Hengetön valtionkirkkomme talouseliitin käsikassarana

Yllätin taannoin itseni puolustamalla evankelisluterilaista valtionkirkkoamme äärioikeistolaisten häiriintyneeltä salaliittoteorialta jonka mukaan kirkko toimii kansainvälisen kulttuurimarxilaisuuden agenttina. Nyt pääsemme taas käsittelemään kirkkoa ja politiikkaa, blogin nimeen sopivan jälkijättöisesti. Vapun aikoihin nimittäin sattui että Vuosaaren seurakunnan pastori Kai Sadinmaa innostui Kotimaa24:n sanoin rinnastamaan Björn Wahlroosin Anders Breivikiin. Sadinmaa kirjoitti Kirkonkellari -sivustolle otsikolla Talouden tuhoisa kehitys seuraavanlaista tekstiä:

Kommunismin kaaduttua, vastavoiman puuttuessa, yksinapaisessa maailmassa, finanssikapitalismi on saanut jatkaa voittokulkuaan esteettä. Vai onko tämä voittokulku sittenkin sen kuolinlaulua, länsimaisen sivilisaation requiem?

Samoin kuin Sarastus-lehden uusnatsit traditionalistiradikaalit, myös Sadinmaa on syvästi huolissaan maailmaa hallitsevasta eliitin salaliitosta; Sadinmaan maailmankatsomuksessa salaliitto vain ei ole kulttuurimarxilainen vaan talousliberaali.

Tämä on sotaa

Kyse on suurten finanssipankkien sodasta kansakuntia vastaan, suurpääoman hyökkäyksestä hyvinvointivaltiota vastaan. Rahan sodasta ihmisyyttä, ihmisen sielua vastaan. Rikkaiden ja vahvojen sodasta köyhiä vastaan.

Sadinmaa kuvailee tekstissään kuinka suurpääoma tarkoituksella tuhoaa maailman valtioiden taloutta, voidakseen sitten "pelastaa" ne ja kääriä rahat taskuihinsa. Näkemys on läheistä sukua, tai todennäköisesti suoraan peräisin Naomi Kleinin taannoisesta kohteliaasti sanottuna vaihtoehtohistoriaa edustaneesta huumoriteoksesta The Shock Doctrine, suomeksi Tuhokapitalismin nousu. Kyseisen teoksen historiakäsitys ei vainoharhaisuudessaan ja päättömyydessään paljoa häviä kahjoimmille salaliittoteorioille; sen suuri suosio maamme vasemmiston keskuudessa kertoo karulla tavalla peruskoulun Pisa-tulosten rajoittuneisuudesta. Koulujärjestelmä joka tuottaa ihmisiä jotka uskovat Kiinan kansanarmeijan panssarivaunujen puolustaneen Taivaallisen rauhan aukiolla kansainvälistä finanssipääomaa ei tee työtään.

Kleinin hengessä Sadinmaa puhuu terroriuhan "luomisesta", sanankääntein jotka herättävät epäilyksen hänen näkemyksistään syyskuun 11. päivän terrori-iskun tekijöistä. Onkohan Sadinmaa truther?

Kun Neuvostoliitto hajosi, niin maailmalle ei koittanut vapaus. Kun näkyvät muurit murtuivat niistä tuli hankalammin hahmotettavia, ne siirtyivät kansakuntien sisälle. Kommunistivihollisen tilalle luotiin terroristi, käyttökelpoinen uhka, joka oikeuttaa käytännössä jatkuvan poikkeustilan ja kansalais- ja ihmisoikeuksien, demokratian rajoittamisen. Yhteiskunnan vihollinen voi olla kuka tahansa. Tässä skitsofreenisessa maailmassa olemme eläneet New Yorkin terrori-iskun jälkeen 11/9 2001.  Kaksoistornien kaatuessa maailma nyrjähti sijoiltaan. Suuntaviivat, koordinaatit menivät täysin sekaisin.

Kun pappi puhuu luomisesta, voidaan hänen olettaa olevan täsmällinen. Ainakin oma tulkintani on että Sadinmaa tuossa hyvin selvästi sanoo että terrorismi on nimenomaan luotu uhaksi. Passiivi kätkee tekijän, mutta kyseessä on ilmeisesti finanssieliitti.

**

Olen kirjoittanut aiemminkin siitä kuinka muunmuassa Jouko Pihon tapaisten vaihtoehtoajattelijoiden kannattama "uuden maailmanjärjestyksen" salaliittoteoria ei ole mitään muuta kuin uuteen asuun puetut Siionin viisaiden pöytäkirjat. Salaliittoteorialla on tarkalleen sama muoto kuin vanhalla kunnon antisemitismillä: rikkaiden finanssimiesten salaliitto pyrkii tuhoamaan maailman tai vähintään länsimaat kehittämällä piruuttaan erilaisia kriisejä. Juutalaisten kuviteltiin aikoinaan muun muassa aloittavan sotia lavastamalla hyökkäyksiä tai terrori-iskuja, voidakseen tienata isot rahat sotatarvikkeita myymällä. Mitään todisteita tällaisesta toiminnasta ei tietenkään ole olemassakaan, ja Sionskie Protokoly osoittautuivat nekin tsaarin salaisen poliisin väärennöksiksi.

Prikulleen samoja salaliittoteorioita levittävät tänäkin päivänä kaiken maailman verkkomediat sun muut NWO-havainnot. Tavaratalomies J. Kärkkäisen kustantama Magneettimedia vie salaliittoteoriansa loogiseen päätepisteeseen asti julkaisemalla homeopatiahörhöilyn kaverina amerikkalaisen Ku Klux -klaanijohtaja David Duken umpiantisemitistisiä rasistikirjoja joissa kiistetään holokausti. Sattumalta moni äärioikeiston kammoamista kulttuurimarxilaisistakin on juutalainen.

Naomi Kleinin ja muiden uusvasemmistolaisten salaliittoteoreetikkojen rakentelemat kauhukuvat maailmaa hallitsevasta finanssieliitistä edustavat samaa maailmankuvaa. Niissäkin maailman tapahtumia ei tule selittää esimerkiksi historian tai yhteiskuntatieteiden keinoin vaan nimenomaan paljastamalla pankkiirieliitin pirulliset salajuonet jotka tähtäävät, no, ties mihin. Kertojasta kiinni. Marxilaisuus on kuitenkin luonteeltaan kristinuskon poliittinen muoto, joten maailmanlopun povaaminen on sille luontaista toimintaa. Kun soppaan sotketaan luterilaisuus, syntyy Kai Sadinmaan purkautuminen Kirkonkellarissa. Lienee tarpeetonta muistuttaa että niin vasemmistolaisuudella kuin luterilaisuudellakin on vankan antisemiittinen historia. Näin Sadinmaa jatkaa:

11/9 jälkeisessä maailmassa massamurhaajat ja pankkiirit puhuvat samaa kieltä. Norjalainen joukkosurmaaja Breivik ja suomalainen pankkiiri Wahlroos sanovat lähestulkoon samoin sanoin demokratiasta. Breivikille demokratia on enemmistön diktatuuria, Wahlroosille demokratia on enemmistön tyranniaa. Katsokaa heidän kuviaan, Breivikin ja Wahlroosin. Sama omahyväinen, itsevarma hymy molempien huulilla. Tai kertokaa miten erotatte kansainvälisten suurpankkien pankkiirit ja prätkäjengirikolliset tosistaan? Edelliset eivät käytä liivejä. He käyttävät pukuja, nämä pankkiirien ja gangstereiden ristisiitokset, bangsterit. Yhdistäviä tekijöitä sitten löytyykin.

Voin vain todeta että jos Sadinmaa ei todella erota moottoripyöräjengiläistä pankkiirista, niin toivon ettei hän joudu hoitamaan kovin kummoisia raha-asioita. Hänen tekemänsä rinnastus Breivikin ja Wahlroosin välillä on toki sikäli tosi että molemmat ovat varmaankin omasta mielestään puhuneet julkisuudessa edustuksellisen demokratian ongelmista. Minulta on kuitenkin jäänyt kokonaan huomaamatta missä vaiheessa Wahlroos hyökkäsi poliittisten nuorten kesäleirille ja tappoi kymmeniä lapsia. Jos tällaisia erottelevia tekijöitä ei pidetä merkittävinä, niin voisin todeta että Breivik koki käsittääkseni osana temppeliritarifantasioitaan olevansa kristitty. Sadinmaakin on kristitty. Ja niin oli muuten Adolf Hitlerkin. Hänelläkin oli vahvoja näkemyksiä kansainvälisestä finanssieliitistä. Minusta tuollainen argumentointi ei kuitenkaan olisi ihan asiallista. Huomaamme kuitenkin pian ettei Sadinmaan kanssa ole mitään tarvetta liioitella.

Kyse on imitaatiosta. Nykyajan terroristit, Breivikit, Auviset, Saaret, New Yorkin tappajat,  imitoivat, peilaavat finanssikapitalismin tuhoisuutta.Heidän järjettömät tekonsa paljastavat räikeällä ja vastaansanomattomalla tavalla pahuuden joka on kätkettynä finanssikapitalismin sydämeen, näköalattomuuden ja umpikujan johon länsimainen kulttuuri on joutunut.

