa ovat poistettua ravinnekiloa kohti 100–200 euroa, ”mutta ne voivat olla suuremmatkin, koska järjestelmien puhdistusteho on epävarma”, Ollikainen kirjoittaa.

Maatalouden päästövähennykset maksavat nykyisin 40–80 euroa fosforikiloa ja 20–40 euroa typpikiloa kohti.

Tämä on mielestäni jokseenkin täydellinen esimerkki nykyaikaisesta länsimaisesta ympäristönsuojelusta. Otetaan hirveä kasa rahaa ja käytetään se jonkin todellisen ongelman lieventämiseksi, mutta käytetään se tolkuttoman tehottomasti. Kyseessä lienee pohjimmiltaan edustuksellisen demokratian ongelma: julkisen vallan ainoa insentiivi on tehdä jotain näyttävää jota voi esitellä äänestäjille ensi vaalien alla, ja ei ole niin väliksi onko se tehokasta vai ei.

Palataan maataloustukiin, Tiede-lehden avulla:

Mielikuva peltomaisemasta puhtauden ja teollisuuslaitoksesta saasteiden vertauskuvana kannattaa unohtaa. Teollisuuden osuus Suomen niin typpi- kuin fosforipäästöistäkin jää alle viiden prosentin. Maatalous on Suomen selvästi suurin ravinnepäästäjä: 67 prosenttia fosfori- ja 53,4 prosenttia typpipäästöistä.

Mutta maataloushan saa ympäristötukia! Minne ne rahat oikein menevät?

Maatalouden ympäristöohjelman olisi pitänyt vähentää ravinnekuormitusta 30 prosenttia. Ravinnekuormitus on vain lisääntynyt, vaikka Suomen EU-jäsenyyden alusta 1995 asti maatalous on saanut vuosittain 300 miljoonaa euroa ympäristön parantamiseen, lähinnä juuri vesiensuojeluun.

Ollikaisen mukaan epäonnistuminen johtuu ainakin osaksi siitä, että tukea maksetaan samansuuruisena kaikille pelloille. Toisilta peltolohkoilta ravinteita huuhtoutuu kuitenkin paljon herkemmin kuin toisilta. Ongelma ei siis nytkään ole siinä, etteikö vesiensuojeluun käytettäisi tarpeeksi varoja. Ne vain kohdennetaan tavattoman tehottomasti.

Lihavointi tämän kirjoittajan. Minusta vaikuttaa suhteellisen selvältä että tämä ns. ympäristötuki on siis vain lisää maataloustukea, koska sitä maksetaan muuttamattomana per peltoneliö. Mitään sidettä todelliseen ympäristönsuojeluun sillä siis ilmeisesti ei ole. Eli hommassa jyllää myös toinen edustuksellisen demokratian insentiiviansa: heti kun jokin rahasumma pääsee poliitikkojen käsiin, muodostuu suunnaton kiusaus kanavoida osa siitä omille intressiryhmille puhtaana käteen. Siltarummut kun kuitenkin ovat poliitikkojen ydinosaamista.

Sivumennen sanoen, tässä lienee selkein syy sille miksi kepu halusi pari vuotta sitten lakkauttaa ympäristöministeriön yhdistämällä sen maatalousministeriöön: silloin ympäristöhallinto oltaisiin saatu kokonaisuudessaan osaksi maanviljelijöiden tukiautomaattia.

Tosin syitä kepun suureen kiinnostukseen ei tarvitse etsiä tätä artikkelia kauempaa:

Suojelutoimien järkevämmän kohdistamisen lisäksi voisi pohtia, kuinka suuri osa Suomen pinta-alasta kannattaa pitää viljeltynä, kun maataloustuotanto kuitenkin on ylijäämäistä.

Tämä ehdotus teki juuri poliittisen itsemurhan, koska koko Suomen asuttuna pitäminen on niin pyhä poliittinen lehmä ettei siihen sovi kajota.

Antiikin Roomassa poliitikot käyttivät valtion rahoja tuodakseen Roomaan viljaa, jota jaettiin Rooman väestölle. Tämä synnytti Roomaan suuren, suoraan valtiosta riippuvaisen väestönosan jolla oli tietenkin vahva intressi heitä ruokkivien poliitikkojen pitämiseen vallassa. Tästä sanonta "leipää ja sirkushuveja", ja kaunis poliittinen symbioosi jossa yksi porukka poliitikkoja törsää muiden rahoja pitääkseen itsensä vallassa. De te fabula narratur!

**

Ollikainen kehtasi muuten ehdottaa markkinaehtoista ratkaisua:

Toisaalta jos haja-asutuksen välttämättä halutaan osallistuvan Itämeren suojelutalkoisiin, tehokkain keino ei suinkaan ole lähteä asentamaan kalliita puhdistusratkaisuja joka tölliin. Haja-asutukselle voisi määrätä jätevesimaksun, joka korvaisi kohtuuttoman kalliit investoinnit, Ollikainen kaavailee. Maksun tulot ohjattaisiin yhdyskuntien jätevesilaitoksille, jotka käyttäisivät rahat puhdistuksen tehostamiseen.

Tällainen kun vain ei tunnu käyvän, vaan meillä on ympäristöpolitiikassa jatkuvasti jokin ihmeellinen tarve välttää esimerkiksi veroratkaisuja ja heittäytyä sen sijaan jonkinlaisen ympäristöhekatombiajattelun vietäväksi siinä uskossa että jos vain kaadamme tarpeeksi paljon rahaa tarpeeksi valtavaan projektiin, maailma pelastuu. Surullisenkuuluisa Kioton sopimus on esimerkki juuri tästä hekatombiajattelusta, ja paljon pienemmässä mittakaavassa Suomen jätevesiuudistus ja maatalouden ypäristötuet ovat samaa osastoa. Satoja miljoonia vuodessa palaa päästöjen vähentämiseen täysin tehottomasti.

Tätä touhua sivusta seuraavalle tulee väkisinkin sellainen olo, että meillä länsimaissa ei edes haluta tehdä tehokasta ympäristöpolitiikkaa, esimerkiksi markkinamekanismeja hyödyntäen, vaan että ympäristöpolitiikasta on tullut vain poliitikkojen megalomanian leikkikenttä. Vaikuttaa melkein siltä, että ennen kuin edes kannattaa lähteä kiistelemään siitä minkälaista ympäristöpolitiikkaa pitäisi tehdä, olisi saatava aikaiseksi jonkinlainen konsensus siitä että mitä ikinä politiikkaa sitten tehdäänkään, sitä tulisi tehdä tehokkaasti. Nykyinen meininki on että riittää kun tehdään jotakin, eikä tarvitse niin tarkkaan katsoa mitä.

Suomi on unohtanut historiansa

2011-06-13T08:00:00.001+03:00

Yleisradion mukaan Suomeen ollaan perustamassa kansallissosialistista työväenpuoluetta eli natsipuoluetta:

YLE: Suomeen on perusteilla natsipuolue

Suomeen perustetaan kansallissosialistista työväenpuoluetta. Natsitunnuksia käyttävän puolueen oli tarkoitus osallistua jo äskettäisiin eduskuntavaaleihin. Nyt tähtäimessä ovat seuraavat kunnallisvaalit. Järjestön puheenjohtajan mukaan natsiaktiiveja on kymmeniä ympäri maata.

Eduskuntavaalien julisteissa ei vielä nähty hakaristejä. Mutta ehkä jo seuraavissa. Suomen kansallissosialistisen työväenpuolueen parivuotinen taival päästä puoluekelpoiseksi on ollut viranomaisportaissa vaivalloinen.

Hupaisaa tässä on se, että ilmeisesti rekisteröinti on menossa läpi koska toisin kuin kannabiksen poltto, natsismi ei ole hyvien tapojen vastaista. Käsittelin tätä ihmeellisyyttä aiemminkin.

Mitään ennenkuulumatonta tällaisessa projektissa ei kuitenkaan ole. Onhan Suomessa jo kauan vaikuttanut okkultistis-kansallissosialistinen liike, jonka historiasta voi suoraan sanoen parhaiten lukea Hikipediasta. Ehkä eniten ihmetyttää se, miksi natsipuolue koetaan tarpeelliseksi. Onhan perussuomalaisten listoilta valittu eduskuntaan suorastaan äänivyöryllä itse Eiran Führer, joka on muiden edesottamuksiensa lomassa blogissaan ja vieraskirjassaan hekumoinut vasemmistolaisten ampumisella ja raiskaamisella sekä ilmaissut että rotuylioppilas Mikko Ellilän oikeusjutun poikineessa raivokkaan rasistisessa vihakirjoituksessa ei ole "mitään, minkä kanssa voisi perustellusti olla eri mieltä". Äkkiseltään voisi luulla että Mestarin hypnoottis-magneettiset kirjoitukset ja julkinen omistautuminen ulkomaalaisvihan lietsomiselle olisivat tehneet hänestä tarpeeksi hyvän ehdokkaan ainakin henkiseksi valtakunnanjohtajaksi. Puoluevalintakin on oikea: olihan itse Pekka Siitoin aikoinaan SMP:n miehiä!

Vaan jos jotain tiedämme Suomen poliittisesta rasistiliikkeestä, niin tiedämme sen riitaiseksi. Toisella puolella sisäpoliittista rautaesirippuahan vaikuttaa ainakin kolme rekisteröityä kommunistipuoluetta: kommunistipuolue, työväenpuolue sekä teemaan sopiva nashipuolue. Samoin Suomen okkultistis-kansallissosialistinen rasistiliike ei ole koskaan pystynyt yhdistämään voimiaan poliittisesti vaan sirpaloituu aina uusiin, mitä ihmeellisimpiin ryhmittymiin. Niiden kaikkien jäljittäminen olisikin jo ihan oma tarinansa.

Ei toki ole kovin ihmeellistä että pian sen jälkeen kun vaaleissa on valittu eduskuntaan useampikin ehdokas vastustamaan homoneekereitä ja ukkoja tolppien päässä niin muutkin yrittävät päästä osille suvaitsemattomuuden ja erilaisuuden vihan poliittisesta nosteesta. On kuitenkin jollakin tavalla häkellyttävää lähteä näin suoraan ajamaan nimenomaan natsismia sen omalla nimellä poliittisena ideologiana. Tähän asti suurin osa "maahanmuuttokriittisestä" liikkeestä on sentään pyrkinyt verhoamaan itsensä erilaisiin kiertoilmaisuihin ja kätkemään menneisyytensä. Suomen Sisu -liike, josta muun muassa rotutohtori on ponnistanut, poisti jo ajat sitten nettisivuiltaan vanhan agendansa, jossa vastustettiin "rotujen luonnotonta sekoittumista", ja Eiran valtakunnankansliasta emanoituu säännöllisesti toinen toistaan pökerryttävämpiä esimerkkejä suorastaan mystisestä kaksoisajattelusta. Tosi mystikko ei ota kantaa omiin mielipiteisiinsä! Tässä mielessä hakaristilipun avoin tunnustaminen vie poliittista rasismia vielä askeleen pidemmälle.

Mitä täällä oikein on tekeillä?

**

Poliittisen rasismin nousu, aina siihen asti että ryhdytään avoimesti ajamaan kansallissosialismia, kertoo ennen kaikkea siitä että Suomi on unohtanut historiansa, jos on sitä koskaan tuntenutkaan. Suurimpana syynä tähän on 1990-luvulla tapahtunut uuspatriotismin nousu.

Uuspatriotismia kronikoi aikoinaan Markku Jokisipilän toimittamassa Sodan totuudet -teoksessa julkaistussa artikkelissa Kuitenkin me voitimme! Uuspatrioottiset tulkinnat talvi- ja jatkosodasta suomalaisissa populääriesityksissä professori Vesa Vares. Lainaan:

Jo talvisodan 50-vuotismuisteluista 1989 oli käynnistynyt sävyltään kunnioittava ja glorifioivakin kansallisen sotahistorian buumi, jonka voi katsoa edelleenkin jatkuvan ja jota valtiojohto myötäilee ja tukee tavalla, joka 1970-luvulla olisi tuntunut täysin mahdottomalta.

Kylmän sodan aikainen suomettuminen oli vääristänyt Suomessa käytyä julkista historiakeskustelua leimaamalla tietyt mielipiteet ja tulkinnan neuvostovastaisiksi. Kun Neuvostoliitto romahti ja nämä pidäkkeet poistuivat, alkoi voimakas vastareaktio jossa käännettiin koko asetelma päälaelleen. 90-luvun aikana sotaveteraanit nostettiin puoljumalien asemaan, ja Suomen toinen maailmansota muuttui julkisuudessa maailmanhistoriallisesti ainutlaatuiseksi pelastustarinaksi jossa Suomen kansa oli ylivertaisten kansallisten ominaisuuksiensa avulla lunastanut itsenäisyytensä.

Tämä uuspatriotismi koettiin lähes yksinomaan totuuden voitoksi propagandasta, mutta todellisuudessa tabut vain siirrettiin toiseen päähän poliittista spektriä. Jos aikaisemmin talvisodan luonnetta puolustussotana oli ollut ulkopoliittisesti arveluttavaa korostaa, niin nyt jatkosodan nimittäminen hyökkäyssodaksi koettiin suorana hyökkäyksenä sotaveteraanien kunniaa kohtaan. Suomen sotien varjopuolista ei ollut soveliasta keskustella, ja historian roskakorista kaivettiin ajat sitten kumottuja myyttejä, mm. naurettava ajopuuteoria, niiden vaientamiseksi. Tietyistä tosiasioista oli yhä vaiettava, ne vain olivat eri tosiasiat.

Markku Jokisipilä totesi mainitussa teoksessa:

Viimeisen 15 vuoden ajan jatkuvasti voimistunut pyrkimys nähdä ja esittää Suomen sotavuosien toiminta 100-prosenttisen oikeana ja korkeamoraalisena on tuottanut ajanjaksosta epärealistisen ja positiivisuudessaan lähes monoliittisen kuvan. Siitä ei enää tunnisteta edes kansainväliseen politiikkaan niin keskeisesti kuuluvaa harmaata aluetta lainkaan, synkistä puolista puhumattakaan. Kuten professori Henrik Meinander on todennut, ”on melkein kuin Neuvostoliiton hajoaminen olisi vapauttanut Suomen kansan pohtimasta sotavuosia itsekriittisesti.”

Akateeminenkaan uuspatriotismin kritiikki ei ole suinkaan yksimielistä: mainitussa artikkelissaan Vares suoraan tyrmää uuspatriotismin kritiikin vasemmistolaisena ja epähistoriallisena!

Uuspatrioottisessa etiikassa Suomi edustaa aina absoluuttista hyvää, ja Neuvostoliitto absoluuttista pahaa. Tässä jaossa tuppaa käymään niin hassusti, että Natsi-Saksa lipsahtaa hyvien puolelle. Tämä on mahdollista siksi, että Suomessa ei oikeastaan koskaan ole julkisuudessa käsitelty maan suhteita Natsi-Saksaan järkevästi. Suomettumisen aikaisia keskusteluja leimasi vahva politisoituminen, ja vaikka kylmän sodan aikana ja sen jälkeen aiheesta on tehty lukuisia hyviä tutkimuksia, julkinen keskustelu on taantunut propagandan tasolle. Jopa valtionjohto toistelee vanhoja ajopuumyyttejä, erillissotateesejä sun muita meriselityksiä, joilla yritetään ennen kaikkea selittää pois Suomen ja Natsi-Saksan liittolaissuhde. Paradoksaalisesti Suomessa saatetaan samanaikaisesti puuhata suomalaisille SS-miehille muistomerkkiä, joka erään hankkeen puuhamiehen mukaan juhlistaisi SS-miesten sankarillista taistelua aasialaista bolshevismia vastaan, ja kiistää kokonaan että Suomi ja Saksa olisivat edes ottaneet osaa samaan sotaan.

Jatkosodan perintöä on Suomessa ennen kaikkea se, että emme vieläkään tunnu pystyvän käsittelemään Natsi-Saksaa, sen ideologiaa ja tekoja. Jopa holokaustista puhuminen on poliittisesti tulenarkaa, koska Suomesta on luovutettu sekä juutalaisia siviilejä että sotavankeja Natsi-Saksaan tuhottaviksi. Oula Silvennoisen väitöskirja, jossa selvitettiin Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisien yhteistyötä, (mm. suomalaisten poliisien osallistumista Saksan joukkotuhotoimiin itärintamalla) herätti suorastaan raivoa kyseenalaistamalla uuspatrioottisen konsensuksen Suomen ja Saksan suhteista. Hupaisana esimerkkinä mainittakoon, että tämän kirjoittajan entinen työnantaja tyrmäsi kirja-arvostelussa teoksen epätieteellisenä naurettavin perustein. Tieteelliset tutkimukset Suomen ja Saksan suhteista jotka loukkaavat sotaveteraanien kunniaa eivät saa olla tieteellisiä!

Yksinkertaisesti sanottuna Natsi-Saksaa ei saa tuomita liian kovin sanoin, koska samalla tuomitaan myös sen liittolainen Suomi. Tämä ei käy päinsä, koska talvi- ja jatkosodan Suomi on muuttunut osaksi suomalaisen nationalismin pyhää historiaa, jossa ei saa nähdä mitään varjopuolia tai harmaan sävyjä, ja jota ennen kaikkea ei missään nimessä saa kyseenalaistaa.

Holokaustin muisto tulee sivumennen sanoen hyvin ikävällä tavalla vastaan keskusteluissa Itä-Euroopan romaneista, joista käytetään Suomessa välillä harvinaisen kovaa kieltä, joka muistuttaa vahvasti tapoja joilla romaneja luonnehti mm. itäblokki ja sitä ennen Natsi-Saksa, joka otti romanit mukaan kansanmurhansa uhreihin.

Koska Natsi-Saksan rikokset ihmisyyttä vastaan ovat näin herkkä aihe, on avoimella poliittisella rasismilla ja äärinationalismilla vieläkin Suomessa suorastaan käsittämätön legitimiteetti. Viime vaaleissa eduskuntaan pyrki useita avoimen rasistisia ehdokkaita, joiden koko vaalikampanjat perustuivat muukalaisvihan lietsomiseen. Jonkinlaisena pohjanoteerauksena voidaan todeta että perussuomalaisten listoille mahtui sekä holokaustin kiistäjiä että Mussolinin Italian vannoutuneita ihailijoita.

Ehkä pelottavinta tässä kehityksessä on se tapa, jolla nämä "maahanmuuttokriitikot" yrittävät ottaa poliittisen kielenkäytön haltuunsa. Esimerkiksi rasismista on tullut heille pelkkä tyhjä haukkumasana, joka ei enää merkitse mitään. He pyrkivät siis luomaan sellaisen käsityksen, että mikä tahansa rasismisyytös on automaattisesti epälegitiimi. Tässä tilanteessa rasistinen poliitikko voi esittää verisesti loukkaantunutta jos hänen ajamaansa politiikkaa nimitetään rasismiksi, koska rasismi on muka jokin niin mahdoton ideologia ettei kukaan todella voi kannattaa sitä.

