Viime päivinä käymäni väittely uskonnosta kouluissa kirvoitti analysoimaan uskonnollisen ihmisen mielenlaatua, mentaliteettia.
Riidan aihe oli kristillinen joulukuvaelma koulussa, johon oppilaiden on pakko osallistua. Koska kaikki puhe siitä, että tämä olisi esim. indoktrinaatiota, oli etukäteen tyrmätty "maalaisjärjen vastaisena", erimilisyys keskittyi jouluun "kristillisenä" juhlana.
Jos tosiaan sivuutetaan kaikki lasten uskonnolliseen indoktrinaatioon liittyvä, niin pääasiallinen ongelma koulun kristillisen joulujuhlan kanssa on se, että se asettaa yhden uskonnon täysin eri asemaan kuin muut.
**
Ensinnä on lyhyesti puututtava siihen ajatukseen, että joulu olisi jotenkin erityisesti kristillinen juhlapyhä. Esimerkiksi
Wikipedia:
Joulu on vuosittainen 25. joulukuuta vietettävä juhla, jota on länsimaissa vietetty perinteisesti kristinuskoon liittyvänä juhlana Jeesuksen syntymän kunniaksi.
Tässä "perinteisesti" on aivan roskaa. Kristinusko on alkanut levitä Suomeen vasta noin tuhat vuotta sitten. Sitä ennen Suomessa tiedetään juhlitun talvipäivän seisauksen juhlaa kuten myös muualla Pohjois-Euroopassa, todennäköisesti hyvinkin paljon pidempään kuin tuhat vuotta. Lisäksi suomalainen joulunvietto ei ole luonteeltaan mitenkään erityisen kristillistä. Joulupukki, joka on nyttemmin muuttunut Coca-Cola -joulupukiksi, on alunperin suomalainenkin perinne jolla ei ole mitään tekemistä "pyhän Nikolauksen" kanssa. Sittemmin Suomeen on levinnyt roomalaisen "joulun", Sol Invictus -juhlan viettotapoja, kuten lahjojen antaminen ja tonttulakit.
Se, että näiden vanhojen tapojen päälle on lisätty ohut pintakerros nimellistä kristillisyyttä, ei missään nimessä tee joulusta kristillistä. Päinvastoin, joulunvietto on olennaisilta piirteiltään nimenomaan pakanallinen juhla. Kristityt antavat joululle oman ylimääräisen merkityksensä fiktiivisen henkilön syntymäjuhalna, joka nimenomaan ei liity joulun historialliseen traditioon mitenkään. Koko nimi "joulu" tulee muinaisgermaanin kielestä, ja sillä ei ole mitään tekemistä keksittyjen palestiinalaisten kanssa.
Suomessa vietetään siis jouluna vanhaa suomalaista juhlaa, jota on viimeisen tuhannen vuoden ajan yritetty uudelleen brändätä kristilliseksi pyhäksi.
**
Joulun ajoitus perustuu talvipäivän seisaukseen, ja samoihin aikoihin vietetään myös monien muiden uskontojen juhlia; esim. hanukka ja kwanzaa. Tämä on syynä siihen että Amerikassa on tapana toivottaa "happy holidays" ("hyviä pyhiä"), koska kuulija saattaa viettää joulua ("Christmas"), hanukkaa tai kwanzaa, tai jotain ihan muuta tai ei edes mitään vaan ainoastaan pitää lomaa kun muutkin pitävät. Tämä on suvaitsevaisuutta; siinä ei oleteta että muut tekevät samoin kuin toivottaja tai esitetä että on yksi oikea tapa viettää tätä vuodenaikaa ja muut tavat ovat poikkeavia.
Kun koulu järjestää kristillisen joulujuhlan, johon kaikki oppilaat pakotetaan osallistumaan, toimitaan täsmälleen päinvastoin. Silloin koulun auktoriteetti julkisena instanssina laitetaan edistämään käsitystä siitä, että joulu on kristillinen juhla ja sen olennainen sisältö on fiktiivisen Jeesus-nimisen henkilön syntymäjuhla. Käytännössä koulu opettaa silloin lapsille että joulu on kristitty juhla, ja muut tavat viettää sitä ovat epälegitiimejä.