Siinä missä suomalainen, nimestään päätellen kuitenkin suomenkielentaidoton uusnatsijärjestö "Finnish Defense League" katsoi Breivikin terroriteon johtuvan Norjan maahanmuuttopolitiikasta, ja Aamulehden päätoimittajan mielestä kouluammuskelut olivat pihtaavien nuorten naisten syytä, löytää Sadinmaa syylliset jälleen kerran kansainvälisestä finanssieliitistä ja sen aiheuttamasta länsimaiden rappiosta.

Ison Rahan Henki kiertää maata kiljuvan jalopeuran lailla ja katsoo kenet voisi niellä. Se tulee Valkeuden Enkelinä kyliin ja kaupunkeihin hyvinvoinnin lupaukset huulillaan, repii ihmiset juuriltaan, ottaa irti kaiken minkä saa ja poistuu paikalta jättäen taakseen tuhotun maan, hylätyt tehtaat, autiot sielut.

Olemme siirtyneet jo demonologian pariin, ellei suorastaan sielunvihollisen. Etsiessään syytä länsimaiden umpikujaan Sadinmaa muotoilee ongelman tavalla joka voisi olla suoraan Breivikin manifestista:

Olemme tavoitelleet taivasta maan päälle ja rakentaneet helvetin. Eikä syy ole todellakaan maahanmuuttajien, muslimien. Tämä on ihan oma kotikutoinen sisältä syntynyt rappio. Lännen tuhossa ei ole kyse pelkästä talouden haverista vaan kulttuurin haaksirikosta. Moraalikato on totaalinen. Jumalan luoman ihmisen arvokkuus on murskattu juuria myöten.

Kuten Breivik, myös Sadinmaa näkee länsimaiden lähestyvän tuhon johtuvan maanosamme "kristillisen" moraalin rappeutumisesta. Muistutan että Breivikhän näki "holtittoman" maahanmuuton ja Euroopan lähestyvän islamisoitumisen johtuvan nimenomaan Euroopan sisäisestä mädännäisyydestä. Siksihän Breivik murhasi norjalaisia lapsia eikä muslimimaahanmuuttajia. Vaikka Breivik ja Sadinmaa ovatkin eri mieltä muslimiem roolista Euroopan tuhossa, on sen etiologia heille sama.

Me olemme kadottaneet sielumme, länsi on kadottanut sielunsa kun ihmisen varjosta nousevat alhaiset voimat ovat syrjäyttäneet hengen, elämän syvyyden, pyhyyden, arvokkuuden, kauneuden, sen mikä ihmisessä on jaloa. Poliittisin päätöksin olemme pyhittäneet pimeyden voimien valtaannousun ihmisen ja kansakunnan sydämessä. Lopultakin olemme päässeet moraalin tuolle puolen.

Onpa tekstissä kielikuva joka viittaa nykysuomessa suoraan Breivikin aateveljeen, perussuomalaisten kansanedustajaan ja eduskunnan hallintovaliokunnan ex-puheenjohtajaan:

Eurooppa ja Länsimainen sivilisaatio, valistuksen perillinen, on uppoamassa kuin italialainen loistoristeilijä.

Kyseessä ei ole sattuma, sillä Sadinmaan hourailu Euroopan moraalin tuhonneesta kansainvälisestä salaliitosta on täsmälleen samanlaista kuin Breivikin kanssa-ajattelijoiden levittämät monikulttuurisalaliittoteoriat. Toki he ovat eri mieltä siitä kenen kautta kansainvälinen eliitti myyräntyötään tekee, mutta molemmilla on sama maailmankuva: paha monoliittinen maailmansalaliitto on julistanut sodan Euroopan sielulle, moraalille ja kristinuskolle tuhotakseen sen kansan omien pirullisten tarkoitusperiensä toteuttamiseksi.

Sadinmaan hourailu kansainvälisen finanssikapitalismin sodasta Euroopan moraalia vastaan muistuttaa vahvasti siitä että maamme äärivasemmistosta löytyy myös äärioikeiston sisulaisiin suoraan verrattavia salaliittoteoreetikkoja jotka pukevat vainoharhansa vieläpä lähes identtiseen retoriikkaan. Olkoonkin etteivät äärivasemmiston höyrypäiden tekeleet ole saavuttaneet läheskään yhtä suurta vaalimenestystä kuin perussuomalaisten veturinkuljettajien ja kirkkoslavistien vastaavat näkemykset, ja Sadinmaan hengenheimolaiset eivät ole kohta vuosisataan tainneet maassamme tarttua kättä pidempään oman mielikuvitussotansa nimissä. Erityisesti viimeinen ero on äärimmäisen olennainen, vaikka sitä on tässä maassa pyritty ministeritasoltakin asti halpamaisesti hämmentämään.

Kuitenkin Sadinmaan salaliittoteorioiden samankaltaisuus Breivikin fantasioiden kanssa on omiaan muistuttamaan siitä että totalitarismi on totalitarismia. Oikea ja vasen eivät oikeastaan ainakaan liberaalin ihmisen näkökulmasta muodosta niinkään janaa kuin ympyrän; jos kulkee liian kauas kohti jompaakumpaa ääripäätä on tuloksena totaalinen sota kuvitteellista vihollista vastaan. Tämänhän edellisen vuosisadan viiksekkäät diktaattorit meille osoittivat. Jos niin pitkälle mennään niin lienee aivan sama kumpaa tietä kuljettiin, oikeaa vai vasenta; salaisen poliisin luoti tappoi yhtä lailla kummallakin puolen. Pystyykö edes teologi lopulta erottamaan toisistaan kansainvälistä porvaristoa ja juutalaisten maailmansalaliittoa? Lieneekö sekään yhteensattuma että Hitler oli kristitty ja Stalin teologi...

**

Loppuhuomiona vielä Sadinmaan kirkkokritiikki:

Eliitti tarvitsee hengetöntä, sanomansa vesittänyttä kirkkoa, rauhoittamaan kansaa. Se tarvitsee  vaikenevaa kirkkoa, antamaan köyhälle leipää, mutta ei kysymään miksi köyhällä ei ole leipää ja miksi se koko ajan vähenee kun taas rikkaiden leipä vain levenee.

Kirkko tuottaa Sadinmaan näkemyksen mukaan siis ikäänkuin oopiumia kansalle. Näkemys on tuskin yllättävä eikä kaipaa sen enempää tulkintaa, mutta se on todettava että ilmeisesti kurja valtionkirkkomme onkin paljon parempi laitos kun olen koskaan kuvitellutkaan. Jos nimittäin äärioikeistomme Breivik-fanit pitävät sitä kulttuurimarxilaisen monikulttuurimädätyksen bulvaanina ja Sadinmaan tapaisille äärivasemmistovouhottajille se on kansainvälisen juutalaisfinanssieliitin käsikassara, niin kirkon on täytynyt tehdä jotain harvinaisen oikein saadakseen niskoilleen näiden kylähullujen vihan.

Himasen ilmestys

HS: Pekka Himanen ilmestyy tänään suomalaisille

1. luku

Minä näin, että valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oli raportti. Se oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin ja sinetöity seitsemällä sinetillä. Ja minä näin mahtavan pääministerin, joka kuulutti kovalla äänellä: "Kuka on arvollinen avaamaan raportin ja murtamaan sen sinetit?" Mutta ei ollut ketään, ei taivaassa, ei maan päällä eikä maan alla, joka olisi kyennyt avaamaan raportin tai edes katsomaan siihen. Minä itkin katkerasti, kun ei löytynyt ketään, joka olisi ollut arvollinen avaamaan raportin tai katsomaan siihen. Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke. Sokrateen heimon leijona, Hegelin juuriverso, on saanut voiton! Hän avaa raportin ja murtaa kaikki seitsemän sinettiä." Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi filosofi. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli kuusi sarvea ja kuusi silmää -- ne Suomen kuusi puoluetta, jotka on lähetetty hallitukseen. Se astui lähemmäs ja otti raportin valtaistuimella istuvan oikeasta kädestä. Kun Filosofi otti raportin, ne neljä olentoa ja kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät hänen eteensä. Vanhimmilla oli kaikilla harppu ja kultamalja täynnä uhrisavua, kansan verovaroja.

He lauloivat uuden laulun:
-- Sinä olet arvollinen ottamaan raportin
ja avaamaan sen sinetit,
sillä sinut on media teurastanut,
olet rahoillamme ostanut Suomelle
viisautta kaikista heimoista,
kaikista kielistä, kansoista ja maista.

Olet tehnyt meistä kuningassuvun, meidän Suomemme pappeja; me tulemme hallitsemaan maan päällä.

2. luku

Minä näin, kuinka Filosofi avasi ensimmäisen seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden neljästä olennosta sanovan ukkosen tavoin jylisevällä äänellä: "Tule!" Ja siinä samassa näin valkoisen hevosen, ja sillä, joka istui hevosen selässä, oli matkapuhelin. Hänelle annettiin seppele, ja seppelöitynä voittajana hän lähti uusia voittoja kohti.