Tämä propagandalinja on jo kantanut ainakin sen verran hedelmää, että liian moni sivistynytkin suomalainen on jo oppinut jonkinlaisen primitiivireaktion: jos jotakuta nimitetään rasistiksi, se ei voi olla oikeutettua ja rasistiksi nimitetty suorastaan ansaitsee sympatiaa väärin kohdeltuna. Tätä kautta moni on ryhtynyt "maahanmuuttokriitikkojen" hyödylliseksi idiootiksi, tuomitsemaan kaikki rasismisyytökset kauheana sananvapauden rajoittamispyrkimyksenä. Heiltä voisi kysyä miksi sitten olisi nimitettävä ihmisiä, jotka suoraan vertaavat toisia (fiktiivisiä) "ihmisrotuja" eläimiin ja vaativat rotuerottelua maahanmuutossa?

Sana "rasisti" on saamassa samanlaisen luonteen kuin "fasisti", joka lakkasi kylmän sodan aikana enää merkitsemästä mitään kun Neuvostoliitto ja sen bulvaanit nimittivät kaikkia eri mieltä olevia fasisteiksi. Viime eduskuntavaalien myötä on kuitenkin tarpeen rehabilitoida fasisti-sana, koska miksikä muuksikaan tulisi nimittää julkisuudessa Mussolinin politiikan ihalijaksi tunnustautunutta poliitikkoa?

**

Sivujuonteena todettakoon, että jos yhtenä poliittisen rasismin nousun moottorina on ollut uuspatriotistinen historiarevisio, niin voidaan huomata että rasistinen liike kirjoittaa myös omaa historiaansa uusiksi. Suosittelen Jussi Jalosen arvostelua Milla Hannulan teoksesta Maassa maan tavalla: maahanmuuttokritiikin lyhyt historia.

Etenkin yksi kohta on silmiinpistävä:

Omanlaistaan maailmankuvaa edustaa myös jatkuva viittaaminen vuoden 2008 kunnallisvaaleja edeltäneeseen aikaan jonkinlaisena vaikenemisen synkkänä aikakautena, jolloin maahanmuuton käsittely oli täysin tabu.

Maailmankuvan edustaminen on tietenkin kohtelias tapa sanoa että jokainen 1990- ja 2000-luvuilla elänyt suomalainen ihminen todennäköisesti muistaa aivan hyvin että näillä ja jo aikaisemmillakin vuosikymmenillä Suomessa on käyty julkisia keskusteluja siitä, kuinka ulkomaalaiset ja pakolaiset vievät milloin työpaikat, milloin naiset. On aivan posketonta väittää ettei maahanmuutosta muka oltaisi puhuttu ennen vuotta 2008, mutta historian uusiksi kirjoittaminen ei tosiaan tunnu olla tälle liikkeelle vierasta.

**

Natsi-Saksan sekä rasismin ja muiden rotuoppien ongelmallinen asema julkisessa keskustelussa on vain yksi osa historiapoliittista prosessia joka on johtanut perussuomalaisten nousuun. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtui paradoksaalinen prosessi. Akateeminen historiankirjoitus otti 90- ja 2000-lukujen aikana merkittäviä edistysaskeleita Suomen historian kipupisteiden ymmärtämisessä ja sellaisten ongelmakohtien käsittelyssä jotka olivat vielä kylmän sodan aikana liian poliittisesti latautuneita. Kaiken kaikkiaan ymmärryksemme esimerkiksi toisen maailmansodan ja kylmän sodan tapahtumista on kasvanut ratkaisevasti. Samanaikaisesti kuitenkin julkisessa historiakeskustelussa on tapahtunut täysin päinvastainen käänne: historian korvaa yhä useammin naiivi hurraa-patrioottinen lipunheiluttaminen.

Jo 90-luvulla useita pseudohistoriallisia nationalismin opinkappaleita nostettiin haudoistaan pönkittämään uutta suomalaista patrioottista historiarevisiota. Yhtäkkiä Suomi ja Saksa olivatkin taas olleet "erillissotijoita", Suomi oli ikäänkuin ajopuuna päätynyt tähän erillissotaan, ja oli kaiken kaikkiaan täysin syytön uhri: esimerkiksi Suomen imperiumitavoitteet on taas unohdettu. Historiankirjoihinkin on ilmestynyt fiktiivisiä kertomuksia Suomen "torjuntavoitoista" ja "puolueettomuudesta", jotka fantastisuudessaan vertautuvat jo Neuvostoliiton historiankirjoitukseen. Sotakertomuksissa esiintyy välillä suorastaan rotuopillisia väitteitä suomalaisten luontaisesta ylivertaisuudesta sodankäynnissä.

Valtamediat hyppäsivät uuspatriotismin vankkurien kyytiin ensimmäisinä: kauppojen hyllyiltä saa ostaa mitä ihmeellisempiä ja fiktiivisempiä hurraa-patrioottisia suitsutustuotteita lotta- ja suojeluskunta-DVD:istä Suomen sotien Korkeajännityksiin. Joka itsenäisyyspäivä keltainen lehdistö tuottaa valtavia liitteitä joissa juhlistetaan Suomen sotahistoriaa ja sen keksittyä ainutlaatuisuutta ja hyveellisyyttä. Myös valtiovalta osallistuu omalla painollaan uuspatrioottisen hurmoksen edistämiseen: merkittävä osa miesikäluokasta vastaanottaa puolustusvoimien hellässä huomassa täysin epähistoriallista indoktrinaatiota Suomen sotahistoriasta, ja Suomen eturivin poliitikot aina tasavallan presidentistä alaspäin korostavat aina tilaisuuden tullen Suomen historian hyveellisyyttä. Pohjanoteeraus saavutettiin presidentti Halosen pitämässä puheessa Ranskan ulkopoliittiselle instituutille vuonna 2005, jossa Halonen esitti epähistoriallisuudessaan naurettavan yhteenvedon Suomen toisesta maailmansodasta.

Kun uuspatriotismilla on sekä valtamedian että valtiovallan vaikutusvalta takanaan, niin ei ole ihme että suomalainen julkinen historiakeskustelu on irtautunut lähes täydellisesti todellisuudesta. Mitään Suomen historian varjopuolia ei tahdota myöntää, ei oman poliittisen järjestelmän dysfunktioita saatikka Suomen sotarikoksia toisessa maailmansodassa. Kaikki paha on selitettävä pois jotta Suomen julkisuuskuva olisi tahrattoman hyveellinen. Eräs häkellyttävä esimerkki tästä on ystäväni hienosti dokumentoima Kekkosen meemiytyminen. Uuspatriotismi on pelastamssa jopa niinkin poliittisesti kiistanalaisen hahmon kuin Kekkosen kritiikiltä, koska Kekkosen kritisointi avaisi liikaa vaikeita kysymyksiä Suomen asemasta kylmässä sodassa. Tähän kyytiin ovat innokkaasti hyppäämässä myös Kekkosen aikaiset poliitikot, jotka haluavat ymmärrettävästi suojata YYA-menneisyytensä kritiikiltä. Eihän sitä Tiitisen listaa ole vieläkään näkynyt...

Kaiken kaikkiaan siis uuspatriotismi on poliittinen ilmiö joka pelastaa Suomen kansan historialta. Historiasta valikoidaan vain nationalistille mieluisat osat ja rakennetaan niistä huikaiseva pyhimyskertomus joka todistaa Suomen kansan ainutlaatuisesta hyveellisyydestä. Tämä kertomus on suomalaisen kansalaisuskonnon perusta, mukahistoriallinen oikeutus äärimmäisellekin nationalismille.

On hupaisaa että muun muassa sellaiset poliitikot kuin Tarja Halonen ja pohjoismaisia pääministerikollegoitaan Tali-Ihantala -multimediaesityksiä katsomaan raahannut Paavo Lipponen ovat olleet etunenässä legitimoimassa tätä vulgaarinationalistista historiarevisiota. Tämä historian vallankumous uhkaa nimittäin syödä ensimmäisenä omat vanhempansa.

Paavo Lipponen nimitti meediassa vaalitulosta "junttikapinaksi", mikä ei liene kaukana totuudesta. Ironia piileekin siinä, että osallistumalla uuspatriotismin legitimointiin Lipponen on itse ollut raivaamassa tietä tälle kapinalle. Ilman 90-luvun estotonta lipunheilutusta ja kritiikitöntä ääri-isänmaallisuutta olisi mahdotonta ajatella Soinin ja perussuomalaisten edustaman "junttinationalismin" vaalivoittoa. Puolueen englanninkielisen nimen mukaisen "tosisuomalaisuuden", isolationismin ja populismin perusarvot löytyvät uuspatriotismista.

Nyt nouseva poliittinen rasismi kumpuaa samasta lähteestä. Historia on selvästi osoittanut, että nationalismia ei voi olla ilman sen kääntöpuolta, erilaisuuden vihaa. Nostamalla yksi ihmisryhmä "meiksi" tehdään väistämättä muista "ne", ja mitä enemmän omaa ylivertaisuutta korostetaan, sitä enemmän korostetaan samanaikaisesti muiden huonoutta. Eihän patriootti väitä vain, että suomalainen on hyveellinen; käytännössä sanotaan että suomalainen on hyveellisempi kuin muut. Miksi Suomen pitäisi jakaa vaikkapa kehitysapua muille kansakunnille, kun kansojen menestys kertoo nationalistien kuvitelmissa ennen kaikkea niiden myyttisestä luonteenlaadusta? Perussuomalaisten rotutohtori antoi aikoinaan kiistattoman hyväksyntänsä eräälle nettikirjoitukselle, jossa suoraan esitettiin että jokaisen kansan elinolot ovat seurausta vain ja ainoastaan sen "rodullisesta biologisesta kansanluonteesta". Jos jokin toinen kansakunta on esimerkiksi talousvaikeuksissa, se on sen omaa syytä eikä kuulu meille; he ovat omilla kansallisilla luonteenpiirteillään sotkeneet asiansa. Olisivat suomalaisia!

Kaikessa nationalismissa on väistämättä ksenofobian ja rasismin siemen, ja kylmän sodan loputtua valmisteltu maaperä kantaa nyt satoa. Kun kriittinen historian tarkastelu on hylätty ja valtiovaltakin on innolla lähtenyt mukaan historian uudelleenkirjoittamiseen, totuus jää kauas taakse ja sen korvaa oman kansan ylemmyyttä korostava ideologia. Juuri siitä sikiää poliittinen rasismi ja perussuomalaisten "junttikapina".

Omaa osaansa tässä keskustelussa ovat esittäneet Suomen ammattihistorioitsijat, jotka ovat seuranneet sivusta uuspatriotismin historiarevisiota puuttumatta siihen. On syvästi paradoksaalista että kun samanaikaisesti akateeminen historiankirjoitus etenee, populaari historiakäsitys taantuu "valkoisen Suomen" patrioottisiin myytteihin. Tämä prosessi on tapahtunut ammattihistorioitsijoiden myötävaikutuksella; he ovat joko olleet hiljaisia sivustakatsojia tai aktiivisesti osallistuneet historian revisiointiin nationalistiseen suuntaan. Jonkinlainen pohjanoteeraus tältä saralta tapahtui Historiallisen aikakauskirjan numerossa 1/2007, jossa Suomen Itä-Karjalassa pitämistä keskitysleireistä kattavan tutkimuksen laatinut Antti Laine protestoi omien tutkimustulostensa popularisointia! Samanaikaisesti julkisuudessa kuitenkin tehtiin äärimmäistä valkopesua koko jatkosodan historialle, ja Laine asettui puheenvuorollaan kannattamaan historian kipupisteistä vaikenemista.

Historioitsijoilla on oltava jonkinlainen vastuu akateemisen tutkimuksen lisäksi. Ei riitä että historian tutkija tuottaa opinnäytetöitä ja artikkeleita jotka hänen kollegansa lukevat ja jotka varastoidaan norsunluutornin arkistoihin. Historioitsijalla on ammattinsa puolesta jonkinlainen velvollisuus osallistua myös historiapoliittiseen keskusteluun. Missä olivat historioitsijat kun Tarja Halonen vääristeli surutta Suomen historiaa koko Euroopan edessä? Kun julkisuuteen jatkuvasti marssitetaan mitä epähistoriallisempia sankaritarinoita Suomen hyveellisyydestä tosiessa maailmansodassa ja suoranaisia valheita etenkin jatkosodasta, niin onko tosiaan niin että kukaan eturivin historioitsija ei uskalla astua omalla nimellään esiin tuomitsemaan erillissotateorioita sun muita nationalistisen propagandan opinkappaleita? Ne harvat kannanotot joita julkisuudessa on näkynyt eivät mitenkään riitä murtamaan uuspatriotismin omahyväistä konsensusta.

Suomen historiaa kirjoitettaessa Suomen kansan pyhimyskertomus on usein tapana rinnastaa vesillä liikkumiseen. Valtiolaiva kulkee vaarallisten vesien läpi, milloin ajopuuna ja milloin taas taitavien valtiomiesten ohjaamana. Nyt käsillä olevasta aiheesta voisi sanoa, että onhan vastavirtaan soutaminen hankalaa ja jopa vaarallistakin. Suurin este lienee kuitenkin uskalluksen puute.

**

Yhteenvetona voimme todeta, että nykyinen eduskuntamme rotutohtoreineen ja minareetin tolppineen on suoraa seurausta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen nousseesta uuspatriotismista. Suomalaisten enemmistön ainakin julkisesti rakastama kritiikitön nationalismi ja historian vääristely kantavat nyt hedelmää, ja kasvuprosessissa ovat olleet mukana niin historioitsijat kuin nyt perussuomalaisten jalkoihin jääneet poliitikotkin.

Fukushimasta on opittava

2011-06-06T08:00:00.001+03:00

Tiede-lehti 5/2001: Tshernobyl räjähti, Fukushima kiehahti

Maanjäristyksen vaikutusalueella sijainneista 14 reaktorista kaikki kymmenen vuoden 1978 jälkeen valmistunutta selvisivät ilman merkittäviä vaurioita ja radioaktiivisia päästöjä. Sekä vaurioituneita että vaurioitta selvinneitä laitoksia tutkimalla saadaan tietoa, jonka avulla turvallisuutta on edelleen mahdollista parantaa.

Fukushiman voimalassa pahoin vaurioituneet yksiköt 1-4 olivat tulleet suunnitellun käyttöikänsä päähän. Ne olisi siis pitänyt jo sulkea, mutta niiden käytölle oltiin anomassa lisäaikaa. Fukushiman onnettomuus on vakava varoitus sellaisesta politiikasta.

Olen aiemmin tässä blogissa esittänyt, että nähdäkseni ydinvoiman käyttäminen on välttämätöntä kunnes uusiutuvat energiamuodot kehittyvät tarpeeksi tehokkaiksi. Sinä aikana kun ydinvoimaa vielä käytetään on välttämättömän tärkeätä myös korvata vanhoja ydinvoimaloita uusilla sitä mukaa kun ne vanhenevat. Tästä syystä Fukushiman jälkeen esitetyt vaatimukset ydinvoimaloiden lisärakentamisen kieltämisestä ovat suorastaan vastuuttomia, koska ne jättävät vain kaksi todella olemassaolevaa vaihtoehtoa: joko ydinvoimalat on korvattava saastuttavilla ja paljon enemmän ihmisten terveyttä vahingoittavilla fossiilisilla polttoaineilla, tai vanhat ydinvoimalat pidetään käynnissä suunnitellun käyttöikänsä yli, joka kasvattaa onnettomuusriskiä valtavasti.

Jos Fukushiman onnettomuutta onnistutaan käyttämään ydinvoiman vastaisena PR-aseena niin tehokkaasti että ydinvoiman lisärakentaminen muuttuu poliittisesti liian vaikeaksi, on seurauksena lähes väistämättä se, että muuallakin maailmassa pidetään vanhoja ydinvoimaloita käynnissä; ilmastosopimukset estävät niiden energiantuotannon korvaamisen fossiilisilla polttoaineilla, uusiutuvilla korvaaminen ei ole vielä mahdollista, ja uuden ydinvoimalan rakentamisen poliittinen hinta nostetaan liian korkeaksi. Tätä kautta siis ydinvoimaa kategorisesti vastustava politiikka itseasiassa pikemminkin tekee ydinvoimalaonnettomuuksista todennäköisempiä. Jos uuden ydinvoimalan rakentamatta jättäminen tarkoittaa sitä, että vanhempi ja riskialttiimpi voimala pysyy käytössä, voi jokainen itse nähdä että ollaan saatu aikaiseksi paljon huonompi tilanne kun jos uusi ydinvoimala olisi rakennettu.

Ydinvoima tulee siirtymään historiaan erinäisten sähköteknisten innovaatioiden myötä. Tehokkaammat uusiutuvat energiamuodot ja älykäs sähköverkko tulevat tekemään uusiutuvan ja ympäristöystävällisen energiantuotannon mahdolliseksi joidenkin vuosikymmenien kuluttua. Sen jälkeen kuluu toki vielä lisää aikaa järjestelmän rakentamiseen. Väliaikana ydinvoima on turvallisin, terveellisin ja ekologisin tapa tuottaa sähköä.

**

Valitettavasti Japani valitsi toisen tavan reagoida.

YLE: Japani luopuu ydinenergiatavoitteestaan

Japani luopuu tavoitteestaan lisätä ydinenergian käyttöä, sanoi pääministeri Naoto Kan tiistaina. Kan totesi, että Japanin on uusittava pitkän tähtäimen energiapolitiikkansa kokonaan.

Pääministeri Kan sanoi Japanin suuntaavan nyt katseensa uusiutuvaan energiaan ja energian säästämiseen. Japani on aiemmin kaavaillut lisäävänsä ydinvoiman osuuden sähköntuotannostaan puoleen. Nyt maa tuottaa noin 30 prosenttia sähköstään ydinvoimalla.

Nykyään Japanin sähkötuotannosta suurin osa syntyy fossiilisilla polttoaineilla: öljyllä, kaasulla ja hiilellä. Päätös lopettaa ydinvoiman rakentaminen tarkoittaa siis sitä, että fossiilisten polttoaineiden osuus Japanin energiantuotannosta pysyy korkeana vielä kauan, koska sitä ei voida korvata ydinvoimalla ja sen korvaamiseen uusiutuvilla kuluu todella kauan.

Saksassa ollaan menty vielä pidemmälle:

HS: Saksa luopuu ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä

Saksa on ilmoittanut aikovansa sulkea kaikki ydinvoimalansa vuoteen 2022 mennessä.

Fukushiman ydinkatastrofin jälkeen suljettuna olleita kahdeksaa ydinreaktoria ei myöskään aiota enää käynnistää uudelleen. Saksassa on tällä hetkellä 17 ydinreaktoria.

Seuraukset ovat tässä:

YLE: TEM: Saksan päätös murentaa EU:n ilmastopolitiikkaa

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) pohtii Saksan ydinvoimapäätöksen vaikutuksia Euroopassa ja Suomessa. Kansliapäällikkö Erkki Virtasen mukaan Euroopan ilmastopolitiikka menee täysin uusiksi.

Virtanen on varma, että Saksan on pakko korvata iso osa ydinvoimastaan kivihiilellä. Euroopassa hiilidioksidipäästöt kasvavat ja päästöoikeudet kallistuvat.