Se, että joulun väitetään olevan kristillinen juhla on sekä historiallisesti epäilyttävää että puhdasta kulttuuri-imperialismia. Joulua on historiallisesti vietetty monessa eri kontekstissa ja eri tavoilla, ja samaan aikaan vietetään myös muita uskonnollisia juhlia. Se, että joulu yritetään omia vain yhden uskonnon juhlapyhäksi, on yksinkertaisesti väärin.
**
Kuten aiemmin totesin, tämä raakattiin kuitenkin keskustelusta pois, koska yllä oleva väite on a priori epälegitiimi. Keskustelu kohdistui eri asioihin, ja ne muistuttivat taas minua yhdestä uskonnollisen ajattelun ominaisesta piirteestä.
Kummallisinta tässä väittelyssä oli se, että joulun kristillisyyttä puolusti hindu. Mistä on kysymys?
Yleisesti ottaen uskonnolliset ihmiset kunnioittavat muiden uskonnollisia vakaumuksia, jos ne katsotaan legitiimeiksi vakaumuksiksi. Jos esim. hindu pitää itseään uskonnollisesti suvaitsevaisena, niin hän kunnioittaa todennäköisesti mm. muslimien ja kristittyjen uskonnollisia vakaumuksia vaikka ei jaakaan niitä. Tähän ajatteluun perustuu koko ekumenian käsite sen laajassa merkityksessä.
Uskonnolliset ihmiset eivät kuitenkaan kunnioita läheskään kaikkia uskonnollisia vakaumuksia. Yleisesti ottaen kaikki uskonnollinen ajattelu perustuu siihen, että mahdolliset uskonnolliset vakaumukset jaetaan kahtia, legitiimeihin ja epälegitiimeihin. Legitiimiä uskonnollista vakaumusta kunnioitetaan, epälegitiimi on väärä ja ei siksi oikeastaan ole vakaumus, vaan ainoastaan väärä mielipide.
Uskonnonvapauden kehitys Suomessa on nimenomaan Suomen luterilaisen kirkon legitimiteettiajattelun historiaa. Vuonna 1634 Ruotsin valtakuntaan oli säädetty uskontopakko, eli kaikkien ruotsalaisten oli oltava luterilaisia. Tämä on äärimmäisin esimerkki legitimiteettijaosta, joka elää oikeastaan enää protestanttisen liikkeen psykopaattisimmissa ilmentymissä. Vain meidän uskontomme on oikea; muut uskonnot ovat väärässä ja eivät oikeastaan ole edes uskontoja vaan harhaoppeja.
Vuonna 1741 ulkomaalaiset saivat oikeuden harjoittaa jotakin muuta luterilaista uskontoa kuin Ruotsin kirkon luterilaisuutta; 1781 ulkomaalaiset saivat harjoittaa myös muita uskontoja. Tähän aikaan siis katsottiin, että ei-ruotsalaisella voi legitiimisti olla jokin muu uskonnollinen vakaumus, mutta ruotsalainen saa olla vain luterilainen. Ajatus esim. ruotsalaisesta muslimista tai ateistista oli yksinkertaisesti täysin epälegitiimi; sellainen vakaumus ei ollut lainkaan uskonnollinen vakaumus vaan ainoastaan harhaoppi, virhe, josta tuomittiin rikoksena. Mm. suomalaiset ortodoksit saivat kansalaisoikeudet vasta Venäjän vallan aikana. Radikaalein esimerkki lienee se, että käytännössä ateismi muuttui lailliseksi Suomessa vasta 1923, 85 vuotta sitten.