Kun Filosofi avasi toisen sinetin, kuulin toisen olennon sanovan: "Tule!" Nyt tuli esiin toinen, tulipunainen hevonen. Sille, joka istui hevosen selässä, annettiin valta riistää rauha maan päältä ja panna ihmiset tappamaan toisiaan. Hänelle annettiin sanelukone ja kamera.

Kun Filosofi avasi kolmannen sinetin, kuulin kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Siinä samassa näin mustan hevosen, ja sillä, joka istui hevosen selässä, oli kädessään vaaka. Minä kuulin äänen, joka tuntui tulevan noiden neljän olennon keskeltä, ja se sanoi: "Mitta tuottavuutta denaarilla, yt-neuvotteluja kolme mittaa. Osinkoihin älä koske."

Kun Filosofi avasi neljännen sinetin, kuulin neljännen olennon sanovan: "Tule!" Siinä samassa näin tuhkanharmaan hevosen. Se, joka istui hevosen selässä, oli nimeltään Rakennemuutos, ja sen jäljessä tuli Susi. Ratsastajille annettiin valta maaseudulle, ne saivat tappaa hampailla, nälällä ja rutolla ja jättää loput EU:n kynsiin.

Kun Filosofi avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, joita media oli koulukiusannut ja vainonnut raportin tähden. Ne huusivat kovalla äänellä: "Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?" Silloin niille kullekin annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes niitä ja niiden veljiä, niiden lailla kiusattuja ja vääristeltyjä Jumalan palvelijoita, olisi täysi määrä.

Minä näin, kuinka Filosofi avasi kuudennen sinetin. Maa järkkyi ja vavahteli, patoaltaat murtuivat, ja naudan liha muuttui hevoseksi. Viidakon tähtöset putosivat maahan, niin kuin Andy McCoy putosi ikkunasta. Taivas hävisi näkyvistä kuin terveyskeskus, joka lakkautetaan, ja kaikki kuntien rajat siirtyivät paikaltaan. Median kuninkaat, ylimykset ja toimitusten johtajat, rikkaat ja mahtavat journalistit ja kaikki muut, niin freelancerit kuin vakituiset, piiloutuivat taukohuoneisiin ja Pasilan rotkoihin ja huusivat silloilla ja kortteleille: "Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Filosofin vihalta! Heidän vihansa suuri päivä on tullut -- kuka voi sen kestää?"

Kun Filosofi avasi seitsemännen sinetin, syntyi tiedotustilaisuus, ja sitä kesti puolen tunnin verran.

Pohjois-Korean olemattomat ohjukset

Korean niemimaan pohjoisosaa hallitseva, perussuomalaisten suosiota nauttiva kylmän sodan muinaisjäänne hallitsee otsikoita ydinaseuhkailuillaan. Näiden tiimoilta useampikin on eksynyt tapailemaan kansainvälisistä medioista erilaisia ohjusten kantamaympyröitä joilla itseään pelotella, esimerkiksi seuraavaa Britannian yleisradioyhtiön julkaisemaa:

Näitä ympyröitä ihmetellessä olisi kohtuullisen tärkeä ymmärtää mitä ne tarkoittavat; millaisia ohjuksia nimien taakse kätkeytyy ja minkätasoisesta uhasta on todellisuudessa kysymys.

Kaikki Pohjois-Korean ballistiset ohjukset perustuvat Neuvostoliiton 1950-luvulla kehittämään R-11 -ohjukseen, joka tunnetaan lännessä paremmin Nato-koodinimellä SS-1 Scud. Teknologialtaan R-11 oli kopio Natsi-Saksan kehittämästä V-2 -kostoaseesta, joita Aatun porukka viskoi Lontooseen useamman tuhannen. Tie Peenemündestä Pjongjangiin kulkee siis Neuvostoliiton kautta, josta Scudeja myytiin 60-luvulla Egyptiin, joka taas toimitti osan omista ohjuksistaan Pohjois-Koreaan 70-luvulla. Pohjois-Koreassa Scudit otettiin palasiksi ja ryhdyttiin rakentamaan omia kopioita. Ensimmäiset versiot näistä kulkevat nimillä Hwasong-5 ja Hwasong-6. Näitä neuvostoliittolais-pohjoiskorealaisen insinööritaidon tuotteita on valmistettu satoja, myyty Iraniin ja valmistettu lisenssillä Syyriassa. Näillä Scud-klooneilla on joidenkin satojen kilometrien kantama, ja kun Irakin edesmennyt diktaattori ampui alkuperäisellä neuvostomallilla Israelia vuoden 1991 Persianlahden sodassa, onnistui suurin osa ohjuksista osumaan Israelin valtion alueelle.

Pohjois-Korean ensimmäisen sukupolven Scud-kloonit uhkaavat kantamansa puolesta vain Etelä-Koreaa; tämähän ei tietenkään suurelle johtajalle riittänyt, vaan pidemmän kantaman ohjuksen kehittely aloitettiin. Nimekseen se sai pohjoisessa Rodong-1, mutta etelän versio Nodong on paljon hauskempi, joten käytämme sitä. Nodong näkyy BBC:n kartassa sisimpänä ympyränä; sillä arvioidaan olevan tuhannen kilometrin kantama, eli Japaniin asti pitäisi päästä. Jo Nodongin kanssa siirrymme kuitenkin jo syvälle epävarmuuden maailmaan. Neuvostovalmisteista Scudia on testattu ahkerasti ja käytetty monen maan sotatoimissakin. Neuvostoscudien voidaan siis hyvällä syyllä olettaa toimivan, ja niiden melko suorien kopioiden samoin, ottaen toki huomioon pohjoiskorealaisen insinööritaidon rajoitteet. Nodong on kuitenkin jo eri maata. Sitä tiedetään testatun kerran 90-luvulla, tosin silloinkin paljon lyhyemmällä matkalla kuin ilmoitettu kantama. Koe oli tiettävästi onnistunut, mutta osumatarkkuudesta ei ole mitään tietoa. Siihen nähden että paljon lyhyemmä matkan lentävän Scudin inertiaohjaus ei ole päätähuimaavan tarkka, olisi melko uhkarohkeaa ajatella että pohjoiskorealaiset olisivat onnistuneet kohentamaan sitä niin merkittävästi että Nodong putoaisi lähellekään maaliaan. Varmaa tietoa siitä kuinka paljon Nodong-ohjuksia ylipäänsä on ei myöskään ole; arviot vaihtelevat muutamista kymmenistä satoihin. Teoriassa Nodong voisi toimia terroriaseena Japanin suurkaupunkeja vastaan, joihin se saattaisi juuri ja juuri osua. Painajaismaisimmissa kaavailuissa Nodongeihi saattaa olla olemassa kemiallinen taistelukärki, joka voisi toimittaa Japaniin asti hermokaasua.

Taepodong-1 -raketin kummitteleminen kantamaympyröissä on suoraan sanoen käsittämätöntä. Ensimmäinen Taepodong oli kokeellinen monivaiheraketti jota ei tiettävästi koskaan valmistettu useampia kappaleita. Sillä yritettiin vuonna 1998 toimittaa avaruuteen satelliitti. Kokeilu epäonnistui. Varsinaisesta ohjuksesta ei ilmeisesti ole kyse.

Seuraavan monivaiheohjuksen eli Taepodong kakkosen kantamat kuuluvat myös puhtaan fantasian maailmaan. Taepodong-2 -ohjusta on testattu kerran vuonna 2006; ohjus lensi 40 sekuntia ja hajosi kappaleiksi. Tämä voi kieltämättä muodostaa merkittävän turvallisuusuhan, jos sattuu olemaan käymässä Pohjois-Koreassa ja saa raketinromua päähänsä. Muuten uhka ei ole edes teoreettinen.

Sitten on vielä Ilta-Sanomienkin uutiskynnyksen ylittänyt mysteeriohjus Musudan. Samoin kuin muutkin Pohjois-Korean ohjukset, Musudan on Scud-kopio. Etenkin Musudanin tapauksessa on aivan olennaista ymmärtää kuinka tiedustelu näissä asioissa toimii. Musudan on nähty vain Pohjois-Korean paraateissa, ja sen suorituskykyä on arvioitu vertaamalla sitä vastaavan kokoisiin neuvosto-ohjuksiin. Ilta-Sanomien uutisoima 3 000 kilometrin kantama on peräisin tällaisesta arviosta. Todellisuudessa ei tiedetä varmasti onko koko ohjusjärjestelmää edes olemassa. Se tiedetään ettei sitä ole lainkaan testattu. Siinä mielessä Musudan on vielä kauempana todellisuudesta kuin Taepodong-2, jota sentään on yritetty laukaista. On suoraan sanoen kyseenalaista piirrellä tällaiselle ohjukselle minkäänlaisia kantamaympyröitä.