- Saksa ei pysty korvaamaan ydinvoimaa muulla kuin kivihiilellä. EU:n ilmastopolitiikka menee täysin uuteen asentoon, Virtanen toteaa YLE Uutisille.
Päästöjä lisää jopa kymmeniä miljoonia tonneja

Ministeriön laskelmien mukaan Saksassa ydinvoiman korvaaminen fossiilisilla polttoaineilla lisäisi hiilidioksidipäästöjä kymmenillä miljoonilla tonneilla.

- Jos 20 000 megawatista puolet korvattaisiin kivihiilellä ja puolet maakaasulla, päästöt kasvaisivat 90 - 95 miljoonaa tonnia. Suomen kokonaispäästöt ovat noin 70 miljoonaa tonnia, energiaosaston päällikkö Esa Härmälä sanoo.

Ministeriössä selvitetään myös, miten päätös heijastuu Euroopan sähkömarkkinoihin ja kilpailukykyyn. Sähkön kallistuminen ei ainakaan paranna energiaintensiivisen teollisuuden kuten metalli- ja metsäteollisuuden kilpailukykyä.

Saksan päätöksen seurauksena sähkön hinta tulee varmasti nousemaan, joka käy kaikkien kukkarolle ja hidastaa talouskasvua. Sen lisäksi Euroopan ilmastopolitiikka on raunioina, koska hiilidioksidipäätöt tulevat kasvamaan räjähdysmäisesti Saksan nostaessa riippuvuuttaan tuontisähköstä ja fossiilisista polttoaineista. Saksa siis käytännössä uhraa ilmastonmuutoksen vastaisen ympäristöpolitiikan ydinvoimafobian alttarille. Ja vihreät hurraavat.

On muuttumassa selväksi että Fukushiman onnettomuuden ylivoimaisesti suurimmat vaikutukset ympäristöön ja ihmisten terveyteen tulevat olemaan seurausta sen laukaisemasta ydinvoimapelosta, jonka tuloksena tehdään vastuutonta energiapolitiikkaa. Kuten olen aiemminkin sanonut, ydinvoima on halvin, turvallisin ja ympäristöystävällisin tapa tuottaa sähköä. Sen sijaan nyt valitaan valtavien rahamäärien kaataminen kankkulan kaivoon ja jatkuvat sekä kasvavat kasvihuonekaasu- ja pienhiukkaspäätöt, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja tappavat ihmisiä.

Tämä ei ole ympäristönsuojelua tai vastuullista energiapolitiikkaa vaan puhdasta hysteriaa, jonka seuraukset tuntuvat kaikkien eurooppalaisten lompakoissa ja keuhkoissa.

**

Oli lehdessä toinenkin uutinen Japanin maanjäristyksen tiimoilta. Maanjäristyksen jälkeen Yhdysvalloissa esiintyi sosiaalisen median piirissä naurettava ja vastenmielinen ilmiö, jossa amerikkalaiset hurraa-patriootit totesivat Japanin ansainneen maanjäristyksensä! Kyseessä oli heidän mukaansa karminen kosto Pearl Harborin hyökkäyksestä. (Village Voice)

Tällainen idioottimaisuus kertoo ennen kaikkea siitä millaisille ylikierroksille patriotismi ja nationalistinen historian uudelleenkirjoittaminen on noussut rapakon takana terrorismin vastaisen sodan aikana, mutta jos haluaa elätellä huuhaa-ajatuksia karmasta, niin voi iloita mainitun Tiede-lehden numeron sivusta 12. Siinä on nimittäin kartta, jossa todetaan kuinka Japanista merelle ajautunut "tsunamiroju" kulkeutuu Tyynen valtameren poikki Kalifornian rannikolle kolmessa vuodessa. Olympiavuonna 2014 Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin rannoille huuhtoutuu romua. Onko se sitten karminen kosto amerikkalaisten ilakoinnista Japanin maanjäristyksestä? En tiedä kun en ole hörhö.

Teuvo ja tohtori

2011-05-30T08:00:00.011+03:00

Eihän tässä pääse viikkoa viettämään ilman lisää uutisia persuista. Tällä kertaa asialla itse rotutohtori!

Aamulehti: Jussi Halla-aho suuttui Aamulehden arkistokuvista

Kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps) on alkanut sanella reunaehtoja häntä koskevalle julkisuudelle.

Halla-aho ilmoitti tiistai-iltana Aamulehdelle, että lehden on turha kysyä hänen kommenttejaan mihinkään asiaan. Kansanedustaja on ilmeisesti hermostunut hänestä julkaistuihin arkistokuviin.

Toimittajalle lähettämässään sähköpostissa Halla-aho viittasi Aamulehden verkkolehdessä tiistaina julkaistuun valokuvaan.

Halla-aho on aikaisemminkin ilmoittanut tyytymättömyytensä lehtien kuvavalintoihin. Hän ei pitänyt esimerkiksi viime talvena Aamulehden verkkosivuilla julkaistusta kuvasta, jossa hän on pukeutunut villapaitaan.

Uskon että Halla-aholla on ollut vaikeata valtakunnallisessa julkisuudessa. Hänen bloginsa vieraskirjassa ja sittemmin Homma-foorumissa on jyllännyt valtava kaikukammioilmiö, kun sadat fanit ovat kohkanneet jokaisesta Mestarin kirjoittamasta sanasta kun se olisi ollut puhdasta kultaa. Niin kritiikittömästä hyväksynnästä ja suitsutuksesta on varmasti ollut vaikea tulla laajempaan julkisuuteen, jossa enemmistö on itseasiassa hänen kanssaan hyvinkin jyrkästi eri mieltä. Maahanmuuttokriitikot tuntuvat nimittäin todella kuvittelevan että kaikki suomalaiset paitsi heidän keksimänsä vihervasemmistolainen suvaitsevaisto ovat heidän kanssaan aivan samaa mieltä, ja ilmeisesti on ollut shokki havaita ettei tämä ollutkaan totta.

Halla-aho on käsitellyt tätä shokkia ensisijaisesti lapsellisten raivokohtausten kautta. Arvon rotutohtorin kyvyttömyys suhtautua mediaan näkyi aika selvästi jo kunnallisvaalien aikoihin 2008. Hesari julkaisi hänestä olosuhteisiin nähden äärimmäisen asiallisen henkilökuvan marraskuussa 2008, joka on minusta erinomainen journalistinen suoritus siihen nähden kuinka kiistanalaisia Halla-ahon mielipiteet ovat ja kuinka vastenmielisen kuvan hän itsestään antaa.

Miten Halla-aho reagoi siihen että hän saa paljon myönteisempää julkisuutta kun hänen omista naurettavia mediasalaliittoja maalailevista blogikirjoituksistaan voisi kuvitella? Kiukuttelemalla. Scriptaan ilmestyi artikkelin julkaisun jälkeen naurettavan pikkumainen valitusvirsi, jossa hän muun muassa naputtaa siitä että hänen mainittiin jutussa tupakoivan. Ihan äskettäin sain referoida hänen pelleilyään Hesarin ja muiden toimittajille vanhojen blogikirjoitusten tiimoilta, jossa käytettiin taas lastentarhatasoisia viestintätaitoja.

Nyt ollaan kuitenkin löydetty pikkumaisessa raivossa aivan uusia ulottuvuuksia, kun arvon tohtori kieltäytyy yhteistyöstä lehden kanssa koska he käyttivät hänestä kuvaa, josta hän ei pidä. Asiasta lyhyt yhteenveto Lehdessä.

Halla-ahon patologinen suhtautuminen mediaan on käsittämätöntä, ja yleensäkin persujen hämmentävimpiä ominaisuuksia on heidän ilmeinen kyvyttömyytensä ymmärtää miltä heidän käytöksensä näyttää muun kansakunnan silmissä. Sosiaalisessa mediassa keskusteltiin tästäkin tapauksesta, ja kuten kaikissa persukeskusteluissa käy, joku ilmaantui paikalle molottamaan "kansa on puhunut", ikään kuin ~20% kannatus eduskuntavaaleissa vapauttaisi puolueen kritiikiltä. Esittäisin kuitenkin, että aika monen meidän mun 80% mielestä nämä tuplahomot, piirisihteerien mukiloinnit ja toimittajille haistattelut eivät anna kovin vakuuttavaa kuvaa puolueesta.

Viimeisimpänä esimerkkinä tähän jatkuvasti kasvavaan tekstiin esitettäkön rotutohtori myhäilemässä rasismikannanotostaan:

"Pallo on nyt vastapuolella. Joko ne allekirjoittavat paperin, joka tuomitsee myös positiivisen diskriminaation ja ruotsinkielisten kiintiöt, tai sitten me kysymme niiltä seuraavat neljä vuotta, eivätkö ne vastustakaan kaikkea syrjintää", kirjoitti Halla-aho maahanmuuttoa käsittelevällä Hommaforumilla jo keskiviikkoiltana.

Ja hommalaiset taputtavat karvaisia käsiään kun Mestari on ovelasti jallittanut valtapuolueet. Toisaalta, lieneekö tohtori huomannut, että jos kaikki positiivinen syrjintä kielletään ("Ketään ei pidä missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi"), niin perussuomalaiset vastustavat kotouttamisen lisäksi mm. sotaveteraanien tukemista? Muita eläkeläisiä kun syrjitään jos vain sotaveteraanit saavat erikoistukia, ja sotiminenhan on osa heidän taustaansa. Ai niin, ja miesten asevelvollisuutta he tietenkin vastustavat, koska sehän on sukupuolista syrjintää. Puhumattakaan siitä, että persut nyt varmaankin kannattavat sukupuoli- ja lukumääräneutraalia avioliittoa. Näitä lakialoitteita odottaessa!

Koska persuilla ei liene pienintäkään aikomusta ottaa tällaisia kantoja, niin Halla-ahon sepustus ei ole sen kummemman kommentoimisen arvoinen. Jos Eiran Führer aikoo muuttaa Suomen politiikan ja yhteiskunnan tällaisilla sanaleikeillä, niin aikaa kannattaa varata paljon.

**

Omat kirkkohopeansa kekoon kantoi myös syrjitty maanteiden kuningas.

Iltalehti: "Neekeriukot räntäsateeseen metsiä raivaamaan"

"Neekeriukko" -kommenteistaan kovaa kritiikkiä saanut kansanedustaja Hakkarainen kertoo jälleen näkemyksiään pakolaisista Jämsän Seudussa. Suomeen haluavien pakolaisten määrä rajoittuu Hakkaraisen mukaan luonnostaan, jos heidät pannaan "töihin räntäsateeseen sinne, missä mekin on oltu".

- Helsingissä on neekeriukkoja torien kulmat täynnä tyhjän panttina. Töihin ne pitää panna, Hakkarainen sanoo lehdessä.

- Kasvatushakkuut on tekemättä, ja maaseutu täynnä tyhjilleen jääneitä pika-asutustiloja. Niihin mahtuu asumaan pakolaisperheitä, hän jatkaa.

"Kantaväestö joutuu lähtemään karkuun"

Hakkarainen mielestä työtä vieroksuvien pakolaisten mukana Suomeen tulee muitakin ongelmia.

- Ennen pitkää suomalaisten kantaväestö joutuu lähtemään täältä karkuun, kun ne tuo ne omat islamin lait tänne. Ne tulee Afrikan sarvesta ja tuo ne karkeat tapansa tänne, kansanedustaja laukoo.

Alkuperäisen haastattelun voi lukea täältä. Kun mielipiteet on ilmeisesti otettu suoraan jostakin Homma-foorumin FAQ:sta, niin ei kai näitä enää sen kummemmin edes tarvitse kommentoida, muuten kun siis näin:

Hallinto-oikeuden ratkaisu Matti Nikin tapauksesta

2011-05-23T08:00:00.010+03:00

Perustin tämän blogin aikoinaan vuonna 2008 nimenomaan "lapsipornosensuurin" ja Matti Nikin oikeusmurhan tiimoilta. Nyt hallinto-oikeus on vihdoin päättänyt, että Matti Nikin http://lapsiporno.info -webbisivu on poistettava poliisin sensuurilistalta. Oikeuden päätöksen saa lukea netissä, ja vaikka päätös itsessään on sinänsä hyvä, se sisältää aivan pöyristyttävää päättelyä. Ellei toisin mainita, sisennetyt lainaukset ovat ko. päätöksestä.

Ensimmäiseen ongelmaan törmätään kun hallinto-oikeus pyörittelee lakitekstiä.

Sananmukaisen tulkinnan mukaan laista ei yksiselitteisesti käy ilmi koskeeko sen soveltamisala ainoastaan ulkomailla ylläpidettäviä sivustoja vai myös Suomessa ylläpidettäviä sivustoja, joiden kautta on pääsy ulkomailla pidettäviin lapsipornografiasivustoihin. Lakia koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perusteluiden 1 §:n mukaan laki kohdistuu ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin.

Tässä on taas klassinen esimerkki leväperäisestä lainsäädännöstä. Ohessa kyseisen lain 1 ja 2 §:

Finlex: Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista 1.12.2006/1068

1 §
Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on lasten ja heidän perusoikeuksiensa suojaamiseksi edistää toimenpiteitä, joiden avulla voidaan estää pääsy ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin.

2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) lapsipornosivustolla lasta esittävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä internetin kautta; sekä

2) teleyrityksellä sellaista viestintämarkkinalain (393/2003) 2 §:n 17 kohdan mukaista verkkoyritystä tai 19 kohdan mukaista palveluyritystä, joka on velvollinen hakemaan mainitun lain 4 §:n mukaisen toimiluvan tai tekemään saman lain 13 §:ssä tarkoitetun teletoimintailmoituksen.

Lapsipornosivustoa ei siis ole oikeastaan mitenkään määritelty. Kun laista käytiin polemiikkia, monikin huomautti että tuollaisella määritelmällä esim. Google on lapsipornosivusto, koska sen kautta voidaan päästä ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin. Usenet on lain mukaan lapsipornosivusto, vaikka se ei ole edes sivusto. Laki jättää siis lapsipornosivuston määritelmän käytännössä viranomaisen mielivaltaisen tulkinnan valtaan.

KRP:n perustelu Nikin sivuston lisäämiseksi estolistalle on seuraava:

Myös edellä mainittu Nikin sivusto on sisällytetty estolistalle, koska keskusrikospoliisin päätöksen mukaan sivustolla olevat listat estotoiminnan kohteena olevista sivustoista tarjoavat keskitetyn pääsyn merkittävään määrään ulkomailla sijaitseviin lapsipornografiasivustoihin ja toimenpide täyttää siten lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain edellytykset estotoimien kohteeksi asettamiselle.

Lakitekstin kannalta nämä edellykset ovat keksittyjä. Tekstissähän ei missään sanota mitään siitä, että sivustot jotka tarjoavat keskitetyn pääsyn merkittävään määrään ulkomailla sijaitsevia lapsipornografiasivustoja olisivat "lapsipornosivustoja" itsekin. Tosin lapsipornosivustoa ei myöskään ole määritelty millään tavalla joka poissulkisi tällaisen määritelmän. Arkijärjellä ajateltuna "lapsipornosivusto" tarkoittaisi sellaista sivustoa, jolla on lapsipornoa, mutta näinhän sitä ei ole määritelty.

Tällainen lainsäädännön lepsuus on mielestäni Suomen demokratian keskeisimpiä ongelmakohtia. Itse epäilen, että lait kirjoitetaan tarkoituksella niin ympäripyöreiksi että tulkintavalta jää viranomaisen käsiin. Kun esimerkiksi tämän lain määritelmien nojalla lähes mikä tahansa sivusto voi olla lapsipornosivusto, sinne saadaan kätevästi liitettyä poliisin toimintaa kritisoiva verkkosivu.

Hallinto-oikeus kykeni kuitenkin tulkitsemaan lakia seuraavasti:

Kun laissa itsessään ei ole soveltamisalaa koskevaa säännöstä ja kun muualla lainsäädännössä on säädetty toimenpiteisiin ryhtymisestä kotimaassa ylläpidettävillä sivustoilla olevan lapsipornografian levittämisen estämisestä ja rikosoikeudelliseen vastuuseen saattamisesta sekä oikeusturvakeinoista niiden osalta, hallinto-oikeus katsoo lain esitöistä ilmenevän perusteella ja sen vuoksi, että kyseessä on erityislaki, jota on tulkittava suppeasti, että lakia on katsottava tarkoitetun sovellettavaksi vain ulkomailla ylläpidettäviin verkkosivustoihin.

Lainsäädäntötyön laadusta huomautan vain, että kun oikeusistuimessa vuonna 2011 käsitellään vuonna 2008 säädettyä lakia, tuomioistuin joutuu arvailemaan miten lakia on ollut tarkoitus soveltaa. Jos lakiin olisi kirjattu selkeät, yksiselitteiset määritelmät ja soveltamisala, tätä koko prosessia ei olisi tarvinnut lainkaan käydä. Näin ei kuitenkaan ole Suomessa tapana tehdä.

Jokatapauksessa meillä on vihdoinkin mustaa valkoisella oikeusasteesta että Matti Nikin Suomessa ylläpitämä verkkosivu, joka ei sisällä lapsipornoa, ei ole ulkomainen lapsipornosivusto.

**

Perustelujen järkyttävin osa on tämä:

Kun otetaan huomioon lain tulkinnanvaraisuus, oikeudenkäynnin ei voida katsoa aiheutuneen viranomaisen virheestä. Asiassa ei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Helsingin hallinto-oikeus katsoo, että lakia on tulkittava siten, että Nikin sivustoa ei saa sen nojalla sensuroida. Samalla he kuitenkin katsovat, että poliisi ei kykene tekemään tällaista tulkintaa.

Häh?

Amerikassa vaikuttava journalisti Radley Balko, jonka saattoi bongata Bullshit-sarjan rikosoikeusjaksosta, kirjoitti hiljattain samasta aiheesta:

When I’ve written about the arrests of citizens who record or photograph cops over the last couple years, I’ve repeatedly pointed out the double standard that exists when it comes to ignorance of the law. Citizens are expected to know every law. Break one, and you suffer the consequences. Ignorance is no defense, even when it comes to vague, obscure, or densely-written laws. But when law enforcement officials—the people we pay to enforce the criminal code—when they prove to be ignorant of the law, when they illegally detain, arrest, and jail someone based on a mistaken understanding of the law, they rarely if ever suffer any consequences.

Lontoontaidottomille lyhyesti että kansalaisten odotetaan kykenemään tulkitsemaan lakeja, mutta poliisien ei. Näin näyttää olevan hallinto-oikeuden ratkaisussa: poliisin ei voida odottaa pystyvän tulkitsemaan "tulkinnanvaraista" lakia.

Sama kaksoisstandardi toimii myös Suomessa, ja sen selittämiseksi minun on kerrottava anekdootti pilkkikilpailusta.

Kyläkauppiaat Veljekset Keskinen järjestivät männävuosina Miljoonapilkki -nimisen pilkkikilpailun, tarkkaan ottaen aikana 1996-2005. Keväällä 2005 Sisäasianministeriön ase- ja arpajaishallintoyksikkö kiinnostui pilkkikilpailusta ja aloitti oikeustoimet Keskisiä vastaan, koska heidän epäiltiin rikkoneen arpajaislakia.