Uskonnollisen lainsäädännön kehitys kuvastaa sitä, kuinka uskonnollinen mentaliteetti valtionkirkossa on alkanut hyväksyä muita uskonnollisia vakaumuksia. Kristinuskoon sisältyy kuuluisasti ns. lähetyskäsky:
Matteuksen evankeliumi, 28:19-20:
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.
Jeesuksen nimiin kirjoitettu selväsanainen kehotus tehdä kaikista maailman kansoista kristittyjä on ohjannut kristillistä ajattelua seuraavat 2000 vuotta: kaikki maailman muut uskonnolliset vakaumukset tai mielipiteet ovat vääriä, vain kristillinen on oikea, ja erehtyneille on osoitettava että he ovat väärässä.
Sittemmin kristillinen kirkko totesi että käytännön syistä kaikkien erehtyneiden kännyttäminen ei tunnu onnistuvat, ja lopulta Suomessa annettiin jopa juutalaisille kansalaisoikeudet vuonna 1918 (!). Nykyään useimmat kristilliset kirkkokunnat, poislukien em. psykopaatit, hyväksyvät valtauskonnot legitiimeiksi uskonnollisksi näkemyksiksi; lähinnä tämä käytännössä tarkoittaa juutalaisia, hinduja, muslimeja ja muita kristittyjä. Esimerkiksi Suomen ekumeenisen neuvoston "Uskontojen kohtaaminen" -osastolla kohtaavat vain kristityt, muslimit ja juutalaiset.
Erityisen hupaisa uutinen ko. sivulta kertoo siitä, kuinka:
Suomessa toimivat uskontokunnat kutsuivat koolle 28.8.2007 ainutlaatuisen seminaarin, jossa pohdittiin uskonnon merkitystä tämän päivän yhteiskunnassa.
Kaikki Suomessa toimivat uskontokunnat? Ei suinkaan. Jos mennään suppealla juridisella määritelmällä, jonka mukaan uskontokunta ei tarkoita ryhmää uskonnollisia ihmisiä vaan rekisteröityä uskontokuntaa, Suomessa on 58 uskontokuntaa (Väestörekisterikeskus). On vaikea uskoa että ne kaikki olivat läsnä. Ei näkynyt bahaita artikkelissa, esimerkiksi.
Rekisteröityjen uskontokuntien ulkopuolelle jää Suomessakin kuitenkin vaikka kuinka suuri määrä uskonnollisia vakaumuksia. Tuossa konferenssissa oli läsnä artikkelista päätellen kristittyjä, juutalaisia ja muslimeja. Ulkopuolelle jäivät buddhalaiset, hindut, jainalaiset, shintolaiset ja sikhit. Ei näkynyt ásatrún kannattajia, satanisteja, skientologeja tai new age-hörhöjä sun muita hippejä.
Moni lukija protestoi nyt mielessään etteivät nuo jälkimmäisen lauseen uskonnot ole "oikeita uskontoja". Jos teitte niin, olette ymmärtäneet tämän artikkelin tarkoituksen. Uskonnolliselle ihmiselle vain jotkut uskonnolliset vakaumukset ovat hyväksyttäviä; muut ovat virheellisiä.
Tästä syystä hindu voi hyväksyä kyseenalaistamatta sen, että joulu on kristillinen pyhä, ja ei kykene lainkaan hyväksymään sitä, että jotkut protestoivat sitä vastaan. Jos protestit perustuvat pakanalliseen, satanistiseen tai uskonnottomaan maailmankatsomukseen, tai vaikkapa ásátruhun tai suomalaiseen muinaisuskoon, ne eivät ole legitiimejä uskonnollisia mielipiteitä. Vain valtauskontojen mielipiteet ovat legitiimejä. Siksi näistä tässä mainituista lähtökohdista tulevat protestit ovat hindulle "käsittämättömiä".
Koin tämän teoriassa loukkaavana, mutta käytännössä lähinnä eräänlaisena pettymyksenä. Kun uskonnolliset ihmiset käyttäytyvät tavalla, jota heiltä odottaa, se tuottaa aina jonkinlaisen pettymyksen.