**

Totuus on että ballististen ohjusten valmistaminen on pirun hankalaa. Molemmilla supervalloilla oli kädet täynnä kylmän sodan varustelukilpailussa, eikä Pohjois-Koreassa tai sen puoleen Iranissakaan ihan käden käänteessä tuoteta samanlaisia tuloksia. Pohjois-Korean tapauksessa Nodong-ohjusta voi pitää sen verran uskottavana että sillä saattaa hyvin olla mahdollista toimittaa tavanomainen taistelukärki Japaniin. Ei tiedetä onko Pohjois-Korealla kemiallisia taistelukärkiä ohjuksiinsa, tai jos on, kuinka hyvin ne toimivat. Sitä he tuskin tietävät itsekään; kemiallisia aseita ei ole tiettävästi koskaan toimitettu maaliin ballistisella ohjuksella vaikka molemmilla supervalloilla sellainen kyky olikin.

Tuosta BBC:n kartasta voi siis suosiolla unohtaa jokaisen ympyrän paitsi sisimmän, ja senkin kanssa tulisi tiedostaa ettei yhtään Nodong-ohjusta ole tosiasiassa ammuttu edes niin pitkälle. Yksinkertaisesti sanottuna Pohjois-Korean ohjusuhkaa liioitellaan maailman medioissa aivan käsittämättömästi. Pohjois-Korean vanhentunut mutta valtava armeija muodostaa vakavan uhan Etelä-Korealle, etenkin sen rajan pinnassa olevalle pääkaupungille, ja Pohjois-Korean hallinnon häikäilemättömyys, yhdistettynä todistettuun valmiuteen käyttää voimaa sekä sotilaallisessa että kansainvälisen terrorismin muodossa, on tarpeeksi pelottavaa ilman nykytiedon valossa tyystin keksittyjä ohjusuhkia.

Ville Niinistö ja maltti vaurastua

Vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö visioi Turun sanomien kolumnissaan Suomea 20 vuoden päästä. Niinistö vetoaa presidentti Ståhlbergiin, jota Jussi Jalonen jo kommentoikin, mutta myös presidentti Kekkosen vuonna 1952 julkaisemaan Onko maallamme malttia vaurastua -pamflettiin. Niinistö peräänkuulutti pamfletin kaltaista "pitkän tähtäimen" näkemystä Suomen kehittämiseen.

Kekkosen pamflettiin vetoaminen on mielenkiintoinen valinta. Suosittelen aiheesta Jyrki Smolanderin artikkelia Integratiivinen nationalismi - porvarillisen Suomen hyvinvointi-ideologia toisen maailmansodan jälkeen?, joka asettaa Kekkosen pamfletin laajempaan asiayhteyteensä. Otsikossa mainittua malttia Kekkonen kaipasi nimenomaan palkansaajilta, etteivät he vaatisi itselleen liikaa ja siten haittaisi teollisuuden kilpailukykyä. Yleensäkin hyvinvointivaltio nationalistisena projektina sisälsi toki sosiaalipolitiikkaa, mutta ensisijaisesti työssäkäyvien olojen parantamista, ja sen laajempana sisältönä oli nimenomaan kansainvälinen kilpailukyky, joka nähtiin kansakunnan tärkeimpänä tavoitteena.

Kun Niinistön kolumnia lukee, voi todeta hänen kannattavan samoja arvoja: kansainvälinen taloudellinen kilpailu näyttäytyy uhkana johon suomalaisten on vastattava puhaltamalla yhteen hileen. Niinistö käyttää vihreiden kestävän kehityksen retoriikkaa, mutta hänen tarkoittamansa kehitys on nimenomaan taloudellista kasvua kansainvälisessä kilpailussa. Valtion tukea kasvuyrityksille kaivataan, ja vähäosaisista huolehtimista vaaditaan - koska se kannattaa. Kaikuja taloustieteilijä Gunnar Myrdalin näkemyksistä, joiden mukaan sosiaalipolitiikka kannattaa taloudellisesti koska se tukee talouskasvua!

Tällainen retoriikka ei jätä mitään tilaa joidenkin vihreiden suosimalle degrowth-ajattelulle tai muulle suomalaisen talouspolitiikan hallitsevan puhetavan haastamiselle; päinvastoin, siinä toistuvat sellaisenaan suomalaisen integratiivisen nationalismin ja "kilpailukykyprojektin" arvot. Vaikka nykyvihreät esiintyvät mielellään liberaalina puolueena, ei talousliberalismille ole liioin sijaa Niinistön kirjoituksessa, vaan taloudellisen toiminnan tarkoitus on palvella valtion kilpailukykyä. Onkin mielenkiintoista verrata tätä Niinistön puheenvuoroa moniin muihin vihreisiin kannanottoihin.

Kokonaisuutena Niinistön kolumni osoittaa vahvaa sitoutumista suomalaiseen nationalistiseen kilpailukykyideologiaan. Monen tekisi ehkä mieli lohkaista vanha vitsi vihreistä Kokoomuksen puisto-osastona, mutta kysymys on paljon laajemmasta ideologiasta jota kannattavat kaikki nykyiset hallituspuolueet, ja retoriikassaan myös perussuomalaiset. Onpa Vasemmistoliittokin osallistunut aivan saman kilpailukykypolitiikan ajamiseen hallituksessa istuessaan. Laajemmin ajateltuna siis vihreiden puheenjohtajan kolumni, joka toistaa sellaisenaan Kekkosen talouspoliittista ajattelua 1950-luvulta, osoittaa hyvinkin selvästi ettei Suomen eduskuntapuolueiden joukossa ole lainkaan vaihtoehtoja hallitsevalle talouspoliittiselle ajattelutavalle. Smolanderin kuvailema integratiivinen nationalismi on yhä Suomen hallitseva hyvinvointi-ideologia.

Pieni huomio poliisista ja ääriliikkeistä

En päässyt osallistumaan eiliseen Suomen sisu -järjestön vastaiseen mielenosoitukseen, koska olin samaan aikaan järjestetyillä Kosmisilla parapäivillä, joista lisää tuonnempana. Esittäisin kuitenkin yhden huomion virkavallan toiminnasta suhteessa ns. ääriliikkeisiin. Muistamme että viikko sitten Kotkaan suunniteltiin keskustelutilaisuutta Äärioikeisto Suomessa -kirjan tiimoilta, mutta tilaisuus jouduttiin perumaan poliisin tiukennettua turvallisuusvaatimuksia. Poliisin mielestä tapahtumaan kohdistui väkivaltaisen iskun uhka, ja siksi järjestäjiltä vaadittiin poikkeuksellisia turvajärjestelyjä. Oikeusoppineet pitivät poliisin vaatimuksia kummallisina.

Näin siis vasemmiston tilaisuuden kanssa. Kun taas uusnatsijärjestö Suomen sisu kokousti eilen Helsingissä, ja kokouspaikalle järjestettiin mielenosoitusta, paikalla olijoiden mukaan poliisi sulki pääsyn kokouspaikalle mellakka-aidalla ja valvoi usean partion voimin järjestystä.

Vuoden 2013 Suomessa toimitaan ilmeisesti niin, että jos vasemmistojärjestön kokousta uhkaa väkivaltainen terrori-isku, estää poliisi kokouksen järjestämisen, mutta jos äärioikeiston kokousta uhkaa mielenosoitus, tulee poliisi voimalla paikalle turvaamaan uusnatsien kokoontumisvapauden.

Jyväskylän puukotuksen jälkeen oli erittäin vastenmielistä seurata netissä kuinka useampikin kokoomuspoliitikko yritti esittää kyseisen iskun jonkinlaisena kahden väkivaltaisen ryhmittymän välisenä taisteluna. Ihmeteltiinpä ministeritasoltakin mikä ero lienee äärioikeiston ja -vasemiston välillä. Maaliskuun alun tapahtumista voi päätellä että vähintään kokoontumisvapauden osalta on poliisin mielestä oikeiston ja vasemmiston välinen ero hyvinkin selkeä.

Maailman ruokakriisit ja pankkiirien hävittäminen

Tästäkin aiheesta on ollut tarkoitus kirjoittaa ties kuinka kauan, mutta vasta tosi-tvtähti Riku Rantalan viikon takainen kolumni herätti vaivautumaan. Rantalan mukaan futuurispekulaatio on yksin syyllinen ruoan korkeaan maailmanhintaan:

Kun matkailija pitää silmänsä auki vaikkapa toriostoksilla, maailma talousuutisten takana hahmottuu aivan toisella tavalla. Ahneet pankkiirit imevät köyhien verta. Kuulostaa sosialistiselta propagandalta, mutta srilankalaisella torilla se on fakta.

Jotta kielikuva suoraan Stalinin Neuvostoliitosta olisi valmis, seuraavaksi vaaditaan syöpäläisten hävittämistä:

Tulee mieleen, että silloin tällöin tropiikissa vaivaavat hyttyset ja luteet eivät ole niitä syöpäläisiä, joiden hävittämiseen pitäisi maailmassa ensimmäiseksi keskittyä.