Miljoonapilkki on pilkkikilpailu jossa Liesjärveen laskettiin kaloja, joista osassa oli "hintalappu" joka oikeutti palkintoon. Hilpeästi nimetty ase- ja arpajaisyksikkö katsoi, että tämä muutti kilpailun luonteen urheilusta arpajaisiksi, ja Keskinen vietiin käräjille.

Turun Sanomat: Käräjäoikeus hylkäsi Keskisen Miljoonapilkki-syytteen

Käräjäoikeus katsoi päätöksessään, että Miljoonapilkin järjestäminen on ollut kyseisessä muodossa arpajaislain vastaista ja Keskisen oma lain tulkinta virheellistä. Samalla käräjäoikeus kuitenkin totesi, että arpajaislain sisältö on osin vaikeaselkoinen.

Lisäksi Miljoonapilkin tapahtumahistoriaan ja viranomaisten suhtautumiseen liittyi käräjäoikeuden mielestä sellaisia seikkoja, joiden vuoksi Keskisen katsottiin anteeksiannettavalla tavalla erehtyneen lain oikeasta tulkinnasta. Näillä perusteilla käräjäokeus hylkäsi syytteen arpajaisrikoksesta.

Niin ikään käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen Miljoonapilkin taloudellisen hyödyn tuomitsemisesta valtiolle. Syyttäjä vaati yhteensä 421 000 euron tuomitsemista valtiolle. Käräjäoikeuden mukaan viime vuoden Miljoonapilkki ei edes tuottanut mitään, vaan kulut olivat tuottoja suuremmat.

Kokonaisuudessaan käräjäoikeus piti Miljoonapilkkiä omanlaisenaan tapahtumakokonaisuutena. Sen mielestä oli keinotekoista nähdä tapahtuma osittain kilpailuna ja osittain arpajaisina.

Painoa annettiin myös sille, että tapahtuma oli ehditty järjestää viisi kertaa aiemmin ilman, että sen laillisuutta kyseenalaistettiin.

Virkavalta ei lannistunut; hovioikeus kumosi päätöksen ja tuomitsi Keskiset sakkoihin, ja Korkein oikeus piti hovioikeuden tuomion voimassa.

Keskisen olisi siis pitänyt pystyä tulkitsemaan lakia oikein, ja koska hänen tulkintansa osoittautui vääräksi, hänen katsottiin rikkoneen lakia ja hän joutui tapauksesta edesvastuuseen. Päätökseen jätettiin eriävä mielipide, jossa laki katsottiin niin hankalasti tulkittavaksi että Keskistä ei olisi pitänyt rankaista. Matti Nikin tapauksessa poliisin taas ei tarvitse osata tulkita lakia oikein, ja kun poliisimiehen tulkinta laista osoittautuu vääräksi, hän ei joudu tapauksesta edesvastuuseen ja Nikki joutuu maksamaan oikeudenkäyntikulunsa itse.

Voiko selvempää kaksoisstandardia enää olla? Jos tavallinen kansalainen tulkitsee lakia väärin, hän joutuu edesvastuuseen, mutta jos poliisi tekee niin, hän ei joudu. Hallinto-oikeuden päätöksessä Nikin tapauksessa on vielä se käsittämätön yksityiskohta, että vaikka hallinto-oikeus pystyi tulkitsemaan lakia, se katsoo että poliisi ei pysty siihen. Miksei?

Millä logiikalla voidaan katsoa, että lakia ammatikseen tulkitseva ja valvova poliisi ei joudu edesvastuuseen vääristä tulkinnoistaan, mutta maalikko vailla juristin koulutusta tai rikollista aietta joutuu?

Asiasta tekee vielä raskauttavamman se, että Nikin sivusto nimenomaan kritisoi poliisin toimintaa. Vaikka perustuslain 12 § säätää sananvapaudesta, kannattaa huomioida että mistään poliittisista oikeuksista perustuslaissa ei säädetä. Ainakin omasta mielestäni viranomaisten toiminnan kritisoiminen kuuluu perusoikeuksien ydinalueeseen, ja hallinto-oikeudelta on anteeksiantamatonta jättää huomioimatta sitä, että sensuroimalla Nikin sivuston poliisi kajosi hänen sananvapauteensa. Tämä tekee poliisin "tulkintavirheestä" todella raskauttavan, koska poliisi on lain vaikeaselkoisuutta hyödyntäen sensuroinut Nikin poliittisia kannanottoja ja leimannut ne lapsipornografian levittämiseksi. Voi nimittäin perustellusti kysyä olisiko poliisi ryhtynyt keksimään tällaisia "portaaliperusteluja", joita laista ei löydy, ellei Nikki olisi niin näkyvästi ja julkisesti kritisoinut poliisin toimintaa.

Hallinto-oikeus ei ottanut mitään kantaa lapsipornosensuurilain perustuslaillisuuteen tai Nikin sananvapauteen kajoamiseen, mikä on oikeastaan tyypillistä.

**

Omalla tavallaan vielä pöyristyttävämpää on se, että oikeudenkäyntikulut jäävät Nikin maksettavaksi. Miten voi puhua oikeusvaltiosta, jos viranomaiset rikkovat lakia ja kansalaisten on maksettava itse viulut jos he haluavat viranomaiset siitä tilille ja itseensä kohdistuvat pakkotoimet lopetettaviksi? Poliisi on lisännyt Nikin sivun sensuurilistalle, jolle se ei kuulu, ja Nikin on itse maksettava rahaa siitä että poliisi pakotetaan korjaamaan virheensä.

Aikaisemmin tulkittiin, että sensuroimispäätöksestä ei voi valittaa, koska se ei ole päätös. Perustelut:

Vaikkakin Nikin hallinnoiman internetsivuston saattaminen sanotussa lainkohdassa tarkoitettuun poliisin ylläpitämään luetteloon on tosiasiallisesti johtanut sivustolle pääsyn estämiseen, on luettelon laatimisessa ja päivittämisessä sinänsä katsottava olevan kysymys sellaisesta poliisin virka- ja valvontatehtävien suorittamiseen kuuluvasta toimesta, johon ei laki ja sen esityöt sekä toimenpiteen luonne huomioon otettuna liity valituskelpoisen päätöksen tekemistä.

Nyt kun ollaan todettu, että päätös oli sittenkin päätös, poliisi vapautetaan vastuusta koska sen tekemä virhe ei ole virhe.

Jos syy on tosiaan se, että laki on epäselvä, niin sehän on nimenomaan lainsäätäjän vika eikä kansalaisen. Eikö silloin olisi oikeudenmukaista että valtio maksaisi viulut? Missään tilanteessa ei voi olla hyväksyttävää että kansalainen joutuu maksamaan kulut itseensä kohdistuneen vääryyden korjaamisesta.

**

Kokonaisuutena on järkyttävää että hallinto-oikeus ei ota lainkaan kantaa siihen, että Nikin sananvapautta on loukattu. Poliisi on sensuroinut kriitikkonsa tulkitsemalla lakia yli sen soveltamisalan, ja hallinto-oikeus katsoo tämän olevan virheellinen tulkinta joka ei ole virhe. Kukaan ei joudu edesvastuuseen, ja virkavirheen uhri joutuu itse maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa.

Jos joku epäilee että lapsipornoasia ei kosketa sananvapautta yleensä, ohessa lainaus Keskusrikospoliisin lausunnosta.

Keskusrikospoliisin lausunto Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston lausuntopyyntöön OM 25/41/2008, OM016:00/2009:

Mainitun kaltaiseen toistuvaan lapsipornografiasivuilla vierailemiseen liittyen on Keskusrikospoliisin käsityksen mukaan mahdollista harkita myös sitä, voitaisiinko yleissopimuksen ja työryhmämietinnön tavoitteita lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä edistää säätämällä rangaistavaksi myös osallistuminen sellaiseen nettikeskusteluun, jossa suhtaudutaan ilmeisen hyväksyvästi niin sanottuun lapsiseksiin, mutta joka ei kuitenkaan täyttäisi RL 20 luvun 6 §:n 4 momentissa tarkoitettua (lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritys) tai muunkaan rikoksen tunnusmerkistöä.

KRP tahtoo siis lapsipornon torjunnan varjolla kriminalisoida "ilmeisen hyväksyvän" keskustelun. Kun on nähnyt edellisen "lapsipornon ehkäisylain" sanamuodot, voi vain kuvitella minkälainen lakihirviö tuosta ehdotuksesta olisi syntynyt. Tähän kiinnitti huomiota kukapas muu kuin Matti Nikki, lapsiporno.info -saitillaan.

Hallinto-oikeus ei lainkaan huomioi sitä, että Nikin sivusto ei ole mikään kokoelma lapsipornolinkkejä vaan oikeastaan pelkkää tekstiä sisältävä asiapitoinen sivusto jossa kritisoidaan hyvinkin ankarasti ja asiallisesti viranomaisten toimenpiteitä lapsipornon torjumiseksi niiden tehottomuudesta. Tällaisen sivuston sensurointi lapsipornon levittämisenä on karkea hyökkäys sananvapautta ja poliittisia oikeuksia vastaan.

Muistutan taas vaikka pelkkää piruuttani perustuslain oikeusvaltioperiaatteesta:

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Mutta mitä tapahtuu kun julkisessa toiminnassa ei noudateta lakia? Kolmen vuoden valitussotkun jälkeen asiasta saadaan vihdoin päätös, jossa todetaan että julkinen valta ei ole noudattanut lakia. Siitä ei koidu julkisen vallan käyttäjille mitään seuraamuksia, mutta vääryyden kohteeksi joutuneelle kansalaiselle lankeaa maksettavaksi tuhansien eurojen kulut. De facto järjestelmä siis rankaisee kansalaista valittamisesta ja päästää karkeasti valittajan perusoikeuksia rikkoneen virkamiehen seuraamuksista kokonaan vapaaksi.

Ehkä parhaan käsityksen sananvapauden ja perustuslain arvosta Suomessa saa siitä, että hallinto-oikeus ei edes vaivaudu kommentoimaan koko asiaa.

Miten kukaan viitsii sanoa tällaista oikeusvaltioksi?

Suomi on uusi maailmanmestari

2011-05-16T08:00:00.003+03:00

HS: Mats Sundin: Suomelle häviäminen mahdotonta

Naapurimaan jääkiekkosankari Mats Sundin on täydellisen varma, että Ruotsi voittaa tänään jääkiekon maailmanmestaruuden.

"On selvää, että me voitamme. Suomelle häviäminen ei ole edes mielessä", Sundin sanoo Aftonbladetissa.

27.40 1-0 Pääjärvi

39.53 1-1 Immonen (Pesonen, Koivu) yv

42.35 1-2 Nokelainen (Pihlström)

43.21 1-3 Kapanen (Aaltonen, Komarov)

56.41 1-4 Pesonen (Granlund)

57.16 1-5 Pyörälä (Koivu, Salmela)

59.54 1-6 Pihlström (Lajunen)

Euroopan Ponzi-huijaus

2011-05-09T08:00:00.002+03:00

Tälläkin viikolla blogikirjoitus laati itsensä.

Talouselämä: "Eurooppa pyörittää jättimäista pyramidihuijausta"

Euron kriisissä on kyse jättimäisestä veivauksesta, jossa velat siirtyvät yksityiseltä sektorilta veronmaksajille, kirjoittaa Argentiinan keskuspankin entinen johtaja Mario Blejer Financial Times -lehdessä.

Blejerillä on kokemusta valtioiden velkakriisistä, ajautuihin Argentiina maksukyvyttömäksi vuosikymmen sitten.

FT:n kolumnissaan hän kirjoittaa, että Euroopan velkamaille rakennetut lainapaketit rikkovat euron perustamisen yhteydessä sementoitua sääntöä, jonka mukaan tällaisia pelastuspaketteja ei tehtäisi. Kreikalle, Portugalille ja Irlannille myönnetyt lainat vain kasvattavat niiden velkataakkaa entistä kestämättömämmäksi.

Lainapaketit perustuvat Blejerin mukaan "kuvitelmaan", että ongelmat ovat vain väliaikaisia likviditeettiongelmia eikä pitkän aikavälin ongelmia. Tätä kuvitelmaa voidaan kuitenkin ylläpitää vain niin kauan kuin velkamaat saavat lisälainoja rikkaammilta mailta.

Portugalin tukipaketti ja Euroopan talouskriisi yhdessä lauseessa: uusi Ponzi-huijaus vanhan "hyvinvointivaltio" -Ponzi-huijauksen pelastamiseksi.

Eräitä perussuomalaisten kansanedustajia

2011-05-02T08:00:00.012+03:00

Ajattelin bloggata vaalituloksesta vaikka mitä, mutta joskus elämä bloggaa puolestani.

Tällaisia älyn jättiläisiä on nyt valittu eduskuntaan Suomea pelastamaan. Aihettakin on, koska suuret puolueet yrittävät muuttaa Suomen islamilaiseksi valtioksi. Kuulemma.

Perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen joutui tänään oikomaan neekeripuheitaan. Seuraavaksi hän saattaa joutua selittelemään blogikirjoitustaan, jossa haukkuu Kokoomusta ja RKP:tä maanpettureiksi.

Kokoomus on Suomen suurin puolue ja johtaa hallitusneuvotteluja. Perussuomalaiset on vahvasti menossa hallitukseen, mutta neuvotteluasetelmaa ei varmasti helpota se, että perussuomalaisten tuore kansanedustaja Teuvo Hakkarainen on taannoin haukkunut kokoomusta maanpettureiksi.

Väite löytyy hänen 14. maaliskuuta kirjoittamastaan blogikirjoituksesta, jossa hän hyökkää erityisesti Kimmo Sasia ja Stefan Wallinia kohtaan.

"Ruotsalaisen Kansanpuolueen Stefan Wallin ja kokoomuksen Kimmo Sasi (Sharia-lain kannattaja) ovat innokkaimmat puolueidensa edustajat, jotka haluavat tehdä Suomesta islamilaisen valtion."

Tuolta äänitiedostoa ja detaljia, muun muassa Hakkaraisen sahan kumman huonosta paloturvallisuudesta. Ja tietenkin siitä, miten EU-kriitikko rahoittaa liiketoimintansa:

Uusi Suomi: EU-kriitikolle 460 000 €:n tuki – tässä selitys

Selvisi, että EU-kriittisen sahuri-kansanedustajan perheyritys Oy Haka-Wood Ab on saanut 461 000 euron tukipotin EU:n aluekehitysrahastolta vuosien 2009–2011 ajalle.

Tukipotti asettaa monien mielestä Hakkaraisen EU-puheet kyseenalaiseen valoon. ”Pois EU-direktiivien orjuudesta”, ”Ei euroakaan luikurimaiden tukemiseen”, kuuluivat Hakkaraisen vaalilauseet.

Hakkaraisen mielestä ristiriitaa ei ole.

Ei sitä kai sitten ole.

**

Osaavat toki muutkin.

HS: Halla-aho ei suostu selittämään ihmisarvokirjoituksiaan

Netissä on alettu levittää vanhoja tekstejäsi esimerkiksi ihmisarvosta, seisotko sen takana edelleen?

"Mitä tarkoittaa seistä niiden takana?"

Allekirjoitatko ne?

"En rupea kommentoimaan vanhoja kirjoituksia. On aika naurettavaa kaivella vanhoja kirjoituksia, keskittyisin mieluummin asioista keskustelemiseen."

Oletko sitä mieltä, että kaikilla on sama ihmisarvo?

"En aio vastata tähän. Yrittäkää te Hesarissa keksiä jotain vähän parempaa kirjoitettavaa."

Ymmärrät varmaan, että tämä kiinnostaa, kun olet nyt kansanedustaja?

"Ihmiset voivat käydä lukemassa niitä, en ala kommentoimaan yksittäisiä lauseenpuolikkaita."

Onko kaikilla ihmisillä samanlainen ihmisarvo?

"Naurettava kysymys."

Miten niin?

"Siten niin. Mennäänkö me eteenpäin vai lopetetaanko puhelu."

Voisitko kuitenkin vastata siihen, että kun olet kirjoittanut, että tasa-arvo ja suvaitsevaisuus . . .

"Ihan turha jankuttaa, kun tiedän justiinsa miten aiot sitä juttua käsitellä."

Onko tasa-arvo ja suvaitsevaisuus menneen maailman älyttömyyksiä samaan tapaan kuin . . .

"Suljen tämän puhelimen nyt, jos et sä lopeta tuota jankutusta."

Scripta: Ihmisarvosta

Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo. Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä.

IS: Halla-aho hermostui: "En muista tällaista kirjoittaneeni"

Voidaanko mielestäsi ihmiset laittaa arvohierarkiaan sen mukaan, paljonko heidän panoksensa on yhteisölle ja paljonko yhteisö heikkenee, jos heidät otetaan pois yhteisöstä?

- Ei minun mielestäni.

- Siinä todetaan ainoastaan se, että ihmisarvo ja käsitys ihmisten yhtenäisestä arvosta on kulttuurisidonnainen asia. Kyseessä on siis yleinen filosofinen pohdinta siitä, miten voidaan määritellä ihmisen arvo. En minä ota siinä kantaa omaan mielipiteeseeni.

Lihavointi tämän kirjoittajan.

Äkkiä on arvon rotutohtori oppinut poliitikkojen tavoille: ei ota kantaa omaan mielipiteeseensä (?!) eikä muista kirjoittamiaan. Varmaan harmittaa ettei ymmärtänyt siistiä jälkikäteen tätäkin kirjoitusta blogistaan, kuten on yleensä ollut tapana.

Talouskriisin aikana on kuitenkin lohdullista tietää että edustajalla on vankka kanta talouspolitiikkaan:

Ylioppilaslehti: On ok olla dorka!

Maaliskuun Kuukausiliite kertoi perussuomalaisten Jussi Halla-ahon kampanjastartista, joka pidettiin Kirjan talon salissa Helsingin Kruunuhaassa. Puhe on sitä samaa, jota kuullaan Suomen kaikissa kampanjastarteissa: oma puolue on paras, minä olen puolueeni paras, mamut sitä ja mamut tätä.

Sitten joku yleisöstä kysyy, mitä pitäisi tehdä valtiontalouden kestävyysvajeelle. Halla-aho hiljenee. Hän myöntää, että vastaaminen olisi poliittinen itsemurha.

Ministerikandidaatiksi arvotettu ehdokas ei osaa puhua valtiontaloudesta.

Mutta ei se mitään. Jostain hän sentään osaa puhua:

Mikä pahempaa, se ei häiritse meitä. Yleisö on ihan tyytyväinen, kun ääriharava vaihtaa puheenaiheen Nuivan manifestin turvapaikkaturismiin.

Kannattaisiko herra tohtorin vaikka etukäteen julkaista lista asioista, joista hän suostuu puhumaan, että toimittajat tietävät olla kysymättä mistään muusta? Vaikka ne kuinka liittyisivät kansanedustajan kompetenssiin tai olisivat muuten ihan suht normaaleja kysymyksiä?

HS: Halla-aho maahanmuuttolaeista vastaavan valiokunnan johtoon

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho nousee eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi. Hän jää tehtävään, ellei tule valituksi ministeriksi. Hallintovaliokunta käsittelee muun muassa kaikki maahanmuuttoon liittyvät lait, poliisilait, aseidenkäyttöön liittyvät lait ja kuntien hallintoon liittyvät asiat.

Saakohan noista muista kysyä?

Saatatte huomata, että käytin lähteinä Hesaria ja Ilta-Sanomia. Se oli tietenkin väärin, koska ne ovat osa suurta rotutohtorin vastaista salaliittoa:

Scripta: "It's raining shit, Halla-lujah!"

Sanoma-konsernin ja Ylen prioriteetti numero yksi helmikuussa herran vuonna 2009 on estää J. Halla-ahon ehdokkuus ensi kesän vaaleissa. Ne yrittävät saada perussuomalaiset ja mokukriittiset sätkyttelemään ja riitelemään. Jos sätkyttelemme ja riitelemme, teemme juuri sitä, mitä Yle ja Sanoma haluavat meidän tekevän.

Näillä eväillä pääsi ääniharavaksi. Ai niin, ja tällä:

Wikiquote: Raiskauksia lisäävästä politiikasta

Sanon aivan suoraan, että jos maahanmuuttajajengi raiskaa Rosa Meriläisen, minä olen tapauksesta yksinomaan iloinen. Olen valmis sanomaan tämän suoraan aivan koska, missä ja kenelle tahansa.

(20.12.2006 Scriptassa. Halla-aho poisti huomiota herättäneen kohdan puoli vuorokautta sen jälkeen, kun se oli julkaistu)

Olen valmis sanomaan tämän suoraan aivan koska, missä ja kenelle tahansa. Ellen muuta mieltäni. Tästä voisi eräille hyödyllisille idiooteille huomauttaa ettei ole ihan ensimmäinen kerta kun Halla-aho on käynyt jälkikäteen siistimään blogiaan, mutta heillä taitaa olla liian kiire hypätä "voittajan" vankkureille että ehtisivät kuunnella.

Lisää hellyyttäviä persumielipiteitä täällä, aina fasismin ihannoimisesta homoneekeriksi nimittelyyn ja vasemmistolaisten ampumiskaipailuihin.

**

Tällaiset edustajat on kansa valinnut. Niinhän se demokratiassa on, että sitä saa mitä tilaa. Ainakin tässä mielessä. Ehkä suurin onni on se, että Suomen monipuoluekonsensusdemokratiassa kansanedustajien mielipiteillä ei ole oikeastaan mitään väliä.

IL: Näin Soinin kanta muuttui

Perussuomalaisten kannattajat pettyivät Timo Soinin puheisiin Portugalin tukemisessa.

Kysymys: Voiko perussuomalaiset olla mukana hallituksessa, joka lisää tukea velkamaille?

Soinin vastaus Ylen haastattelussa 18.3.2011: "Ei voida. Se on aivan selvä. Nyt pitää murtaa vanhojen puolueiden ylivalta."

Soini Iltalehdessä 29.4.2011: "Ei semmoinen ole mahdollista, että otetaan asento, mikä oli ennen vaaleja."

Lehmänkauppa on jo alkanut, ja onneksi siinä taitavat mennä ensimmäisenä ääriaatteet.

HS: Soinilla ei uusia vaatimuksia maahanmuuttopolitiikkaan

Maahanmuuttopolitiikan suhteen Soinilla ei heti ollut uusia vaatimuksia hallitusohjelmaan.

"Ei, katsotaan nyt kaikessa rauhassa. Myös eduskuntaryhmässä keskustellaan näistä asioista."

EU:n tukipakettia vastustettiinkin siis innolla aina vaalipäivään saakka, ja maahanmuutostakin sai maalailla vaikka mitä neekeriukkoja tolppien päihin, mutta nyt alkaa konsensuspolitiikka. Mites nyt suu pannaan?

Ai niin, näin:

**

Tulee helpot neljä vuotta pitää blogia politiikasta, kun ei tarvitse kirjoittaa kuin saatetekstit. Parodian nämä herrat tekevät nimittäin itse.

Jörg Lanz von Liebenfels ja teozoologian ihmeellinen maailma

2011-04-25T08:00:00.002+03:00

Aina välillä historiaa lukiessaan törmää aivan käsittämättömiin asioihin. Nämä ovat niitä tarinoita, joita voi kirjoittaa vain elämä itse; häiriintyneinkään romaanikirjailija ei keksisi tällaista henkilöä kirjaansa. Koska hänen teoksensa ovat onneksi säilyneet, voin näin tarjota referaattina Nicholas Goodrich-Clarken teoksesta aivan erilaisen tulkinnan pääsiäisen tapahtumista, suoraan Jörg Lanzin kynästä vuosisatojen takaa.

**

Oman kertomuksensa mukaan itseään Jörg Lanz von Liebenfelsiksi nimittävä mies syntyi vapunpäivänä 1872 Messinassa, paroni de Liebenfelsin pojaksi. Tosiasiassa hänen isänsä oli kansakoulunopettaja Johann Lanz, syntymäpaikka Wien ja -päivä 19.7.1874. Pojan syntymänimi oli Adolf Josef Lanz; uusi etunimi ja aatelinen sukunimi ovat myöhemmällä iällä keksittyjä.

Nuori itävaltalainen Adolf kiinnostui keskiajasta ja etenkin temppeliritareista, ja vanhempiensa vastustuksesta huolimatta ryhtyi noviisiksi Heiligenkreuzin sisterssiläisluostarissa kesällä 1893. Vuonna 1897 hän vannoi munkinvalansa ja 1898 opetti jo seminaarissa. Munkin urasta ei kuitenkaan ollut Lanzille kutsumukseksi. Oman tarinansa mukaan hän koki herätyksen nähdessään 1894 esiin kaivetun hautareliefin, jossa aatelismies talloo jalkoihinsa tunnistamattoman pedon. Lanz tulkitsi reliefin olevan vertauskuva hyvän ja pahan välisestä taistelusta, jossa peto symboloi pahuutta. Tämä toimi hänelle inspiraationa eräänlaiseen rasistiseen ratkaisuun teodikeaongelmaan: kaikella maailman pahalla on eläimellinen, ali-inhimillinen lähde. Tästä lähtökohdasta hän rakensi oman pökerryttävän oppijärjestelmänsä.

Ajatukset eivät tunnetusti kehity tyhjiössä, ja erilaiset rasistiset ja rajatieteelliset opit olivat Itävalta-Unkarin saksalaisväestön keskuudessa suosiossa. Etenkin saksankielinen keskiluokka koki asemansa uhatuksi Habsburgien monikansallisessa imperiumissa, jossa he uskoivat muita kansalaisuuksia epäreilusti suosittavan. Erityistä raivoa herättivät virkamiehille asetetut kielivaatimukset, ja suorin ja avoimin rasismi kohdistui pääkaupungin katukuvassa helpoimmin erottuvaan maahanmuuttajaryhmään: itä-Euroopasta muuttaneisiin juutalaisiin. Tässä ilmapiirissä kaikenlaiset muiden "rotujen" alemmuutta ja saksalaisten ylivaltaa saarnanneet rasistiset opit, etenkin sellaiset jotka puettiin aikansa muoti-ideologioiden asuun, olivat suurinta huutoa. Jätän lukijan arvioitavaksi missä määrin tilanne muistuttaa nykypäivän Suomea.

Tällaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa ei liene yllättävää että Lanz muotoili oppinsa hyvän ja pahan alkuperästä nimenomaan rodullisesta näkökulmasta. Kosmista hyvää edustivat tietenkin vaaleatukkaiset, sinisilmäiset arjalaiset ja pahuutta eri "tummat" rodut: mustat, mongoloidit ja "mediterraneanoidit" eli Välimeren kansat.

Vuonna 1899 Lanz luopui munkinvaloistaan ja jätti luostarielämän. Muutamaa vuotta myöhemmin hän käytti jo tohtorin arvonimeä, jonka hän joko oli tai ei ollut ansainnut. Hän liittyi pangermaaniseen liikkeeseen ja ryhtyi kehittämään omaa kosmologiaansa aikansa völkisch- ja sosiaalidarwinistisien oppien kehyksissä.

Lanzin rotuopissa oli poikkeuksellista sen kosmologinen ja gnostilainen luonne. Myöhemmin hän yhdisti järjestelmäänsä Helena Blavatskyn teosofian, jonka sisältämä oppi eri roduista ja kadonneista mantereista sopi muutenkin erinomaisen hyvin pangermaaniseen "ariosofiaan", eli oppiin arjalaisten ylemmyydestä. Kuten Blavatsky ja muut 1900-luvun alun rajatieteiden intoilijat, myös Lanzin kirjoitukset olivat päätähuimaava yhdistelmä omalaatuista eksegetiikkaa, uusinta antropologiaa ja arkeologiaa sekä täysin fantastista pseudohistoriaa.

Seuraavana inspiraation lähteenä Lanzille toimi kaksi hiljattain löydettyä assyrialaista nuolenpääkirjoitusta. Niiden innoittamana Lanz laati artikkelin otsikolla Antropozoon biblicum, jossa hän laajensi merkittävästi rotuoppiaan.

Lanz katsoi että antiikin mysteerikulteilla oli kaikilla ollut salainen seksuaalinen sisältö, joka oli Lanzin mielestä peräisin Lähi-idästä. Mainitut nuolenpääkirjoitukset avasivat Lanzille tämän seksuaalisen sisällön arvoituksen. Niissä kerrottiin Musrin kuninkaan Ashurnasirpal toiselle lahjoina lähettämistä pedoista. Omalla läpitunkemattomalla logiikallaan Lanz päätteli että nämä pedot olivat tosiasiassa pygmejä, joihin antropologit olivat hiljattain Afrikassa törmänneet. Lanz katsoi että arjalainen rotu oli romahtanut aiemmasta suuruudestaan sekaannuttuaan sukupuolisesti pygmeihin, jotka olivat eri evoluutiokehityksen tuotteita. Loppu artikkelista oli omistettu mm. Mooseksen ja Jobin kirjojen pikkutarkkaan eksegeesiin jolla todistettiin tätä hypoteesia.

Artikkeli laski Lanzin seksuaalis-rodulliselle kosmologialle peruskiven. Pahuuden ydin oli määritelty sukupuoliyhteytenä alempiin rotuihin, josta johtuivat kaikki maailman ongelmat ja synnit. Lanzin näkemyksen mukaan syntiinlankeemus kertoi tosiasiassa arjalaisen rodun lankeamisesta seksuaaliseen syntiin pygmien kanssa. Tämän lankeemuksen perintöä, jota vartioivat satanistiset kultit, olivat kaikki maailmaa kansoittavat alemmat rodut, jotka uhkasivat arjalaisen herrakansan pyhää valtaa. Erityisesti uhanalaisena oli arjalaisten asema keski-Euroopassa, jossa saksalaiset edustivat maailman puhtainta arjalaista verenperintöä.

Vain vuoden sisällä Lanz julkaisi ideologiansa suurteoksen, Theozoologie oder die Kunde von den Sodoms-Äfflingen und dem Götter-Elektron (1903), osapuilleen Teozoologia eli oppi Sodoman apinaihmisistä ja jumalaelektronista. Kun Lanzin inspiraationa olivat aikaisemmin toimineet arkeologiset ja kansantieteelliset löydöt, nyt suurimpina innoittajina olivat fysiikan alan tutkimukset sähkömagneettisesta säteilystä.

Jumalat olivat olleet vain ihmistä aikaisemmin kehittynyt rotu, kertoi Lanz teosofiaa mukaillen. Nämä esi-ihmiset, joiden jälkeläisiä arjalaiset tietenkin olivat, olivat omanneet korkeasti kehittyneet aistit jotka hyödynsivät sähkömagneettista säteilyä. Sen avulla muinaiset arjalaiset olivat saavuttaneet telepatian ja kaikkitietävyyden, mutta myöhempi rodullinen sekaantuminen Aatamin jälkeläisiin, ali-ihmisiin, oli surkastuttanut sähkömagneettiset aistielimet nykyihmisen käpyrauhaseksi.

Lanzin mukaan koko uskonnon historia oli nähtävä taisteluna arjalaista puhdasverisyyttä ajaneen endogaamisen tosiuskon ja ali-ihmisiin sekaantumista ajavien satanististen kulttien välillä. Tämän hypoteesin tueksi Lanz esitteli kokonaan uuden eksegeesin koko Vanhasta testamentista. Esimerkiksi sanat "maa", "kivi", "puu" ja muut tavallisilta vaikuttavat substantiivit merkitsivät kaikki ali-ihmistä, pygmiä, ja verbit kuten "nähdä", "nimetä" ja "tietää" merkitsivät itseasiassa sukupuoliyhteyttä. Tämän uuden eksegeesin, ja muun samanhenkisen päättelyn, kautta Lanz päätyi toteamaan että antiikin kansojen pääasiallinen ajanviete oli ollut pygmien kasvattaminen sukupuolista hyväksikäyttöä varten. Näitä satanistisia kultteja vastaan olivat taistelleet etenkin temppeliritarit, joiden luostarijärjestyksen Lanz tulkitsi olevan koodattu viite endogamiaan.

Tästä syntisestä ristisiitoksesta arjalaisten ja ali-ihmisten välillä olivat syntyneet sekä ei-arjalaiset kansat että myös Itävalta-Unkarin ja muiden yhteiskuntien alemmat sosiaaliluokat. Arjalaisten jumalallista menneisyyttä ei ollut kuitenkaan kokonaan menetetty; Lanzin mukaan arjalaiset saattaisivat vielä kohota menneeseen suuruuteensa ja palauttaa sähkömagneettiset ihmekykynsä kaksiosaisen suunitelman kautta. Ensinnäkin arjalaisen rodun oli eristäydyttävä alemmista kansoista ja puhdistettava arjalainen veri; toiseksi alemmat kansat ja yhteiskuntaluokat oli tuhottava. Naiset, jotka olivat (tietenkin) erityisen alttiita ali-ihmisten petomaiselle seksuaalisuudelle, oli alistettava ankarasti arjalaisten miesten kurinpidolle jotta he voisivat keskittyä suureen tehtäväänsä: arjalaisen kansan lasten kasvattamiseen.

**

Lanzin teoksessa voi jo vuonna 1905 lukea Hitlerin ja Himmlerin rotupolitiikan suuntaviivat, sekä pääpiirteittäin että välillä yllättävän tarkastikin. SS:n Lebensborn -projekti, Natsi-Saksan rodullisen puhtauden pakkomielle ja ennen kaikkea holokausti sekä itärintaman rotusota löytyvät kaikki lähes sellaisinaan Lanzin ajatuksista. Lanzin käsittämätön pseudotieteellinen, rasistis-teosofinen ajatusten sekamelska oli merkittävä vaikuttaja Adolf Hitlerin ajatteluun ja hänen kauttaan Natsi-Saksan politiikkaan.

Pääsiäismaanantain kunniaksi lopetan katsaukseni Lanzin näkemykseen Jeesuksen elämästä ja teoista. Lanzin kosmologiassa Jeesus oli menneiden arjalaisten yli-ihmisten edustaja, joka oli tullut maan päälle levittämään seksuaalis-rasistista gnosista ja täten pelastamaan valitun kansansa: arjalaiset. Ihmetekonsa Jeesus teki tietenkin hyödyntäen muinaisarjalaisia sähkömagneettisia voimiaan.

Kristinuskon keskeisimmän, pääsiäisenä juhlittavan, tapahtumasarjan Lanz tulkitsi allegoriana. Hänen näkemyksensä oli, että Jeesuksen kärsimykset ja ristiinaulitseminen olivat vertauskuvallinen kertomus siitä, kuinka saatanalliset ristisiitoskultit usuttivat pygmejä raiskaamaan ja korruptoimaan Jeesuksen.

Siinä teille kärsimysnäytelmä!

**

Lähde: Nicholas Goodrich-Clarke, The Occult Roots of Nazism: The Ariosophists of Austria and Germany, 1890-1935, Aquarian Press 1985

Tämän blogin äänestysvinkit

2011-04-06T08:00:00.017+03:00

Ennakkoäänestyksen alkaessa on aika julkaista omat suositukseni ehdokkaista joita kannattaa äänestää. Minulla ei ole sellaisia esittää kuin kolmesta vaalipiiristä, koska muiden ehdokkaisiin en ole sen tarkemmin tutustunut. Tässä ehdotettujen ehdokkaiden mielipiteisiin tutustukoon itse kukin tarkemmin heidän blogiensa avulla.

Helsinki:

Kaj Sotala

Helsingin vaalipiirissä suosittelen ehdottomasti Kaj Sotalan äänestämistä. Kaj on pirun fiksu kaveri jolla on ihailtava pyrkimys parantaa oman ajattelunsa laatua perehtymällä rationaalisuuteen, jolla en tarkoita sellaista Internetissä niin yleistä keskenkasvuista "olen rationaalisempi kuin sinä" -roskanpuhumista vaan aitoa pyrkimystä parempaan päätöksentekoon. Kaj on myös osoittanut huolestuttavaa taipumusta ottaa asioista selvää ennen kuin muodostaa kantansa niihin. Olisi suorastaan vallankumouksellista saada edes yksi tällainen ihminen Arkadianmäelle.

Kaj pitää blogia Uudessa Suomessa.

Lilja Tamminen

Varteenotettava vaihtoehto Helsingissä on erinomaista blogia pitävä, lisbethsalandermaiseksikin tituleerattu Lilja Tamminen. Perhanan fiksuja ajatuksia hyvin ilmaistuina.

Erityisen isot propsit siitä, että Lilja on sanonut suorat sanat mm. eräiden kanssaehdokkaidensa toilailuista, vaikka se on eräissä puoluetovereissa aiheuttanutkin itkua ja hampaiden kiristelyä. Pidin myös hänen miesliikekritiikkiään erittäin hyvänä.

Kannatan!

Uusimaa:

Mikko Särelä

Oma ääneni annetaan Uudellamaalla, ja se menee tähän osoitteeseen. Tietenkin blogia pitävä Mikko on diplomi-insinööri, mutta siitäkin huolimatta erinomaisen järkevä kaveri jolla on sydän oikeassa paikassa. Menen Mikosta takuuseen vaikka yhteisen järjestötaustammekin vuoksi. Myös "suoran toiminnan" miehenä hän oli aikoinaan mukana masinoimassa Lex Karpelan vastaisia mielenosoituksia.

Sampo Syreeni

Jos haluaa Uudeltamaalta parrakkaamman ehdokkaan, niin suosittelen vahvasti Sampoa. Blogia löytyy, ynnä kotisivua. Soisin perin mielelläni ihan kumman tahansa näistä herroista edustavan minua riikstaakissa.

Varsinais-Suomi:

Tuomas Ruuhijärvi

Isot propsit kanssa-aseistakieltäytyjälle Varsinais-Suomen suuntaan, mikä todistanee nätisti ettei kaverilta ainakaan moraalista rohkeutta puutu. Bloggaakin, vielä aika hyvin.

Samuli Pahalahti

Toki kannattaa muistaa myös miehemme Piraattiliiton takana, Samuli Pahalahti, jolla on myös blogi. Jos haluatte ostaa hopearahalla pakurinkääpää, tässä on teille ehdokas.