Siinä vaiheessa kun tällaista kieltä käytetään, ei neuvostovertaus ole mitenkään asiaton.

Minusta Hesarilta voisi ihan hyvin kysyä onko tällainen kielenkäyttö mitenkään asiallista, etenkin kun itse väite on puhdasta roskaa.

**

Aloitetaan perusasioista. Futuuri on sopimus jossa osapuoli A sitoutuu ostamaan osapuolelta B jonkun tavaraerän tai vastaavan tekohetkellä sovittuun hintaan. Yleisin futuurin muoto ainakin tapasi olla juuri ruoka, jolloin B on vaikka maanviljelijä. Hänelle futuuri edustaa riskienhallintaa; koska kauppaehdot on sovittu etukäteen, saa hän rahansa varmasti vaikka tuotteen hinta romahtaisi, esimerkiksi jos on erityisen hyvä sato. Toisaalta häneltä saattaa jäädä voitot käärimättä jos onkin huono sato ja hinnat nousevat. Voidaan sanoa että futuurin ostaja ottaa osan tuottajan riskistä kannettavakseen, ja saa vastineeksi mahdolliset voitot.

Jo Aristoteles kertoo maanviljelyyn liittyvästä futuurikaupasta, ja seuraava vaihe oli futuurien itsensä myyminen arvopapereina, joka sai tiettävästi alkunsa Dojiman riisipörssissä vuonna 1710. Mistään ihan uudesta asiasta ei siis ole kyse.

Yksi viimeisimmän talouskriisin vaikutuksista oli että etenkin vuosien 2006-07 välillä monet sijoitusrahastot siirsivät varojaan finanssimarkkinoilta maatalous- ja muihin futuurieihin. Kun ruoan maailmanmarkkinahinta samalla nousi, syytettiin siitä "futuurikeinottelua". Tämä oli tietenkin vasemmistollemme erityisen mieluisaa, kun siten saatiin kehitysmaiden nälänhätä laitettua pahojen pankkiirien piikkiin, ja lainaamani tosi-tvtähti soitti samaa vanhaa levyä tosiaan vielä helmikuussa 2013.

Ongelma on että vaikka futuurimarkkinoiden syyttäminen ruoan hinnannoususta olisi kuinka mediaseksikästä tahansa, ei se ole totta. Economist-lehti väänsi tästä rautalankaa jo ajat sitten. Kyllä, teoriassa futuurien hinnan jatkuvasti noustessa tuottajen saattaisi hyvinkin kannattaa pitää ruokaa varastossa korkeampia hintoja odotellessa, mikä tietenkin nostaisi hintoja. Mutta kun näin ei tapahtunut, vaan varastoidut ruokamäärät vain laskivat. Ruoan hinta myös nousi melkolailla tasaisesti myös sellaisilla markkinoilla joilla futuurien kauppa pysyi ennallaan. Tilastojen valossa tosi-tvstaramme tarina ei ole tosi, ja kuten sanoin, hieman ihmettelen että Helsingin sanomat julkaisee kirjoituksen jossa neuvostopropagandan sanavalinnoin vaaditaan ammattiryhmän tuhoamista, vielä väärän tiedon perusteella.

**

Ruokakriisit eivät muuten myöskään johdu väestönkasvusta, vaikka moni Malthus-fani niistä kovasti innostuikin. Maailman väestönkasvu on 1960-luvulta asti ollut ruoantuotannon kasvua hitaampaa. Osa vuosien 2006-08 ruokakriisien syystä tosin oli ehdottomasti eri valtioiden biopolttoaineinnostuksessa: maanviljelijöille maksettiin tukea biopolttoaineeksi sopivien kasvien viljelyyn siirtymisestä ja koko biopolttoainealaa tuettiin voimakkaasti. Tällä oli luonnollisesti vaikutus ruoan hintaan, kun tarjonta laski, mutta vaikutuksen suuruudesta väitellään.

Tosiasiassa ruokakriisien taustalla on pitkä lista syitä, makrotasolta mikrotasolle. Kaukoidän talouskasvu on luonut valtavan kysynnän lihalle ja muulle ruoalle jonka tuottamiseen kuluu paljon enemmän resursseja. Samaan aikaan Kiinan välinpitämättömyus minkäänlaista ympäristönsuojelua kohtaan syö maanviljelyn tuottavuutta, aina pohjavesien ehtymisestä siihen että ilmansaasteet haittaavat kasvien kasvua. Ilmastonmuutoksellakin on oma roolinsa, samoin kuin vanhanaikaisilla maanvlijelyn vitsauksilla kuten taudeilla ja kuivuudella. Öljyn ja lannoitteiden nousevat hinnat ovat myös suuressa osavastuussa hinnannoususta.

En kuitenkaan osaa nähdä miten mikään näistä syistä voisi yksin aiheuttaa näin vakavan hintakriisin. Kun kysyntä nousee, miksei tarjonta nouse? Toisin sanoen, mikseivät maataloustuotteiden markkinat toimi?

Syy on yhdistelmä kansainvälisten talousinstituutioiden ajamia uudistuksia ja länsimaiden kauppapolitiikkaa. Kun kolmannen maailman ylivelkaantuneiden maiden taloutta on yritetty korjata, on keskeisinä menetelminä ollut talouden ja kansainvälisen kaupan vapauttaminen. Tämä olisikin paras mahdollinen ratkaisu - jos länsimaat suostuisivat osallistumaan. Sen sijaan poliitikkomme ovat käyttäneet kehitysmaiden velkataakkaa aseena pakottaakseen ne avaamaan talouttaan viennillemme, ja samalla ylläpitäneet kehittyneen maailman massiivisia tullimuureja ja tukiaparaatteja.

Kaikkein räikein epäsuhta on nimenomaan maataloustuotteissa. Länsimaat - omamme mukaanlukien - kaatavat joka vuosi valtavia määriä rahaa maatalouden tukemiseen. Tämän politiikan seurauksena länsimaat tuottavat valtavia ruokaylijäämiä jotka dumpataan maailmanmarkkinoille polkuhintaan. Kun kehitysmaat on pakotettu purkamaan tuontirajoitteitaan pääsee tämä keinotekoisen halpa ruoka ajamaan niiden maanviljelijät markkinoilta. Tuloksena on ollut kolmannen maailman maaseudun köyhtymimen kun viljeleminen ei enää kannata. Tämä on ajanut kaupungistumista ja muuttanut monta kolmannen maailman maata ruoan nettotuojaksi. Käytännössä moni kehitysmaa tuli riippuvaiseksi halvasta länsimaisesta ruokadumppauksesta.

Kun ruoan markkinahinta kääntyi nousuun, oli väistämätön seuraus syvä kriisi tuontiriippuvaisissa maissa. Valitettavasti tuotannon lisääminen ei sekään käy käden käänteessä, koska ruoan tuotanto dumppaushintaan on täysin riippuvaista valtioiden tukiohjelmista. Suosikkilukuni tästä aiheesta on 8%: se määrä Yhdysvaltojen viljelysmaasta oli vuonna 2007 kesannolla, johon maksettiin erityistä valtiontukea. Vastaavia ohjelmia on tietääkseni jokseenkin kaikissa EU-maissa. Ruokakriisin huipentuessa länsimaiden valtiot siis maksoivat maanviljelijöilleen siitä että nämä eivät tuota tuotteita joiden markkinahinta on ennennäkemättömän korkea. Siihen nähden että kyseinen tuote on ruoka ja markkinatilanne nälänhätä, voinee tilannetta pitää melko häiriintyneenä.

**

Perimmäinen syy yhä jatkuvaan ruokakriisiin ei ole futuurikauppa, ilmastonmuutos tai väestönkasvu, vaan vauraiden länsimaiden itsekkyyden sanelema täysin epäreilu kauppapolitiikka. Tällaisella tukiaisten, dumppauksen ja tullimuurien hallitsemalla järjestelmällä ei ole mitään tekemistä vapaakaupan kanssa. Siitä hyötyvät lähinnä länsimaiden maanviljelijät ja ääniä heiltä sekä rahaa heidän lobbareiltaan kalastelevat poliitikot. Näiden edun vuoksi maailman ruokamarkkinat on tuhottu ja miljoonia ihmisiä ajettu nälänhädän partaalle tai sen yli. Kun samalla voidaan länsimaiselle kuluttajalle tuottaa keinotekoisen halpaa ruokaa, on kasattu niin mahtava poliittinen yhtälö ettei sitä hevin lähde kukaan poliitikko ratkaisemaan. Panem et circenses, sano!

Koska markkinoita hallitsevat yhä länsimaiden dumppaus ja kehitymaat ulos sulkeva tullipolitiikka, ei tilanne tule korjautumaan; vaikka entiset ruoan nettotuojat investoisivat voimakkaasti maatalouteensa, tulee länsimaiden viennin normalisoituminen pyyhkimään ne taas markkinoilta. Niin kauan kuin maailman ruokamarkkinoita ei korjata tulee kurjuutta, nälänhätiä ja ruokakriisejä olemaan lisää.

En missään nimessä kannata sellaista politiikkaa tai edes retoriikkaa, mutta jos suomalaiset tv-persoonat haluavat ruokakriisin tiimoilta ryhtyä jotain länsimaiden väestönosaa hävittämään, kannattaisi heidän aloittaa maanviljelijöistämme.

Kulttuurimarxilainen valtionkirkkomme

Erilaista hörhöilyä seuraavat saattavat muistaa että muutama vuosi sitten känädäläinen popvasuri Naomi Klein julkaisi The Shock Doctrine -nimisen hörhökirjan, jonka mukaan jokseenkin kaikki kurja mitä maailmassa on toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut on taloustieteilijä Milton Friedmanin ja muun Chicagon koulukunnan pirullinen salajuoni uusliberalismin edistämiseksi. Kleinin teos on lapsellisen pöljä salaliittoteoria johon kenenkään järkevän ihmisen ei pitäisi suhtautua vakavasti. Hassuja nuo vasurit, vai mitä?

No, tuossa viime syksynä eräs barksilainen toveri linkitti sosiaalisissa meedioissa pitkään vuodatukseen Frankfurtin koulukunnan kulttuurimarxilaisuudesta. Tautisen mittainen mutta kieltämättä huvittava teksti perusteli juurta jaksain kuinka mm. Easy Rider ja Kummisetä -elokuva, Britney Spears ja Pentti Saarikoski ovat kaikki osa valtavaa komunistien salaliittoa länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen tuhoamiseksi. Samoin muuten nykyinen pornoteollisuus on perustettu seksologi Wilhelm Reichin ideoiden pohjalle, joihin (tietenkin nimettömän) kirjoittajan mukaan kuului juurikin perheen ja koko yhteiskunnan tuhoaminen korvaamalla perinteinen sukupuolijärjestelmä matriarkaatilla. Tähän on kuulemma pyritty mm. perustamalla Playboy-lehti.

Kuten näissä hommissa on tapana, paljastetaan myös äärivasemmiston pirullinen juoni kielen muuttamiseksi. Ohessa esimerkki:

Viidakko –> sademetsä (Sademetsä on onnellinen paikka, jossa Disney-hahmot tanssivat ja laulavat. Viidakko taas on pelottava paikka, jossa on leijonia, tiikereitä, malariaa ja alkuasukkaita, jotka haluavat leikata pääsi irti ja keittää sen illalliseksi. Kuka tervejärkinen sellaisen nyt haluaisi pelastaa!?!)

Näin länsi uppoaa.

**

Kirjoituksen lähteissä ovat etusijalla amerikkalainen kristilliskonservatiivi ja holokaustinkiistäjä Pat Buchanan ja sotateoreetikko William S. Lind. Omistan muuten yhden jälkimmäisen kirjoittaman teoksen liikesodankäynnistä, joka on paikoin erittäin fiksu ja hyvin argumentoitu. Samaa ei voi valitettavasti sanoa kirjoittajan näkemyksistä "kulttuurimarxilaisuudesta".

Kirjoittaessani aiemmin Jouko Pihon salaliittoteorioista Uudesta maailmanjärjestyksestä (NWO) tulin todenneeksi näiden salaliittojen muistuttavan vahvasti vanhoja kunnon juutalaisvastaisia huuhaajuttuja, aina Siionin viisaiden pöytäkirjoihin saakka. Toki esimerkiksi Itsenäisyyspuolueen (ja tietenkin perussuomalaisten) listoilla on ollut ehdokkaita jotka myös puhuvat suoraan juutalaisten maailmansalaliitosta.

Tätä taustaa vasten ei liene mitenkään yllättävää että Buchanan on holokaustinkiistäjä. Kuten Southern Poverty Law Center muistuttaa, Lind kävi vuonna 2002 esittelemässä näkemyksiään kulttuurimarxilaisuudesta holokaustinkiistäjien kansainvälisessä kokouksessa, jossa hän nimenomaan korosti keskeisten "kulttuurimarxilaisten" vaikuttajien olevan juutalaisia. Lindin kanssapropagandisti, (yllätys yllätys) evoluutiopsykologi Kevin McDonald on nimennyt koko "kulttuurimarxilaisuuden" juutalaisten juoneksi, ja kuvaillut kansallissosialismia oikeutetuksi puolustusreaktioksi juutalaisten maailmanvaltapyrkimyksiä vastaan.

Todellinen Frankfurtin koulukunta oli ryhmä marxilaisia yhteiskuntateoreetikkoja, jotka vaikuttivat Frankfurtin Sosiaalisessa tutkimusinstituutissa, kunnes joutuivat väistämään Natsi-Saksan nousua Sveitsiin ja lopulta Yhdysvaltoihin. Kieltämättä porukkaan kuului Max Horkheimerin, Theodor Adornon ja Herbert Marcusen kaltaisia marxilaisteoreetikkoja jotka lienevät 2010-luvunkin yhteiskuntatieteiden opiskelijoille ainakin niminä tuttuja, mutta minulle ei auennut se ajatuskulku joka on johtanut herrat Buchanan ja Lind rakentamaan fantastisen teoriansa jossa porukka saksalaisia yhteiskuntatieteilijöitä ohjailee niin Hollywoodin kuin kansainvälisen musiikkiteollisuudenkin toimintaa, yliopistolaitoksesta ja poliittisesta järjestelmästä nyt puhumattakaan.

Ilmiasultaan tämä salaliittoteoria on vanha juutalaisten maailmansalaliitto joka on paketoitu uudelleen Buchananille tuttuun kylmän sodan kommunismiparanoiaan; se muistuttaa siis vahvasti Natsi-Saksaa elähdyttänyttä näkemystä juutalaisbolshevismista. Toiminnallisesti siitä tulee kuitenkin elävästi mieleen myös Neuvostoliiton rikoslakiin kirjattu mysteerinen kansainvälinen porvaristo: maailmanlaajuinen, pahantahtoinen järjestö jonka olemassaoloa ei voida osoittaa, ja juuri se kertoo kyseisen järjestön vallasta.

**

En jaksanut mainitsemaani kirjoitukseen viime syksynä reagoida; jos Naomi Kleinin satuihin siitä kuinka Taivaallisen rauhan aukion mielenosoittajat vastustivat kansainvälistä kapitalismia ja Kansan vapautusarmeijan panssarivaunut puolustivat Milton Friedmanin talousuudistuksia oli jokseenkin mahdotonta suhtautua vakavasti, niin vielä hankalampaa oli pähkäillä kuinka Jürgen Habermas, Britney Spears ja Hugh Hefner olivat osa samaa juutalaista maailmansalaliittoa.

Valitettavasti hörhöilyt Frankfurtin koulukunnan kulttuurimarxilaisuudesta eivät kuitenkaan ole pelkkää foliohattuisten todellisuuspakolaisten nettihorinaa, koska Norjan joukkomurhaaja Anders Breivik koki päävihollisekseen juuri feminismin ja kulttuurimarxilaisuuden, jotka hänen mukaansa pyrkivät tuhoamaan Euroopan islamisaation kautta. Breivikin ja muiden antijihadistien tarkoituksiin avoimen juutalaisvastainen salaliittoteoria olisi perin epäkäytännöllinen, koska antijihadistit tietenkin kokevat Israelin liittolaisekseen, eli nykyisistä kulttuurimarxilaisuussalaliittoteorioista on siivottu pois suoranainen antisemitismi; esimerkiksi mainitsemani suomenkielinen vuodatus ei enää pahemmin puhu juutalaisten salaliitosta. Teorian sisältö on kuitenkin aivan sama kuin ennenkin.

Breivikin näkemyksiä kannattaa Suomessa julkisesti mm. kansanedustaja James Hirvisaari (ps), joka on suoraan syyttänyt Suomen "vihervasemmistoa" tietoisesta pyrkimyksestä tuhota länsimainen yhteiskunta. Eräässäkin koomisessa eduskuntapuheenvuorossa Hirvisaari näki homoavioliittojen laillistamisen osana suurta projektia Suomen islamisoimiseksi.

Hirvisaari, sen kummemmin kuin Breivik tai kukaan muukaan Lindin ja Buchananin ideoiden fani, ei pysty selittämään minkä ihmeen vuoksi ns. vihervasemmisto haluaa länsimaisen yhteiskunnan tuhota. Heidän ei tarvitse. Esimerkiksi Hirvisaarella ei tunnu olevan alkeellisintakaan käsitystä siitä mitä hänen poliittiset vastustajansa kannattavat. Ylivoimainen enemmistö Hirvisaaren kaltaisista harhaisista salaliittoteoreetikoista muodostaa ja ylläpitää poliittisia mielipiteitään samanmielisten kansoittamilla internetin puuhafoorumeilla, joissa suurimpaan suosioon nousevat sellaiset henkilöt jotka osaavat pukea jaetun poliittisen vakaumuksen sellaiseen muotoon että se vaikuttaa ainoalta järkevältä kannalta jonka kukaan ihminen voi ottaa. Omat näkemykset alkavat näyttäytyä ilmiselvinä tosiasioina, ja muut poliittiset kannat joko tietämättömyytenä tai tahallisena väärinymmärtämisenä.