**

Kun tässä nyt kävi niin hassusti että kaikki suosittelemani ehdokkaat ovat Piraattipuolueen listoilla, niin heistä voi lukea lisää Piraattipuolueen vaalisivuilla. Muista vaalipiireistä löytynee vaalikoneita käyttämällä sopivan liberaalishenkisiä ehdokkaita, pitäen kuitenkin mielessä että Pirkanmaalla piraatit ovat menneet tekemään vaaliliiton Muutoksen kanssa. Minun on siksi suositeltava piraattien äänestämistä vain Pirkanmaan ulkopuolella.

**

Vaan kannattaako äänestää lainkaan?

Yleisenä sääntönä sanoisin, että ei kannata. Perustelut täällä. Näissä vaaleissa on kuitenkin minusta poikkeuksena säännöstä pari hyvää perustelua äänestää. Ensimmäinen on se, että jokainen ääni Piraattipuolueelle on kuitenkin poliittinen viesti puolueen agendan puolesta, joka muissakin puolueissa noteerataan. Vapaan tiedonvälityksen sekä patentti- ja tekijänoikeusjärjestelmän kritiikki kolkuttelee isompienkin puolueiden ovilla, ja ääni piraateille on ääni piraattiagendan adoptoimisen puolesta. Tämä on alusta saakka ollut osa piraattiliikkeen ideaa: aatetta edistämään ei välttämättä edes tarvita eduskuntapaikkaa. Ääniä sitävastoin kyllä tarvitaan.

Toinen perustelu yleensä äänestämiseen on se, että näissä eduskuntavaaleissa on noussut yhdeksi avainkysymykseksi suvaitsevaisuus ja ihmisoikeudet. Kokonainen rintama puolueita ja ehdokkaita, perussuomalaiset etunenässä, on lähtenyt vaaleihin häpeämättömällä moraalisen paniikin lietsonnalla, pelottelemalla äänestäjiä ulkomaalaisten rikoksilla, "hallitsemattomalla" maahanmuutolla ja peräti Suomen islamisoitumisella. He ovat tehneet oman visionsa Suomesta hyvin selväksi: Suomi ylhäältä päin pakotettuna yhtenäiskulttuurina, jossa maahanmuuttajat ja yleensäkin kaikki väärää väriä tai mieltä olevat ovat toisen luokan kansalaisia.

Tämä härski pelon- ja vihanlietsontakampanja on yhdessä perussuomalaisten nousun kanssa laittanut isommat puolueet hankalaan välikäteen. Käytännössä jokaiselta isolta puolueelta on kuulunut myönteisiä ääniä tätä uutta poliittista rasismia kohtaan; kokoomuksen nuorisojärjestössä ollaan kunnostauduttu tällä alalla, mutta sekä kepu että demarit pitävät yllä persujen kanssa muodostettavaa punamustamultahallitusta. Siinä missä moni poliitikko on julkisuudessa vastustanut suvaitsemattomuutta poliittisena aseena, moni on myös valmis hyppäämään kyytiin.

Tässä tilanteessa ääni tätä rasismilla ratsastavaa populismia vastaan on myös merkittävä poliittinen viesti. Eduskuntavaalien tulos nimittäin lähettää merkittävän viestin siitä, minkälaisessa maassa me haluamme elää ja minkälaista politiikkaa pidämme hyväksyttävänä. Onko meistä ihan hyväksyttävää "normaalia meininkiä" perustaa vaalikampanjansa kokonaisten väestönosien mustamaalaamiselle ja äänestäjien pelottelulle täysin fiktiivisillä "pakolaisvyöryillä"? Juuri tästä syystä pyydän olemaan äänestämättä Pirkanmaan piraatteja, koska liittoutumalla Muutoksen kanssa he ovat puolensa tässä debatissa valinneet.

Lyhyesti sanottuna siis vaikka pidän yleisesti ottaen äänestämättä jättämistä parhaana ratkaisuna, näissä vaaleissa pidän tärkeänä antaa oma ääneni perussuomalaisia, rasismia ja vihanlietsontaa vastaan.

**

Kun kerran vaaleista puhutaan, niin esitänpä jonkilaisen tulosveikkauksenkin. Itse en usko mihinkään perussuomalaisten veretvuodattavaan, anteeksi -seisauttavaan, vaalivoittoon. Vaikka puolue onnistuisikin nousemaan kolmen suuren joukkoon, tai peräti pääsemään hallitusvastuuseen, mitään seismistä muutosta Suomen poliittisessa kentässä tuskin tapahtuu. Rapakon takana Obaman valinnankin piti muuttaa koko Yhdysvaltojen politiikan kenttä ikuisiksi ajoiksi, mutta a vot, taas yksi Yhdysvaltain presidentti on passittanut ilmavoimansa räimimään arabimaata täsmäaseilla. Joku irvileuka esitti jo, että Obama on jo laukaissut enemmän risteilyohjuksia kuin kaikki aikaisemmat Nobelin rauhanpalkinnon voittajat yhteensä. Tiedä häntä.

Samoin Soiniin Suomen politiikan messiaana uskovilla on edessä kova pettymys vaalien jälkeen kun kaikki ei olekaan toisin. Olennaisin kysymys perussuomalaisten tulevaisuuden kannalta onkin todennäköisesti se, pystyvätkö he tekemään uskottavaa oppositiopolitiikkaa eduskunnassa. Kun katsoo eräidenkin todennäköisten ääniharavojen valtuustotyöskentelyä, niin on syytä epäillä että tämä osoittautuu haastavaksi.

Jos vaalien tuloksesta tulee mielipidemittausten näköinen, niin yllättävin tulos tulee olemaan vihreiden taantuminen. Jokin aika sitten näytti vielä siltä, että vihreiden vasemmistoliberalismi ja environmentalismi olisivat voittava yhdistelmä joka syrjäyttää demarit ja vasemmistoliiton nuorten äänestäjien affekteissa ja sitä kautta pikku hiljaa politiikassa. Näin voi vieläkin käydä pitemmällä tähtäimellä, mutta nyt näyttää vihreiden kannalta huonolta. En osaa kovin hyvin arvioida miksi näin on; epäilemättä osasyynä on vihreiden kyvyttömyys tarjota järkeviä vastauksia talouskriisiin, mutta vahvimpana tekijänä näen ydinvoiman. On vain yksinkertaisesti munatonta toitottaa jatkuvasti ydinvoiman elimellistä, lähtemätöntä pahuutta ja istua kiltisti hallituksessa toisensa perään rakentamassa lisää ydinvoimaloita.

Vihreiden kannatusta on vahvasti syömässä menneisyyden puolue SKDL, nyttemmin Vasemmistoliitto, jonka puheenjohtaja, jalkapallohuligaani Paavo Arhinmäki, on ilmeisesti onnistunut nimenomaan kovemmilla talous- ja ydinvoimakannoillaan syömään vihreiden kannatusta. En ainakaan itse osaa nähdä mitään muuta syytä kuin vihreiden epäonnistumisen sille, että tämäkin kylmän sodan muinaisjäänne ei vieläkään ole kadonnut historian roskakoriin. Lienee turha toivoa että vihreät hylkäisivät donquijotemaisen taistelunsa ydinvoimaa vastaan; luulisi kuitenkin jonkun heilläkin tajuavan, että nykyinen linja ei enää toimi.

Vaalien suurin todennäköinen muutos lienee siis se, että persut ja vihreät vaihtavat paikkaa. Vuoret saattavat järistä, mutta korkeintaan samoin tuloksin kuin klassisessa sananlaskussa. Niin kauan kun vaalitulos on jonkinlaisten järjellisten todennäköisyyksien rajoissa, niin koirat haukkukoot, anteeksi karavaanikriittiset saavat keskustella, mutta valtiolaivamme kulkee kohti syvempää taloudellista ahdinkoa ja ankarampaa valvontayhteiskuntaa. Sitä ei ole estämässä yhtään sen vankempia pidäkkeitä kuin äskeistä metaforien sekoittamistakaan. Mätähän tämä koko systeemi nimittäin on.

Näissä vaaleissa on kuitenkin tarjolla mahdollisuus tehdä oma häviävän pieni osansa äänestämällä liberaalia, piraattia ja ei-rasistista vaihtoehtoa. Sen jälkeen tässä blogissa voisikin yrittää lanseerata keskustelua siitä, kuinka mätä tämä koko operaatio oikein on ja mitä sille olisi tehtävissä.

Miksi äänestää Piraattipuoluetta?

2011-04-04T08:00:00.003+03:00

Perustelin jo ajat sitten miksi pidin Piraattipuolueen perustamista hyvänä ideana. Nyt kun eduskuntavaalit lähestyvät, lienee aika muistuttaa kaikkia siitä, että vaikka puoluetoverini ovatkin puuhailleet viime aikoina kaikkea helvetin typerää, niin Pirkanmaan ulkopuolella piraattien äänestämiselle on silti monta todella hyvää syytä.

Nähdäkseni keskeisimmät syyt äänestää piraatteja löytyvät kahdelta eri alueelta, jotka kietoutuvat toisiinsa, nimittäin tekijänoikeuksista ja ihmisoikeuksista.

**

Tekijänoikeudet ovat paljon yhteiskunnallisesti merkittävämpi ilmiö kuin pelkkä keino saada artisteille rahaa. Tämä on se olennainen lähtöhypoteesi, josta piraattipolitiikka lähtee; ennen kuin tuomitsee Piraattipuolueen ideologian "kaikki mulle ilmasex"-valitukseksi, niin toivoisin että käytettäisiin hetki aikaa tämän hypoteesin paikkansapitävyyden tarkistamiseksi.

Olisi esimerkiksi hyvä muistaa, että tekijänoikeuksissa on kysymys aika paljon isommista asioista kuin Britney Spearsin rojalteista. Jätetään siis musiikki ja leffat hetkeksi sivuun, ja tarkastellaan lääkepatentteja, joihin Piraattipuolue on ottanut melko voimakkaasti kantaa.

Lääkepatenteissa on lyhyesti sanottuna kyse siitä, että kun lääkefirma tekee tutkimustyötä ja keksii uuden lääkkeen, he patentoivat sen ja siten estävät muita firmoja ryhtymästä samantien valmistamaan samaa lääkettä ja siten hyötymään alkuperäisen firman tekemästä tutkimustyöstä. Ajatus on, että ilman lääkepatentteja muut firmat voisivat vapaamatkustaa tutkimustyön tehneen instanssin sijoituksilla.

Logiikka on itsessään ihan pitävä, ei siinä mitään. Ongelma on vain se, että tuon järjestelmän sivuvaikutuksena on se, että ihmisiä kuolee. Jokaikinen päivä, myös juuri nyt tätä tekstiä lukiessasi, kehitysmaissa kuolee ihmisiä sairauksiin, jotka voitaisiin hoitaa, koska heillä ei ole vara lääkkeisiin. Lääkepatentit tappavat ihmisiä.

Jos luulette että tämä on pelkkää nojatuolifilosofien puhetta, niin asiasta on samaa mieltä mm. Medecins Sans Frontiers, joka on jo yli 10 vuotta ajanut parempaa lääkkeiden saatavuutta kehitysmaissa.

Miten voi ylipäänsä olla mahdollista, että maailmassa on valtioiden toimesta otettu käyttöön patenttijärjestelmä joka aiheuttaa tällaista? Ei kai sitä piruuttaan olla tehty; minun on ainakin vaikea uskoa että lääkepatentteja olisi aikoinaan myyty tällä tavalla ("me tienataan enemmän, mut jengiä kuolee"). Näihin ratkaisuihin päädytään yksinkertaisesti siksi, että ne tehdään vain yhden osapuolen ehdoilla: tekijänoikeuksien haltijoiden.

**

On luonnollista ja osa vapaata yhteiskuntaa että esimerkiksi lääke- ja musiikkiteollisuus saavat lobbata omia kantojaan. Ei sitä minusta voi järkevästi kieltääkään. Ongelma tulee vastaan siinä vaiheessa, kun päätöksenteossa kuullaan vain toista osapuolta. Tekijänoikeuksien kanssa toimitaan Suomessa ja maailmalla juuri näin.

Kokoomuksen listoilla ehdolla oleva pitkän linjan it-alan mies Järvinen ei pahimmallakaan tahdolla ole peräkammarissa istuva parrakas anarkisti, mutta taannoisen hyvitysmaksun laajennuspäätöksen tiimoilta hänkin äityi tätä ihmettelemään:

Miten on mahdollista, että ministeriö taas päätti verotukseen rinnastuvasta asiasta kuultuaan ainoastaan tekijänoikeusjärjestöjen edustajia? Miten on mahdollista, että yksi ala saa turvata etujaan omalla verotusoikeudella kenenkään kyseenalaistamatta kehitystä?

Eihän se nyt ihan totta ole, että kukaan ei ole kyseenalaistanut; piraatit ovat. Valtapuolueiden, mukaanlukien Järvisen edustaman Kokoomuksen, taholta toki ei olla isommin kysymyksiä esitetty.

Kuten olen tässä blogissa aiemmin selittänyt, hyvitysmaksu on veroluonteinen maksu jota peritään vaikka mistä tuotteista. Tämän maksun tuotot menevät lähes kokonaan tekijänoikeusjärjestöjen kassaan, jossa niitä käytetään lobbaamaan heidän asiaansa.

Kyseessä on kaunis noidankehä. Toki esimerkiksi kansainvälisellä musiikki- ja elokuvateollisuudella on lähtökohtaisestikin käytössään aika mahtavat lobbausresurssit. Niitä he ovat käyttäneet pystyttämään hyvitysmaksujärjestelmän, joka generoi jatkuvasti lisää rahaa paikallisten tekijänoikeusjärjestöjen pussiin. Tätä rahaa sitten käytetään lobbaamaan näille järjestöille vielä lisää vaikutusvaltaa.

Tekijänoikeusjärjestöjen käyttämät lobbauskeinot ovat hyvinkin vastenmielisiä. Julkisuudessa näkyy jatkuvasti esimerkiksi sikamaisen liioiteltuja arvioita piratismin aiheuttamista tappioista, joilla lietsotaan moraalista paniikkia. Lisäksi rahaa ja vaikutusvaltaa käytetään esimerkiksi länsinaapurissamme suoraan oikeusjärjestelmän korruptoimiseen.

Ihan viime viikolla uutiskynnyksen ylitti muutama huikea esimerkki näiden instanssien politiikan tekemisestä. Belgiassa ajetaan mielenkiintoista laintulkintaa, joka määrittelisi rekan nupin työtilaksi, jolloin rekkakuskit joutuisivat maksamaan Teosto-korvauksia siitä että he kuuntelevat ajaessaan radiota. (lähde)

Toinen esimerkki puhuu omasta puolestaan.

YLE: Levy-yhtiöt haluavat enemmän rahaa kuin maapallolta löytyy

LimeWire oli hyvin suosittu vertaisverkkopalvelu Jenkeissä vielä viime vuonna. Sitten levy-yhtiöt tekivät lopun piraattisisällön jakamisesta ja haastoivat Limewiren vielä korvausoikeudenkäyntiin, jossa on kyseessä todella tähtitieteellinen summa.

LimeWire sai aiemmin soviteltua musiikinkustantajien sille esittämän oikeushaasteen. Sen sijaan kolmetoista levy-yhtiötä jatkaa edelleen korvausten hakemista. Oikeudenkäyntiin valmistautuva liittovaltion tuomari on nyt kommentoinut levy-yhtiöiden korvausvaatimusta. Hänen mielestään mittasuhteet ovat karanneet käsistä. Haasteen jättäneet levy-yhtiöt nimittäin hakevat 75 biljoonan - eli miljoonan miljoonan - dollarin korvauksia LimeWirelta.

Näin valtavan rahasumman suhteuttaminen on vaikeaa, mutta mainittakoon vertailun vuoksi, että koko maapallon bruttokansantuote oli lähes 58 biljoonaa USA:n dollaria. Siis edes koko maapallon ponnistelu ei riittäisi maksamaan LimeWireltä vaadittua korvausta. Jopa Yhdysvaltain valtionvelka kalpenee korvaussumman rinnalla.

Tuossa tapauksessa sentään korvausvaatimus kaatui. Yleensä ei kaadu; esimerkiksi tämän vuoden tammikuussa tuomittiin kaksi helsinkiläistä 800 000 euron korvauksiin vertaisverkon ylläpitämisestä. Kyseiset henkilöt eivät itse tienanneet tällä toiminnalla ilmeisesti penniäkään, kuten eivät yleensäkään p2p-toiminnasta tuomioita saaneet. Siitä huolimatta heidän "laskettiin" yllä esitellyn kaltaisella logiikalla aiheuttaneen lähes miljoonan euron tulonmenetyksiä.

Nämä laskelmat ovat täysin fantastisia; kuten yllä olevasta lainauksesta ja aiemminkin linkittämästäni tekstistä käy hyvin ilmi, nämä "korvaussummat" lasketaan lätkäisemällä jokaiselle lataukselle mielivaltainen hinta ja väittämällä että tämä hinta on suoraan pois joltakulta tekijänoikeudenhaltijalta. Tämä ei millään logiikalla pidä paikkansa, mutta siitä huolimatta Suomenkin oikeusjärjestelmä hyväksyy nämä fiktiiviset numerot korvaussummien perusteiksi. Osa rahasta käytetään tietenkin lobbaamiseen, jotta ne hyväksyttäisiin vastaisuudessakin.

**

Tällainen toiminta on mahdollista juuri siksi, että poliittisesta järjestelmästämme ei tällä hetkellä löydy ketään jota edes kiinnostaisi puolustaa kuluttajien oikeuksia tekijänoikeusjärjestöjä vastaan. Tästä on seurannut muun muassa se, että jokainen suomalainen maksaa ostamistaan kaseteista, DVD:istä ja CD:istä sekä ulkoisista kovalevyistä sekä myyjälle hinnan että veroa valtiolle ja tekijänoikeusjärjestöille. Tällä rahalla voidaankin sitten lobbata hyvitysmaksun laajentamista; sitä ollaan pyritty laajentamaan mm. matkapuhelimiin jo kauan.

Sama logiikka pätee myös paljon vakavammissa asioissa, eli ihmisoikeuksissa. Hiljattain tuli julkisuuteen ehdotus uudeksi poliisilaiksi, jossa laajennetaan selvästi poliisin toimivaltuuksia lisäämättä lainkaan valvontaa tai kansalaisten oikeusturvaa. Olen kiinnittänyt aiemminkin huomiota siihen, että yksityisen kansalaisen oikeusturvan puute on yksi Suomen keskeisimpiä ihmisoikeusongelmia.

Käytännössä tämä näkyi hyvin tylyllä tavalla kuuluisassa Matti Nikin tapauksessa. Lyhyesti muistutettakoon, että Nikki kritisoi poliisin luomaa sensuroitujen webbisivujen listaa, josta seurasi että poliisi nosti häntä vastaan perusteettomat syytteet lapsipornon levittämisestä ja sensuroi hänen webbisivunsa lain nojalla, joka salli vain ulkomaalaisten pornosivujen sensuroinnin. Kaikki tämä voitiin tehdä ilman tietoakaan seuraamuksista.