Kun tällaisesta ideologisesta kuplasta tullaan ulos ja havaitaan ettei muu maailma allekirjoitakaan samoja "faktoja", saattaa kokemus olla hyvinkin traumaattinen. On intellektuellisesti raskasta todeta että muut ovatkin eri mieltä, vieläpä omasta mielestään perustellusti, ja että näitä perusteita pitäisi edes jotenkin pyrkiä ymmärtämään. Paljon helpompaa on laittaa foliohattu päähän ja todeta väärää mieltä olevien olevan sitä tarkoituksella, tai vielä parempaa, osana salaliittoa. Olen kirjoittanut tästä mekanismista aiemminkin.

**

Kulttuurimarxilaisuus on juuri tällainen lapsellinen salaliitto, jonka kannattajat eivät suostu tai kykene käsittämään miksi kaikki muut eivät ole heidän kanssaan samaa mieltä. En haluaisi alentua nojatuolipsykologoimaan kanssani politiikasta eri mieltä olevia, mutta mielestäni ei kerro mitään hyvää henkilön mielenterveyden tilasta jos hän ei pysty uskomaan että muut saattavat tulkita esimerkiksi yhteiskunnallisia tapahtumia aivan rehellisesti eri tavalla, mutta pystyy kyllä uskomaan valtavaan maailmanlaajuiseen salaliittoon joka haluaa tuhota länsimaat pelkkää piruuttaan.

Kulttuurimarxilaisuus nousi taas pinnalle yllättävässä yhteydessä, jota ajattelin lyhyesti kommentoida, nimittäin verkkolehti Sarastuksessa. Sarastus kuvailee itseään "traditionaaliseksi ja radikaaliksi" eurooppalaiseksi lehdeksi, ja se julkaisi 7.2.2013 Rami Leskisen kirjoittaman artikkelin ”Totuuden henki johda sinä meitä…harhaan!” eli kuinka kulttuurimarxismin henki täytti valtionkirkon. Kun Leskisen kirjoituksessa niin herkullisella tavalla yhdistyvät breivikiläinen kulttuurimarxilaisuushörhöily ja teologia, en tietenkään malta olla viettämättä muutamaa hauskaa hetkeä sen parissa. Leskinen viittaa suoraan yllä käsiteltyyn blogikirjoitukseen Frankfurtin koulukunnasta.

Leskisen ydinväite on että Frankfurtin koulukunnan myyräntyö on salakavalasti kääntänyt kirkon perinteisten raamatullisten arvojen parista osaksi kulttuurimarxilaista lännenupottamiskoneistoa. Tähän on päästy aivopesemällä papit ja teologit kannattamaan kumouksellisia marxilaisia arvoja. Kaiken takana ei kuitenkaan Leskisen mukaan ole salaliitto:

Tässä kohtaa on korostettava, että frankfurtilaisten ideoiden edistämisessä ei ole kyse mistään salaliitosta, vaan menestyksekkäästä meemien markkinoinnista ja psykologian tajusta, jolla on voitu iskeä länsimaisen tietoisuuden heikkoihin kohtiin. Ainoastaan frankfurtilaisuuden kannattajat pyrkivät esittämään ideologiaansa kohdistetun kritiikin vainoharhaisena salaliittoteoriana, jotta kaikki vakava keskustelu sen argumenteista ja motiiveista voitaisiin jättää huomioimatta.

Tällainen väite olisi helpompi ottaa vakavasti jos Leskinen pystyisi peräänkuuluttamansa keskustelun lähtökohdaksi esittämään ensimmäisenkin näkemyksen "frankfurtilaisuuden" argumenteista tai motiiveista. Aivan kuten muidenkin kulttuurimarxilaisuussalaliittoteoreetikkojenkin horinoissa, ei Leskisen tekstistä ole löydettävissä mitään selitystä sille miksi tai kenen toimesta tämä "kulttuurimarxilaisuuden henki" on kirkkoon levitetty. Hän tyytyy tuttuun tyyliin esittämään epämääräisiä väitteitä Eurooppaa hallitsevasta "uusvasemmistosta", joka on ilmeisesti ujuttanut kulttuurimarxilaisen ideologian yliopistojen opintosuunnitelmiin. Leskinen nimittää tätä ideologiaa kriittiseksi teoriaksi, yksilöimättä mitä sillä tarkoittaa. Hänen mukaansa tämä kulttuurimarxilaisuus on iskostettu niin syvälle teologien tajuntaan etteivät nämä itsekään tajua toimivansa omien etujensa vastaisesti. Tällainen näkemys on läheistä sukua marxilaiselle ajatukselle "väärästä tietoisuudesta".

Kunnon salaliittoteoreetikon tavoin Leskinen kysyy kuka hyötyy, ja tarjoaa vastaukseksi häkellyttävän kehäpäätelmän:

Koska eurooppalaisten kansojen viholliset, universaalivaltiosta haaveilevat neoliberaalit ja sosialistit, hyökkäävät jatkuvasti kristillisen kirkon yhteiskunnallista asemaa ja sen kannattamia traditionaalisia arvoja vastaan, täytyy jopa kristinuskoon epäilevästi suhtautuvan kansalaisen tarkastella tilannetta uudesta näkökulmasta. Ensimmäinen kysymys kirkon maallistumisesta on Cui bono, kuka hyötyy? Vastaus on ilmeinen: ne jotka hyökkäävät sitä vastaan, varsinkin sisältä päin.

Leskisen muotoilussa siis kirkkoa vastaan hyökkäävät tahot, jotka hyötyvät sitä vastaan hyökkäämisestä, ja juuri siksi ne sitä vastaan hyökkäävät. Huomaatte ettei salaliittoteoreetikon lempikysymykseen ole lainkaan vastattu; luettavissa on vain epämääräinen viittaus Euroopan vihollisiin. Stalinin näytösoikeudenkäynneissäkin pystyttiin järkevämpiin muotoiluihin yhtä keksityn kansainvälisen porvariston motiiveista.

**

Jokatapauksessa Leskisen teesi on että yliopistokoulutus on iskostanut pahaa-aavistamattomiin teologeihin kulttuurimarxilaiset arvot, jotka ovat saaneet nämä toteuttamaan kirkossa naispappeuden ja ajamaan rasismin sekä seksuaalivähemmistöjen syrjinnän vastustamista. Leskisen mukaan nämä arvot edustavat "radikaalia muutosta kristinuskon perusopetuksissa ja moraalissa".

Kun tällaisia vastakkainasetteluja esitetään, olisi mielenkiintoista tietää mitä ihmettä Leskinen tarkoittaa kristinuskon perusopetuksilla ja moraalilla. Hän selvästi katsoo naispappeuden rikkovan näitä vastaan, ja viittaa ensimmäiseen korinttolaiskirjeeseen. Ilmeisesti Leskinen ei kuitenkaan tunne naispappeuskysymyksen eksegetiikkaa, tai ehkä hänen viittauksensa kulttuurimarxilaiseen "kriittiseen teoriaan" tarkoittaa teologian yhteydessä nimenomaan historiallis-kriittistä raamatuntutkimusta. Toisaalla Leskinen syyttää kirkkoa Raamatun hylkäämisestä, mutta toisaalta hän katsoo ettei Raamattu sano mitään rasismista. Perinteisesti esimerkiksi galatalaiskirjeen on katsottu sisältävän hyvinkin selkeän rasismin vastaisen puheenvuoron:

Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.
(Gal. 3:26-29)

Korinttolaiskirjeessä johon Leskinen viittaa otetaan samanlainen kanta, ja vielä vahvemmin asia ilmaistaan Apostolien teoissa:

Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.
(Apt. 10:34-35)

Edustaa kummallista eksegeesiä väittää rasismin vastustamisen olevan Raamatun oppien vastaista kulttuurimarxilaista mädätystä. Aivan yhtä huteraa on esittää ensimmäisen korinttolaiskirjeen itsestäänselvästi tekevän naispappeuden Raamatun vastaiseksi, puhumattakaan homoavioliiton olettamisesta epäraamatulliseksi. Leskinen vaatii kirkon palveluksessa olevilta vahvoja teologisia perusteita Raamatun kyseenalaistamiselle ja syyttää kirkkoa Raamatun hylkäämisestä; hän ei kuitenkaan itse pysty esittämään minkäänlaisia teologisia tai raamatullisia perusteita omille näkemyksilleen, tai edes lainkaan ilmaisemaan niitä kristinuskon ydinarvoja jotka hän katsoo kirkon hylänneen. Kokonaisuutena teksti jättää vaikutelman ettei sen kirjoittaja tunne kristinuskoa tai Raamattua lainkaan.