Internetin sensurointi on monen suomalaisen poliitikon sydäntä lähellä. Tuossa pari vuotta taaksepäin mm. RKP:n puoluesihteeri vaati nimettömän nettiin kirjoittamisen kieltämistä, poliitikkojen suojelemiseksi arvostelulta. Samanlaisia ideoita on heitelty ilmoille tasaisin väliajoin, ja seuraavissakin vaaleissa enemmistö ehdokkaista kannattaa Internetin sensurointia valtion toimesta.

Kuten myös tapaus Lex Nokiassa nähtiin, kun valtio iskee kyntensä yksityisyyteen, sananvapauteen ja muihin ihmisoikeuksiin, tunnutaan se tekevän ennen kaikkea virkamiesten, etunenässä poliisin, ja lobbarien ehdoilla.
Lex Nokian tapauksessa suuryhtiön ja muun muassa Elinkeinoelämän keskusjärjestön painostus ajoi läpi lain jossa surutta poljetaan työntekijän oikeuksia. Nykyisiä eduskuntapuolueita ei näemmä lainkaan kiinnosta kansalaisten oikeuksien puolustaminen. Esimerkiksi liberaaleina pidetyt vihreät äänestivät eduskunnassa sekä "lapsiporno"sensuurin että Lex Nokian puolesta. 40% heidän eduskuntavaaliehdokkaistaan ilmoittaa kannattavansa Internetin sensurointia. Ovathan Vihreät pyöritelleet lääkepatenttiasiaakin, mutta se ei ole vielä päässyt edes puolueohjelmaan asti, saatikka että asian eteen oltaisiin tehty jotakin. Muiden puolueiden "rekordi" on yleisesti ottaen vielä huonompi.

**

Piraattipuoluetta tarvitaan eduskuntaan nimenomaan ajamaan tavallisten kansalaisten ja kuluttajien etua virkamiehiä ja lobbareita vastaan. Tällä hetkellä lainsäädännössä ja virkamiestoiminnassa kuunnellaan vain tekijänoikeusjärjestöjen ja suuryritysten lobbausrahoja. Kuten tuli jo aiemmin sanottua, lobbareillakin on toki oikeus saada äänensä kuuluviin, mutta heille tarvitaan vastavoimaa. Muista puolueista ei siihen ole.

Jos kansalaisyhteiskunnan ja tietoyhteiskunnan kehityksen ohjenuorana on vain tekijänoikeuksien haltijoiden ja heidän etujärjestöjensä taloudellinen etu, niin silloin voidaan olla varmoja siitä, että lääkepatenttien kaltaisia suorastaan ihmisvihaisia järjestelmiä pystytetään vielä lisää. EFFI luonnehti aikoinaan 2006 tekijänoikeusjärjestöjä "suomalaisen tietoyhteiskunnan jarruksi", ja tuon lausunnon jälkeiset viisi vuotta ovat osoittaneet sen harvinaisen oikeaksi.

Piraatit eivät halua viedä leipää taiteilijoiden suusta tai saada kaikkea ilmaiseksi omalle kovalevylle. Piraattipuolue ei ylipäänsä edes aja kaiken kopioimisen ehdotonta laillistamista. Emme kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että levy-yhtiön tai lääkefirman voitot ovat niin paljon tärkeämpiä kuin kansalaisten perusoikeudet että lainsäädäntöä tehdään pelkästään ensiksi mainittujen ehdoilla. Demokraattisessa lainsäädäntöjärjestyksessä tulee kuulla asian kaikkia osapuolia, ei vain niitä joilla on käyttää rahaa lobbaamiseen. Piraattipuolue on ainoa puolue joka on omistautunut kuluttajien oikeuksien ja kansalaisten vapauksien ajamiselle. Siitä piraattiaatteessa on nimenomaan kysymys.

Uusi maailmanjärjestys!

2011-04-01T08:00:00.005+03:00

Kyllä, nyt on aprillinpäivä. En kuitenkaan ole keksinyt tässä lainaamiani tekstejä itse. Tämä on sitä huumoria, jota pystyy kirjoittamaan vain elämä itse.

**

Törmäsin äskettäin kuulemma englanninkielestä käännettyyn tekstiin, jossa selitettiin Libyan sotaa muun muassa seuraavin sanankääntein:

Washington on painostanut muita NATO-maita äärimmäisellä tavalla ottamaan komennon -ja samalla näennäisen vastuun- Yhdysvaltain johtamasta Libyan pommittamisesta. Washington haluaa "viikunanlehtensä" peittääkseen Pentagonin ja AFRICOMin keskeisen roolin sodanjohdossa, jonka seurauksena ja tavoitteena näyttää olevan -ainakin eräät NATO-jäsenet vihjaavat niin- Afrikasta ja Lähi-Idästä alkava III. maailmansota, jonka odotetaan kestävän vuosikymmeniä.

Kuten I. ja II. maailmansodan kanssa, tämäkin laukaistaneen laajentamaan sitä, mitä David Rockefeller ja George H.W. Bush julkisesti kutsuvat Uudeksi Maailmanjärjestykseksi.

Kirjoittaja on Riikka Söyring, jonka kotisivuilta käy ilmi hänen olevan Itsenäisyyspuolueen ehdokas.

Saman puolueen listoilta löytyy aiemminkin tässä blogissa käsitelty loviisalainen Jouko Piho, joka ennustaa uuden maailmanjärjestyksen tuloa Uuden Suomen blogissaan ja kerää kotisivuilleen profetioita. Käsittelin koko "new world order" -salaliittoteoriaa ja Pihon sekoilua lähemmin tuossa mainitsemassani blogikirjoituksessa. Näyttää siltä, että hän tuli tehneeksi ihan oikean puoluevalinnan sen jälkeen kuin kd:stä tuli potkut.

Sokerina pohjalla on vielä Itsenäisyyspuolueen ehdokas Simon Wahlroos, jolla oli myös blogissaan asiaa maailmanjärjestyksistä:

Kaiken kaikkiaan kysessä on ns. uusi maailmanjärjestys eli Obaman edustamien kaasaarijuutalaisten pankkiiritaustavoimien johtama maailman kaikkien väestöjen hallintamekanismi, joka saadaan aikaan muun muassa maahanmuutolla. Maahanmuuttajia ja ihmisten halua auttaaa hädässä olevia käytetään siis hyväksi maailmanvalloituksessa, joka on luonteeltaan piiloväkivaltainen, koska emme tiedosta järjestelmällsen maailman herruuden tavoittelun keinoja tai tunnista sitä kuinka ne lietsovat vihaa keskuudessamme. Ne heikentävät perheinstituutiota, sukujen välistä yhteenkuuluvuutta ja heimokansaa sekä kansallistunnetta rappeuttaen moraalin, joka pitää yllä kestävää kehitystä. Kyseessä on maailman herruuteen tähtäävä tietoinen aivopesutekniikka, jota käytettiin myös kommunistien toimesta Neuvostoliiton rakentamisessa.

Tästähän on tulossa suositumpi vaaliteema kun olin osannutkaan arvata. Riemastuttavasti Wahlroosin kommenttiosastossa on ensimmäisenä äänessä Muutoksen Markus Lehtipuu, joka vakuuttaa että myös heillä ollaan tiedostettu tämä "kaasaarijuutalaisten" salaliitto. Ja näinhän hänen omasta blogistaan käy kauniisti ilmi:

Eliitti ja sen kaappaama media on alkanut sisällissodan kaikkia tavallisia, perinteisiä arvoja kannattavia ihmisiä vastaan.

Tämä ei tule johtamaan moniarvoiseen yhteiskuntaan.

Se tulee johtamaan entistä ahdasmielisempään yhteiskuntaan, missä tullaan kriminalisoimaan eri mieltä oleminen. Poliittinen korrektius on "uusi neuvostoliitto", jossa vain yksi sana tai mielipide sallitaan.

En halua sellaista Suomea. En halua Suomea, jossa kaikki ikivanhat arvot kriminalisoidaan, ja vain yksi ainoa "totuus" sallitaan.

Kyseessä ovat aivan muut tavoitteet:

a) hajoita ja hallitse, ihmisten ajaminen riitelemään toisarvoisista asioista verissäpäin, kun eliitti tekee kaikessa hiljaisuudessa radikaaleja uusia lakeja, jotka heikentävät kansalaisoikeuksia

b) perinteiden murtaminen, joka on ristiriidassa enemmistön kanssa mutta jota toteutetaan edustuksellisen demokratian kautta, ulkomailta tulevien direktiivien mukaan ja demonisoimalla kaikki enemmistöä edustavat ihmiset.

Tavoitteena ei ole moniarvoisuus vaan UUSI monokulttuuri, joka ei suvaitse mitään muuta vaan tuputtaa uuden diktatuurin.

Lehtipuu on myös toisaalla perustellut, että "homostelu aiheuttaa fyysistä pahoinvointia", puhumattakaan epämääräisistä ufo-jutuista David Icken liskomiehistä ja muusta merkillisestä.

Kuitataanpa vielä vapauspuoluekin viittaamalla Mirjaleena Isoahoon. Jos nimittäin se oli jotain, että Piho sai kenkää Räsäsen fundispiknikpoppoosta, niin Isoaho on saanut fudut Itsenäisyyspuolueesta. Katsokaas, hölmömpi luulisi näistä Itsenäisyyspuolueen ehdokkaiden NWO-puheista että siellä ollaan kovinkin tohinoissa vastustamassa juutalaisten ajamaa uutta maailmanjärjestystä. Vaan ei! Seuraa tekstiä:

Kuten olette ehkä lukeneet, paljastin [Itsenäisyyspuolueen puoluesihteeri] Saku Mätön olevan suuren luokan globalisti ja päätellen toiminnastaan Itsenäisyyspuolueessa, hän on myös Uuden Maailman järjestyksen yksi organisoijia. Itsenäisyyspuolueen hallitus ei ole tietoinen näistä asioista, paitsi ne, jotka ovat puolueessa toteuttaakseen itse suunnitelman.

Otin itse yhteyttä tammikuussa 2011 Itsenäisyyspuolueen puheenjohtajaan Antti Pesoseen aiheesta Uusi Maailmanjärjestys sekä YK:n ja maailmanuskonnon rooli asiassa ja sanoin, että aiheesta tulee käydä keskustelu puolueen sisällä, koska tulevien vaalien todellinen teema on juuri tämä. Hän vastaisi minulle, että ei nyt ole aikaa sellaiseen ja että käydään nyt nämä vaalit ensin läpi.

Katsokaas, perussuomalaisten suosio on Uuden maailmanjärjestyksen pirullinen juoni. Ja niin on ilmeisesti myös Itsenäisyyspuoluekin.

Hän on myös kirjoitellut absoluuttisesta totuudesta. Mistäpä muustakaan?

Ajatelkaa millaisessa keskiajassa lääketiede vielä elää kaikessa "hurskaudessaan". Se ei ymmärrä vielä mitään mielisyövästä ja se palvelee juuri mielisyövän saastuttamia tahoja ja ohjaa yhteiskuntaa mielisyövän palvelukseen.

(...)

Totuus on sitä puhtainta elämän alkuenergiaa, josta kimpoaa pois epäpuhtaudet ja epätotuudet elämän saastuttajien ja sen omiin käsiinsä ottaneiden rintaan. Totuus on tämän elämän todellista tiedettä, onneksi tiedemiehet ovat siitä vielä kaukana. He yritävät valjastaa sitä omaan käyttöönsä ja näennäisesti he siinä voivat onnistuakkin luomalla maailmansa, Uuden Maailmanjärjestyksen.

Vain uskolla totuuteen ihminen pelastuu. No, onneksi sitä armoakin on tarjolla niille epäuskoisille. Nämä asiat ovat tulossa vasta "tieteen" pariin. Onneksi tiede ei koskaan pysty tuhoamaan totuutta, puhdasta totuutta, puhdasta energiaa, vaikka maalliselle elämälle he tekevät kaiken saadakseen sen haltuunsa.

Olemme sen tosiasian edessä nyt, että valta maailmassa yritetään kaapata Totuudelta. Tilalle tarjotaan näennäistä rajatonta rakkautta, hyvyyttä, sopusointua, jakamista, yhtä uskontoa ja sen Maitreyaansa, yhtä kieltä, yhtä hallitusta, yhtä YK.ta komission virassaan, yhtä järjestelmää.

Uuden maailmanjärjestyksen mielisyövän Maitreya. Kavahtakaa sitä.

**

Täytyy jollakin sairaalla tavalla ihailla sitä, että arvon toverit ovat saaneet kasaan salaliittoteorian jossa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajaminen, EU:n finanssipolitiikka ja Libyan sota kaikki kertovat samasta juutalaisten maailmansalaliitosta. Tai siis täytyisi, ellei koko selitys olisi kopioitu sellaisenaan amerikkalaisen äärioikeiston vainoharhaisista kuvitelmista. Heilläpäin pelätään sitä, että esimerkiksi Obama myy Amerikan itsenäisyyden YK:lle, ja Meksikon rajan takana odottavat sinikypäräiset panssaridivisioonat vyöryvät Yhdysvaltoihin. Meillä tätä samaa virkaa toimittaa tietenkin EU. Vaan kenenköhän panssaridivisioonat tänne tulevat suomalaisten NWO-hörhöjen fantasioissa?

On jotenkin fantastista että tietoverkkoja käytetään nykyään siihenkin, että Atlantin yli tuodaan sellaisenaan kaikkein tolkuttomimpia salaliittoteorioita suoraan Suomen politiikkaan. Eikö se ollut jo tarpeeksi paha että pikkupuolueiden vaalitentissä joku aikuinen ihminen ihan oikeasti omalla nimellään sanoi että Suomeen tarvitaan marxilais-leninistinen suunnitelmatalous? Samalla Vapauspuolueen Angelica Skywolf (...) tekee propagandaa kemikaalivanoista (eng. chemtrails), joita Illuminati kylvää taivaallemme.

Pitää joskus jutella pidempäänkin näistä salaliittoteorioista. Toimikoon tämä nyt jonkinlaisena varoittavana esimerkkinä siitä, että kannattanee katsoa ketä äänestää. Puolueella jos toisellakin on aika käsittämättömiä hörhöjä ehdokaslistoillaan.

Homokohu on kristinuskon ydinosaamista

2011-03-28T08:00:00.002+03:00

Suomen evankelisluterilaista valtionkirkkoa ravistelee jo toinen eroamisaalto vuoden sisään, taas samasta syystä: seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Roskalehtikielessä homokampanjaksi ristitty kristillisten nuorisojärjestöjen PR-tempaus kehottaa "olemaan alistumatta" elämään Raamatun ohjeiden vastaisesti ja niin edelleen.

Itse kampanja on tyypillistä kristillistä typeryyttä, jota ei liene tarpeen sen tarkemmin ruotia tässä. Minua pätevämmät ihmiset ovat jo huomauttaneet että ihmisen seksuaalisuus on jatkuvassa muutoksen tilassa, joten sinänsä on aivan luonnollista että yksittäinen henkilö voi sukkuloida vaikkapa hetero- ja biseksuaalisuuden välimaastossa. Vastenmielistä on lähinnä esittää, että seksuaalisuuden muuttuminen nimenomaan heteroseksuaaliseen suuntaan olisi "eheytymistä", ja että muut seksuaali ja sukupuoli-identiteetit kuin heteronormatiiviset ovat jotenkin vääriä. Yhdyn myös Kaj:n kantaan, jonka mukaan homot ja heterot sinänsä ovat fiktiivisiä olentoja.

Ulkoasultaan "homokampanja" muistuttaa muita kristillisiä paniikinlietsontahankkeita. Aivan samalla tavalla meitä on männävuosina varoiteltu noituuden, saatananpalvonnan ja roolipelien kauhistuttavista vaaroista. Videolla tilittävä "eheytynyt" tyttö tuo elävästi mieleen suomeksikin julkaistut kertomukset noitakulttien pauloissa olleiden nuorten naisten "eheytymisestä", joilla vielä 90-luvulla todisteltiin kansainvälisen saatananpalvojien salaliiton olemassaolosta. "Homokampanja" on vain samaa roskaa uudessa paketissa.

Kyse on kuitenkin sikäli yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, että vihan ja pelon lietsominen vähemmistöjä kohtaan on nousemassa suorastaan vaaliteemaksi. Siinä missä useampikin pikkupuolue ja merkittävä osa Perussuomalaisista lietsoo ulkomaalaisvihaa ääniä saadakseen, kristilliset järjestöt ovat taas vaihteeksi tekemässä seksuaalivähemmistöistä oman täydellisen vihollisensa.

Tämäkään ei itsessään ole mitenkään yllättävää. Se mikä minua itseasiassa tässä kaikessa risoo on "suvaitsevaisempien" kristittyjen yritys leimata kirkkoa ravistelleet homokohut pienten ääriryhmien puuhasteluksi, joka ei heijasta "kirkon kantaa" tai laajemman kristikunnan käsityksiä. Soinihan on antanut samantapaisia lausuntoja oman puolueensa "vähemmistökriitikoista". Tässä on sikäli hurskastelun makua, että moni meistä muistaa vielä esimerkiksi Kirkko ja Kaupunki -lehden reaktion Pride-kulkueesen tehtyyn terrori-iskuun: lehti julkaisi pilapiirroksen jossa pilkattiin mielenosoittajia ja vähäteltiin iskua. Onko se nyt tosiaan niin että Kirkko ja kaupunki on pieni vähemmistö? Onpa jopa esitetty, että vähemmistökriittisyyskriittisten pitäisi nimenomaan jäädä kirkkoon vastustamaan homofobiaa.

Ennen kaikkea kuitenkin näiltä hyssyttelijöiltä on mennyt pahemman kerran todellisuus ja toiveet sekaisin, heille kun kristinusko tuntuu merkitsevän ensisijaisesti kaikkea kivaa. Sukupuolisten ja seksuaalisten vähemmistöjen marginalisointi, demonisointi ja sorto on kuitenkin koko juutalais-kristillisen tradition ydinaluetta ja melkeinpä koko uskonnon perusta. Aatehistorian näkövinkkelistä ajatus suvaitsevaisesta, vähemmistöjä rakastavasta ja maailmoja syleilevästä kivasta kirkosta on täysin epähistoriallinen. Koko kristinusko nimenomaan perustuu tällaiselle vihanlietsonnalle.

**

Uskonnollisesti perusteltu naisviha on käsittääkseni juutalainen keksintö. Naisten asema ei monessa muinaisessa kulttuurissa ole ollut kovinkaan kaksinen, ja esimerkiksi antiikin kreikkalaiset olivat todella kovan sarjan misogynistejä, mutta en ole törmännyt missään juutalaisuuden aikalaisuskonnossa yhtä määrätietoiseen naisvihaan. Jo luomiskertomuksessa ihmiskunta karkoitetaan paratiisista naisen vuoksi, ja muutenkin jo juutalaisuudessa tehdään selväksi että naisen seksuaalisuus on niin hirvittävä asia että sitä on tiukasti hallittava. Samoin jo myyttinen Mooses jakoi homoseksuaalisuuden vastaisia ohjeita, ja kiellettiinhän aikoinaan myös masturbaatio. Sinänsä naisviha ja seksikielteisyys siis tulevat kristinuskoon suoraan juutalaisuudesta.