**

Leskisen hyökkäys kirkkoa vastaan johtuu ennen kaikkea siitä ettei kirkko kannata hänen rasistisia näkemyksiään maahanmuuton tuhoisuudesta. Käyttäen aasinsiltanaan sitä että Suomen Kuvalehden päätoimittaja on pappi, Leskinen esittää seuraavan kritiikin lehden reportaasista Suomen äärioikeistosta:

Julkisesta keskustelusta sivuun lakaistun argumentin mukaan käynnissä oleva kansalaisten tahdon vastainen maahanmuuttoaalto tulee samanlaisena jatkuessaan hajottamaan tuhansia vuosia vanhat etniset yhteisöt, synnyttämään kroonista sisällissotaa käyvän yhteiskunnan ja lopulta tuhoamaan länsimaisen sivilisaation perusteet. Eikö maahanmuuton edistäminen tällaisista todennäköisistä seurauksista välittämättä edusta pahuutta? Se, että Suomen Kuvalehti leimaa itsetuhoisen maahanmuutto-mielettömyyden vastustajat pahoiksi ei voi kertoa muusta kuin toimittajien omasta toisen kertaluvun pahuudesta.

Tässä on salaliittoteorian maailmankuva puhtaimmillaan: vain salaliittoteoreetikon kanta on oikea, joten eri mieltä olevat edustavat suoranaista pahuutta. Leskinen lainaa muun muassa Breivikin aateveljeä, "antijihadisti" Halla-ahoa, joka on blogissaan saivarrellut kirkon sanoman katoamisesta. On ironista että Leskinen lainaa Halla-ahon kysymyksen siitä mikä kirkon ydinoppi on, kun hän ei itse erittäin pitkässä artikkelissaan kirkosta kykene samaan kysymykseen vastaamaan.

Jännittävää salaliittologiikkaa edustaa myös Leskisen väite että Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajat ovat tosiasiassa kansainvälisten mediayhtiöiden salaliiton palveluksessa.

**

Kokonaisuutena Leskisen polemiikki kirkkoa vastaan tuntuu olevan vain konservatiivin vihanpurkaus kohti instituutiota jonka arvot eivät vastaa hänen omiaan, sikäli kun hän kirkon tai kristinuskon arvoja edes tuntee. Salaliittoteoria pahantahtoisesta kirkon kulttuurimarxilaistamisesta ei ole hetkeäkään uskottava.

Leskinen kuuluu Sarastus-lehden "toimitusneuvostoon", jossa istuu myös nimellä "Kai Murros" esiintyvä henkilö. Sarastus on julkaissut myös hänen viime marraskuussa Lontoossa pitämänsä puheen, otsikolla Asenne aseena. Vaikkei siihen tutustumista voi enää mitenkään pitää hauskana, on kuitenkin mielenkiintoista että kun Leskinen tuntuu yrittävän vaatia kirkolta "perinteisiin" oppeihin pitäytymistä, Murros hyökkää koko juutalais-kristillistä traditiota ja etenkin Raamattua vastaan:

On traaginen menetys, jos nationalistista liikettä pidetään tunkkaisena aseksuaalisena liikkeenä. On paha virhe saarnata nuorille vanhoja raamatullisia ja viktoriaanisia hyveitä ja antaa ymmärtää liikkeemme juuttuneen 1800-luvulle. Aavikkouskonnoissa – kristinuskossa, islamissa ja juutalaisuudessa – rehottavat omituiset seksuaaliset pakkomielteet, eikä meidän pidä sallia Mooseksen kirjojen kierouttaa nuorten ihmisten kirkkaita sieluja älyllisellä roskalla, joka on vihamielistä ja vahingollista heidän tunteilleen ja tyystin vierasta rakkaudelle ja elämälle. Meidän ei pidä antaa vanhanaikaisen keskiluokkaisen puritanismin muuttaa liikettämme kuivaksi ja steriiliksi.

Siinä missä Leskinen ilmaisee syvän närkästyksensä siitä että City-lehden vapaamielinen seksibloggaaja Melissa Mäntylä opiskelee teologiaa ja pitää seksuaalisen tasa-arvon ajamista kulttuurimarxilaisena mädätyksenä, on Murros täysin päinvastaisilla linjoilla:

Kansallisen vallankumouksen on oltava toinen seksuaalinen vallankumous, tai muuten se kuolee pois. Jokaisen nuoren nationalistisen liikkeen jäsenen on saatava tilaisuus rakastaa ja olla rakastettu, hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta. Vaadimme vain, että rakastatte kansaanne enemmän kuin itseänne ja vihaatte kansanne vihollisia enemmän kuin mitään muuta.

Lukijalle jää epäselväksi kumpi edustaa Sarastuksen traditionaalis-radikaalisia arvoja, Murroksen toinen seksuaalinen vallankumous vai Leskisen seksi- ja seksuaalivähemmistökielteisyys.

Sen sijaan Murroksen puheesta käy erittäin selväksi minkälaiset tulevaisuudennäkymät häntä, Leskistä ja muita kulttuurimarxilaisiin salaliittoihin uskovia yhdistävät. Murros käsittelee puheessaan taistelua niin sisäistä...

Opetamme nuoret eurooppalaiset puolustamaan itseään niitä vastaan, jotka yrittävät kiistää heidän oikeutensa olla olemassa, jotka yrittävät myrkyttää heidän sielunsa syyllisyydellä ja itseinholla. Teemme nuorisostamme immuunia nöyryydelle. Opetamme nuorisomme kohtaamaan vihollisensa, paljastamaan heidän katalat valheensa, tunnistamaan heidän menetelmänsä ja tajuamaan heidän piilevät tarkoitusperänsä. Opetamme nuorisomme taistelemaan vastaan ensin aivojensa ja älynsä avulla, ja sitten opetamme heidät taistelemaan vastaan nyrkein, pistimin, kiväärinperin, tykein ja panssarein.

...kuin ulkoistakin vihollista vastaan:

On selvää, että Eurooppa selviytyy vain jos eurooppalaiset alkavat taistella paikastaan tässä maailmassa ja alkavat osoittaa aitoa ylpeyttä ja itseluottamusta. Meidän on alettava opettaa Euroopan nuoria rakastamaan itseään jälleen, meidän on saatava heidät ymmärtämään että valkoinen on kaunista ja eurooppalaisuus tarkoittaa viehättävyyttä, älykkyyttä ja seikkailunhalua. Loppujen lopuksi kaikki on kiinni asenteesta – Eurooppa selviytyy vain, jos Euroopan tulevat nuoret sukupolvet oppivat olemaan arrogantteja ja tyylikkäitä, väkivaltaisia ja hallittuja, armottomia ja häikäiseviä ollessaan tekemisissä ulkopuolisten kanssa. Nuorisomme saa ulkopuoliset kutistumaan. Ei-eurooppalaiset aistivat välittömästi vaaran ja häikäilemättömän soturihengen nuorisossamme, he ymmärtävät vaistomaisesti ettei eurooppalaisten kanssa ole enää leikkimistä, susilauma on koolla ja hengenvaara läsnä.

Perinteiset kristilliset arvot, määriteltiin ne sitten miten tahansa, ovat kaukana Murroksen sairaista tappofantasioista:

Tyylikkäästi ja uskaliaasti seuraava eurooppalainen sukupolvi astuu esiin, täysin tietoisena siitä että elämän tarkoitus on tappaa vihollisia. Nämä nuoret ruhtinaat, Euroopan etujoukko, ymmärtävät että heidän on vuodatettava verta tai menetettävä identiteettinsä, sillä nöyrät eivät peri maata vaan säälimättömät ja upeat. Likaiset, ahnaat kädet ovat viemässä heidän valtakuntaansa, mutta pian nuo kädet hakataan armotta poikki. Tässä kataklysmisessä kamppailussa nuorisostamme tulee kuolema, maailmojen tuhoaja, ja jos heidän kohtalonaan on tehdä äärimmäisiä rikoksia jotta Eurooppa saisi elää, meidän on pidettävä sitä heidän äärimmäisenä uhrauksenaan. Vailla katumuksen, häpeän, syyllisyyden ja pelon tunteita eurooppalaisten paras sukupolvi aloittaa marssinsa suuruuteen, ja heidän tuskansa, kamppailunsa ja uhrinsa avulla Eurooppa pelastuu.

Näiden häiriintyneiden kuvitelmien suora lähde on Hitlerin Saksa. Ajatus uljaan nuorison verisestä vallankumouksesta "rotunsa" sisäisiä ja ulkoisia vihollisia vastaan on natsismia puhtaimmillaan. Tässä puhtaan ihmisvihan ideologiassa Euroopan vihollisiksi voidaan Leskisen kirjoituksen kaltaisella saivartelulla leimata kuka tahansa joka ei allekirjoita uusnatsien arvomaailmaa, kuten Sarastuksen kirjoittajien aatetoveri Anders Breivik on toiminnallaan osoittanut. Tämän ideologian vihollisia olemme me kaikki, ja sen ytimessä ovat salaliittoteoriat länsimaiden perikatoa ajavista "kulttuurimarxilaisista"; teoriat joiden kannattajia on valittu Suomen eduskuntaan.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko saa olla ylpeä siitä etteivät sen toiminta ja arvot saa hyväksyntää näiltä ihmiskunnan vihollisilta.