Kristinuskon nousu valtaan perustui nimenomaan sukupuoliseen, seksuaaliseen ja aatteelliseen sortoon. Alkukristittyjä ainakin väitetään sorretun Rooman vallan aikana, mutta sen jälkeen kuin kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan virallinen uskonto, ei kestänyt kauaa ennen kuin kaikki muut uskonnot kiellettiin ja tukahdutettiin väkivalloin.

"Länsi-Rooman" luhistuttua Rooman patriarkka yritti istuttaa itsensä keisarin valtaistuimelle muun muassa väärentämällä dokumentteja, mutta kun kirkon takana ei enää ollut Rooman valtiomahtia, oli keksittävä muita tapoja tukea sen valtapyrkimyksiä. Yksi keskeinen tapa oli sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten nostaminen kirkon "ydinosaamiseksi". Etenkin ns. feodaaliyhteiskunnassa kirkko onnistui hankkimaan merkittävää valtaa hankkimalla monopoliaseman laillisen avioliiton solmimisessa; kun piispat ja kardinaalit pääsivät vaikuttamaan dynastisiin avioliittoihin ja perimysjärjestyksiin, heidän valtansa oli taattu.

Kun kristinusko oli ottanut itselleen laillisen avioliiton monopolin, yksiavioisesta heteroliitosta tuli ainoa "oikea" parisuhteen muoto, ja kaikki muut elintavat kriminalisoitiin. Muun muassa homoseksuaalisuus, moniavioisuus ja ristiinpukeutuminen muuttuivat rikoksiksi. Sallittuja sukupuoli-identiteettejä oli vain kaksi, mies ja nainen, ja vain ensin mainittu oli kirkon silmissä täysivaltainen ihminen.

Käytännössä kirkko ei kyennyt sanelemaan koko keskiaikaisen Euroopan seksuaalietiikkaa ja sukupuolijärjestelmää, mutta juuri siksi kirkko oli valmis käyttämään äärimmäistä väkivaltaa monopoliasemansa ylläpitämiseksi. Yksi kataarien pöyristyttävimmistä harhaopeista oli naispappeus. Siihen nähden kuinka kumouksellinen ajatus naisista uskonnollisen vallan käyttäjinä keskiajan kirkolle oli, ei ole ihme että paavi mobilisoi kataareja vastaan ristiretken joka teurasti kaikki käsiinsä päätyneet "vääräuskoiset". Yksi Jean d'Arcia vastaan oikeudenkäynnissä esitetyistä syytteistä oli se, että hän oli kirkon lakien vastaisesti pukeutunut miesten vaatteisiin, jota pidettiin todisteena hänen demonisuudestaan. Roviolle päätyi hän, samoin kuin huimaavan suuri määrä muitakin naisia keskiajan noitaoikeudenkäynneissä, vaikka korkeimpia esitettyjä kuolleisuuslukuja onkin pidettävä fantastisina.

Toki noitavainojen uhreina oli myös miehiä, mutta noitavainoja on pidettävä ensisijaisesti nimenomaan moraalisena paniikkina joka kohdistuu kaikenlaisiin "poikkeaviin". Kristinuskolle pahimmat poikkeavat olivat aina sukupuolisesti tai seksuaalisesti poikkeavat, ja siitä syystä mielestäni luontevin selitys noitavainoille on aggressiivinen pyrkimys tukahduttaa naisten vähäinen jäljellä ollut yhteiskunnallinen valta.

Vielä nykyäänkin joutuu lukemaan sellaisia eurosentrisiä keskiajan historioita joissa Kaarle suuri on maailman suurin päällikkö koska hän keksi Ranskan, Saksan ja Euroopan unionin. Niissä harvemmin mainitaan tämän "suuren valtiomiehen" mielenkiintoisempia aikaansaannoksia, kuten esimerkiksi saksien kansanmurhaa. Syynä oli tietenkin se, että saksit eivät olleet hyväksyneet kristinuskoa. Tämän mainitseminen ei yleensä näiden historioiden agendaan sovi.

Kaikki uskonnot perustuvat jossakin määrin sekä vahvaan jakoon jäsenten ja ei-jäsenten välillä, ja uskonnon sisäiseen "pyhyyden hierarkiaan". Kaikissa uskonnoissa on jonkinlainen sisäinen valtahierarkia, jossa korkeammilla portailla olevilla on oikeus, ellei suorastaan velvollisuus, opastaa alempien portaiden jäseniä kohti suurempaa pyhyyttä. Tämä tarkoittaa väistämättä myös viholliskuvan maalaamista, koska pyhän vastakohtana on aina oltava profaani. Kristinuskossa profaani on usein ollut ensisijaisesti sukupuolisesti ja seksuaalisesti määritelty. Kristillinen ihanne on käytännössä aina ollut seksuaalisesti pidättäytyvä valkoinen heteromies, ja profaani uhka on seksuaalinen ja sukupuolinen "toinen", joko nainen tai seksuaalivähemmistöön kuuluva mies.

Kristinuskon valta-asema Euroopassa ja sitä kautta maailmassa perustuu siis hyvin vahvasti nimenomaan sukupuoliseen ja seksuaalivähemmistöjen sortoon. Kirkko saavutti merkittävää valtaa tekemällä itsestään "oikean" seksuaalisuuden, sukupuolisuuden ja parisuhteen tuomarin, ja samalla marginalisoi kaikki "väärät" identiteetit ja elintavat. Tämä kahtiajako on ollut niin keskeisessä asemassa kirkon vallan takaamisessa että näihin päiviin saakka kaikki merkittävät kristilliset kirkkokunnat ovat herkeämättä vastustaneet sukupuolista ja seksuaalista tasa-arvoa. Yhteiskunnassamme vieläkin vallitseva heteronormatiivisuus on hyvin pitkälti kristinuskon luomus.

**

Tässä mielessä on siis todettava, että aatehistorian näkökulmasta homot murhaajiin rinnastavat kristilliset "valistajat" edustavat nimenomaan kristinuskon ydinosaamista, eli "vähemmistökriittisyyttä". Kristinusko on keisari Konstantinus "Suuren" ajasta lähtien ollut nimenomaan enemmistön valtauskonto, joka perussuomalaisten nuorisojärjestön ohjelman hengessä kannattaa poikkeavien kurittamista kansan/kristikunnan moraalisen puhtauden suojelemiseksi.

Siksi on surkuhupaisaa lukea erilaisten hyvän sään kivakiva-kristittyjen protesteja "homokampanjaa" vastaan, etenkin koska he niin usein yrittävät käyttää kristillisen fundamentalismin aseita sitä vastaan. Kuulemme niin usein väitettävän, oli puhe sitten naispappeudesta tai seksuaalivähemmistöistä, että Jeesuksen "todellinen sanoma" oli lyhyesti sanottuna se, että hän on hippi. Heidän argumenttinsa on se, että koska Jeesuksen olennainen viesti oli hippiys, jossa kaikki kukat saavat kukkia, homoja ja naisia vihaavat fundamentalistit tulkitsevat kristinuskoa väärin sivuuttamalla sen todellisen sisällön. Hauskaa on se, että tämä on täydellinen peilikuva fundamentalistien argumentista; heidän mielestään kun nämä "hippikristityt" sivuuttavat Raamatun todellisen sisällön.

Molemmat kannat ovat sinänsä filosofisesti kestämättömiä että niissä valitaan mielivaltaisesti tietty osa Raamatusta ja nostetaan se toisia kohtia tärkeämmäksi. Raamatun Jeesus on kuitenkin viime kädessä fiktiivinen henkilö jonka suuhun on vuosisatoja hänen mahdollisen elämänsä jälkeen pantu sellaiset puheet jotka sopivat silloisen evankelistan pyrkimyksiin ja juutalaisen messiasuskon vaatimuksiin. Siksi kaikki puheet Jeesuksen "todellisesta sanomasta" eivät kerro mistään muusta kuin siitä, mitä kyseinen kommentaattori haluaa sellaisena pitää.

Minun on kuitenkin entisenä kirjallisuuden opiskelijana todettava, että olen kenties yllättäen fundamentalistien kanssa osittain samaa mieltä. Mielestäni käsitystä Jeesuksesta jonkinlaisena primitiivikommunistina tai esihippinä ei löydy evankeliumeista, ja muu Uusi testamentti naistenvaientamisineen ja tukanleikkuukäskyineen ajaa tarkalleen päinvastaista ideologiaa. Lisäksi nämä ajatuksen kristinuskon suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden rakastamisesta lakaisevat koko uskonnon monituhatvuotisen historian maton alle.

Jos sellainen henkilö kuin Jeesus Nasaretilainen todella eli, mihin on suhtauduttava tietyllä varauksella, ja oli jonkinlaisen juutalaisen messiaskultin johtaja, minun on mahdotonta kuvitella että hän olisi kannattanut esimerkiksi homoavioliittoja tai naispappeutta. Jos hänellä olisi ollut jonkinlainen pyrkimys kannattaa naisten aseman parantamista uskonnossaan, niin kai nyt olisi ollut mahdollisuuksien rajoissa rekrytoida edes yksi naisopetuslapsi? Jeesuksen idealisointi suvaitsevaisuuden airueena onkin pohjimmiltaan vain yritys pelastaa kristinusko omalta historialtaan ja ideologialtaan laittamalla Jeesuksen suuhun sellaisia ajatuksia joita nykypäivän kristityt toivovat että hän olisi kannattanut.

Siinä mielessä myöskään "suvaitsevaisten kristittyjen" vastareaktio ns. homokampanjaan ei myöskään ole mitään uutta. Kristinuskon historia on täynnä vastaavia amerikkalaisesta puskuritarrasta tuttuja "What would Jesus do" -argumentteja, joissa Jeesus valjastetaan palvelemaan kommentoijan omia tavoitteita. Kyynikko voisi sanoa, että se, että molemmat osapuolet kokevat kannattavansa kristinuskon perustavinta sanomaa, vaikka ajavat päinvastaisia asioita, kertoo lähinnä siitä että kristinuskolla ei ole mitään perustavaa sanomaa. Ulkopuoliselle tarkkailijalle hauskaa on se, että fundamentalismia vastustetaan fundamentalismilla. Se toinen vaan on sellaista fundamentalismia, missä kaikilla on kivaa.

**

Pohjimmiltaan "suvaitsevaisten" argumentaatio perustuu käsitykseen siitä, että esimerkiksi naisilla ja seksuaalivähemmistöillä on samat ihmisoikeudet kuin valkoisilla kristityillä miehilläkin. Heidän olisi ehkä hyödyllistä muistaa, että tämä ajatus kaikkien ihmisten tasa-arvosta on täysin epäkristillinen, ja useimmat kristilliset kirkkokunnat vastustavat sitä vieläkin, paavi etunenässä. Sinänsä ihmettelen Timo Soinin tapaa käyttää sanaa "tötteröhattu" haukkumana, koska hänhän on itse katolilainen ja nimenomaan hänen hengellisellä ylipäällikölläänhän on päässään tiettävästi maailman isoin tötteröhattu. Samalla äijällä on toki entisenä Hitlerjugendin jäsenenä vankka kokemus vähemmistökriittisyydestä, josta on varmasti ollut hyötyä katolisessa kirkossa.

Ajatus kaikkien ihmisten synnynnäisestä tasa-arvosta kun on kuitenkin sekulaarin filosofian lapsi, joka tuotiin politiikkaan Ranskan ja Amerikan vallankumouksien myötä. Kristillinen kirkkohan herkeämättä vastusti nimenomaan Ranskan vallankumousta, juuri siksi että ajatus ihmisten vapaudesta, tasa-arvosta ja veljeydestä oli niin vastenmielinen kristinuskolle. Kristinusko, tai mikään muukaan kirjauskonto, ei voi toimia sellaisessa tilassa jossa ihmiset ovat tasa-arvoisia ja heillä on vapaus valita oma elämäntapansa. Uskonto on prosessi, joka pyrkii edistämään "pyhää" ja sortamaan "profaania", ja se vaatii toteutuakseen ihmisten eriarvoistamisen oikeisiin ja vääriin. Ranskan vallankumouksen ja yhteiskunnan sekularisoitumisen myötä tämä valta on luisunut kirkolta valtiolle, ja kirkon menetettyä monopoliasemansa tuli mahdolliseksi ajaa esimerkiksi sukupuolista tasa-arvoa.

Jos on siis itsessään huvittavaa, että käsitystä Jeesuksesta hippinä ajetaan fundamentalismin keinoin, niin on vielä hauskempaa että kristinuskon "suvaitsevaisuutta" perustellaan täysin epähistoriallisella käsityksellä, että kristinuskon ydinarvot muka olisivat sekulaarin ihmisoikeuskäsityksen mukaisia. Jeesus siis rekrytoidaan ajamaan ihmiskäsitystä, joka on muotoiltu nimenomaan kristillisen kirkon ihmiskäsityksen vastaiseksi.

Protestanttisuuden historia tuntee useita yrityksiä samaistaa kristinuskon vähemmistökriittisyys ja sekulaari liberalismi; osallistuipa prosessiin muistaakseni itse Max Weberkin muotoilemalla järjettömän teoriansa siitä, että nimenomaan kristilliset yhdistykset olivat todellisen tasa-arvon syntypaikka. Kommunismin historia tarjoaa oikeastaan parhaan vertailukohdan. Kun viime vuosisadan loppuun mennessä kaikille paitsi sokeimmille tuli selväksi mikä kommunismin todellinen luonne oli, syntyi vasemmiston syvä kriisi. Yksi reaktio Neuvostoliiton romahdukseen ja kommunismin rikosten paljastumiseen oli pelastaa kommunismin pyhimykset aatteensa historialta: yhtäkkiä terroristi ja salaisen poliisin murhamies Che Guevara muuttui moottoripyörällä ajelevaksi ja rauhaa rakastavaksi luonnonlapseksi.

Kaikkein suorin rinnastus on tehtävissä suoraan sylttytehtaalle, eli Neuvostoliittoon. Tietyissä kristillisissä piireissä ollaan jo kauan ajettu käsitystä siitä, että Jeesus itse kannatti aikoinaan näkemäni banderollin sanoin kaikille kaikkea kivaa, mutta sen jälkeen Paavali kaappasi uskonnon haltuunsa kuin pirullinen manageri hippien rock-bändin ja muutti sen pahaksi. Tämä historiakäsitys löytyy yllättäen nykyään kioskikirjallisuudestakin. Tarkalleen samaa ajatusta on sovellettu myös bolshevikkeihin: Lenin esittää tässä epähistoriallisessa kuvaelmassa lakkipäistä Jeesusta, ja Stalin on tietenkin viiksekäs generalissimus Paavali.

Jos Lenin ja Che voidaan esittää pyytteettöminä idealisteina, niin heidän vallankumouksensakin näyttäytyvät sankarillisina pelastusprojekteina jotka myöhempien aikojen paavalit pilasivat. Tämä onnistuu hyvinkin helposti: tarvitsee vain unohtaa kummankin sankarin henkilöhistoria ja teot. Jos heidät irroitetaan ajastaan ja historiastaan maailman ulkopuolisiksi meemeiksi, heidät voidaan pelastaa omalta historialtaan ja ennen kaikkea perustemiensa organisaatioiden teoilta ja aatteilta. Osa kristityistä yrittää tehdä saman Jeesukselle.

**

Lienee sanomatta selvää, että pidän kristittyjen "homokampanjaa" syvästi vastenmielisenä. Viimeinen asia mitä seksuaalisuutensa ja identiteettinsä kanssa kamppaileva murrosikäinen tarvitsee on propagandaa jossa hänen tunteensa leimataan vääriksi ja epäpuhtaiksi. On vieläpä suorastaan rikollista tarjota vastaukseksi toista tuhatta vuotta vanhoja paimentolaisten ihmisvihaisia iltasatuja ja niiden kautta "eheytymistä".

Toisaalta kristillinen vastareaktio "homokampanjaan", ja yleensäkin kristinuskon homofobiaan ja misogyniaan, on myös filosofisesti vastenmielinen. Siinä nimittäin asetetaan ihmisvihaisen kristillisfundamentalismin vastakohdaksi täysin epähistoriallinen, fiktiivinen kristinusko, jossa yritetään erottaa Jeesus kuvitteellisena persoonana ja kristillisyys affektina täydellisesti historiastaan. Kun väitetään, että kristinuskon "olennainen sanoma" on rakkaus ja suvaitsevaisuus, samalla vaietaan kuoliaaksi toista tuhatta vuotta ihmisvihaa, sortoa ja väkivaltaa.

Leninin ja Chen pyhimyskultit ovat moraalisesti iljettäviä, koska niillä pyritään unohtamaan tai jopa oikeuttamaan terrorismi, totalitarismi ja poliittisten vastustajien murhaaminen. Aivan samalla tavalla kristinuskon muuttaminen epähistorialliseksi rakkauden ja suvaitsevaisuuden uskonnoksi on moraalisesti iljettävää, koska kristinuskon historia on kaksi tuhatta vuotta erilaisten kurittamista ja vääräuskoisten murhaamista. Tälläkin hetkellä maailmassa toimii kristillisiä terroristeja, jotka tappavat vääräuskoisia Jeesuksen nimessä. Jos sellainen toiminta on länsimaiselle kristitylle nojatuolifilosofille vastenmielistä, niin hän kuuluu kristikunnan historiassa häviävän pieneen vähemmistöön.

Kristinusko ei ole mikään rauhan ja rakkauden uskonto. Päinvastoin, sen ydinosaamista on aina ollut nimenomaan naisten, seksuaalivähemmistöjen ja kaikkien "poikkeavien" sortaminen. Aatehistoriallisessa katsannossa nämä homot murhaajiin rinnastavat räyhääjät edustavat nimenomaan kristinuskon keskeisimpiä arvoja, eli vihanlietsontaa erilaisuutta kohtaan. Jos tällaista toimintaa pitää vastenmielisenä, niin nimenomaan kirkosta eroaminen on moraalisesti oikea ratkaisu. Vaihtoehtona tarjotaan nimittäin osallistumista kristinuskon historian vääristämiseen ja vaientamiseen.

Pohjimmiltaan tämäkin "homokohu" on suorastaan hieno asia, koska Päivi Räsäsen ja hänen hengenheimolaistensa herättämä suuttumus kertoo siitä että sekulaari, liberaali ihmiskäsitys on ottamassa lopullisen niskalenkin uskonnollisesta erilaisuuden vihasta. Suomi ei selvästi yhteiskuntana ole enää valmis uskomaan, että synnissä elävät homot ja lesbot ovat ali-ihmisiä jotka tulevat palamaan helvetin tulessa, vaan pitävät heitä ainakin jossakin määrin tasavertaisina ihmisinä joita ei saisi demonisoida. Tämä on suorastaan hienoa, ja todistaa nimenomaan kristinuskon vaikutusvallan romahtamisesta. Esimerkiksi homojen oikeudet, lesboista tai muista seksuaalivähemmistöistä nyt puhumattakaan, ovat kuitenkin asia jota kristinusko on vastustanut alusta asti.

Juutalaiskristillisen vihanlietsonnan katoaminen historian roskakoriin on parasta mahdollista ihmisoikeuskehitystä.